90,5cm / 14,4kg.
”Aurinkoinen reipas poika. Yhteistyö sujuvaa.
Taitava poika! Puhuu pitkiä lauseita.
Kasvaa hyvin”
88,5cm / 11,7kg.
”Puhuu selviä lauseita. Hyvät motoriset taidot.
Kasvu tasaista.
Taitava 2-vuotias”
Oikeastaan, ei sitä painoeroa niin paljon ole. Ykkösen neuvolakortissa lukee 14,1kg, Kakkosen 14,4kg.
Noissa luvuissa vain sattuu olemaan vuoden ero. Pituus meni aika samoissa. No entä muut mitat? Vaatekoossa on kaksi pykälää välissä, saappaat jouduttiin ostamaan samassa koossa. Ihmeteltiin eri saapasvalmistajien kokoeroja, kunnes tänään mitattiin niiden jalat. Sentin ero.
Ei takerruta yksityiskohtiin, sovitaan että ovat suunnilleen samankokoiset, vähän eri…lihaskerroksella vain. Entä muuten?
Toinen puhua pälpätti kaksivuotiaana menemään kuin siinä ei olisi mitään ihmeellistä. Pälpättäähän tämä toinenkin, mutta siltä puuttuu vielä valtaosa konsonanteista. Ensimmäinen kertoi pitkiä tarinoita ärrää päräyttäen, toinen kertoo pingviinitarinaa kalapainotteisesti:
 |
| Olivat näyttäneet tarhassa kuvia ja pyytäneet kertomaan tarinan. Toisessa tarinassa luki myös ”Harm! (haukkaamisen ääni)” |
Ilmeisesti (omasta blogista bongattua, tietenkin, koska mitään en muista) ensimmäinen osasi hyppiä tasajalkaa, siihen tämä toinen ei vielä pysty. Mutta sepä osaakin stage diven!
Ensimmäistä kehutaan rauhalliseksi, kiltiksi, älykkääksi, herkäksi ja taitavaksi. Toinen sulattaa koko huoneen räväkällä charmillaan. Saa jähmeän neuvolatädin nauramaan ja tarhatyttöjen sukat pyörimään jaloissa.
Temperamentit niille on jaeltu eri saavista. Toinen murjottaa pitkään ja hartaasti, syytäkään kertomatta, toinen saa krokotiilinkyyneleet jotenkin maagisesti alta sekunnin valumaan, laittaa huulen mutrulle ja kajauttaa ilmoille seiniärepivän huudon. Sitten se hakee pipityynyn itsee ja alkaa taas kikattaa.
Kumpikin sairastaa keuhkoillaan, rakastaa potkupyöräilyä, lääkkeitä (!) ja saunomista (toinen siirtyy minuutissa alalauteelle kun toinen heittää lisää löylyä), mutta inhoaa veden menemistä silmiin.
Yksi syö enemmän kuin moni koululainen, mitä vaan, milloin vaan ja kuinka kauan tahansa. Toista ei niin moiset maalliset kiinnosta kun aikansa voi käyttää myös haaveiluun.
Toinen nukkuu (vihdoin) läpi yöt kuin pehmeä tukki, toinen heräilee välillä kauhukohtauksiin. Kumpikin oksentaa autossa ja on kiltisti lentokoneessa. Toisen tukka menee juoksemisesta hikikikkaroilla, toiselle yö tekee pitkät, suorat rastat.
Toinen meinaa olla jo yökuiva, toinen olisi varmaan vieläkin vaipoissa jos saisi. Toinen ei ole tuttia koskaan syönytkään, toinen veteli tässä vaiheessa sitä kuin henki olisi siitä riippunut.
Kumpikin on aivan uskomattoman, äärettömän, omalaatuisen ja ainutkertaisen ihana. Rakastettu ja ihailtu.
…Kai niiden ainoa ero loppujen lopuksi on se, ettei toisesta ole jaksettu kirjoittaa vauvakirjaan mitään.