Vauva 8kk: Konttaava ja kiipeävä touhottaja

Vauvakirjaan on tämän kuukauden kohdalle pakko tehdä kokonainen merkintä Koronasta. Että tämä oli sinun ensimmäisen vuotesi isoin asia, niin iso etten oikeastaan muistanut sinun täyttävän kahdeksan kuukautta. Totisesti toivon että Kolmosen 1-v synttäreitä saadaan kesällä juhlia, että olemme palanneet juhlia sisältävään arkeen heinäkuussa!

Jos jotain positiivista Korona-tilanteesta on haettava, olkoon se se että Insinööri on saanut viettää ihan eri tavalla aikaa Kolmosen kanssa nyt viikon verran etätöitä tehneenä. He ovat saaneet uutta puhtia omaan bondaamiseensa ja tuntevat toinen toisensa paremmin.

Sitten päivän isoihin uutisaiheisiin: Olemme ehkä saaneet hänet taas opetettua nukahtamaan itsekseen. Sain Sleepy.fi Marialta näkyvyyttä vastaan taas yhden kolmen vartin konsultaation puhelimitse. Siitä viikon päästä ollaan jo tilanteessa, jossa Kolmonen nukahti eilen illalla alle viidessä minuutissa omaan sänkyynsä ja heräsi koko yönä vain kerran syömään. Lisäksi päiviin ovat palanneet pitkät, jopa 3h päiväunet. En voi muuta sanoa kuin KIITOS ja että voin todellakin suositella näitä palveluita ihan jokaiselle.

Hän siis nukkuu, mutta on muutenkin ihana ja rakastettava. Kuluneen kuukauden aikana hän on vihdoin tajunnut että osaa kontata ja alkoi tehdä niin viikko sitten. Teoriani jostain 7kk kohdalta asti oli että se osaisi kontata mutta ei vain halua ja pidän siitä kiinni: Kertaakaan en nähnyt sen harjoittelevan nytkyttäen vaan se vain otti ja lähti saman tien täydellisesti konttaamaan kun tähtien asento oli oikea.

Eikä vaan konttaamaan vaan samoina päivinä se oppi nousemaan tukea vasten seisomaan (+laskeutumaan alas, huh), kiipeämään portaita, kävelemään tukea vasten jne. Nyt liikutaan sitten kunnolla!

kotona tekemistä lapsille

Vauva 8kk ikäisenä:

  • Paino 7,5kg, pituus 71cm
  • Vaatekoko 74
  • Hampaita kaksi (alhaalla) ja vihdoin ylhäälläkin kaksi! Kulmat pullottaa jo
  • Hiukset kasvaneet taas lisää, nyt on jo töyhtöä
  • Konttaa, kiipeää rappusia, syöttötuolista pois, laatikon päälle, jakkaran ylle…
  • Nousee istumaan ja istuu pitkiä aikoja leikkimässä
  • Seisoo tukea vasten tukevasti, joskus vain hieman mahalla nojaten. Kävelee hieman tukea vasten
  • Syö kiinteitä 3-4 kertaa päivässä
  • Ei vaikuta olevan maidon lisäksi muulle ruoalle allerginen, mutta kärsii atooppisesta ihottumasta. (maitoallergiaa emme ole vieläkään käyneet virallisesti testaamassa, lähete sentään on)
  • On pysynyt tosi terveenä. Pari yskäistä yötä mutta muuten terve.

Tuttu kahdeksankuisen eroahdistus näyttää hieman päätään, mutta ei vielä rajoittavasti. Vain sillä tavalla ihanasti että kun minä tulen lyhyenkin poissaolon jälkeen kotiin, tuo pieni marakatti kiipeää syliin ja halaa. Siis todella halaa, se vain käärii kätensä kaulani ympärille ja on aivan hiljaa paikallaan. Tankkaa. Rakastan, rakastan, rakastan tätä hetkeä.

Jos unohdetaan ajoittain pahasti ahdistava ja elämää rajaava Korona, elämme taas kerran parhaita hetkiä ikinä. Vauva syö, nukkuu ja touhuaa, viihtyy hyvin hereillä ja kulkee mukana jo leikkipuistossakin. Minä urheilen, kevät tulee ja kotona on kivaa. Onneksi. Olen tosi kiitollinen että nyt kun maailma on suuren kriisin keskellä, tässä omassa pienessä elämässä on kaikki hyvin ja paljon rakkautta ympärillä.

