”Pahinta on pelko siitä että kaikki elämäsi vaikeimmat ajatukset ja tunteet ovat nyt ehkä kaikkien saatavilla”

5 No tags Permalink

Seuraava teksti on anonyymi tositarina seuraajaltani. Hän halusi jakaa oman kokemuksensa Vastaamon tietoturvavuodosta valoittaakseen vielä mistä tässä voi uhrin näkökulmasta olla kyse. Seuraajani on lukenut tämän puhelumme pohjalta kirjoittamani tekstin ja se on julkaistu hänen luvallaan.

“Haluan kertoa kanavassasi oman kokemukseni, jotta ihmiset ymmärtäisi ettei kyse ole vain siitä että muut saavat tietää minun käyvän terapiassa. Moni uhreista – kuten minä – on käynyt terapiassa käsittelemässä hyvin vaikeita asioita, huonommuuden kokemuksia. Sellaisille ihmisille tietomurto on erityisen musertava, eikä siinä auta kun muut sanovat “ei tarvitse hävetä”. Ei siinä tietenkään ole mitään hävettävää että on käynyt terapiassa, ihan sama jos se tulee julki. Mutta niitä terapiassa paljastettuja tunteita voi hävetä. Pahimmat pelot ja likaisimmat salaisuudet ovat jossain rikollisilla, pahoilla ihmisillä jotka voivat käyttää näitä tietoja sinua vastaan. Se on kamala tunne.

Olen käynyt terapiassa nyt usean vuoden ajan kerran viikossa. Vuosien hoitosuhteen jälkeen uskaltaa jo puhua oikeasti kaikesta. Ekat pari vuotta heitettiin lähinnä läppää, esitin terapeutille potilasta. Kun aloin tajuta että tämä kaikki on minua varten ja että terapeuttini oikeasti tahtoo minulle hyvää, aloin kertoa enemmän. Luottamuksellisessa hoitosuhteessa kerrot ihan kaiken, sellaisenkin mitä kukaan muu elämässäsi ei tiedä.

Sitten tulee kiristäjä joka laittaa minulle henkilökohtaista sähköpostia, uhkauksen.

Mistä voin tietää mitä tietoa hänellä on, mitä hän uhkaa julkaista? Kuinka tarkalla tasolla? Menetänkö nyt maineeni, ihmissuhteeni, mahdollisuuden tehdä töitä?

Ihminen, joka haluaa minulle pahaa on saanut haltuunsa suurimmat haavoittuvuuteni.

En ole ikinä ollut edes tekemisessä rikollisen kanssa, harva meistä on. En ole edes ollut rikoksen uhri, jotain pyöriäni varastaneita ihmisiä en ole koskaan kohdannut. Nyt sain henkilökohtaisen, pahantahtoisen, vihamielisen hyökkäyksen rikolliselta. Viestin, jossa minua uhataan. Jo se on traumatisoivaa. Tuntuu kuin olisi ryöstetty kadulla jollain uhaten, paitsi että tämä ryöstäjä ei ole satunnainen kohtaaminen vaan hän tietää minusta kaiken: missä asun, puhelinnumeron, henkilötunnuksen, kaikki intiimeimmät tietoni.

Maksaminen kävi totta kai mielessä. Kun olin katsonut kaikki googlettamani vinkit läpi, sain nopeasti tehtyä ne tekniset toimenpiteet mitä piti: estettyä identiteettivarkauden ja asetettua luottokiellot jne. Mutta ei kukaan sanonut mitä tässä pitäisi tehdä kun koko oma hoitohistoria, elämäsi synkimmät salaisuudet, on rikollisten hallussa. Ei ole ohjeita miten arvioida tämän vakavuutta. Ajattelin että kukaan ei tulekaan auttamaan tässä ongelmassa, miksi en siis maksaisi? Jos se sillä menee pois? Ajatus meni nopeasti ohi mutta ymmärrän täysin jos joku on maksanut. Ajattelin itsekin: Haluan tämän tilanteen vain pois.

