Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kymppi vanhemmuuspistarista! Osasin!

2 Permalink

Jos vanhemmuudessa harrastettaisiin pistareita, olisin saanut taannoisesta suorituksesta kympin.

Autossa tuli taas radiosta jotain tosi perheystävällistä, Kaalimatoa tai kondomikauppaa. Siinä sitä taas kuunneltiin koko perhe ihan tyytvväisenä (eli me aikuiset korvat punaisena toisiamme vilkuillen, päättäväisesti kanavaa vaihtamatta) niin-ei-lapsille-sopivaa mainosta, jonka päätteeksi Ykkönen kysyy:

”Äiti mikä on kondomi?”

Lainkaan häkeltymättä, nolostelematta tai viivyttelemättä vastasin:
”Se on sellainen mikä laitetaan pippelin päälle kun harrastetaan seksiä, ettei tule lapsia.”

Ykkösen vastaus?

”Okei.”

Ja keskustelu päättyi.

Mä niin ruletan! Tai ainakin kehityn jatkuvasti paremmaksi!

Suoraan puhuminen on toki meidän perheessä ollut aina ihan suosittua (muistattehan vielä ”puutikku pimppiin” -tapauksen?) mutta ei se ihan aina näin nappiin ole mennyt. On meidänkin pistarihistoriassa pari vähän ohuempaa kohtaa. Kuten se, kun kerroin että jos nainen ja mies on alasti vierekkäin, niille voi tulla vauva.

Tästä kuitenkin jo vähän teille muillekin inspiraatiota, joskus tässäkin pelissä onnistuu! Nautitaan nyt tämän pistarin tuloksista, seuraava neljämiikka on todennäköisesti ihan nurkan takana odottamassa!

Lue myös: Puhu lapsellesi kaikesta – sillä minä ainakin puhun

2 Permalink

Raskausviikot 29 ja 30: Hikkaa ja sitä todellista raskautta

Raskausviikko 29

Ihmettelen Käpälämäen sohvalla että tunnenko vauvan sykkeen vatsan läpi, en kai sentään? Niin tasainen jumputus yhtäkkiä tuli tähän kädelle.

”Ehkä sillä on hikka”, ehdottaa käly ja tunnen itseni taas aivan amatööriksi. Niin tietysti, semmoinenkin tähän pakettiin kuului! Siellä se nikottelee menemään ja harjoittelee hengittämistä, vau! Hyvä vauva! Tämän jälkeen hikasta tulee päivittäinen ilo, usein monesti päivässä.

Se on tervetullut lisä edelleen ihanilta tuntuviin potkuihin. Rakastan sitä että vauva tuntuu, näkyy ja vaikuttaa luonamme koko ajan. Mitä isommaksi liikkeet käyvät (ja ne todella alkavat olla aika viihdyttäviä!), sitä paremmin myös perhe pääsee tähän touhuun mukaan.

Selkä vaivaa edelleen melko paljon ja kävely on hyvin rajoittunutta. En pysty kävelemään Kluuvin metroasemalta Mikonkadulle hidastamatta ja ähkimättä. Se ärsyttää koska näytän sellaiselta tyypilliseltä raskausmuumilta, vaikka syy on paljon enemmän rangassani kuin vauvassa. Otan kuitenkin iisisti ja onneksi edelleen onnistuu pyöräily, uiminen ja salitreenit.

Tällä viikolla juhlin ystävän 40v synttäreitä melkein puoleen yöhön kunnes hermostun selkäni rajoittavaan meininkiin. Myös Vappu vietetään pallo mahassa, mutta se on vain ihanaa – hengaillaan aatto naapurissa oikein kunnon lähiömeiningillä ja päivä kotona lötkötellen.

Luen terassin auringossa maha pystyssä kirjaa Ykkösen vierellä ja nukahdan päikkäreille hänen kainaloonsa. Ei kai tämän parempaa vappua voi ollakaan?

