Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Tämä kaikki huoli on joskus niin liikaa

Mua lyötiin tänään nyrkillä naamaan
Pelkään ettei se enää halua olla mun kaveri
Ei hitto tämä kuume on nousussa taas
Osaatko kulkea sinne yksin? Varmasti?
Onko toi ääni ihan normaali?
En enää muista mitkä ne huonosti hengittämisen merkit oli
Se haukkui mua pelkuriksi
Muista kattoa sitten kunnolla ennen kuin menet yli. Vilkuta kuskille.
Äiti bussipysäkillä oli jotain outoja tyyppejä
Entä jos meidän lapsille käy joskus noin?

Tuntematon numero. Älä anna sen olla koulusta tai sairaalasta.

Kun mietimme kolmatta lasta, oli monta syytä miksi ei enää ja vielä enemmän siitä miksi vielä kerran. Oli kymmeniä pelkoja.

Yksi pelko ja syy muistuu mieleen tasaisin väliajoin nytkin, hiertää ajatusten takapenkillä tummana painona. Viimeksi sanoin sen ääneen eilen: en ehkä kestä tätä huolen määrää vielä yhden lapsen verran lisää.

Vaikka syytä huoleen ei edes olisi, lapsistaan on aina vähän huolissaan. Sydän vähän kallellaan vaikka lapsi kylkee iloisena auringossa.

Ja sitten on niitä hetkiä kun jotain oikeasti tapahtuu. Sitten kun syytä huoleen on, se syrjäyttää mustuudellaan ihan kaiken muun. Aivan sama kuinka montaa vessaa pesee, mitä lenkkejä juoksee ja kenen feediä selaa, se väijyy takana.

Entä jos. Miten tästäkin selvitään. Miltä tämä kaikki lapsestani tuntuu. Paraneeko se?

Kun peittelet lapsen jolla on kuume nousussa ja lohdutat toista joka ei saanut synttärikutsua, ovat murheet omiasi. Tekisit mitä vain ottaaksesi sen ikävän itsellesi. Sanot että kaikki kyllä järjestyy rakas, mutta oikeastaan toivot että joku sanoisi sen sinulle.

Haluaisit että joku sanoisi tästä olevan jotain hyötyä, että kaikki tämä huolesi vaikuttaa ja ajat pahan pois rakkaudellasi. Mutta ei kukaan niin sano, eikä se huolesi mitään auta. Sen kanssa on vain opittava elämään ja luotettava siihen että valtaosassa kerroista se huoli on väärässä.

Huoli tulee olemaan aina mukana. Se on siellä kun äitisi kysyy etkö ottaisi vielä yhden leivän ja se on siellä kun isäsi haluaa potkia uuden autosi renkaita. Kun taivastellaan kovaa pakkasta ja kysellään miten siellä töissä oikein menee, onko se edes mikään oikea työpaikka. Huoli lapsesta jää ikuisesti ihmiseen kiinni, pysyy pinttyneenä läikkänä mielessä.

Osaatko keittää riisiä, pääsetkö kouluun, saatko töitä, löydätkö rakkauden, oletko onnellinen, ethän muuta toiselle puolella maapalloa, säilyykö tämä maapallo edes?

Pienet lapset, pienet murheet; isot lapset, isot murheet.
Monta lasta, paljon murheita.

Yritän ajatella että jos se huoleni vaikka muuttuukin oikeaksi, todeksi ja aiheelliseksi, se että itkin sitä jo etukäteen ei vähennä kyyneleitäni sen tapahtuessa. Harvoin voin vaikuttaa huolteni syihin, koskaan en voi niitä taikoa pois. Mutta voin yrittää antaa huolelle vähemmän sijaa.

Yrittää aina voi, mutta yleensä ei onnistu. Huoli tulee rakkauden mukana, se kertoo kauniista tunteista. Ja tuntuu niin kamalan pahalta.