Eniten helpotti se, että pääsin itse käymään terapeuttini luona ja opin etteivät kirjaukset ole kovin yksityiskohtaisia. Katsoimme yhdessä mitä kirjauksia minusta on tehty. Niissä lähinnä kerrottiin teema josta oltiin keskusteltu ja tuntemuksiani siitä. Kävimme yhdessä useita kymmeniä tapaamisiamme läpi, eikä siellä ollut mitään yksityiskohtia joita käyttämällä voisi aiheutua minulle vahinkoa. Ei ollut muista ihmisistä tietoja, mainintoja toki. Kaikki muita henkilöitä koskevat kirjaukset oli tehty kauniisti ja kunnioittavasti.

Suurin osa kirjauksista oli tasoa “keskusteltiin hankalasta tilanteesta alaisen kanssa”.

Tämä on asia, jonka haluan erityisesti muille uhreille sanoa, sillä tätä on hyvin ylimalkaisesti Vastaamon ja median puolelta selvitetty. On puhuttu mahdollisesti vahingoittavasta tiedosta ja litteroiduista keskusteluista. Olen ymmärtänyt ettei terapiakäyntejä voi nauhoittaa ilman asiakkaan tietoa ja lupaa. Jos ei ole nauhoitettu, ei voi myöskään litteroida eli kirjoittaa auki sanasta sanaan. On ikävää, etten asiakkaana edes tiennyt tällaista rekisteriä kerättävän, että käynneistäni kirjataan tietoja. Tämän olisi voinut Vastaamon puolelta hoitaa paremmin. Mutta olen iloinen nähtyäni ettei omat tietoni ole sittenkään kovin vahingoittavia.

Haluankin sanoa kaikille jotka eivät ole omia tietojaan nähneet että vuodetut tietosi eivät todennäköisesti ole tarkkoja merkintöjä keskusteluistanne. Sinun ei todennäköisesti tarvitse kantaa sitä suurinta pelkoasi että kaikki puhumasi on nyt julki.

Meitä suojaa myös se että meitä on kymmeniä tuhansia, eikä rikollisilla ole todennäköisesti motiivia oikeasti plärätä tietoja läpi. Hän tai he haluaa vain rahaa.

Haluan myös muistuttaa että terapeutitkin ovat uhreja, myös heidän luottamuksensa on petetty. Hekin ovat luottaneet siihen että tiedot mitä kirjataan on turvassa. Valvira velvoittaa kirjaamista, joten he eivät ole itse edes valinneet kirjaamista. Hekin ovat saaneet henkilökohtaisia uhkauksia hakkereilta. Kaikki tämä on minusta hirveää. Minun terapeuttini on auttanut minua enemmän kuin kukaan muu ihminen ikinä ja tämän hoitosuhteen ansiosta olen parempi ihminen; puoliso, työkaveri, pomo, vanhempi. Hän välittää minusta aidosti, ja siksi tämä tilanne on hänellekin surullinen. Hän on auttamisammatissa ja joutunut tilanteeseen jossa tekemänsä auttamistyö on haitaksi.

Olen nyt itse rauhallisin mielin vaikkakin aiempaa vainoharhaisempi. Minulla ei ole enää hirveästi pelkoja, koska näin tietojen tason enkä keksi mitä pahaa minulle voisi niillä tehdä. Ennen tietojeni näkemistä pelkäsin että lukemattomat ihmiset ovat jo ladanneet tietoni jostain Tor-verkosta enkä tiedä tuleeko niitä joku joskus käyttämään ja miten. En tiennyt edes onko lauantain kiristysviesti alkuperäiseltä hakkerilta vai joltain uudelta rikolliselta joka on tarttunut tilaisuuteen saatuaan käsiinsä aineiston. Pelkäsin olevani lopun elämääni erilaisten kiristäjien uhrina, että aina vain tulee uusia. Enää en pelkää tätä.

