Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Annoin juuri itselleni luvan väsyä

Viime viikonloppuna vein lapset kiipeilemään ja kävelyretkelle, me leivottiinkin yhdessä. Katsottiin paljon telkkaria yhdessä ja oltiin toistemme kanssa keskittyneesti. Vedettiin keikkaa, hoidettiin nukkeja ja rakennettiin legoja. Juteltiin ja naurettiin. Ihan niin kuin edellisenä kolmena viikonloppuna myös. Olen ollut niin rento ja keskittyvä äiti kuin suinkin osaan olla.

Ja silti ollaan kaikki kolme aivan pelkää räjähdysherkkää dynamiittia joka paukkuu tasaisin väliajoin. PAUKS vaan ja joku huutaa, itkee tai valittaa. Meininki on välillä niin helvetin takkuista että meinaan heittäytyä ihan lapseksi itsekin.

Eilen vähän heittäydyinkin ja huusin vihaisesti ”nyt lopetat” kun Ykkönen väänsi taas jostain. Paria paiskottua ovea myöhemmin kävi ilmi että kyseessä oli väärinkäsitys eikä hän aidosti mitään vääntänyt. Ei raukka oikeasti ollut kuullut edellisiä kolmea pyyntöä. Sitten itkettiin yhdessä miten epäreilu tilanne tästä tuli ja pyysin anteeksi.

Se oli taas ihan hölmö juttu, ei todellakaan ärhentelyn arvoinen.

Piti mennä vähän itseeni ja miettiä mitä kävi. Tunnistin että taustalla oli (oikeasti) vängännyt Kakkonen, joka oli saanut mun liipaisimen jo puoliksi pohjaan. Siitä oli siitä helppo räjähtää.

valeäiti

Mutta ei mun silti pitäisi olla näin herkässä. Paitsi että nyt kun tässä oikein miettii niin ei sekään mikään ihme ole. Me ollaan oltu viime viikot tosi paljon kolmistaan kun Insinööri on muurannut saunan piippua (kiitos siitä, näen silmissäni säästyneet tonnit!). Ei sekään vielä ole paha että lasten hoiva on ollut mun hommaa, mutta nyt huomaan että nämä kaikki eri stressit alkavat kasaantua.

Meillä aikuisilla on ollut paljon työstressiä, kummallakin. Aikataulupainetta, tekemistä, epätietoisuutta, säätöä, päätöksiä. Sitten on ollut talostressi, blogistressi, rahastressi, autostressi (meni jotain rikki ja pitäisi korjata tai vaihtaa), ikkunastariitelystressi (kerron tästä joskus jos jaksan) ja päälle ne ihan perus lapsistressit Leopseista orastaviin kaverisuhteisiin ja eskariväsymykseen.

Ei olla aikoihin oltu kahdestaan, harvoin edes nelistään. Kukaan ei ole oikein nähnyt kavereitaan eikä urheilua ole paljon harrastettu. Happi loppuu kun arjen pölypussissa ei ole enää hengitysreikiä.

Romahdin lauantai-iltana näitä kaikkia vihdoin yhtä aikaa itkemään. Sopersin räkäisesti että mä tarvitsen lomaa näistä stresseistä, edes yhdestä kerrallaan edes hetkeksi. Tai kaikista!

Sieltä sitten taas iskikin kuin lekalla päähän. Niin joo, onhan tässä vähän paljon kaikkea. Eihän se mikään ihme sitten olekaan. Pitää hyväksyä se että nyt mennään punaisella ja yrittää leipoa joka väliin riman alitusta ja joustoa. Laittaa kalenteriin edes jonnekin yhteistä aikaa ja stressilomaa. Sitäkin voi ihan oikeasti ottaa, voi päättää ettei juuri tänään mieti sitä stressaavaa asiaa. Mutta se pitää erikseen päättää.

