Yhden purkin metodi ihonhoitoon heille jotka olivat sen unohtaneet

Mainos La Roche-Posay 

Jes, ihoni kiittää tästä yhteistyöstä! Olin mitä ilmeisemmin tässä vauvavuoden aikana onnellisesti unohtanut harrastaa jonkinlaista oman ihon hyvinvointia. Vauvalle löytyy toki kymmenisen eri voidetta atopian hoitoon ja muutenkin, mutta omaa naamaani olin taas alkanut “hoitaa” lähinnä hölväämällä sitä sellaisella öljyllä jota voisi laittaa vaikka vauvan kylpyveteen.

En sano että se on huonoa öljyä, mutta 37-vuotias ihoni alkoi sanoa että jotain muutakin voisi joskus olla kiva saada. Aloin siis käyttää tätä La Roche-Posayn Toleriane-sarjaa kun tuli ajankohtaiseksi testata sitä yhteistyön merkeissä. Voitte kuvitella hämmästykseni kun eräänä aamuna ihoni tuntui pehmeältä, hah! Että mitäs tämä, onpa kivan tuntuista!

La Roche-Posay on ihotautilääkäreiden suosittelema

Muutama sana La Roche-Posay:sta ensin. Minulle tuotemerkki oli tuttu aurinkorasvojen osalta, olinhan käyttänyt niitä jo vuosia. La Roche-Posayn tuotteet aina olleet minusta laadukkaita ja miellyttäviä, mutta vasta nyt yhteistyön aikana olen oppinut että siihen on syynsä: tuotteet ovat ihotautilääkäräreiden eritysesti herkälle iholle suosittelemia. Ei ihme että minä ja herkkis-ihoni olemme näistä pitäneet, ja että juuri atopiaan taipuvaiselle lapselle apteekkari silloin suositteli näitä voiteita.

Kaikki nyt testaamani Toleriane-sarjan tuotteet ovat myös hajusteettomia, mikä on minulle jo aikalailla kynnyskysymys nykyään.

La Roche-Posay Toleriane Sensitive vs. Sensitive Riche?

La Roche-Posay Toleriane -sarjasta testasin seerumia sekä kahta eri kosteusvoidetta: Toleriane Sensitive ja Toleriane Sensitive Riche. Minulla on tosi herkkä iho, ja sopivien tuotteiden löytäminen on joskus vaikeaa. Nämä ovat kuitenkin kaikki toistaiseksi sopineet tosi hyvin ja onkin ollut lähinnä koostumuskysymys valita kumpaa voiteista käyttää. Kummatkin ovat kuitenkin riittävän rasvaisia minun ikuisesti janoavalle, pintakuivallekin iholle.

Toleriane Sensitive on voidemaisempi ja levittyy helposti, Riche on täyteläisempi, melkein naamiolta tuntuva ihana paksu voide. Mahtava yötä vasten, hyvä hemmotteluhetkiin!

Toleriane Dermallergo seerumi taas on sitä mitä seerumit yleensäkin: hirveästi tehoja muutamassa tipassa. Sitä annostellaan pipetillä ja sekin levittyy kivasti, imeytyy myös mielestäni nopeammin kuin aiemmin kokeilemani. Ehkä siksi olen jaksanut tätä myös käyttää, kun ei tarvitse kauaa odotella että voi voiteen levittää päälle!

Toinen syy on varmasti se että tämä tuote on erityisesti ihoa rauhoittava ja olen todellakin sen itse huomannut. Seerumin jälkeen tuntuu kuin olisi levittänyt viileän pyyhkeen kasvoilleen. Se on IHANA tunne ihmiselle, jonka iholle pelkkä pesukin on rasite.

Yhden purkin ratkaisu: La Roche-Posay Toleriane Sensitive voide

Teille muille vauvojen laiskistamille sanon että jos jaksat vain yhden tuotteen pesun jälkeen, ota Toleriane Sensitive voide. Se on hellävarainen (käytän koko kasvoilla jos en jaksa erikseen silmänympräysvoidetta käyttää), ja kosteuttaa mukavasti. En vieläkään jaksa pesun jälkeen – jota tapahtuu jännästi harvemmin kuin ennen sitäkin – laittaa sitä kaikkea mitä naamani kaipaisi: kasvovettä, seerumia, silmänympärysvoidetta, kosteusvoidetta…mutta suunta on ylöspäin. Kaikki on parempaa kuin vauvaöljy!

Aloitin siis itse tämän uuden ihonhoitoelämäni varovaisesti Tolerianen Sensitive voiteella. Että josko jaksaisin taas vaikka tätä voidetta edes käyttää. Se levittyi niin mukavasti ja imeytyi nopeasti että oli helppo palata päivittäiseen kosteutukseen! Pian tsemppasinkin myös Dermallergo seerumin kasvoilleni ja kun se olikin niin miellyttävä levittää, olen alkanut laittaa sitäkin jo joka päivä. Nyt muistan jopa välillä kokeilla sitä Toleriane Sensitive Richeä yötä vasten.