Halusin tuoda tässä jutussa ääneen he, jotka ovat tämän rikoksen takia tunteneet tuskaa. Kun sain tietää, että tämä koskee myös minua, olin täysin hädissäni ja paniikissa. Kun siinä mielentilassa luin juttuja, joissa haastatellut uhrit olivat eniten huolissaan henkilötunnuksensa julkaisemisesta, tunsin, että hätääni vähätellään. Tiedän, ettei kukaan sitä tarkoittanut, mutta koin, ettei minun tunteilleni annettu tilaa. Mulla on oikeus olla tällaisen teon äärellä hätääntynyt. Niin on kaikilla meillä tietomurron uhreilla.

Ylipäänsä se että nyt täytyisi jaksaa olla vahva, häpeämättä ja suostumatta vaatimuksiin tuntuu rankalta. Tämän rikoksen suurin kamaluus on juuri siinä että se kohdistuu ihmisiin, joilla menee huonosti ja jotka ovat heikoimmillaan. Ei heihin vahvoihin, jotka osaavat jotka olla häpeämättä, jotka selviytyvät elämästä.

Tuki on tärkeää ja toivon sitä tulevan lisää. En halua moittia tukeaan antaneita, jokainen tsemppi on tärkeää tilanteessa johon ei ole virallisia neuvoja ja toimintaohjeita. Haluan vain sanoa ääneen että on inhimillistä pelätä, hävetä, olla hätääntynyt. Haluan muistuttaa että tämän rikoksen pahin ei ole siinä että joku saa tietää sinun käyneen terapiassa.

Pahinta on pelko siitä että kaikki elämäsi vaikeimmat ajatukset ja tunteet ovat nyt ehkä kaikkien saatavilla.

Itse tiedän ettei niin olekaan ja olen asian kanssa rauhassa.”

 

Myös kirjoittaja on käynyt terapiassa, eikä se hävetä. Sen sijaan olisi aivan järkyttävää jos siellä puhumani asiat olisi kaikkien luettavissa ja kuka tahansa voisi tietää pahimmat heikkouteni. Älä etsi, lue tai jaa mitään näkemääsi henkilökohtaista tietoa. Se on vahingollista mutta myös potentiaalisesti rikollista.

JAA
5 No tags Permalink
5 Comments
  • Uhri myös
    lokakuu 27, 2020

    Kiitos. Tämä oli hyvä näkökulma. Muistuttaa paljon omia kokemuksiani, olen tämän rikoksen uhri itsekin.

    Vastaamo on tänään kertonut Helsingin Sanomien mielipideosastolla, että tietomurron uhrit voivat käydä ilmaiseksi tapaamassa terapeuttiaan ja käydä läpi omia potilastietojaan. Ilmeisesti tämä on Vastaamon tapa vastata heille saapuneisiin lukuisiin tietopyyntöihin – uhrit aivan oikeutetusti nyt haluavat tietää, mitä tietoja ja kuinka tarkasti heistä on vuotanut.

    Tämä on ihan kiva ele, mutta pelkään, että se ei riittävän nopeasti saavuta kaikkia uhreja: meitä on tuhansia. Vastaamolla ei mitenkään voi resurssit riittää siihen, että jokainen uhri käy henkilökohtaisesti paikan päällä katsomassa tietojaan. Jonkinlainen yleinen viesti uhreille olisi nyt paikallaan.

    Ilmeisesti Vastaamo ehdottaa paikan päällä käyntiä siksi, etteivät ole keksineet tietoturvallista tapaa toimittaa henkilötietoja asiakkailleen. Ymmärrän tämän, enkä itsekään toivo saavani omia potilastietojani esim. sähköpostilla tai tavallisella postilla. Mutta olisi todella huojentavaa saada kuulla, millä tasolla kirjaukset ovat olleet. Toivottavasti ne ovat kuten tässä blogitekstissä kerrotaan, hyvin ylätasolla.

  • Nimetön
    lokakuu 27, 2020

    Täälläkin yksi uhri.

