Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Ihana seitsemänvuotiaani

Rakas Kakkonen,

Täytät tänään seitsemän, jeeee!

Olet aivan yhtä ihana kuin aina ennenkin: valoisa luonne joka saa helposti ystäviä ja viihtyy jokaisessa seurassa. Kaikki mitä olen sinusta aiemmin kirjoittanut, pätee edelleen, mutta mukaan on tullu iso annos Isoa Miestä. Olet kasvanut ihan hurjasti viimeisen vuoden aikana.

Ihan konkreettisestikin. Luulen että muutama vaatekoko ja kengännumero jäi meiltä välistä! Nuo lyhyemmät rokkihiuksesi ovat myös tehneet sinusta isomman pojan näköisen. Fledasi on kertakaikkisen makea, tavaramerkki suorastaan. Vaikka sinua itseäsi välillä kiharat harmittaa, voin kertoa että me kaikki muut olemme niihin ihan rakastuneita.

Eniten tietysti olemme rakastuneita sinuun itseesi tyyppinä. Olet viisas, rohkea ja hauska. Innostuva, empaattinen ja kannustava, kaikin puolin ihana tyyppi. Olet ihan älyttömän taitava monessa asiassa, Ykkösen sinulle keksimät kouluhommatkin menevät jo kuin vettä vain! Yhä edelleen olet hämmästyttävän kova musiikkimies. Musiikki ja keikat ovat olleet elämäsi johtotähtenä jo viisi vuotta ja toivon ettei se palo sinulta koskaan lopu.

Kysyin sinulta minkälainen olet nyt omasta mielestäsi ja ihan nappiin se minusta meni: ”Reipas, auttavainen, rauhallisempi.” Niin kyllä oletkin! Vuosi vuodelta isompi poika, joka osallistuu tosi hienosti moneen askareeseen ja jaksaa sinnikkäästi tehdä hommat loppuun ja harjoitella vaikeitakin asioita. Tänäänkin olet rakentanut uutta lahjaksi saamaasi Legoasi monta tuntia putkeen.

Voin kertoa salaisuuden: en ehkä itse olisi jaksanut. Mutta niin vain tarkasti sinä siellä rakennat, laitat palan kerrallaan paikalleen.

Pala kerrallaan muutut sinäkin yhä isommaksi ja tänä vuonna menet jo kouluun. Sinusta on myös tulossa isoveli, varmasti tosi hyvä sellainen. Jo nyt haluat halailla ja moikkailla pientä tulokasta, vaikka hän vielä väärällä puolella mahaa onkin. Mutta älä huoli, ihan pian tapaatte. Hän tuntee jo sinut ja odottaa kovasti tapaavansa meidät kaikki.

Nautitaan nyt kuitenkin vielä siitä että nuo 870 legopalaa saavat olla lattialla ilman vauvavaaraa!

Hyvää syntymäpäivää ihana, olet meille kaikille ihan hurjan rakas!

Pihasauna ja -rakennus on valmis(ish)!

Nyt voisi olla käsillä se hetki että julistan piharakennuksen valmiiksi!

Johan sitä saunaa on pari kuukautta käytetty, mutta nyt on kaikki ilmanvaihtoa ja listoja myöten myös tuvan puolella valmiina. Ja miten hieno siitä tulikaan!

Tupaan laitettiin sormipaneelia, joka ensinäkemältä tuntui hieman liian kiiltävältä, mutta toimii sittenkin tosi hyvin. Sen kaverina on betonilattia, joka on ”käsitelty uretaaniöljyllä johon on sekoitettu hieman sävyä betoni” (arvaatteko minkä lauseen Insinööri kirjoitti?).

Tuvan ja saunan välissä on Insinöörin omin käsin muuraama upea piippu, joka on jo saanut vähän uskottavaa nokea pintaansa (tapaukseen liittyy: väärään aikaan käynnistetty huippuimuri). Tuvan puolelle on siis mahdollisuus tehdä joskus myös takka jos siltä tuntuu. Jos mietit vastaavaa omaan taloon, voin kertoa että jo nyt harmittaa se säästö, joka tehtiin kun ei hoidettu saman tien takkaakin.

Toisaalta se ei harmita kun taas ensi kuussa kaivelemme olemattomista säästöistä viimeisiä tonneja maksettavaksi. Eteenpäin!

piharakennus

betonilattia

Tuvassa on kolme ikkunaa ja lasinen ovi, jotka päästävät sinne kivasti valoa sekä vino katto, joka tuo sinne hauskan ilmeen ja mukavan tunnelman. Sellainen minitalo tämä. Tuvan pääsääntöinen tarkoitus on olla saunomisen tukipiste, paikka jossa riisutaan ja puetaan ja juodaan ehkä parit kaljat.