Lempparivoiteet löytyy apteekista

Iso etu näissä kaikissa La Roche-Posay tuotteissa on se että ne löytyy apteekista! Ei ole kerta eikä kaksi kun tajuan kaikkien omien kosmetikkkapurkkieni hohkaavan tyhjänä ja haluan täydentää varastoja heti, enkä verkosta. Lähiapteekista on helppo muistaa kauppareissun yhteydessä ostaa puuttuvat voiteet.

Eivät nämäkään voiteet sentään niin hyviä ole että mustat silmänaluseni tästä mihinkään häviäisivät, mutta ainakin niiden piiloon meikkaaminen on helpompaa kun iho ei kiristä kuivuuttaan ja näppylöidy vauvaöljyn tukkimana!

Onko kellään muilla tapana hoitaa omaa ihoa lähinnä vauvansa tuotteilla? Jos kyllä niin kokeile tätä yhden purkin verran ja kerro miltä tuntui. Odotan pehmeän ihoni kanssa vastauksiasi innolla

Ajatuksenvirtaa eli asioita joita ehdin yhden kävelylenkin aikana ajatella

6 Permalink

Päiväunien aikana on ainakin tunti aikaa. Ehkä pakko tehdä töitä, niitä on nyt sen verran paljon tulossa.

Vitsi että tekisi mieli kirjoittaa jotain. En vain tiedä mitä. Joka kerta kun avaan Satun ja Mirjamin uuden Kynä-kirjan (#saatu, tietysti niin kuin kaikki kirjat nykyään koska en näemmä itse saa itseäni mihinkään kaupoille tai kirjastoon), palan halusta kirjottaa ihan mitä vain! Uutisia, tiedotteita, kirjan, näytelmän, otsikoita!

Mutta tiedän kyllä että jos avaan tämän blogieditorin päässäni kuuluu blörgh ja mitään ei tule ulos tai keksin vain vaikeita, syvällisiä aiheita joihin pitää paneutua.

Se johtuu siitä etten enää osaa vain kirjoittaa, päästää jotain sanoja itsestäni ulos. Olen muka niin paskantärkeä bloggaaja että enää vain timantteja pitäisi latoa, jokaisen tekstin pitäisi lähteä jakoon. Kuvien pitäisi olla huippuja ja käsiteltyjä ja harkittuja.

No ei lähe. Jos vaikka palauttaisi maailmaan sellaisen “Mitä meille kuuluu” bloggaamisen, kännykkäkuvien kanssa. Missähän välissä sen ehtisi tehdä, tekisikö siitä vaikka jonkun haasteen ja loisi sille jonkun pohjan ja…

Voi hyvä luoja nainen lopeta. Kirjoita, jos haluat kirjoittaa.

Onkohan kaikki ne työjutut nyt oikeasti kalenterissa? Niitä on niin paljon tässä kuussa, pitäisi ehkä oikeasti keksiä jotain muutakin kirjoitettavaa blogiin tässä välissä, ihmisillä menee varmaan ihan hermot kun on vain kaupallisia yhteistöitä. Jotain hauskaa!

Hauska ei muuten voi olla käskystä. Paitsi jos on työkseen huumorikirjoittaja. Haluaisin olla, mutta en haluaisikaan. Se vasta taakka olisikin.

Ehkä lukijat voisivat olla vain onnellisia että mulla on töitä joista saan rahaa jotta voin olla kotona ja tuottaa enemmän ei niin hauskaa sisältöä! Sitä paitsi siellä on arvontaa ja alekoodia ja mielenkiintoisia asioita, kyllä ne kestää!

Silloin on taottava kun rauta on kuumaa! Hitto miten moneen eri työhön voisin hakeutua, mulla on vaikka mitä kiinnostavaa nyt mielessä!

Sitten en kuitenkaan saisi niitä etenemään, tai näännyttäisin itseni työhön.

Nyt nainen, armoa. Keskity kävelyyn. Rauhallinen lenkki tässä näin, lapsen kanssa ruskaa ihastellen.

On ihmeellistä miten eri tavalla suhtaudun Koronaan nyt kuin keväällä. Vaikka se on lähempänä kuin aiemmin ja ystävillä on tullut positiivisia tuloksia, enää en ahdistu. Teen kaikkeni tietysti mutta enää emme jumita kotona vaan mennään maskeilla ja käsihygenialla eteenpäin niin paljon kuin vaan voidaan. Toivon että tämä fiilis vielä säilyy vaikka otsikot huutaisi mitä.

Vihaan tätä päänsärkyä.

