Olen ollut kuluneen viikon melko rikki henkisesti. Lopulta myös fyysisesti, kun kroppa vastasi stressin ylikeittoon kunnon nuhakuumeella. Siinä se loppuviikko sitten mukavasti menikin. Ryvin melkein koko viikonlopunkin apeissa tunnelmissani, mutta sunnuntaista tuli jonkinlainen henkinen niskalenkki olotilaan ja sain itseäni vähän pinnalle. Vietiin koko perhe museotouhuihin ja jaksoin jopa huvikseni vähän leipoa. Lohturuoan merkitystä ei käy koskaan aliarvioiminen!
Kämpältä löytyi sopivasti kolme laiskasta menostamme väsynyttä banaania, joten kävin ihan googleen kiinni ja etsin mielen syövereihin pompanneen Periaatteen naisen vanhan reseptin. Jokin minussa kuiskutteli todella voimakkaasti ”Banaanileipä. PeNa”. Ja PeNahan toimitti! Tein banaanileivän ihan ohjeen mukaan, mutta valitettavasti uunimme oli taas kerran liian tehokas ja vajaallakin (40min) paistoajalla leipä meni mun makuun vähän liian kypsäksi. Hyvin se kuitenkin kaikille maistui ja lohdutti väsynyttä sademieltä ihan niin kuin kaikki kanelilla maustettu tekee.
Helppo banaanileipä by Periaatteen Nainen:
3,5dl vehnäjauhoja
1 dl fariinisokeria
0,5dl sokeria
1,5 tl leivinjauhetta
2 tl vanilliinisokeria
1 tl kanelia
3 ultraväsynyttä banaania (mitä mustempi sitä mustempi)
2 kananmunaa
reilu 1dl öljyä
Banaanit muussiksi, kuivat sekaisin, öljyt, munat ja banaanimössö sekaan ja leipävuokaan. Uuniin 180 astetta 45-60min (tarkkaile äitini vanhoin opein: kun ruoka tuoksuu, se on valmista). Tsekkaa hammastikulla kakun keskeltä onko kypsää. Sopivasti vähän raakaan leipään (jos ihan rehellisiä ollaan niin kakkuahan tämä on, mutta älkää kertoko itsellenne) jää vähän taikinaa tikkuun mukaan.
Tarjoile sellaisenaan tai vaikka vaniljajätskin kanssa. Me kostutettiin vähän vielä vaahterasiirapilla. Mähän sanoin että lohturuokaa. Vaikka leipä olikin mun mielestä turhan kypsää, oli tilanne kymmenen minuutin päästä tämä:
Näillä eväin kirjaimellisesti kohti parempaa viikkoa. Aurinko kai vielä joskus paistaa.