Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kuinka rahamme (ja sen puute) diilataan vanhempainvapaalla

Minulta on usein kysytty, kuinka jaamme Insinöörin kanssa raha-asiat vanhempain- ja hoitovapaiden aikana joten tässä tulee! (Toinen toiveaihe olisi ”kuka teillä jää kotiin lasten kanssa” mutta koska en tiedä vielä lopullista vastausta siihen en vielä vastaa, periaatteena että mieluummin kummatkin!)

Meillähän on mahdollisimman helppo tilanne: a) olemme hyvätuloisia ja b) tulomme ovat lähes täysin samankokoiset. Meillä ei kummallakaan ole kallista harrastusta, tai muita vain itseemme liittyviä menoja. Ostamme itsellemme aika vähän ja olemme monesta kulutuskohteesta samaa mieltä. Meillä on paljon vipuja kuten lainanlyhennys ja hyvät työpaikat. Toisin sanoen, meillä on paljon vapautta, joustoa ja mahdollisuuksia joista olemme myös perin kiitollisia.

Näillä lähtökohdilla voin siis kertoa mahdollisimman tasa-arvoisen ratkaisumme joka on helppo tehdä ilman vaikeita keskusteluita: (Melkein) kaikki puoliksi!

Olemme jo lähes seurustelumme alusta, viimeistään ensimmäisestä yhteisestä asuntolainasta alkaen tehneet niin että kummallakin on omat rahat mutta lisäksi meillä on yhteinen taloustili (kulkee nimellä ruokatili), josta maksetaan yhteiset juoksevat kulut. Aluksi sinne meni vain muutama hassu satanen kummaltakin ja sillä ostettiin oikeasti vain ruokaa.

Sitten alkoi neliöt lisääntyä ja kenkien määrä eteisessä räjähti – kymmenessä vuodessa meille on syntynyt kolme lasta ja satoja uusia kulueriä. Ruokatili on joutunut äärimmäiseen kulutukseen kun sieltä on alettu maksaa myös ne kaikki haalarit, harrastukset ja tossut ja tilin saldo menee siksi usein vahingossa miinukselle. Kummankin sinne tallettama summa on kasvanut, varmaankin tuplaantunut.

Fiksuinta olisikin jo siirtyä siihen että kaikki rahat on vain yhteisiä, mutta toimimme edelleen niin että kumpikin maksaa palkastaan 50% asuntolainojen kuukausieristä (joita on nyt jo kolme, jännästi nekin kasvaneet), autosta ja sitten sen ruokatilin. Se mitä jäljelle jää, on omaa ja sen saa haluamallaan tavalla kuluttaa, sijoittaa tai säästää.

Siis jos jotain jää. Nyt tämän vuoden ajalta keskustelu on ollut lähinnä ”onko sulla jollain tilillä rahaa” kun olemme maksaneet tuhansia ja tuhansia euroja pihajuttuja ja viimeisiä talon laskuja (muuten: kaikki talon rakentamiseen liittyvät asiat löytyvät tästä taloprojekti -osiosta).

Isommat, yllättävät laskut maksaa yleensä se jolla on silloin rahaa ja tasaamme ne noin kahdesti vuodessa pienen tilitapahtuma + excel harjoituksen jälkeen. Tämän voisi jättää tekemättäkin sillä ne menevät usein aika lähelle toisiaan mutta mielestäni siinä on aika helppo riidan paikka kun kumpikin kokee maksaneensa toista enemmän. Helpompi olla tässäkin loogisen puolittava.

Nyt olemme syyskuusta lähtien olleet tilanteessa jossa minun tuloni ovat laskeneet merkittävästi. Palkkani on paljon pienempi jo vanhempainvapaalla (ensimmäiset 3kk kesäkuusta syyskuuhun maksoi työnantaja), lisäksi jää saamatta palkkaani kuuluvat tulospohjaiset bonukset. Huhtikuussa minä – jos olen kotiin jäävä osapuoli – tipahdan hoitorahan piiriin jolloin tulot putoavat niihin muutamaan sataseen.

Korkea aika miettiä kuinka tasaamme tämän ihanan Kolmosen aiheuttaman palkanmenetyksen.

