Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Sushi En Finland – Suomen uusin ja stressaavin sushiravintola

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Blue Dragon ja Suomen Blogimedia

Kävi niin, että eräänä lauantai-iltana aika tuntui tulleen.

Pari edellistä viikonloppua eivät olleet sopivia. Olin vähän yrittänyt, mutta Insinööri torppasi joka kerta. ”Joo tää ei muuten sitten ole se päivä.” Väitti minun olleen riittävän pahantuulinen jo ilmankin.

Nyt olin kuitenkin tuijottanut laatikkoa jo monta viikkoa, sen ilkkuessa minulle työhuoneen perimmäisestä nurkasta ettet todellakaan osaa. Muistatko, yritit kerran ja se oli vaikeaa! Tuli ihan överitkin!

Mitäpä siitä että siitä kerrasta oli kymmenen vuotta aikaa ja silloin mukana oli aika paljon viiniä – se ei helpottanut muistaakseni koordinointia. Silti, en varmasti osaa nytkään – vaikka välineet kieltämättä oli kohdillaan.

Mutta tämä lauantai. Se oli sellainen että Insinööri meni ja osti kaikki kalat ja pakkohan se oli tehdä.

Sushia. Itse. Kotona. Lasten kanssa.

sushia kotona

Jotta stressihermoni saatiin sopivalle taajuudelle, päätin myös sillä yhdellä samalla kerralla ottaa kaikki yhteistyöhön sopivat kuvat, valmistaa itse japanilaisen munakkaan ja improvisoida Kalifornia-rullat Kettusten tyyliin.

Yksi kolmesta onnistui, voit itse arvella mikä. (Vinkki: valmiista sushista ei ole kuvia).

Kyllä tässä on nyt vähän katsottava peiliin ja todettava, ettei päivän suoritus ollut ihan parasta antiani. Puristin rattia vähän liian tiukasti ja ojaanhan se meinasi välillä kaartaa. Onneksi kuitenkin tiimi toimi ja varusteet oli kunnossa, joten tapahtuma oli kaikkinensa onnistunut.

sushia kotona sushia kotona sushi kotona itse tehty sushi

Lapsikokit hoitivat nähdäkseni homman melko lailla täydellisesti kotiin. Pyörittivät, pilkkoivat ja asettelivat keskittyneesti, eivätkä häiriintyneet silloin tällöin naaman tai käsien eteen työnnetystä kamerasta. Kestivät jopa sen, että eräällä kuvaajalla viipyi aina se lisäriisin annostelu hiukan pidempään. Olivat kuuntelematta kun joku vaikeroi aika ajoin kaikesta tästä sotkusta.

Tekivät sushia itse sillä tavalla kuin 90% ihmisistä tekisi, iloisesti hommasta nauttien.

Illan mieskokki suoritti hänkin oman tonttinsa mukisematta ja virheettömällä suorituksella. Kalatiskiltä sushia varten erikseen ostetut kalat olivat pian nigirisopivasti ojossa ja käsi myös – hänkin odotteli sitä riisiä ihan pari kertaa.

Yritä siinä nyt sitten ottaa kuvia kun koko perhe huutaa jonkun riisin perään.

itsetehty sushi sushia itse sushi kotona sushia itse

Teimme sushia itse kotona. Lasten kanssa. Jäin henkiin kertomaan tarinan. Kokeilun kokonaisarvosanaksi annan 4/5: Perhe piti tapahtumasta kovin eikä tässä nyt kukaan vallan romahtamaan päässyt.

Ajoittainen riisitahma, avokadomössö ja epäsäntilliset pyörylät meinasivat toki välillä hieman salvata jonkun kontrollifriikin hengen, mutta tätä toisaalta korvasi äärimmäisen halpa tonnikalanigiri ravintola-annoksiin verrattuna sekä verrattoman hieno menu vastanimetyn ravintolamme (Sushi En Finland) pöydässä.


Lapsistatisteille on annettava päivän erikoismaininta. He eivät lainkaan pahastuneet vaikka ruoka myöhästyi minuutin, pari (130) ja maistoivat reippaasti kaikkea tekemäänsä. Pitivät jopa maistamastaan! Söivät ns. koko rahan edestä, joka ei onneksi kauheasti ollut – iso tonnikalakasammekin maksoi yhteensä 7€.

sushia lasten kanssa sushia itse

Japanilaisen munakkaan tein yllättävän näppärästi tämän vaikealta vaikuttavan ohjeen mukaan Blue Dragonin miriniä ja soijaa käyttäen, mutta siitä tuli vähän letunmakuista – uudella kierroksella vähentäisin sokeria reippaasti. Tosin, ei letuissa ole kyllä sillä tavalla mitään vikaa.