Kantakoon se meidät tämän yli.

 

Miksi me emme enää näe kavereita edes pihalla

Monessa kodissa pohditaan nyt tuskaisesti, mitä hallituksen linjaukset sosiaalisten kontaktien välttelemisestä tarkoittaa. Koska selkeämpiä ohjeita saadaan ilmeisesti odottaa vielä huhtikuuhun, päätin tavallaan hallituksen pyynnöstä nyt kertoa meidän perheen linjauksen ja sillä toivottavasti antaa ajatuksen aihetta myös muille. Vastuullisen vaikuttamisen nimissä olen luetuttanut tämän tekstin muutamilla viisailla ihmisillä, mm Emmi Nuorgamilla. Jos löydät asiavirheitä, kerro! 

EDIT: hetki tämän tekstin julkaisun jälkeen hallitus linjasi että 1.-3. luokat ovat maanantaista alkaen taas auki muillekin kuin kriittisten alojen työntekijöiden lapsille mutta edelleen vahvasti suositaan etäopetusta. Tämä tekee mielestäni omaehtoisesta sosiaalisten kontaktien välttelystä entistä tärkempää.

”Voiko lapset vielä nähdä kavereitaan, edes pihalla?”

Tiivistetty mielipiteeni: Ei (ellei se ole yksi ja sama ”karanteenikaveri”, ks alla)

Miksi? Koska joku lähelläsi olevista lapsista on sairastunut tai altistunut koronaan jo ennen kuin koulut ja tarhat menivät kiinni. Lähelläsi liikkuu paljon tartuntaa, vaikket sitä näe. Lapset eivät osaa pitää toisistaan etäisyyttä edes ulkona (“kato minkä pokemonin mä sain!”), eivätkä tunnista oireitaan ajoissa. Siksi lapset ovat nyt tämän tilanteen ratkaisijoita ja sinä heidän huoltajana olet avainasemassa. Kaikki fyysinen kontakti on laitettava jäihin.

Kysyin tänään Instagramissa miten teidän perheissä on valittu, saavatko lapset nähdä kavereitaan vai ei. Ilokseni voin todeta että vain 23% kertoi että lapsensa näkevät edelleen kavereitaan, ja moni vielä lisäsi että tämä oli rajoitettua. Vain ulkona, vain samoja kavereita, vain rajattu määrä. Hienoa!

Haluan nyt sanoa asioita, jotka tiputtavat vielä muutaman kontaktin pois, mieluiten nollaan.

Alkuun sanon ymmärtäväni täysin, että tämän päätöksen teko on vaikea, olen itse paininut sen kanssa koko viikon. Tämä koko tilanne on suoraan sanottuna ihan helvetin ahdistava ja yksinäisyys ei paranna sitä ollenkaan. Ja meidän perheellä on vielä naurettavan hyvä tilanne, on tilaa ja pihaa ja paljon seuraa omasta perheestä! Silti minuakin ahdistaa tehdä näitä rajauksia.

Vielä kaksi päivää sitten olimme leikkipuistossa ja näimme usean eri perheen lapsia. Eilen lapset kävivät ulkokävelyllä kahden muun perheen lapsien kanssa. Tälläkin viikolla olemme siis olleet epäsuorassa kontaktissa ainakin viiteen eri perheeseen. Jos he ovat tehneet samaa, meillä on nyt yhteys yli 20 mahdollisesti tautia kantavaan perheyksikkköön. Näissä kaikissa on vähintään kaksi lasta ja monessa (kuten meillä!) on ollut lähiviikkoina lieviä flunssan oireita. Viimeiseltä viikolta on siis kymmeniä, jopa satoja mahdollisia tarttujia ja altistujia meidän perheemme ansiosta.

Päätin lopettaa tämän luvun suurentamisen ja tänään sanoin ovikelloa soittaville naapurin lapsille että meidän lapsemme eivät enää leiki ulkonakaan muuten kuin keskenään. Joka päivä rajaan sosiaalista elämäämme enemmän ja toivon että sinäkin.

Olen ollut tosi ahdistunut tästä. Tietysti itse taudista, jota en perheelleni ja tuntemilleni riskiryhmäläisille halua, mutta erityisesti tämän vaikutuksista yhteiskuntaamme. Niistä kaikista lomautuksista joita ystävilleni on jo tullut, menetetyistä pienyrittäjän tuhansista euroista ja kasaantuvista mielenterveyden haasteista. Ja sitten siitä päätöksenteosta. Luen uutisia jatkuvasti “sillä silmällä”, yrittäen tulkita mikä nyt on ok ja mikä ei.

Ehkä voisin kuitenkin mennä ystäväni kanssa suunnitellusti ravintolaan (ei kannata)? Ehkä säbäpeli ulkona ei voi olla niin paha (voi, emme tiedä)? Eihän meillä Suomessa tämä räjähdä käsiin, eihän (toivottavasti ei, kaikkeni teen)?

Eilen päätin lopettaa porsaanreikien etsimisen ja suosittelen samaa sinullekin. On typerää lukea läpi suosituksia ja miettiä kuinka teidän perheenne voisi niistä kuitenkin vähän joustaa. Se ei ole kenellekään hyödyksi, pitkität sillä vain omaa tuskaasi. Sillä asian ytimessä on hitaus: tämä tilanne, nämä rajoitukset, eivät poistu ihan heti.

Saatamme jatkaa näin kesään asti. Ja toivottavasti jatkamme, sillä mitä hitaammin etenemme, sitä vähemmän turhia kuolemia ja mahdotonta työtaakkaa sairaaloissa, sitä vähemmän kammottavan mahdottomia ratkaisuja terveydenhuollon ammattilaisille kun hoitoa ei riitä kaikille. Koska tilanne kestää vähintään viikkoja, on parempi nyt jo sopeutua rajoituksiin omassa elämässä ja lopettaa jatkuva päätöksenteko. Sillä raskainta on tehdä jatkuvasti linjauksia.

Onko tämä nyt ok, entä tämä? Ai miten kivasti tuli tuokin pyytämään ulos, ehkä te voitte mennä pallottelemaan.

Erityisesti lasten kanssa kaikkea kivaa on aina vaikeaa vähentää, helpompi lopettaa. Vähän niin kuin sanoisi että karkkia voi välillä vähän syödä. Sitä ollaan sitten jatkuvasti keskustelemassa, voisiko nyt, entä kohta, mutta on sentään perjantai. Juuri siksi koska edessä on tätä vielä pitkä aika, kannattaa vain suosiolla omaksua se uusi tapa olla ja elää. Nyt ei nähdä ketään.

Entäs se oireettomuus? Meillä ei ole oireita, joten emmekö voi nähdä muita oireettomia? Poislukien ne faktat että moni sairastaa jo tietämättään koronaa, ettei ole varmuutta tartuttaako oireeton tai mitä ne oireet edes ovat, tarjoan vielä toisenkin syyn olla luottamatta oireettomuuden harhaan.

Sillä en tiedä teidän lapsistanne mutta omamme eivät osaa tunnistaa kovin helpolla alkavan flunssan ensioireita, saati huomaa niitä kesken leikkien ja tule vielä erikseen sanomaan aikuiselle että nyt on parempi lopettaa, minulla tuntuu painetta ylähengitysteissä. (Viime kesänä otin yhden lapseni trampoliinilta pois kun se valitti kylmää ja tyyppi kellotti melkein 40 astetta kuumetta.)

Lapset eivät leiki oireettomina, he vain leikkivät kunnes joku kieltää tai kroppa tipahtaa.

Kaikista helpointa meille kaikille on jos me yhdessä päätämme nyt nollalinjan. Ketään ei nähdä (pl. karanteenikaveri, katso alla). Tämä on myös lapsille helpointa. On kivempi sanoa “me emme näe ketään” kuin “nyt Pekka kauemmas siitä Laurista! Ette koske!”

Tiedän että tämä on tosi tylsää, epäreilua ja ahdistavaakin. Mahdotonta tietysti toisille, heille en nyt puhukaan. Sydämeni on niiden ihmisten luona jotka joutuvat laittamaan lapsen tarhaan ja erityisesti heille jotka joutuvat nyt tekemään töitä sairastuneiden parissa; heidän jolla ei perhettä ole ollenkaan, tai jotka puurtavat ainoana aikuisena 24/7.

Eniten puhun heille, jotka voivat olla kotona ja pitää lapsetkin kotona. Se on vaikeaa, melkein mahdotonta, vähintäänkin epämukavaa. Kasautuvat etätyöt, pienet neliöt, seinille kiipeävät lapset, oma urheilumattomuus ja kaiken peittävä tasapaksu tylsyys hajottaa nopeasti. Silti uskon tämän olevan parempi vaihtoehto kuin se että itse sairastutaan tai joku tuttu sairastuu vakavammin.

Emme mekään täydellisesti tätä tee. Olemme päätyneet nollalinjaan sillä poikkeuksella, että Kakkosella on yksi kaveri jonka kanssa näkevät. Aina kahdestaan, ja vain pihalla. Hän on meidän “valittu karanteenikaveri”, joka ei myöskään näe muita lapsia itse. Pidätän oikeuden muuttaa myös tämän mikä päivä tahansa ja tietysti jos kummallakaan on mitään oireita.

Tätä karanteenikaverisysteemiä tuntuvat käyttävän monet yhden aikuisen perheet, yhdistävät itsensä yhdeksi karanteeniperheeksi. Silloin on niin että nämä karanteenikaverit eivät aidosti kohtaa muita perheitä ja ihmisiä lainkaan.

Helposti tuntuu nyt siltä että tämä kaikki on ihan turhaa. Ihmiset jonottaa kauppakeskuksen avajaisissa, mummot on kaupassa ja toiset after skissä: miksi me sitten täällä edelleen kärvistelemme pienissä neliöissä, teemme töitämme hiki päässä ja leikimme opettajaa?

Minä sanon: hurraa te! Kiitos! Olkoonkin että toiset eivät vielä ymmärrä, on aivan mahtavaa että te teette noin. Siitä on iso apu. Älä laske kuinka monta ne muut siellä tartuttaa vaan laske kuinka monta sinä jätät tartuttamatta. Lupaan ettette tee turhaa uhrausta.

Vinkkejä sosiaalisen elämän rajoituksiin lapsiperheessä

1. Päättäkää perheenne linjaus ja kertokaa se lapsille selkeästi. Lyhyt ja tiivis “me emme nyt näe ketään” toimii aika hyvin.
2. Miettikää valmiiksi lause, jolla ulos pyytävät kaverit voi kiltisti “torjua”. Älä laita lapsiakaan tekemään päätöksiä jatkuvasti!
3. Keksikää myös vaihtoehtoinen tapa nähdä, jota ehdottaa kysyjälle. “Me ei nähdä enää kavereita koronan takia, mutta voidaanko ottaa videopuhelu myöhemmin tänään?”
4. Älä pelkää pahoittavasi toisten mieltä, voit aina sanoa että Marinin Sanna pyysi tehdä näin ja minä tottelen.
5. Tulet kokemaan painetta. Joku toinen näkee tämän asian toisin ja sanoo lukeneensa ettei oireeton voi edes tartuttaa ja mitä siitä jos nyt naapuripiirissä vähän ulkoillaan. Jos oma linjauksesi alkaa silloin epäilyttää, muista sääntö: Käyttäydy kuin perheelläsi olisi noro. Ja käsissäsi kakkaa.
6. Voit valita lapselle yhden “karanteenikaverin”, jos kumpikin perhe sitoutuu näkemään vain toisiaan.
7. Niin kauan kuin se vielä sallitaan, käy / käykää ulkoilemassa. Vähintään tunti päivässä jokaiselle perheen jäsenelle, mieluiten metsässä.

Jos et muuta tästä pitkästä tekstistä muista, mieti tätä: mitä menetät jos otat liian tiukan linjan? Mitä menetät jos liian löysän?

Ajankohtaiset hallituksen suositukset löydät täältä.

Ja päivittyvän listan päivän viihdykkeisiin löydät täältä.

Päivittyvä kooste: Tekemistä lapsille (ja aikuisille) kotona

20 Permalink

Artikkeli päivittyy jatkuvasti, viimeisin päivitys 23.3. klo 10

Kokoan tälle sivulle alaotsikoiden alle erilaisia tekemisiä ja ideoita kotona oleskelun ajaksi. Yksikään linkki ei ole sponsoroitu, kaikkea en ole itse kokeillut. Osa tekemisistä on toki sellaisia ettei kaikki voi niitä tehdä, mutta toivottavasti jotain ideaa löytyisi kaikille!

Valitsit listalta sitten mitä vain, suosittelen lämpimästi tekemään päivään lukujärjestyksen. Sekä sinulle itsellesi että lapsille elämä helpottuu kovasti kun loppumattomiin kotipäiviin tulee rytmiä. Täällä yksi esimerkki.

kotona tekemistä lapsille

Instagram livet – seuraa tilejä että löydät uusimman tiedon (päivitetty 19.3. klo 21.30)

Virtuaaliharrastukset, liikunta ja musiikki

Tiedekokeilut lasten kanssa: hyviä lähteitä

Yksittäiset tiedekokeilut

  • IG: Leikki Leikkinä – tili, jossa paljon pienillekin sopivia puuhia
  • Makuaistitesti: perunaa ja omena samankokoisiksi palasiksi. Nenästä kiinni, silmät kii ja maistelemaan: erotatko kumpaa syöt?
  • Puhalla ilmapallo täyteen, liimaa pieni pala teippiä kylkeen ja ihmettele kuinka neulan pystyy työntää läpi
  • Tulivuorenpurkaus
  • Kiinteä neste – lima, simppelein ohje täällä
  • Tee oma laavalamppu

Kotikoulu, etäopiskelu

Muuta puuhaa

  • Meidän perheen supersuosikki Apu Juniori on nyt ilmaiseksi luettavissa diginä 30.4. saakka!
  • Pikku Kakkosen sadan tekemisen lista!
  • Arkeologinen tutkimus: lapset etsii rannan hiekasta hienot kivet, tuo kotiin ja pesee, tutkii sitten suurennuslasilla (löytyy myös sovelluksia kännykkään jos ei kotona ole) –> sovella metsään!
  • Pimeä kahvila: kata välipala mahdollisimman pimeään huoneeseen, avusta lapset syömään yksi kerrallan. Kerro sanallisesti mitä tarjolla ja sitten syömään! Keskustelkaa mikä merkitys näkökyvyllä on
  • Tulosta netistä sanaristikoita, sudoukoita, sokkeloita ym ja valkkaa sieltä aina yksi kun joku kitisee tylsyyttä
  • Ota googlesta esiin vaikka Brawl stars hahmo, lapset saa yrittää piirtää saman mallista
  • Vaihda leluja naapurin kanssa: Kaiva esiin lautapelejä, palapelejä tms joihin ette ole hetkeen koskenut ja anna toisten leikittäväksi hetkeksi – sama toisinpäin niin kaikki saa uutta puuhaa (muista kuitenkin että leikkien jälkeen lelut on karanteenissa)
  • Leikillistä listaa paljon kivoja puuhia omassa blogissaan
  • Värinautit: Kivoja ilmaisia kotiin liittyviä väritys- ja puuhatehtäviä
  • Oot niin ihana:n sivuilla on helppoja värityskuvia tulostettavaksi
  • IG: kototekon storyssa kässäkerho 18.3. alkaen
  • Marttojen käsityöohjeet lapsille
  • Kylppärissä jättimäinen paperi (teippaa monta yhteen, voimapaperi, remonttisuojus yms), lapset alasti ja sormi/vesivärit mukaan. Nähdään parin tunnin päästä!
  • Maitoa lautaselle, lisää muutama tippa elintarvikeväriä. Kasta vanupuikko saippuaan ja kastokaa mitä tapahtuu kun dippaa maitoon.

Älä unohda: Sosiaaliset suhteet

  • Mene lenkille ulos ystävän kanssa turvaväli muistaen
  • Kavereiden ja sukulaisten näkemiseen WhatsAppin videopuhelu
  • Yhteisillallinen: kaikki syö samaan aikaan viinilasillisen kanssa virtuaaliyhteydellä, esim Google Hangouts

20 Permalink