Sen takan äärellä, joka ei nyt olekaan siellä. Saatana.

Eteenpäin!

Tuvan on tarkoitus toimia moneen muuhunkin tarkoitukseen hengailupaikkana, piilopirttinä, vierashuoneena, työpisteenä ja ehkä joskus jopa AirBnB- tai vuokrakämppänä. Sitä varten sinne vedettiin omat vedet ja jätettiin mahis ihan minimaaliselle keittonurkkaukselle.

Täyden palvelun periaatteella saunan puolelle kuitenkin tehtiin lopulta myös se talon viides vessa. Se sentään oli tosi hyvä päätös. Vessa on jo nyt ahkerassa käytössä, eikä se nyt niiiiin sylissä siinä suihkutellessa lopulta ole. Samoin pieni lavuaari on yllättävän kiva kun voi juoda vähän vettä jos omat juomat unohtui päätalolle.

Mahdollisille yövieraille on nyt myös tarjota koko setti vessasta veteen, niin ettei tarvitse yöllä hädässä päätalolle hipsiä.

Saunan puolella on lauteet lämpökäsitellystä männystä, jotka ovat vähän tummemmat kuin ajateltiin (lue: kuin jotka olivat ajatuksissani joita en ikinä sanonut ääneen kun en jaksanut enää suunnitella ja ehkä saatoin vähän sanoa ”ihan sama mulle, nyt vaan tehdään sinne jotain”) ja kokonaisuudessaan nämä koko pesutilaan käytetyt paneelit on liian tummat ehkä mun makuun kuitenkin.

Toisaalta saunasta ei haluttu vaalean modernia vaan enemmän mökkitunnelma ja siinä kyllä onnistuttiin! Erään kouluikäisen vieraan mukaan ”tämä sauna on paljon saunempi kuin meidän sauna.” Saunempi it is!

pihasauna pihasauna

Mutta on se kieltämättä aika tosi mökkimäinen. Eikä raskaana oleva arvostanut liian tukevaa tervan tuoksua, joka saunaa vaivasi ensimmäiset kymmenisen käyttökertaa.

Kiukaana on suomalaisen Veto:n puukiuas VETO1, joka on ollut ihan mainio. Se on tarkkaa suomalaista saunaosaamista, jonka kyllä huomaa. Kiukaan rakenne on sellainen, että ilma kiertää pesässä hyvin. Valmistajan mukaan tulipesän yläosaan ohjataan hapekasta ilmaa josta syntyy jälkipoltin. Sen seurauksena tuli palaa todella kuumana ja puhtaasti eli sauna lämpiää paremmalla puusuhteella ja pienhiukkasia syntyy hivenen vähemmän. Kiukaan kivien takana on vesiallas ilman kostutusta varten, jonka täyttäminen tuo löylyihin lisää pehmeyttä.

Kiuas on sitäpaitsi aivan super nätti. Sellainen kiukaan näköinen, eikä mikään avaruusolio.

pihasauna

Kylppärin puolella on about halvimmat laatat mitä löydettiin sekä kaksi päätalon puolella hyväksi havaittua suihkua. Oven vieressä on tilaa pienelle penkille ja koukkuja tullaan laittamaan reilusti seinälle tavaroita varten. Saunan eteen terassille suunniteltiin hieno vilvoittelualue, johon ei muualta kuin päätalosta näe. Siinä voi nakuilla rauhassa ja osallistua edelleen saunassa istuneiden keskusteluihin.

Tai sitten voi vilvoitella niin kuin menneen viikonlopun porukka – juoksemalla kiljuen terasseja pitkin päätalolle olohuoneen eteen ja näyttämällä pyllyä olohuoneessa seuraavaa vuoroa odottaville.

Sivumennen sanottuna, saunaan mahtuu hienosti seitsemän lasta ja kolme naista samaan aikaan! Kiitos ekstrasyvien (8ocm) lauteiden, ensimmäistä kertaa koskaan etupylly/takapylly on ihan todellinen vaihtoehto.

Seuraavaksi on tarkoitus sisustaa! Tupaan pitäisi saada varmaankin istumapaikkoja tai ehkä vuodesohvaa, ja tämän hetken johtoajatuksena on laittaa meidän parisängyn vanhat runkopatjat sohvahommiin. Päälle tulisi uudet, paksut petarit (tai pienet patjat) ja koko homma verhoiltaisiin enemmän sohvan näköiseksi. Mitä luulette, onko kuolleena syntynyt ajatus?

Kaikki alkaa alusta – mutta vielä parempana

Pieni tyttäreni meni eilen ensimmäistä kertaa koskaan ihan yksin kauppaan. Päivän leipomuksesta oli unohtunut taloussuklaa joten kysyin haluaisiko hän itse hakea sen. Todettiin yhdessä että eihän siinä mitään sellaista ole mitä hän ei osaisi: Bussilla ostoskeskuksen lähelle, kävely kauppaan, suklaan etsiminen (tai avun kysyminen jos ei löydä) ja kassalle maksaminen.

Se ilme, joka hänelle syttyi kun tajusi pystyvänsä tällaiseen itsenäisesti – ja että häneen luotetaan näin paljon – oli aivan mahdottoman ihana. Sellainen ison tytön itsenäistymisen oivallus, joka tuntui yhtä merkittävältä ja isolta varmaan meille kaikille. Sinne se lähti, ihan pari minuuttia idean jälkeen. Rahat mukaan ja menoksi.

Puolen tunnin päästä mun puhelimeen kilahti viesti: “Ostettu! Hinta: 2,60€”. Mua nauratti se että olin juuri ajatellut että pääsiköhän se perille asti ja toisaalta nauratti se että isänsä olisi saattanut laittaa aivan tismalleen saman viestin mulle. Nauratti myös se puhdas ilo siitä miten iso siitä on jo tullut, kuinka osaava se onkaan.

Kakkonen taas oppi edellisenä päivänä vihdoin kauan harjoittelemansa voltin voimistelurenkaila. Se on jostain syystä ollut hirveän vaikea hanskata, jokin tekniikassa on ollut hakusessa. Hän on aina välillä yrittänyt ja usein luovuttanut lannistuneesti. Mutta tällä viikolla kaikki oli toisin. Toistuvat yritykset eivät lannistaneet vaan kannustivat. Lopulta se haki itselleen ylimääräisen patjan renkaiden alle saadakseen lisää korkeutta. Ponnisti, ponnisti, ponnisti. Yritti uudestaan ja käänsi päätä. Yhtäkkiä se vain meni ympäri.

Näillekin ihanille kasvoille levisi sellainen ylpeyden ja onnen ilme että sohvalla istuneetkin puhkesivat raivoisiin aplodeihin ja ehkä vähän meinasin tirauttaa liikutuksesta. Kun sitkeä harjoittelu palkitaan ja jokin iso juttu onnistuu vihdoin! Niin siistiä!

Ja niin siistiä kun on näitä isoja lapsia!

 

Pienet lapset pienet murheet on varmasti osin totta (en odota murrosiän murheita mitenkään innolla), mutta hitto vie on näiden keskisuurten kanssa kyllä yhä vain isommat ilotkin. On niin älyttömän siistiä miten omia tyyppejä niistä on jo tullut, miten hauskoja ja viisaita keskusteluja niiden kanssa voi käydä ja kuinka ne jo osallistuvat monessa asiassa ihan oikeasti meidän arjen pyörittämiseen. Vaikka on paikoitellen jopa haikeaa huomata että niillä on jo omaakin elämää, se on samalla pakahduttavan hienoa.

Mutta sitten aina välillä haksahdan miettimään että voi elämä, juuri kun ollaan päästy tähän ihanaan pisteeseen, aloitamme alusta uuden vauvan kanssa. Kaikki alkaa taas alusta!

Tässä pitää oikein muistutella itseään että ei muuten ala. Ei nämä kaksi isompaa yhtäkkiä vauvaksi muutu, ei se kaikki alusta ala. Sen sijaan saamme edelleen seurata näitä suuria itsenäisyyden ja kasvun harppauksia, vieläpä kolminkertaisesti.

Vuoden päästä tähän aikaan talossamme oppii yksi ehkä istumaan, toinen kulkemaan yksin kouluun ja kolmas jotain mitä en osaa vielä edes kuvitella. Ehkä vaihtamaan kakkavaipan tai nukuttamaan vauvan, ne olisi kovia taitoja ne!

Pelko pois siis, sanon itselleni. Kaikki alkaa kyllä yhden osalta alusta, mutta koko elämä jatkuu niin paljon parempana ja rikkaampana. Nyt sitä kaikkea seuraa kaksi jo isommaksi kasvanutta ja jakaa meidän kanssa sen matkan. Saamme yhdessä fiilistellä sitä kun pieni oppii uusia taitoja, voimme porukalla pähkiä mitä ruokaa se haluaisi seuraavaksi maistaa.

Jotenkin alkaa tuntua siltä että edessä on ihan todella siistejä aikoja.