Korjaan: teimme myös lettunigirejä, ks ohje yllä!

Riisin teimme pakkauksen mukaan pienen suukopun saattelemana joten ehkä emme sitten tehneetkään sitä pakkauksen mukaan. Teimme sitä tupla-annoksen (hyvä!) mutta sekoittelimme sitä kinastellessamme liikaa (huono!) ja lopputulos päätyi olemaan hyvinkin alle optimin.

Ketun spesiaali kaliforniarulla ei toiminut. Vinkkinä: Jos laittaa rullaan ainesosaa mistä ei pidä, voi olla ettei edes sen kutsuminen sushiksi paranna makuja. Mutta kokeile sinä: heitä mihin tahansa vähän majoneesia, salaattia ja kevätsipulia! Kyllä toimii! (surimipuikot ei. ynh)

Ensi kerralla lupaan tsempata. Kaikessa.

sushia kotona

P.s. Kuka tulisi meille sushi-illalliselle? Se on hurjan hauskaa ja helppoa! Ilman minua!
P.p.s Jos uskallat minusta huolimatta tehdä sushia, Blue Dragonin sivuilla on paljon hyviä vinkkejä ja kaupasta saa niitä elämää helpottavia välineitä.

Tiedät olevasi vanhempi kun puhut mikrolle ja muutama muu varma merkki

21 Permalink

Lämmitin eilen itselleni etäpäivän lounasta mikrossa. Kun mikro piippasi lämmityksen päätteeksi ja mulla oli vielä duunimeili kesken, huomasin yhtäkkiä huikkaavani sille iloisesti ”mä tuun ihan just!”. Siis mikrolle. Kas kun en kullaksi kutsunut.

Tämä vanhemmuus on siitä jännä homma, että se syöpyy ihmiseen kaikilla tasoilla. Jättää jälkensä silmäpussien lisäksi pankkitiliin, sanontoihin, tapoihin ja kummallisiin liikkeisiin.

Kaikkihan me olemme joskus heijanneet marketissa ostoskärryämme uneen.

Koska näitä omituisuuksia riittää loputtomasti mutta tajusin pian etten muista enää kaikkia itse, pyysin seuraajat apuun Instagramin puolella!

Ja voi luoja että olenkin saanut viimeisen päivän aikana nauraa kun olen lukenut kymmeniä ja kymmeniä ”mistä tiedät olevasi vanhempi” -vastauksianne. Kiitos niistä kaikista, tässä niitä ja muutama omani joukossa!

Mistä tietää olevansa vanhempi?

Olet tarkistaa vessasta syöksyvältä kollegalta ”Pyyhitkö, veditkö, pesitkö?”. (Oikeastaan, ei olisi hassumpi idea).

Kun peset seitsemän koneellista pyykkiä ja sieltä löytyy yhteensä kolme sinun vaatekappalettasi.

Kun käyt töissä pissalla vessan ovi auki. Siis auki, ei vain lukitsematta.

Jos ihmettelet klo 20 jälkeen ulkona kävellessäsi miten täällä on vielä näin paljon ihmisiä nukkumaanmenoajan jälkeen?

Siitä kun alkaa hyssytellä sshhh-shhh-shhh kuullessaan bussissa jonkun toisen äidin vauvan itkevän.

Siitä kun laulaa viisi pientä ankkaa istuessaan yksin vessassa.

Kun huomauttaa vihaisesti toimistolla että joku on jättänyt terävät sakset sohvapöydälle!

Siitä että tarkistaa lounaalle lähtiessä kollegoiltaan kävihän kaikki lähtöpissalla.

Jos huudat yksin kotona ollessasi ”Äiti menee nyt vessaan, vessarauha!”

Kävelet kadulla yksin ja sanot vastaantulevan koiran kohdalla ”kato hauva, hau hau!”

Kun sinusta tuntuu yksin ajaessasi että olet todennäköisesti unohtanut yhden tai useamman lapsen jonkin tarhan pihaan.

Kun lohdutat sisälle lentänyttä lintua ”voi kultamuru, älä pelkää, äiti päästää sinut ulos!”

Tai jos pyydät kultakalalta malttia, ”odota hetki, äiti ruokkii sinut ihan kohta”.

Sujautat työpaikan eteisessä piposi ja huivisi takin hihaan. Ehkä vähän rapsutat samalla päätäsi, ehkä.

(Ja sinä rapsutit juuri nyt omaa päätäsi)

Alat nimikoida omia kamojasi.

