Päivää vajaa kaksi viikkoa sitten rehvastelin teille mun uskomattomista marttataidoista, joiden ansioista lasten ulkovaatteet meni noin vain oikeisiin laatikoihin puhtaina seuraavaa talvea odottamaan. No tuota.
Oikeasti tilanne oli vielä tänä aamuna se, että (osittain) pestyt (ja osittain kertaalleen uudelleen käytetyt) kamat lojui edelleen olkkarin nurkassa. Viime viikon keskiviikkona ohjeistin siivojaa työntelemään koko laatikkoa ”sillai vähän että saa imuroitua sieltä”. Ihmettelin silloin ehkä hieman hänen lievästi kohoavaa vasenta kulmakarvaansa, että oliko toi nyt niin outo ohje?
Tämän aamun perusteella ymmärrän kulmakarvaa. Huolellisesti pinsetöity kasvokarvoitus yritti varmaankin viestittää minulle että mikset vain pakkaisi niitä pois? Siihen ei menisi kauaa. Tänä aamuna tottelin kulmakarvan hienovaraista vihjettä ja tein työtä käskettyä. Työhön meni noin kahdeksan minuuttia, arvatenkin suunnilleen sama aika, jonka siivooja käytti laatikon siirtelyyn keskiviikkona (kustannus: 4,42€).
 |
| Hetkessä valmista! |
 |
| Hirveen nohevaa mutta vielä pari steppiä puuttuu. |
 |
| Hupsistasaatana, noi ”välikausikengät” olikin vielä tuolla. |
 |
| Noniin, tässä on nämä kauden käyttökengät! |
 |
| Siivottu eteinen. Öh, miten noi villahaalarit tuolla on..? |
En nyt aio saada tästäkään asiasta huonoa omaatuntoa, sen sijaan voisin tulevia sukupolvia varten tallentaa tänne sen todellisen prosessin, mitä kauden vaihtumiseen lapsiperheessä liittyy. Ymmärrätte sitten paremmin, mihin olette ryhtymässä. Prosessi kestää kokonaisuutena noin kolme tuntia tai 16 viikkoa, seuraavasti:
Viikko 1: Sääennuste alkaa näyttää vihdoin enenevässä määrin plussaa. Panikoidaan: ei ole vaatteita seuraavaan kauteen!
Viikko 2: Panikoidaan! Vihataan muita (pääasiassa bloggaajia) jotka esittelevät ajoissa hankittuja, kauniisti sointuvia asukokonaisuuksia, jotka ”vain odottavat että pääsevät käyttöön, iih!”.
Viikko 3: Panikoidaan ja hikoillaan: lapset ulkoilee Kuomat jalassa, toppahaalarin alle puetaan vain kalsarikerros.
Viikko 4: Ostetaan täyteen hintaan väärän kokoisia välikausivaatteita. Ja vielä yhdet toppahanskat. Jos vaikka vielä tarvitsisi.
Viikko 5: Otetaan talvikamat pois naulakosta. Löydetään kaapin peränurkasta myös kaksi kuukautta sitten hävinneet toppahousut. Kasataan vaatteet olkkariin.
Viikko 6: Lajitellaan kasat pestäviin ja varastoitaviin, pestäviin ja myytäviin, pois heitettäviin ja siskolle annettaviin. Tässä kohtaa voidaan olla tosi marttoja ja kirjata ylös mitä tavaroita löytyy, ja sitten kertoa tästä marttailusta kaikille tuntien suurta saavutuksen tunnetta.
Viikot 7-8 : Pestään tavarat. Pestään toppahanskat kahteen kertaan, koska ne kuivuivat märän sukan hajuisiksi. Lajitellaan tavarat uudestaan, koska unohdettiin jo miten se meni.
Viikko 9: Takatalvi! Käytetään toppahaalareita vielä kerran. Ei jakseta enää pestä.
Viikot 10-11: Päiväkodin VaSu, pari flunssaa, työmatka ja kesälomista päättäminen. Kasan ympäriltä imuroidaan (siivoojan toimesta), mutta sen päälle ei lapset missään nimessä saa mennä pomppimaan koska ”tulee sotku”.
Viikko 12: Pakataan kamat laatikkoon. Käyttämättömiksi jääneet toppahanskat viikolta 4 menevät myytäviin. Ne tulevat olemaan seuraavalla kaudella jo liian pienet. Huomataan samalla että kesä on jo tullut ja että välikausikengät ovat kiusallinen yhdistelmä t-paidan kanssa.
Viikot 13-14: Pari flunssaa ja aurinko joka pakottaa ulos touhuamaan, eikä tekemään mitään tyhmiä sisähommia.
Viikko 15: Viedään laatikot kellariin. Löydetään takaisin asuntoon tullessa eteisestä ne välikausikengät, jotka olikin oikeastaan aika kuluneet talvikengät, jotka pitäisi viedä sittenkin myös kellariin.
Viikko 16: Ilmat viilenevät, sanoo syyskuinen säätiedote. Palataan kellariin.
Kas näin, aivan helppoa! Meillä ollaan jo viikossa 12, enää muutama jäljellä! Mites teillä?