    Mä sain tietää soitettuani Vastaamoon, että minun asiakastiedoissani on myös Kelan kuntoutusterapiahakemus liitteineen. Sieltä löytyy lääkärin B-lausunto ja terapeuttini lausunto sellaisenaan, lisäksi ymmärtääkseni (mutta tästä en ole ihan vamra) myös oma hakemukseni, missä perustelen terapian tarvetta. Lääkärin lausunnossa on myös diagnoosi.

    Sitä en tiedä, että onko juuri nämä tiedot vuodettu. Mutta potilastiedoissa nämä on, eli voi hyvin olla. Mä olen itse ihan sinut tämän asian kanssa (koska on pakko olla – tätä ei saa enää pois vaikka haluaisin), vaikka olisin kyllä halunnut säilyttää itselleni mahdollisuuden valita, kenelle kerron diagnoosini ja kenelle en.

  • Saara
    lokakuu 27, 2020

    Kommentoin tämän jo toisaalle, mutta laitanpa tähänkin.

    Moni kertoo nyt sosiaalisessa mediassa, ettei siinä ole mitään hävettävää, että käy terapiassa. Tietenkään ei ole.

    Kunpa tässä olisikin kyse vain siitä, että julkaistaan tiedot siitä, kuka käy terapiassa. Mutta kun ei ole. Tässä on kyse siitä, että julkaistaan hoitokertomukset.

    Ero on samanlainen kuin häpeätkö käyntiä gynegologilla, vai haluatko yksityiskohdat sukupuolielimistäsi internettiin kaikkien nähtäville.

    Häpeä on ihan luonnollinen tunne nyt. Ei tehdä sitä, että sheimataan rikoksen uhreja heidän tunteistaan, jookos.

  • Yksi monista uhreista
    lokakuu 27, 2020

    Kiitos tästä näkökulmasta! Tämä muistuttaa hyvin myös siitä, että tällä rikoksella on merkityksiä yhtä paljon kuin on uhrejakin. Eikä mikään ole toista vähäisempi. ❤️ Itse olen uhri myös. Kävin Vastaamossa vain pari kertaa vuosia sitten. Minua ei haastateltavan (täysin ymmärrettävään) tapaan huoleta käyntikirjausten vuotaminen, vaan juurikin henkilötietojen ja yksityisyyden menettäminen. Työskentelen lastensuojelussa, missä saan säännöllisesti perheeseeni, henkeeni ja terveyteeni kohdistuvia uhkauksia. Olen nähnyt ison vaivan, jotta minun ja perheeni tiedot olisivat salassa mahdollisilta pahantahtoisilta tahoilta. Ja nyt on vain ajan kysymys, milloin kaikki tämä vuotaa nettiin. En vastaamossa käydessäni vielä ollut nykyisissä työtehtävissäni, joten silloin minulla ei vielä ollut voimassa olevaa turvakieltoa. Minulla on pieniä lapsia ja olen raskaana. Ja voin kertoa, että pahalta tuntuu. 😞

  • pilami
    lokakuu 27, 2020

    Voimia kaikille tietomurron uhreiksi joutuneille. Tämä tekstissä tuotu näkökohta on hyvin tärkeä ja olen ihmetellyt itsekin miksi julkisuudessa ei ole yhtään avattu sitä millä tasolla kirjauksia järjestelmiin tehdään. Tuntuisi omituiselta jos kaikki puhutut asiat olisi sanasta sanaan litteroitu.
    Minua surettaa tässä sekin, että pelkään monelle tulleen entistä isomman kynnyksen hakea apua kun täytyy pelätä sitä mitä tietoja voi tulevaisuudessakin levitä ja minne. Ainakin itse mietin tätä jo nyt: missä kaikkialla on minun tai lasteni terveystietoja, mitä esim. neuvolakäynneillä on kirjattu ja miten hyvin tiedot on suojattu? Voinko saada tietoni tai lasteni tiedot poistettua? Mitä yksilönä pitäisi tehdä että sitä dataa ja infoa ei olisi niin hirveästi joka paikassa (nojoo, tiedän: maksaa käteisellä ja poistua internetistä, realismia ei kuitenkaan ehkä).