“Tuleekohan susta Kakkonen isona laulaja?”
En ehkä tietoisesti ajattele niin, mutta aina se sieltä sisältä löytyy. Se Iso Kysymys. Että mitähän hienoa noista minun lapsistani tulee?
Lapsia tungetaan päiväkoti-iästä lähtien harrastuksiin enemmän kuin koskaan. On tanssituntia, futisseuraa, filosofiakahvilaa, judoa, muskari ja vauvauintia. Voidaan perustella loputtomiin sitä, miten lapsi kaipaa liikuntaa ja virikkeitä, mutta väitän että sieltä syvältä löytyy aina vanhempien oma toive jostain ihan muusta. Että lapsesta tulisi jotain suurta, lahjakas ”edes yhdellä” osa-alueella.
Joskus ylioppilaslakin jälkeen huomasin tuskailevani oman polun kohdalla. “Kun mä en ole missään sillä tavalla oikeesti hyvä. Paras”. Muut tuntui olevan laulajia, urheilijoita, älykköjä tai piirtäjiä. Minä en ollut näissä missään tosi hyvä. Ja hyvähän ei riitä. Miksei?
Sitten tulee ne omat lapset ja vanhempien haudatut haaveet. Jospa minun lapseni vihdoin olisi se lahjakkuus, jota en itsestäni löytänyt. “Ehkä siitä tulee oikeasti laulaja. Laulapa Kakkonen jotain”. Vielä karmeampaa on lause: “Se haluaisi lopettaa [harrastus X], mutta mä en anna kun se on siinä niin hyvä”. Tota lausetta on jo kuultu riittämiin. Olen nähnyt riittävän monen pakotetun viulukonsertin, josta ei varmaan nauttinut edes se mummo, jota varten sitä väkisin vedettiin. Tajunnut junnuna selkeästi itsekin, ettei ole pakko harrastaa. Ja lopettanut.
Ehkä juuri tämän kaiken takia me ollaan oltu suosiolla laiskoja ja jätetty harrasteet, kunnes niitä vinkumalla vingutaan. Eikä ole vinguttu. Ykköseltä on pala kerrallaan lopahtanut kiinnostus uintiin, tanssiin, kiipeilyyn ja lumilautailuun. Osa heti, osa pitkän, ja onnellisen, harjoittelun jälkeen. Useimmiten kuitenkin nopeasti ja lopullisesti. Ja olen antanut.*
Silti kuulin tämän viimekertaisen epäkiinnostuksen kohdalla pääni sisällä sen kysymyksen “No missähän se on sitten hyvä? Ihan tosi hyvä? Mikähän siitä tulee isona?”
Sitä kysytään aina lapsilta itseltäänkin. Vastauksissa haaveillaan poliisin urasta, supersankarin viitasta ja laulajan areenoista. Että niistä tulisi jotain Tärkeää.
“Tuleeko susta isona Onnellinen?”