Mallimme on aina ollut ja tulee varmaan nytkin olemaan tämä: Se mitä kotona oleva palkassa menettää, pistetään puoliksi ja töissä käyvä maksaa kotona olevalle sen. Eli jos menetys on vaikka tuhat euroa kuussa, töissä käyvä maksaa  automaattisesti joka kuukausi 500€ kotona olevalle. Näin kumpikin menettää saman verran rahaa. Muut tulot kuten Insinöörin mahdolliset bonarit tai minun blogipennini ovat kummankin omia, niitä ei puolitella.

Tällä saman verran vähentyneellä rahamäärällä maksetaan sitten edelleen puoliksi kaikki kulut, kuten aiemminkin. Tosin tällä mallilla meiltä loppuu tosin sitten tasapuolisesti rahat jossain kohtaa hoitovapaata, joten tälläkin kertaa hyödynnämme myös lainanlyhennysvapaita.

Meidän mallissamme kotiin jäävän tilanne on aina ollut aivan yhtä hyvä (tai huono, eh) kuin töissä käyvällä ja joudumme yhdessä miettimään kuinka rahat saadaan riittämään, eikä vain kotiin jäävä.

Tämä on musta hyvä malli vaikka jää silti hitusen epäreiluksi kotona olevalle, joka menettää myös eläkkeet, mahdolliset bonukset yms. Koska tarkoitus ei kuitenkaan ole olla vuosikausia kotona, pidän tätä ok ratkaisuna. Nyt kummallakin on omat rahat ja perheen yhteiset kulut menevät edelleen yhteiseltä tililtä.

Toimiva malli olisi myös miettiä niin päin että kumpikin saa saman verran rahaa: laittaisimme kaikki talouteen tulleet rahat yhteen pinoon, jakaisimme siitä kummallekin taskurahan per kuukausi (jos mahdollista) ja kaikki muu olisi yhteistä, siten myös yhteisen keskustelun alla. Tässäkin tosin korvaamatta jää kotona olevan eläke ja mahdollinen palkan / aseman nousu.

Koska meidän perheen kulutasot ovat nousseet nyt talon myötä niin rajusti, luulen että tämä yllä mainittu malli saattaa olla meille nyt parempi. Katsotaan!

Oli malli mikä tahansa, mulle on tärkeää itsenäisyys myös rahan suhteen. Haluan tietää että mulla on edes vähän omaa rahaa jonka voin käyttää ihan mihin lystään ilman toisen mielipiteitä. Minusta on myös viisasta rakentaa itselle oma taloudellinen elämä, johon tukeutua jos sattuu jotain todella inhaa ja yllättävää.

Tämä tarkoittaa sijoittamista ja säästämistä, erityisesti nyt kun rahaa on vähemmän. Siksi aloitin parin kympin rahastosäästön automaattisena kuukausiveloituksena hetki sitten ja siirsin kaikki viimeiset sataset säästötililtäni Nordnetin arvo-osuustilille. Avioehto on edelleen myös toiveissa, mutta ei olla saatu aikaan.

Malleja on monta ja kaikki valitkoon sen mikä omalle perheelle parhaiten sopii. Mutta kehotan laskemaan ihan tosi tarkkaan auki, pitääkö vanha kunnon ”puoliso saa isompaa palkkaa joten minun kannattaa jäädä kotiin” paikkansa. Muista ottaa eläkkeet, verotus ja kulut huomioon – ja erityisesti kokemus ja elämä. Olisiko kotona oleminen ehkä jotain niin ainutlaatuista että se kannattaa kummankin kokea, vaikka maksaisi enemmän? Siis jos talous ylipäänsä sen kantaa, tietysti.

Loppuun vielä yksi fun fact: laskin että ensimmäisen vuoden aikana minun kotona oloni tulee maksamaan noin 20.000€ menetetyissä palkkatuloissa. Hän on kyllä sen arvoinen ja enemmänkin.

© Dorit Salutskij

Viimeinen yli-ihana kuva lahjakkaan Dorit Salutskij:n ottama, päässä Myssyfarmilta saadut myssyt <3

Muut kuvituskuvat: syy ruokatilin jatkuvaan miinustilaan.

On kivempaa olla mukava töissä (ja kotona)

Hesarissa oli artikkeli siitä, kuinka mukavat ihmiset menestyvät työelämässä. En tiedä menestyksestä mutta olen jo kymmenisen vuotta sitten valinnut olla töissä aina mukava kun vain voin, koska se on minulle kivempaa. En kestänyt kovin kauaa sellaista piinkovaa kilpailua ja vääntämistä, siinä tulee vaan paha mieli kun kuitenkin aina välillä häviää.

Siksi kannustan, kiitän ja kehun. Yritän olla mukava myös silloin kun edessä on nihkeä tilanne tai meidän tappio ja uskon että vaikeimmissakin olosuhteissa voi aidosti toimia toisen parasta ajatellen. Itse asiassa kokemukseni mukaan pahimpaan mulkkuuteen kannattaa nimenomaan vastata mukavuudella. Kill them with kindness, tiedättehän.

Koska en ole jumalallinen olento, en tietenkään onnistu olemaan mukava aina tai edes joka kerta. Mutta pelkästä yrittämisestäkin tulee hyvä mieli!

Viime vuosina olen kasvanut tästä vielä askeleen suuremmaksi ihmiseksi ja opetellut olemaan myös itselleni mukavampi. Mulla on helposti tapana olla superkriittinen ja vaativa itseäni kohtaan (kuten tässä edellisessä lauseessa), mutta nyt olen tsempannut hirmuisesti (ja tässä kehun itseäni!) siinä että huomaisin myös itseni tekemän hyvän, rekisteröisin pienetkin saavutukset silloin kuin tavoitteeni ei ole vielä täynnä.

Juuri tänään muistutin itseäni, että sain kuitenkin Kolmosen nukahtamaan ainakin yhdesti tänään itse vaunuihin ilman tissiä tai liikettä. Tätä muistuttamista edelsi vartin manailu siitä kuinka olen täysin nyt epäonnistunut kun se nukahtaa vain tissi suussa. Askel ja tissi kerrallaan!

Nyt kehun itseäni vähän lisää, sillä artikkelissa puhuttiin myös mukavien lasten kasvattamisesta ja se meinasin ensin lannistaa:

”Jos haluaa lapsestaan mukavan aikuisen, keskeistä on panna paukut ensimmäiseen viiteen ikävuoteen, sanoo Vuorinen.” (HS 2.1.2020)

No niin, se meni sitten. Kaksi kautta kolme on jo kasvatettu tuon ohi. Mutta! Sitten vasta luin mitä tämä mukavaksi kasvattaminen on:

”’Voi aloittaa heti olemalla tietoinen siitä, miten suuri merkitys on omalla katseella ja kosketuksella. Katso lastasi hyvän kautta, älä arvioi vain hänen tietojaan ja taitojaan.’

Yhdessäolon aikana on tärkeä kommunikoida ja kuunnella lasta. Lapselle voi myös tarkoituksella järjestää uusia vuorovaikutustilanteita, esimerkiksi leikkitreffejä erilaisten ja eri ikäisten lasten kanssa.” (HS 2.1.2020)

Ja kuulkaa. Samana päivänä kun luin tuon artikkelin, olin ollut ekaluokkalaisen kanssa hänen koulukaverinsa luona kylässä.

Minä järjestin hänelle sinne leikkitreffit, koska eivät tunne vielä toisiaan tuon luokkakaverin kanssa kauhean hyvin. Matkalla sinne sanoin Kakkoselle hymyillen, että ”Onpa kiva tämä kun kävellään tänne yhdessä, mä…” ja hän vastasi jo hieman keskeyttäen ”mäkin rakastan sua”. Kysyttäessä kävi ilmi, että hän oli jo katseestani nähnyt juuri sen miten olin ajatellut lausettani jatkaa.

Leikkitreffit – check. Hyvä katse – check. Läsnäoleva yhdessäolo – check. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki.

Joten HUH, hyvä minä! Selkeä todiste että olen ollut aivan loistava äiti jo sen kriittisen viisivuotiskauteni aikana!*. Nyt sitten vain odottelemaan että hänestä kasvaa oikein mukava työkaveri jollekin.

 

* Tässä luki ensin että ”olen kuin vahingossa ollut hyvä äiti”. Mukavuuspuuskissani muutin sen kannustavammaksi.