Lue myös: Sydän vähän kallellaan

Näkyviin ja käden ulottuville: ruokahävikkiä voi vähentää myös siivoamalla

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: ESKIMO®

Muistatte varmaan, että olen aikamoinen nipo ruokahävikin suhteen? Nipo kun olen, jääkaappimme on yleensä melko tyhjä. Ostamme vain juuri tekeillä olevien ruokien ainekset, eikä jääkaappiin ilmesty tavaraa “inspiraatiota odottamaan”. Näin ruoat harvoin myöskään pääsevät pilaantumaan hävikiksi asti. Tähän olen oikein tyytyväinen!

Yhtä polleasti en voi esitellä kuiva-ainekaappiamme.

Kuiva-aineita säilytetään meillä korkeassa apteekkarinkaapissa, joka on rivistön viimeisenä keittiössämme. Tämä ei ole lainkaan optimaalinen tilanne, sillä nyt kaapin sisältöihin pääsee käsiksi vain yhdeltä puolelta ja osa kaapin käyttötarkoituksesta häviää. Kaapin tarkoituksena kun olisi juuri se että kaapin koko sisällön näkee, jolloin mikään ei jää toisten purkkien alle jemmaan pilaantumaan.

Tiesin toki ettei kaappi ole parhaassa mahdollisessa paikassa, mutta pakko sanoa että yllätyin silti vähän kun aloin sitä siivota tämän yhteistyön merkeissä.

Kaapista löytyi aivan järkyttävä määrä kamaa noin yleensäkin (sen siivottuani sain sinne mahtumaan alle puolet alkuperäisestä määrästä!) mutta lisäksi itkettävän paljon ruokahävikiksi ehtineitä tavaroita:

Kolmessa eri pussissa jo vanhaksi menneitä pähkinöitä; Linnanmäeltä ostettu, puoliksi syöty limainen karkkijauheputkilo; tänään vanhentuvia perunajauhoja ja niiden laatikon sisällä kadonnut lusikka (!); riisiä omassa laatikossaan, vaikka niiden säilytykseen tarkoitettu lasipurkki oli vieressä melkein tyhjänä; viisi eri pakettia pikapuuroja joita kukaan ei syö; kolme pakettia couscousia; peräti kaksi vaniljatankoa, joista toinen mennyt vanhaksi viisi ja toinen neljä vuotta sitten.

Ja paljon, paljon muuta, tämä oli vain ns. kirkkain kärki. Kamalinta on se että osa tuotteista oli mennyt vanhaksi vuonna 2014 – kolme muuttoa sitten.

Ei auttanut kuin siivota. Otin periaatteeksi laittaa kaiken mahdollisuuksien mukaan informatiivisiin (niin että näkee heti kuinka paljon on jäljellä ja mikä tuote on kyseessä), vähän tilaa vieviin ja riittävän tiiviisiin pakkauksiin. Ilahduttavasti suurin osa tuotteista pääsi tällä logiikalla ihan omiin pakkauksiinsa. Omassa pakkauksessa on paljon tärkeää, jonka takia siinä säilyttäminen on hyvä: päiväysmerkinnät, usein myös ohjeita ja joskus joku hyvä “kaatonokka”. Hyvä pakkaus suojaa tuotetta ilmalta, valolta sekä kosteudelta ja siksi monessa ruokapakkauksessa on edelleen muovia.

Tämän oli joku (minä) avannut niin upeasti yhdellä kädellä ettei sitä enää voinut oikeastaan enää käyttääkään ilman valtavaa sotkua

Tästä päästäisiin lempiaiheeseeni: muovin hyötyihin. Voisin paasata siitä parinkin blogijutun verran, mutta tyydyn sanomaan että muovilla on merkittävä osa taistelussa ruokahävikkiä vastaan ja että ruokahävikki on isompi vihollinen maapallollemme kuin muovi. Muovia on järkevää ja syytä käyttää ruoan säilytyksessä. Joka kodin tuntema ESKIMO® Elmu®kelmu on klassikkoesimerkki. Pienellä muovimäärällä se sulkee pois ilman säilytettävän ruoan ympäriltä, jolloin ruoka säilyy pidempään syömäkelpoisena.