Raskausviikko 30

Näin eräs päivä kuvan, jossa oli äiti raskausviikolla 33. Vaistomainen ajatukseni oli että huh, siinä ollaan jo pitkällä, hurjaa!

Sitten muistin itse olevani jo viikolla 31.

Kolmosella alkavat viikot ovat jo ihan todellista raskautta. Silloin ollaan oikeasti tukevasti raskaana. Kenellekään ei ole epäselvää mistä on kyse mahan puskiessa kauas eteen (ja sivuille onnekkaiden kuten minun tapauksessa), liikkeet näkyy jo palaverissa kaikkien silmään ja vauva on jonkin sovelluksen mukaan hurjat 35cm ja 1,5kg. Siis aivan jättimäinen.

Tuntuu että on ollut jo kaaaaauan raskaana, toisaalta synnytykseen on vielä helposti kymmenen viikkoa – siis iäisyys. Pelkään olon muuttuvan hankalaksi, että jotain kummallista vielä ilmaantuu. Selkä tässä jo toki vähän menikin mutta sen kestän. Onhan tässä toki kaikkea pientä.

Fysioterapeutin käynti kaksi viikkoa sitten jätti selkään aikamoiset muistot. Siihen läntätty urheiluteippi aiheutti tällä kertaa ihan massiivisen allergisen reaktion, joten rapsutan edelleen karrelle palanutta ihoani koko selän alueelta, erityisesti öisin. Tosin niin moni muukin asia syyhyää ja kutittaa että alan pelätä hepatoosin riskiä. Sovin neuvolassa käyväni labrassa tarkistamassa asian ja kutitukseni loppuvatkin melkein siihen.

Henkisiä kutituksen aiheita toki löytyy ihan muuten vain kihisten muodossa. Olisipa melko mahtavaa välttyä niiltä tässä raskauden aikana.

Jalat kramppailee aika hulluna öisin ja suonikohjut alkavat taas kerääntyä. Painoa kerääntyy jo seuraavaa kymmenlukua ja kaikki rintsikat on taas pieniä. Turvotus alkaa nostaa rumaa päätään ja jalkeilla ei tee mieli ihan koko päivää olla. Silti vastaan edelleen aina ”ihan super hyvin, tosi helpolla menee” kun joku kysyy kuinka voin – koska siltä se edelleen tuntuu.

Kaikki raskausviikot-sarjan jutut:

Kihomatojen parhaat puolet!

Meillä on takana yli seitsemän vuotta päiväkotiuraa. Kuukauden päästä se loppuu hetkeksi ja kummatkin isot lapset ovat koululaisia. Nyt oli siis mitä mainioin aika saada ensimmäistä kertaa koskaan kylään kihomadot eli kavereiden kesken tuttavallisemmin kihikset!

Kihikset saavat luonnollisesti suuret inhon puistatukset monessa aikaan eikä se nyt mikään kivoin löytö ole. Kihiksillä onkin varsin kurja maine: ovat ällöttäviä, hankalia, vaikeasti poistettavia vieraita ja hyi kauhee nyt vaan kun niitä ei halua ajatella, älä edes puhu niistä. 

Raukat, kurjassa maineessa vaikka yrittävät vain loisia ja lisääntyä. Minäpä kerron teille kihomatojen hyvät puolet!

Tulee siistiä. Myös kahden viikon päästä!

Kavereiden karkoitukseen kuuluu yksi lääkeannos ja sitä seuraavana päivänä ”tavallinen viikkosiivous” sekä kaikkien pehmeiden asioiden pesu: vuodevaatteet, yöppärit, yökaverit (siis lelut, ei sillä tavalla kaverit), käytössä olevat pyyhkeet jne. Aikaa toki kuluu hommaan mutta ai että kun saa kerrankin oikein hyvän syyn sille että koko talo todella on siivottava valokatkaisimia myöten! Tulee kuulkaa oikein sohvatyynyt pestyä ja lattiat mopattua, kyllä kelpaa (kahta viimeistähän ei oikeastaan kukaan käskenyt tekemään, mutta älkää kertoko sitä Insinöörille.)