Viime vuoden best asiat Kolmosen lisäksi

Hyvää alkanutta uutta vuotta! 2020 on hieno luku! Vielä pieni katsaus tuonne kauas historiaan vuoteen 2019, sillä tein toki minäkin sen Best nine kuvakollaasin. Kovin yllättävästi, sen mukaan juuri päättyneen vuotemme voi määrittää yhdellä sanalla: Kolmonen.

Rakas Kolmonen onkin epäilemättä päättyneen vuoden paras asia! Raskaus, ihana kesä vatsan kanssa, hieno synnytys ja maailman ihanin vauva varmistavat kyllä viime vuoden paikan parhaissa koskaan. Jopa vähän sellainen suomalainen pelko takaraivossa että vuosi oli niin mahtava että ensi vuonna on pakko tulla jotain kamalaa. Aina fiksu tapa ajatella!

Tuo best nine, niin ihana kuin olikin, ei kuitenkaan edes kerro kaikkea hyvää viime vuodelta. Meidän elämään mahtui monta muutakin hyvää asiaa, joita ei välttämättä sellaisinaan Instagramissa raportoida. Einon innoittamana listasin nämä omat ”best” asiat!

2019 parhaat asiat

Töissä meni hyvin

Mulla muuttui rooli töissä merkittävästi 2017 ja se toi mukanaan ison vastuun. 2018 meni aikamoisissa käänteissä kun muutimme organisaatiota, nostimme asiakkuuksien määrää ja liikevaihtoa. Suomeksi: teimme sikana töitä ja saimme ison positiivisen muutoksen aikaan. 2019 alkoikin olla jo selvästi tuon työn hedelmien korjuuta. Hommat alkoi rullata niinkin hyvin että tavallaan harmitti jäädä pois juuri kun ”iso pyörä alkaa pyöriä” – toisaalta ihana päästä sitten katsomaan mihin asti se pyöri.

Olin kahdesti aamutelkkarissakin muuten! Kerran 2018 lopussa ja 2019 alussa työasioissa ja vielä vuoden lopussa äitiysasioissakin. TV:stä tuttu siis tässä moro!

Äitiysloma, jossa myös lomailin

Tällä äitiyslomalla olen osannut ottaa myös niitä rentoja hetkiä vaikka edelleen mielelläni teen juttuja. Nytkin tässä sohvalla tulin lepäämään mutta heti kun silmäni suljin alkoi tämä tekstiä muotoutua päässä. Silti, tähän vuoteen on mahtunut tuntikaupalla lojumista vauvan kanssa, hassuttelua isojen kanssa ja pitkiä, rauhallisia kävelylenkkejä. Kaiken kaikkiaan olen nauttinut tosi paljon hidastuneesta tahdista.

Talo valmistui (?)

Piha saatiin tehtyä ja piharakennuskin alkoi olla lopullisessa tilassaan, aita on rakennettu melkein kokonaan ja tuparitkin on viimein pidetty! Nyt jäljellä on enää pieniä hommia, isoja laskuja ja sisustuksen uusimista. Talo on kuitenkin käytännössä valmis.

Ykkönen kukoistaa 

Ykkönen on ollut tasaisesti koko vuoden aivan uskomattoman ihanassa iässä. Ennustettava ja vakaa, luotettava ja johdonmukainen. Silti vielä hassutteleva, meidän seurasta pitävä ja kainaloon hakeutuva. Täydellinen isosisko on muuttunut vielä paremmaksi Kolmosen myötä. Julistan yhdeksänvuotiaat ihaniksi!

Kakkonen selviytyy 

Kakkonenkin on totta kai ollut ihana, mutta vitsi sillä on ollut kyllä rankka vuosi. Koulunaloitus ei ollut yhtä helppo tanssihetki kuin Ykkösellä aikanaan ja pienen sisaruksen syntymäkin lohkaisi oman osansa. Ollaan saatu käsitellä kaikkea eskariuhmasta alkaen isolla vaihteella ja välillä on ollut meillä kaikilla aika tiukkaa. Isoin tsemppari on kuitenkin ollut Kakkonen itse, joka on selviytynyt tosi hienosti nihkeistäkin tilanteista (ja muuttunut muuten ihan jalkapallotyypiksi vuoden aikana!). Ja nyt kun vuosi lähenee loppua, musta tuntuu että ollaan lähellä sitä vaihetta kun tunnesmoothiesta kuoriutuu pikkuhiljaa myrskyt kestävä koululainen.