Syksystä on tulossa kiva vuodenaika, mitä ihmettä mulle oikein tapahtuu. Se sienestäminenkin oli oikeastaan mukavaa, se on se löytämisen ilo mikä siinä on niin makeeta. Ei ne löllöällötykset sinänsä.

Ai niiii jääkaapissa on vieläkin varmaan litra niitä suppilovahveroita. Vielä yksi ruoka ainakin tehtävä.

Tykkään siitä että nykyään uskallan muuttua. Mennä sieneen vaikka olen kovaan ääneen viikkoa ennen sanonut vihaavani sitä.

Vitsi kun kiva kävellä täällä. Kohta ollaan kulta puistossa. Tuntuu että olen unohtanut jotain oleellista, ei asiat voi olla näin mallilllaan miltä nyt tuntuu?`

Olisi pitänyt valita Kolmosen talvihaalariksi se musta. Se kuviollinen oli toki hänen mieleensä mutta entä äidintahtinen vaatetus, kysynpä vain!

Tämä särky on niin infernaalinen että toi kallonpohjan nikama tipahtaa ehkä kohta kokoaan pois. Vihaan päänsärkyjä. Vihaan sitä etten ole saanut sitä 20 vuoden aikana loppumaan kokonaan vaikka aina välillä jotain keksin ja melkein kaikkea olen yrittänyt. Anteeksi sinulle hyväntahtoisesti neuvojasi antanut, mutta kyllä vähän myös vihaan sitä kun ihmiset alkavat kertoa omia toimineita konstejaan (Osteopatia! Juoksu! Akupunktio! Stressi! Hiilarit pois! Juo tarpeeksi!) minulle ilman että edes tietävät mistä minun säryssäni on kyse.

#ferritiini

Tuo mulle taivaalta kuusi kuuta, paa saturnuksen renkaat sormeeni mun!

Lounas, tänäänkin pitäisi tehdä lounas.

Talvi tulee, onkohan mulla itselleni vaatteet? Lapsille suunnillleen on. Ai niin toinen isoista valitsi itselleen talvitakin, joka rikkoo vähän sukupuolinormeja. En tiedä mitä ajatella. Haluaisin sanoa niin kuin aina olen sanonut, “ei ole olemassa tyttöjen ja poikien vaatteita” mutta oikeasti pelkään muita koululaisia. Niistä joku saattaa sanoa jotain ihan muuta. Ehkä hän kantaa sen vahvasti ja on cool, ehkä siitä tulee sanomista. Luotan lapseeni. Kai.

Lapsistaan ei kyllä voi olla huolehtimatta, arvaan että tämä kestää ikuisesti.

En tiedä mitä ajatella on muuten varsin hyvä lause, sen soisi sanottavan ääneen useammin. Se kertoo ettei ole valmis ihmisenä ja että on valmis miettimään asioita vielä. Ja että ajattelee sitä mitä ajattelee. Tästä saisi ehkä blogikirjoituksen.

Mutta en kuitenkaan uskaltaisi sanoa siinä kaikkea mitä oikeasti mietin koska siitä tulee jotain sanomista tai satatuhatta disclaimeria jotka pilaa koko tekstin. Korona – en tiedä mitä ajatella. Sukupuolinormit – en tiedä mitä ajatella. Naiset bleisereissä ilman paitaa – en tiedä mitä ajatella.

Toisaalta se on aika iso ongelma että moni joka ei ihan tiedä mitä ajatella, ei uskalla enää ajatella ääneen mitään. Mun viisaat kaverit on hiljentyneet, se pelottaa. Tästäkin on pitänyt monesti kirjoittaa. En jaksa tänään, liian iso aihe.

Jos tekisin tuolla puistossa vaikka punnerruksia ja kyykkyjä?

Täytyy muistaa jakaa tänään Instaan jotain kivoja kuvia syyslomareissulta. Tulee jotain muuta ennen taas huomista yhteistyötä, peukkuja algoritmeille ja itsetunnolleni.

On tämä syksy kaunis kyllä, voi että. Nyt ei tarvitse enää jännätä kesän loppumista, edessä on vain uusi nousu pimeyden jälkeen. Kestämme sen tänäkin vuonna.

 

Kävelyni kesti 21 minuuttia.

6 Permalink

Avoin kirje kymmenvuotiaalle

Rakas Ykkönen,

täytit tänään kymmenen. Olen seurannut viime vuosina miten tuntemani äidit tekevät tunteikkaita postauksia 10v päivänä siitä kuinka he ovat olleet nyt äiteinä kymmenen vuotta wow ja myönnän vähän ihmetelleeni. Että eikös se nyt ole ikä muiden joukossa?