Kaivurin / paloauton / poliisin / junan nähdessäsi huudat innoissasi puolisollesi ”katso kulta!”.

Tai yksin ollessasi, samapa tuo.

Otat itsellesi lounaalla seitsemän serviettiä. Varmuuden vuoksi.

Osaat erottaa imuroidessasi menikö putkeen kivi vai lego. Kumpikaan ei aiheuta toimenpiteitä.

Puhut englantia puolisollesi muiden aikuisten seurassa, ajatellen etteivät he ymmärrä.

Kun huomaat sanovasi erittäin napakasti lounasravintolassa pöydästä nousevalla miehelle mitäs sanotaan?

Huomaat sanoittavasi myös koiran tunteita. Päivittäin. ”Voi Rekku mä ymmärrän kyllä että sua nyt harmittaa ettei me mennä enää ulos.”

Jos sanot ”piip piip piip” kun peruutat ruokakaupassa ostoskärryn kanssa. Kyllä vain, yksinäsi.

Olet yksinäsi Ikeassa ja otat tarjottimellesi perhekärryn.

Selostat tekemisiäsi vaikka kukaan ei ole kuulemassa.

Ja teet sen useimmiten kolmannessa persoonassa: ”Äiti hakee vielä pari tomaattia”.

Jos taputat unissaan ähkivää selkään ja sanot ”anna röyhyn tulla vaan” – ja huomaat sen olevan puolisosi selkä.

Himoitset viinaa. (Tämä viimeinen vähän yllätti, mutta mikäs siinä! Ostan ajatuksen!

Ai että. Vanhemmuus, lahja joka vain antaa antamistaan. Onko teillä vielä muita joukon jatkoksi?

21 Permalink

Ihmiset, jotka eivät petaa sänkyjään aamuisin

”Niin sitä makaa kuin petaa.”

Me emme siis ilmeisesti makaa kovin usein, emme ainakaan päivittäin.

Menin ja paljastin Insta Storyssa ettemme olleet taaskaan pedanneet sänkyämme ja heti joku vastasi että no kuka muka petaa.

Niinpä!

Sitten menin ja kerroin tämänkin Insta Storyssa.

Kävi ilmi että aika moni petaa. Päivä on saatava sillä käyntiin, kyllä minä aina, itse tuuletan aamuisin ja iltaisin..teitä petaajia, sijaajia, tuulettajia oli paljon. Pelottavan paljon. Jotain lapsuudentraumaa siinä puratte, sanon!

On tehtävä tunnustus ja armonanelu samassa ylipitkässä virkkeessä: kyllä minäkin oikeasti haluaisin pedata sängyn joka aamu (äitini ääni pääni sisällä nalkuttaa siitä ihan joka aamu, ihan tuntuu etten kelpaa kansalaisena jos sänky sotkuun jää! Lapsuudentraumat, minähän sanoin!) mutta katsokaas kun sänkyä ei saisi pedata heti heräämisen jälkeen vaan sen pitää ensin antaa tuulettua.

Nyt kun sekä lapsiperheen että viidakon vanhat lait sanelevat että ”se mitä et tee silloin kun siihen olisi mahdollisuus, sitä et tee koskaan”, niin meillä ei sitten pedata koskaan.

Ihan oikeasti nyt hei. Siinä kohtaa kun se yömöhnä on tuulettunut sieltä lakanoista pois, minä olen jo viisi (kymmenen) minuuttia myöhässä kaikesta ja harjaan hampaita pöntöllä ripsiväriä sutiessani.

Joka aamu katson kaihoisasti sängyn lakanamyttyä juuri ennen kuin istahdan sen päälle nykimään sukkahousuja jalkaan ja lupaan itselleni: huomenna minä ehdin.

En tietenkään ehdi.

Sen sanon että ihmiset, jotka eivät petaa sänkyjään aamuisin eivät ole laiskoja, likaisia tai menetettyjä tapauksia vaan itse asiassa järkeviä ja hygieenisiä olentoja! He vain odottavat että sänky tuulettuu – joskus ihan kokonaisen päivän ajan!

Onneksi olen sillä tavalla hullu, että melko usein käy niin että petaan sängyn sitten illalla. Kyllä kyllä, juuri ennen kuin avaan sen uudestaan nukkumista varten.

Sillä kuten vanha viidakon ja lapsiperheen sananlasku sanoo – kuha ny jotain sais aikaan.

 

Kuva ei liity tapaukseen millään lailla mutta halusin todistaa että eräänäkin sunnuntaina jätin ehkä sängyn petaamatta, mutta vein lapset silti retkelle.