Ei siis tuomita kaikkea muovia, sillä oikealla kierrätyksellä muovi todellakin ajaa paikkansa! Turha ja kertakäyttöinen muovi sekajätteessä sen sijaan on aina tyhmää.

Takaisin siivousurakkaani. Kaapista löytyi jonkin verran pakkauksia pakkauksen sisällä, kuten yksittäispakattuja välipalapatukoita. Mutta kas, avatessani Elovena välipalakeksipaketin sisältä paljastuikin kokoelma kaikenlaisia patukoita, joten siirsin kaikki yhteen pienempään läpinäkyvään ESKIMO® pakasterasiaan. Näin suklaata sisältävät, nopeammin pilaantuvat proteiinipatukatkin tulee syödyksi ajallaan.

Edelliseen kappaleeseen viitaten, ideaalituote näiden säilytykseen olisi jokin muu kuin muovi, jonka parhaita ominaisuuksia ei tässä varsinaisesti tarvittu. Toisaalta käsillä ei ollut mitään muuta jolloin olisin joutunut ostamaan uuden säilytysrasian (juu ei), jättämään tuotteet piiloon kartongin sisään taikka sitten vapaasti kaappiin seilaamaan. Kaikista vaihtoehdoista fiksuin oli mielestäni tämä tukeva ja läpinäkyvä purnukka, jonka voin käyttää tämän käyttötarkoituksen jälkeen vielä muuhun. Samalla logiikalla laitoin myös muutaman kaapin pohjalla maanneen smoothiepussin pakastusrasiaan, samoin kuin ne viimeiset ei ihan vielä hävikiksi menneet pussipuurot – jos ne vaikka tulisivat käyttöön.

Selkeä pussitettava kohde oli jauhot ja sokerit. Niistä suurin osa tulee kaupasta kevyissä paperipusseissa, jotka ovat kotisäilytyksen kannalta hankalia. Poikkeuksetta meillä sokeria tai jauhoja käyttäessä sotkeentuu niin kaappi, lattia kuin leipurikin. Nyt pakkasin kaikki avatut sokeri- ja jauhotuotteet omiin ESKIMO® Vetsku tai ESKIMO® Tuplis -pusseihinsa.

Sininen Tuplis on siitä kiva, että siinä on erittäin tiivis suljenta, se sopii siksi esimerkiksi herkästi kosteutta keräävän fariinisokerin ympärille. Vetsku taas aukeaa ja sulkeutuu supernopeasti, joten se toimii parhaiten tuotteissa, joita käytetään melko usein. Pakkasin Vetskuun sokerin ja jauhot ja Tupliksiin korppujauhot ja suodatinpussit joiden oma pakkaus oli jostain syystä tuhoutunut. Nämäkin raukat siis majailivat pitkin kaappia, sotkeutumistaan odotellen.

Samalla vauhdilla pakkasin myös keittiön pöydältä kaksi kärpästen mielenkiinnon kohteeksi muuttunutta banskua omaan Vetskuunsa, puristelin niitä vähän ja heitin pakkaseen – siinä on tuleva banaanijäätelöannos blenderiä vailla valmiina välipalaa etsiville koululaisille!

Siirrettyäni tarvittavat tuotteet ESKIMO®:n hävikkiä vähentäviin pakkauksiin, aloin latoa kamaa takaisin kaappiin. Mietin järkevän sijainnin jokaiselle “tuoteryhmälle” ja näin pääsi paraatipaikalle koululaisten omatoimiset safkat pastojen väistyessä ylös aikuisten kuroteltaviksi. Nyt on tilaa ja siistiä, toivottavasti myös vähemmän hävikkiä jatkossa! Kun tuotteet on näkyvillä ja helposti otettavissa, ne eivät jää käyttämättä.

Toisin sanoen siirsin kaikki nurkista löytyneet herkut yhteen kasaan mahdollisimman kauas ja piiloon.

Tämä siivousduuni odotti mua melkein koko kesän ja valitsin tehdä sen viimeisenä mahdollisena päivänä, samana päivänä kun armon tyttäreni päätti olla nukkumatta aamun jälkeen. Mutta hyvä tuli ja nyt on hetken kevyempi olo, paitsi biojäteastiallamme!