Varasin meille kuitenkin yhteisen kymppimatkan, niin kuin muutkin tuntuivat tekevän. Kaikki syyt juhlia isosti otetaan ilolla vastaan. Olimme suunnitelleet menevämme Lontooseen asti, mutta maailmanlaajuinen pandemia muutti tämänkin ja vietimme vuorokauden vähän lähempänä, Hyvinkäällä.

valeäiti työt

Päättäväinen since 2010 (tämä 2015)

Siellä se kuitenkin otti minustakin vallan: se iso wow tunne. Katselin sinua reissullamme aina välillä kun et ehkä huomannut, aina täynnä ihmetystä. Että olet sinä kyllä ihmeellinen, miten olet jo noin iso ja voi että, tosiaan vuosikymmen. Kolmannes siitä elämästä, jota omastani muistan on mukana ollut sinä. Valtaosa ajasta, jonka olen isäsi kanssa ollut yhdessä, on maailmassa ollut sinä.

Olet yhtä iso osa minua kuin minä sinua. Tunnen sinut läpikotaisin mutta samalla tiedostan etten vielä melkein yhtään. Sinä olet vasta alkamassa, kirjoitat omaa lukuasi kirjaan. Jonakin päivänä sinä mietit ehkä omaa tytärtäsi katsellen, kuinka ison osan elämästäsi ja rakkaudestasi hän on.

Sillä sehän siinä kai se ihmeellinen wow-juttu on. Ensi hetkiltä lähtien, kun sinut asetettiin mahani toiselle puolelle, olet ollut tuttu ja ihmeellinen yhtä aikaa. Kuin pala minua, jatke omaan ihooni, mutta jonka tuntoja en kuitenkaan koskaan pysty kunnolla tavoittamaan.

Enkä haluaisikaan. Mitä enemmän huomaan sinun olevan oma itsenäinen kokonaisuutesi omilla ajatuksilla ja näkemyksillä, sitä enemmän sitä kaikkea kunnioitan. Olen vierellä ja ihan lähellä tietysti, ja autan aina kun voin, mutta on jotain ihan hurjan maagista katsella askeleen päästä kun toinen kasvaa, kukoistaa, loistaa.

Sinussa on jotain ihmeellistä karismaa, jota en tiennyt lapsella voivan olla. Olet avoin ja mitään peittelemätön, mutta samalla kuitenkin hieman mystinen. Seisot kuin kallio, järkähtämättömänä muiden keskellä ja annat toisten tyrskyjen pauhata. Sinua ei heilauta mikään jos et niin halua, mutta sille päälle sattuessasi pirskahtelet kepeästi meidän muiden aaltojen yli ja ohi.

Tuntuu että olet vauvasta asti ollut vain oma itsesi etkä mitään muuta. Muiden oletukset ja suodattimet eivät pärjää sinun olemuksellesi, sinä vain olet.

Rakastan sinussa kaikkea ja ihan mahdottoman montaa asiaa, mutta yksi niistä on se miten teet minuun vaikutuksen. En osaa oikein kuvailla miten voimakas tunne se on kun oma lapsi on ihailun kohteena. Viimeksi mietin tätä tänään. Meillä oli juhlat kunniaksesi ja hetken mielijohteesta pidin sinulle pienen puheen, jossa kehuin sinua muiden edessä aivan estoitta. Se saattoi olla vähän outo tilanne, mietin että vaivaako sinua sellainen huomio.

Sinä seisoit sen keskellä rohkeasti katse muihin kohdistettuna. Selkä suorana, jalat tukevasti maassa, heilumatta, rauhallisesti hymyillen. Välillä hymähdellen kun sanoin jotain erityisen kehuvaa, ikään kuin olisit ajatellut että ”Tämä on nyt jo ihan liikaa. Jatka”.

Haluaisin kertoa sen koko puheen uudestaan kaikille jotka tätä lukevat, mutta kuten jo aiemmin olen todennut, en halua antaa sinua muille. Haluan pitää vain meidän tietona kaiken siitä miten upea tyyppi tarkalleen ottaen olet.

Olen pitkään miettinyt, milloin lapset eivät enää ole vauvoja; leikki-ikäisiä; pikkulapsia; pieniä. Luulen että se raja alkaa kohta lähestyä. Olet tietysti meille aina pieni ja meidän vauvamme, mutta päivä päivältä jotain muutakin.

Olet hyvää matkaseuraa ja loistava parivalinta pakohuoneeseen. Hurjasti liukuva vauhtityyppi joka jaksaa näpertää yksityiskohtia. Taitava, viisas, hauska ja empaattinen. Sarkastinenkin, ja aivan loistavien lasautusten nainen! Parasta!

Äh ei tässä voi tämmöistä ihmettä kuvailla edes vähän. Olet vain ihan paras.

No niin ymmärrän nyt sen hössötyksen, kymmenen on iso rajapyykki. Onnea kulta, me kaikki rakastetaan sua hirveästi.