Sillä vaikka kuinka haluaisin muuta uskoa, nuo kaksi kaunista peiliäni imevät kaiken meidän olomme ja heijastavat sen entistä terävämmin takaisin. Toki siellä joukossa on heidän omatkin olonsa, mutta kyllä se vain kaikkia helpottaa jos ne isot ihmiset pystyy edes vähän irrottamaan omista oloistaan ja olla vaan.

Sitä siis tässä taas yritän. Vähentää siellä missä voi, painaa sen mitä jaksaa ja lopun aikaa yrittää hyväksyä sen faktan että nyt mennään ohuella ja saakin väsyttää. Kyllä se jouluksi helpottaa – silloin on kuulemma saunarakennus valmis.

Ahahahahahah kuka sitä muka uskoo.

Kuva Öljysäiliö468:sta, jonne me huudettiin kaikki omiamme hauskan kauin ja vähän stressinpurun nimissä. Kakkonen huusi ekaksi työkseen whattahell? Sitä minäkin mietin rakkaani.

Kaikki keittiöstämme!

Oravannahkayhteistyö: olemme saaneet keittiöstä alennusta näkyvyyttä vastaan

blau kokemuksia

Nyt sain niin kauniit kuvat käsiini meidän keittiöstä, että on pakko jakaa ne ja samalla kertoa kaikki keittiöstämme! Kuvat ovat keittiön toteuttajan Blaun omaisuutta, ne on Blaulle kuvannut Mikael Petterson ja stailauksen on tehnyt Minna Jones.

Vaikka tokihan te olisitte uskoneet että meillä näyttää aina tältä:

blau keittiöt

Juu ei näytä. Mutta ei se haittaa! Keittiö on arjen sotkujemmekin keskellä hieno ja mikä tärkeintä, toimiva. Sanon vähintään kerran viikossa ääneen, että olen kyllä kaikista tyytyväisin tähän keittiöön. Joka päivä ajattelen sitä. Seuraavassa kattava analyysi valinnoista ja niiden onnistumisesta!

Keittiön suunnittelu lähti arkkitehtimme (Arkkitehdit Sarapää) kynästä. Even ajatuksena oli mahdollisen kompakti, linjakas ja simppeli ilme, kuitenkin niin että perustoiminnot ovat hyvin käsillä. Siinä onnistuttiin tosi hyvin!

Keittiössä on tilaa riittävästi ja toiminnot on tosi hyvin sijoiteltu: siivotessa pyhä kolminaisuus roskis – hana – astianpesukone on saavutettavissa yhdeltä seisomalta, ja samoin tiskikoneen tyhjennys käy helposti suoraan vieressä oleviin kaappeihin. Ainoa miinus on se ettei meillä ole vielä järkevää paikkaa keittiöpyyhkeelle. se roikkuu nyt uunin kahvassa, josta seuraa aina märkien käsien kurottelua kahden työtason välillä, eli tippoja lattialla.

Suunnitellessa mietittiin kovasti että veden ja lieden pitäisi olla samassa paikassa, ja olisihan siinä puolensa. Vettä tarvitsee kokatessa paljon ja joka kerta kun sitä pitää hakea tai valuttaa tästä kahden työtason väliltä, syntyy sotkua ja tietysti vähän vaaratilanteitakin (kuuma pastavesi + sekoilevat lapset = ei hyvä).

Toisaalta, jos hana olisi saarekkeessa, siinä olisi jatkuvasti sotkut esillä ja tilaa muulle tekemiselle (hengailu, pilkkominen, läksyjen teko, viinilasin kanssa nojailu, yms) jäisi vähemmän. Olen siis tyytyväinen meidän ratkaisuun.

Myös kvartsisen työtason nostaminen ja jatkaminen välitilaksi oli hyvä ratkaisu! Aluksi ajattelin tuleeko siitä turhan massiiivinen mutta päinvastoin: se selkeyttää koko linjaa ja näköjään roiskin melko isolla kädellä ihan päivittäin. Syytäkin suojata koko seinä.

hana valeäiti

Roiskimisesta tuli mieleen, että yksi keittiön parhaita juttuja on Stalan syvä lavuaari, jonka bongasimme poistomyynnistä. Sieltä ei ihan heti kaikki sotkut näy eikä vesi roisku kovin helpolla yli. Paitsi jos minä olen töissä siinä, eh. Tapwellin hanan ulosvedettävä letku on just niin hyvä ja käytännöllinen kuin ajattelinkin!

Astianpesukonetta varten meillä on sähkökäyttöinen hanan sulkija allaskaapin alla. Saamme siis hanan automaattisesti kiinni aina kun kone ei käy, mutta tasolla ei näy mitään isoa mönttiä.

Saarekkeen takana olevat kaapit mietityttivät suunnitteluvaiheessa – ovatko liian hankalat kun edessä on aina tuolit? No, ovat. Mutta koska niitä käytetään vain ehkä kerran viikossa, se on ihan ok. Samoin muutkin hankalat kaapit ovat ihan hyvässä käytössä, niissä kaikissa on jotakin sellaista jota käytetään vain muutamien viikkojen välein. Termarit, uudet talouspaperit, ylimääräiset juomapullot ja juhlatarvikkeet ovat kaikki sellaisia joiden ei tarvitse olla käden ulottuvilla.

Muuten meillä on mahtunut kaikki kamat tosi hyvin näihin kaappeihin mitä on. Keittiöömme tuli Even ideasta se erikoisuus, että yläkaapit ovat paljon normaalia korkeammalla ja lisäksi ne ovat erikoiskorkeat, 122cm. Korkea välitila tuo paljon ilmavuutta keittiöön (eikä päätä lyö aina kaapin reunaan!) ja toisaalta korkealle kattoon ulottuvat kaapit tekevät koko keittiöstä tosi linjakkaan.

Mutta toki ylimmät hyllyt ammottavat pääosin tyhjinä ja korkeat kaapit ovat ongelma, jos pituutta ei ole suotu yhtä paljon kuin meille melkein 180-senttisille. Itsellemme tämä kuitenkin suunniteltiin, joten korkea it is!

Roskiskaappeja suunnittelimme tarkoituksella tosi paljon. Jopa kolme meidän viidestä (altaan puoleisesta) alakaapista on varattu jätteille. Ylimmässä on ergonomisesti eniten käytetyt sekajäte, muovi ja kartonki, sen alapuolella pullot, metallit ja lasit ja vielä näiden vieressä kaikki keittiön siivoustarvikkeet. Tämä viimeinen voidaan myös muuttaa jätekaapiksi (sitten kun biojätettä aletaan kompostoida ja tarvitaan lisää ämpäreitä).

Ainoa miinus on se että roskislaatikkomme ovat vähän liian korkeat. Ne yltävät melkein vetolaatikon yläreunaan, mikä herkästi sotkee koko kaapin jos (kun) roskikset tungetaan ihan täyteen.

blau kokemuksia

Saareke on ollut juuri niin ihana kuin ajattelinkin (fun fact, tuosta linkin takaa löytyvästä jutusta on yli kolme vuotta aikaa. Kuinka kauan tämä projekti on oikein kestänyt??!). Toki se kerää roinaa, mutta ei se mua niin paljon haittaa kuin luulin. Sen ääressä todella tehdään kaikenlaista yhdessä ja erikseen ja se kestää hyvin kolhuja ja tusseja. Pitkään tehty päätös siitä jatkuuko työtaso saarekkeen sivulle vai ei päätyi hyvään – alas asti jatkuva kaunis valkea taso tekee kokonaisuudesta tosi hienon! Lieden paikka saarekkeessa keskellä keittiötä on myös ollut hyvä ratkaisu, ja sisäänrakennettu liesituuletin toimii moitteetta.

Meillä on kaikki kodinkoneet Siemensiltä, koska saimme kerran hyvän vinkin: vaikka koneet voivat näyttää aika samoilta eri valmistajilta, niissä saattaa olla eriväriset tai erityyliset digitaaliset kellot ja valot. Samaa valmistajaa suosimalla saa varmasti yhtenäisen linjan ja usein myös paremman hinnan kun pakettina ostaa. Näihin olemme olleet tyytyväisiä, mikään ei pidä isoa ääntä ja kaikki hoitavat hommansa hyvin.

Mikron ja uunin yhdistelmää mietittiin tosi pitkään. Isona vaikuttimena oli toive saada mahdollisimman vähän kodinkoneita, jotka auttamatta rikkovat kauniiden kaapistojen linjaa. Tässä onnistuttiin tosi hyvin, kaikki näkyvät koneet ovat vain kokin nähtävissä.

Käytännössä mikrouuni-yhdistelmä on ollut tosi jees, kolmea pientä ongelmaa lukuunottamatta: Mikro ei (tietysti) pyöri. Tuntuu että se vaikeuttaa joidenkin ruokien sulattamista. Lisäksi se pelkäämäni ongelma tapahtuu ainakin kerran kuussa: haluaisin mikrottaa jotain samalla kun uuni on päällä. Se ratkeaa yleensä lämmittämällä kamat pannulla, mikä ei ole lainkaan hassumpi juttu sekään. Kolmas ongelma yllätti. Mikro kuumenee tosi kuumaksi uunivastusten kohdalta ja siihen pystyy hyvinkin polttamaan kätensä. Kerran sen tein, kukaan muu ei vielä.

Jos tekisin nyt päätöstä uudestaan, valitsisin silti näin. Sillä jos olisimme halunneet ne erikseen, olisimme ehkä joutuneet luopumaan apteekkarin kaapista joka on ollut aivan sairaan hyvä kuiva-ainekaappina. Jos haluan päätökseni perua, yhdessä yläkaapissa on valmiiksi pienelle mikrolle pistorasia. Ai että kun oltiin fiksuja.

blau keittiöt

Yllättävä positiivinen puoli keittiössä on saarekkeen ja allastason välinen tila, joka jäi melko suureksi. Siinä on lähes puolitoista metriä tilaa, mikä tekee kahdestaan kokkaamisen huomattavasti kivemmaksi, kun kukaan ei törmäile toisen kyynärpäihin ja astianpesukonekin mahtuu vaikka olemaan auki samaan aikaan.

Jääkaapin sijainti on ollut tosi hyvä, sillä se on helposti kaikkien saatavilla ja siitä on mukava nostella tavaroita työtasoille eikä sinne päästäkseen tarvitse väistää vaikka roskista käyttävää kaveria.  Työtason alla sijaitseva pakastin on myös ollut juuri oikea ratkaisu meille – sinne mahtuu kaikki mitä tarvitaan ja siihen on helppo päästä.

Keittiön harmaa sävy on ihana. Kertakaikkiaan. Keittiön toteuttaneen Blaun äiti Pirjo valitsi sitä meille todella pitkään ja arvostan hirveästi sitä paneutumista mitä siihen käytettiin. Väriksi valikoitui Tikkurilan 1951. Sävy vaihtelee makeasti vuodenajan ja kellonajan mukaan! Keskikesän kirkkaassa valossa se oli aivan valkoinen, nyt talven tultua se tummuu jatkuvasti tosi kauniiksi omaksi sävykseen. Puulattia keittiössä on ihana jalkojen alla mutta vähän työläs pitää puhtaana. Annan sen anteeksi.

valeäiti keittiö

Myös Pirjon tuoma vaalea kvartsitaso (Noblesse Supreme White) on ollut hirmu hyvä. Se on raikas ja kirkastava, mutta hyvin armollinen tahroille pienen marmorikuviointinsa kanssa.

Blaun pienet nuppivetimet ovat tosi kauniit mutta pian huomattiin käytössä että jääkaappiin oli pakko vaihtaa isompi nuppi. Avaaminen oli liian vaikeaa pienen kanssa. Iso tosin sulautuu tuohon paljon paremmin kuin ajattelin – minähän sen pienen sinne aluksi väkisin vaadin kun halusin samanlaiset vetimet kaikkiin. Tyhmä minä.

Yläkaapeissa ei vetimiä ole ollenkaan, sillä ne on Pirjon hyvästä ehdotuksesta toteutettu niin että ovilevy tulee hieman runkoa alemmaksi eli kaapit saa alapuolelta helposti auki.

Keittiön suunnittelu oli jälkikäteen ajateltuna aika iso homma, mutta ammattilaisten avulla (kiitos Pirjo Blaulta ja arkkitehti-Eve!) siitä tuli kyllä ihan tosi hyvä. Juuri sellainen kuin me tarvittiin.

Keittiömme spekseinä:

  • Suunnittelu: Eve Sarapää / Arkkitehdit Sarapää (saimme suunnittelutyön ilmaiseksi bloginäkyvyyttä vastaan)
  • Kaapistot, työtasot, vetimet: Blau (saimme alennusta bloginäkyvyyttä vastaan)
  • Hana: Tapwell
  • Kodinkoneet: Siemens
  • Valaisimet: Artek A330S, hopea
  • Lattia: Timberwise Lehtikuusi 185mm lankkuparketti, sävy Nordic
  • Baarituolit: Hay
  • Sotkut: me.

Lue lisää: Keittiön suunnittelu

Kaikki kuvat paitsi 3&4 Blau by Mikael Petterson, stailaus Minna Jones

Sushi En Finland – Suomen uusin ja stressaavin sushiravintola

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Blue Dragon ja Suomen Blogimedia

Kävi niin, että eräänä lauantai-iltana aika tuntui tulleen.

Pari edellistä viikonloppua eivät olleet sopivia. Olin vähän yrittänyt, mutta Insinööri torppasi joka kerta. ”Joo tää ei muuten sitten ole se päivä.” Väitti minun olleen riittävän pahantuulinen jo ilmankin.

Nyt olin kuitenkin tuijottanut laatikkoa jo monta viikkoa, sen ilkkuessa minulle työhuoneen perimmäisestä nurkasta ettet todellakaan osaa. Muistatko, yritit kerran ja se oli vaikeaa! Tuli ihan överitkin!

Mitäpä siitä että siitä kerrasta oli kymmenen vuotta aikaa ja silloin mukana oli aika paljon viiniä – se ei helpottanut muistaakseni koordinointia. Silti, en varmasti osaa nytkään – vaikka välineet kieltämättä oli kohdillaan.

Mutta tämä lauantai. Se oli sellainen että Insinööri meni ja osti kaikki kalat ja pakkohan se oli tehdä.

Sushia. Itse. Kotona. Lasten kanssa.

sushia kotona

Jotta stressihermoni saatiin sopivalle taajuudelle, päätin myös sillä yhdellä samalla kerralla ottaa kaikki yhteistyöhön sopivat kuvat, valmistaa itse japanilaisen munakkaan ja improvisoida Kalifornia-rullat Kettusten tyyliin.

Yksi kolmesta onnistui, voit itse arvella mikä. (Vinkki: valmiista sushista ei ole kuvia).

Kyllä tässä on nyt vähän katsottava peiliin ja todettava, ettei päivän suoritus ollut ihan parasta antiani. Puristin rattia vähän liian tiukasti ja ojaanhan se meinasi välillä kaartaa. Onneksi kuitenkin tiimi toimi ja varusteet oli kunnossa, joten tapahtuma oli kaikkinensa onnistunut.

sushia kotona sushia kotona sushi kotona itse tehty sushi

Lapsikokit hoitivat nähdäkseni homman melko lailla täydellisesti kotiin. Pyörittivät, pilkkoivat ja asettelivat keskittyneesti, eivätkä häiriintyneet silloin tällöin naaman tai käsien eteen työnnetystä kamerasta. Kestivät jopa sen, että eräällä kuvaajalla viipyi aina se lisäriisin annostelu hiukan pidempään. Olivat kuuntelematta kun joku vaikeroi aika ajoin kaikesta tästä sotkusta.

Tekivät sushia itse sillä tavalla kuin 90% ihmisistä tekisi, iloisesti hommasta nauttien.

Illan mieskokki suoritti hänkin oman tonttinsa mukisematta ja virheettömällä suorituksella. Kalatiskiltä sushia varten erikseen ostetut kalat olivat pian nigirisopivasti ojossa ja käsi myös – hänkin odotteli sitä riisiä ihan pari kertaa.

Yritä siinä nyt sitten ottaa kuvia kun koko perhe huutaa jonkun riisin perään.

itsetehty sushi sushia itse sushi kotona sushia itse

Teimme sushia itse kotona. Lasten kanssa. Jäin henkiin kertomaan tarinan. Kokeilun kokonaisarvosanaksi annan 4/5: Perhe piti tapahtumasta kovin eikä tässä nyt kukaan vallan romahtamaan päässyt.

Ajoittainen riisitahma, avokadomössö ja epäsäntilliset pyörylät meinasivat toki välillä hieman salvata jonkun kontrollifriikin hengen, mutta tätä toisaalta korvasi äärimmäisen halpa tonnikalanigiri ravintola-annoksiin verrattuna sekä verrattoman hieno menu vastanimetyn ravintolamme (Sushi En Finland) pöydässä.


Lapsistatisteille on annettava päivän erikoismaininta. He eivät lainkaan pahastuneet vaikka ruoka myöhästyi minuutin, pari (130) ja maistoivat reippaasti kaikkea tekemäänsä. Pitivät jopa maistamastaan! Söivät ns. koko rahan edestä, joka ei onneksi kauheasti ollut – iso tonnikalakasammekin maksoi yhteensä 7€.

sushia lasten kanssa sushia itse

Japanilaisen munakkaan tein yllättävän näppärästi tämän vaikealta vaikuttavan ohjeen mukaan Blue Dragonin miriniä ja soijaa käyttäen, mutta siitä tuli vähän letunmakuista – uudella kierroksella vähentäisin sokeria reippaasti. Tosin, ei letuissa ole kyllä sillä tavalla mitään vikaa.

Korjaan: teimme myös lettunigirejä, ks ohje yllä!

Riisin teimme pakkauksen mukaan pienen suukopun saattelemana joten ehkä emme sitten tehneetkään sitä pakkauksen mukaan. Teimme sitä tupla-annoksen (hyvä!) mutta sekoittelimme sitä kinastellessamme liikaa (huono!) ja lopputulos päätyi olemaan hyvinkin alle optimin.

Ketun spesiaali kaliforniarulla ei toiminut. Vinkkinä: Jos laittaa rullaan ainesosaa mistä ei pidä, voi olla ettei edes sen kutsuminen sushiksi paranna makuja. Mutta kokeile sinä: heitä mihin tahansa vähän majoneesia, salaattia ja kevätsipulia! Kyllä toimii! (surimipuikot ei. ynh)

Ensi kerralla lupaan tsempata. Kaikessa.

sushia kotona

P.s. Kuka tulisi meille sushi-illalliselle? Se on hurjan hauskaa ja helppoa! Ilman minua!
P.p.s Jos uskallat minusta huolimatta tehdä sushia, Blue Dragonin sivuilla on paljon hyviä vinkkejä ja kaupasta saa niitä elämää helpottavia välineitä.