Parisuhde selviytyy ja paikoitellen jopa kukoistaa

Menemättä parisuhteeseen sen syvemmälle, tänäkin vuonna ollaan mielestäni taas opittu toisistamme lisää ja löydetty uusia keinoja puhua. Vauva-aika on aina tiukka testi, ei siitä mihinkään pääse, mutta tällä kertaa uskallan ajatella että osaamme kumpikin vaatia toisiltamme enemmän kuin selviytymistä – ja se on tärkeää.

Koko perheen terveys hyvä

Lapset ovat jo niin isoja ettemme saa enää jokaista pöpöä (hieno hetki saada uusi vauva!), joten olemme voineet tosi hyvin. Insinöörillä oli megaflunssa heti Kolmosen syntymän jälkeen ja pientä vaivaa ollut lapsillakin mutta pääsääntöisesti ollaan oltu tosi terveinä koko vuosi. Vain kerran käyty Lastensairaalassakin – eikä se ollut kuin lievä aivotärähdys! (Kihiksiä ja täitä ei lasketa, eihän?) Oma vointini on ollut tosi hyvä, selkäkin paremmassa kunnossa kuin koskaan aiemmin vauvojen kanssa. Urheilu on palannut ihanasti takaisin elämään.
härkis resepti
Ystävät

Tuntuu että ehdin nähdä tai jollain tapaa pitää yhteyttä ystäviin viime vuonna aiempaa enemmän. Koen itse olleeni parempi ystävä! Sain myös uusia ystäviä  Naapurin rouvan kanssa jaettu vauvavapaa on ollut mieletön ja muutenkin vauvan kautta on tullut taas uusia tuttuja, ystäviäkin.

(Myös virtuaalisia ystäviä on tullut kovasti lisää kun seuraajamäärät sekö blogissa että Instassa ovat tuplaantuneet. Kiitos kun olet täällä!)

Perheen kasvisruokailu lisääntyi

Ykkönen alkoi kasvissyöjäksi ja minä tiputin maidon pois ruokavaliosta, joten koko perheen ostoskori ja ruokatottumukset ovat nytkähtäneet isosti parempaan suuntaan. Nyt meillä syödään ihan tavallisina ruokina linssikeittoa, tofubowleja ja tomaattipastoja, eikä jauheliha enää ole kaikkien ruokien ensimmäinen alkupiste. Uskon että tämä on pysyvä suuntaus ja olen siitä tosi iloinen.

Mitä vuonna 2020-2029?

Eilen päättynyt vuosikymmen oli kyllä varmaankin tapahtumarikkain ja merkittävin jonka tulen koskaan elämään. Sain vuosikymmenen ensimmäisenä ja viimeisenä vuonna vauvan, ylipäänsä kaikki kolme ihanaa lasta syntyivät 2010-luvun aikana. Muutimme neljä kertaa ja ostimme kaksi tonttia, myimme yhden asunnon ja toisen tontin, rakensimme talon.

Olin koko vuosikymmenen naimisissa saman upean partahemmon kanssa ja rakensin hienoa työelämääkin itselleni. Löysin kirjoittamisen ja luovuuden blogin kautta ja tuntuu että olen alkanut löytää itseäni muutenkin.Vuosikymmenen aikana masennuin, ahdistuin, selvisin – toisin sanoen opettelin sietämään omia pimeitä puoliani. Kaikki läheiseni ovat turvassa ja terveitä, ystävilläkin menee hyvin (ja niillä joilla ei mene, on apua).

Vastuita on paljon mutta pidän siitä. Joskus aikaa on vähemmän kuin tekemistä, mutta olen silti siinä onnellisessa asemassa että voin itse hallita omaa ajankäyttöäni, kun vain sen muistaisin tehdä.


Tänään alkaneelta vuosikymmeneltä odotan isoja mullistuksia, joita en onnekseni vielä tiedä. Voisin kuvitella sen aikana ainakin että Ykkönen kasvaa täysi-ikäiseksi (!), Kakkonen lopettelee peruskoulua (!!) ja Kolmonen menee kouluun (!!!). Insinööri täyttää heti sen jälkeen 50 ja minäkin 46. Hirveän jännä ajatella, minkälaista elämämme tulee silloin olemaan!

Mutta keitetään nyt ensin kahvit.