Parasta on se että kaikki toistetaan seuraavan lääkesatsin kanssa kahden viikon päästä – seuraavana päivänä kun kavereita löytyi vielä hengissä ja homma pitikin pyöräyttää vielä uudestaan! Näin siistiä meillä ei ole koskaan ollut!

Hanskat kädessä nukutut yöt

Kaikki erikoisnukkumisjärjestelyt ovat lastemme mieleen. Joko pitää nukkua jossain oudossa paikassa tai erikoisissa vuodevaatteissa. Tällä hetkellä Kakkonen nukkuu Ykkösen huoneen (munaisella) lattialla korkealla tyynyllä ja Ykkönen ryömii aina yöksi pussilakanansa sisään. En minäkään tiedä miksi, mutta hän pitää siitä.

Parasta ikinä on ollut se että jo kahtena yönä on saanut nukkua puuvillahanskat kädessä! Tämä yöllinen munienraapimisesto on lapsille hauskaa ja voisi muuten toimia myös aikuisille. Miehille.

Käsipesurutiineihin tulee ihan uutta pontta ja kynnet on tip top

On hieman eri asia pyytää lasta kolmatta kertaa käsipesulle ihan muuten vain osana normaalia käyttäytymistä kuin tokaista ohimennen ”no jos sä haluat syödä niitä matojen munia niin sitten tietysti voi jättää pesemättä”.

Samalla narratiivilla kynnet pysyy poikkeuksellisen siistinä ja lyhyenä.

Koko perheen yhteiset touhuillat

Kivasti saatte olla muutaman illan keskenänne kun siivoilette, ei ole kauheasti vieraita tulossa kylään! Jos joku vähän raskaampi olisikin tunkenut paikalle, ”meillä on kihomatoja” karkottaa kyllä viikoiksi nekin pois! Yhdessä touhuillessa ympäri taloa bondataan kivasti ja kaikille kasvaa hyvä iltapalanälkä vuodevaatteiden palasia ulkona heilutellessa.

Tosin nuudeleita ei kukaan halua syödä. Enää koskaan.

Mahdollisuus ihan uuteen synnytystarinaan

Olettaen että tästä ensimmäisestä aallosta edes eroon päästään (toimiiko lääke, kutiaako, ei kai toi just raapinut, mitä toi valkoinen tuolla on?), saamme jännätä vielä 5-7 viikkoa ehtiikö seuraava sukupolvi luoksemme. Sehän tarkoittaisi lyhyellä matikalla että meillä olisi toinen lääkehoito siellä raskausviikolla 40 päällä, joten arvat kannattaa heittää peliin – saako vatsatautisynnytys sittenkin voittajansa kihomatosynnytyksestä??

Lapset oppivat nielemään tabletteja kokonaisena

Hoitoon kuuluvat lääkkeet pitää niellä kokonaisena, jotta ne matkaavat tappokohteensa luo ehjänä. Tätä ennen lapset eivät ole koskaan osanneet nielaista mitään lääkettä kokonaisena, nyt oli opittava ja niin ne teki! Homma pelitti koska tehtiin siitä jännä yhteinen kisa ja koska kaikille kokonaisena nielaisseille oli luvassa kova palkinto, eli numeroimattoman listamme ykkössija:

Punainen kakka

Lääkehoito lupasi ”värjätä ulosteen punaiseksi”. Melkein kuin sanoisi että pissasi alkaa laulaa, tätä on kuulkaa odotettu! Punainen kakka!

 

Näin päättyy kihomatoraportti numero yksi. Toivomme että se on viimeinen missään kohtaa internetiä koskaan ja erityisesti meidän perheessä.

PS. Mitä tykkäsit kuvituskuvasta? Haluatteko että jaan pastakakun ohjeen, olisiko seuraava somehitti? Hyvää ruokahalua!