Haastan teidät siivoamaan omat kuiva-ainekaappinne! Ehkä teillekin käy tuuri ja yksi vanhenevista tuotteista on valmis lettutaikinaseos. Ei ole parempaa syytä paistaa lettuja maanantaina kello viisi kuin ruokahävikki.

Vauva isolla ikäerolla sisaruksiinsa oli bestest idea ikinä

”Jos ihmiset tietäisi miten siistiä tämä on, kaikki haluaisi kolmannen lapsen tällä ikäerolla”, hän sanoi ja me muut nyökyttelimme päätämme. Samalla ihmettelin miten tässä näin kävikään, että käyn ekaa kertaa perhekahvilassa ja heti tapasin kaksi kaltaistani äitiä: sylissä pieni vauva ja kotona useampia reilusti vanhempia, koululaisia. Iltatähtien äitejä siis.

Siinä hälveni yksi pelkoni riks ja raks. Minähän olin varma etten tule kohtaamaan ketään kaltaistani toisen kierroksen äitiä ja niin vain ensimmäiset kohtaamani olivat kaikki samassa veneessä kuin minä. Sitä paitsi naapurista löytyy tismalleen sama setti, kaksi viikkoa nuoremmalla vauvalla.

iso ikäero lapsilla

Moni muukin silloin raskauden alussa listaamistani peloista on osoittautunut turhaksi: vauva oli terve, synnytys meni upeasti ja sisarukset ovat täysin hullaantuneita uuteen ihmiseen. Kaiken kaikkiaan tämä on ollut toistaiseksi ihan superkivaa. Etenkin nyt arjen alettua ja isompien ollessa päivät koulussa joudun oikein pysähtymään päivisin huomatakseni että elän sitä unelmaa mitä minulle luvattiin, mutta jota en uskaltanut uskoa.

Se kolmas on kuule nautintokappale. Siinä sitä voi kölliä päivät kotona ja nauttia siitä vauvanhuurusta isompien lasten ollessa koulussa. Kuin olisi ensimmäinen vauva ja kaikki aika maailmassa mutta ilman sitä jäätävää ahdistusta ja kaiken uuden opettelua. Nyt on rauhaa, malttia, vähän osaamistakin ja silti se auvoisa vauvakupla jossa ei ole juuri mitään muuta tekemistä kuin sen vauvan hoito.

Ei esikoisen painetta, ei toisen lapsen synnyttämää taaperon + vauva -sekoilua. Pelkkää vauvaa, tuttuja haasteita ja nippu ratkaisuja takataskussa. Lisäksi vielä ihana, haikea tieto siitä että tämä on viimeinen kerta sekä rauhoittava muisto siitä että nämä kaikki ovat vain lyhyitä vaiheita ja aina on edessä jotain vielä siistimpää.

Toistaiseksi tämä vauvakuplani on ollut vaaleanpunaisin, höttöisin ja varmin koskaan. Voin kerrankin huokaista ilman valehtelua kuinka haikeaa on että tämä aika on jo menossa ohi. Olen ihan aidosti törkeän fiiliksissä tästä vauvameiningistä, vaikka olen vannonut useaan otteeseen etten ole vauvaihmisiä. Tavoitteenani oli vain selviytyä ehjänä näistä parista ensimmäisestä ”kamalasta” kuukaudesta, jotta pääsen kiinni niiden ihanimpien aikojen odotteluun, sinne jonnekin puolentoista vuoden kohdalle.

Eipä tarvitse kärvistellä ei. Sen sijaan tekisi mieli pyöristää alaspäin vauvan ikää ja olla ainakin ajattelematta sitä että ihan pian sen ikä pitää lausua kuukausissa, ei viikoissa. Voi haikeus (uskomatonta että todella tarkoitin tuota sanaparia!)

Niin että jos kaikki tietäisi miten ihanaa tämä voi olla, kaikki miettisi vielä sitä kolmatta.

iso ikäero lapsilla

Lue myös: