Minulla on menossa jonkinlainen positiivisen ajattelun valtakausi. Huomaan ajattelevani usein, että ympäröiville ihmisille pitäisi kertoa enemmän hyviä asioita heistä itsestään. Muistaa kehua ääneen, jos päässään ajattelee toisella olevan kiva vaate, kiittää hyvästä työstä, onnitella pienistäkin saavutuksista. Jotenkin ne vain usein jämähtää sinne kurkun perälle, ei kai muka ole oikea hetki. No nyt on!
Nelliinalta bongasin ”totuus bloggaajista” -ilmiön (kai se jo on?), joka on niin mainio, että haluan kantaa korteni kekoon äitibloggaajien osalta. Nythän on siis niin että keskustelupalstoilta opimme bloggaajien olevan ärsyttäviä, itsetietoisia materialisteja tai vaihtoehtoisesti lihavia, rumia, huonosti pukeutuvia. Salee ne on myös raskaana, näitkö ton pömpön? Itse taisin olla ainakin rikas. Jos ei muuta niin ainakin ne kaikki nykyään vaan mainostaa kokoajan.
Vaikka seuraavien naisten osalta en sinänsä tiedä, mitä Anonyymit Alistajat ajattelevat, vai ajattelevatko mitään (ei niin kiinnosta), niin kehunpa silti tässä julkisesti joitain kohtaamiani blogikollegoja. Niitä, jotka ovat tavalla tai toisella jättäneet suuren vaikutuksen. Lista on epäloogisesa järjestyksessä ja aivan liian lyhyt, eikä siten tee millään oikeutta kaikille kohtaamilleni ihanille ihmisille. Pahoittelen! Sen tiedän, että lista on aloitettava siitä yhdestä, joka saa ehkä eniten lokaa niskaansa, ja jonka
eilinen postaus antoi viimeisen sysäyksen tämän tekstin kirjoittamiselle:
Mami Go Go:n Minttu: Yksi valovoimaisimmista, lämpimmistä ihmistä, joita olen koskaan tavannut. Sellainen, että ehti ensimmäisellä tapaamisella oli kotoisa olo (sovitaan ettei alkoholilla ollut osuutta asiaan) ja jonka kasvoilta näkyy aina aito ilo toisen ihmisen kohtaamisesta. Sympaattinen, suloinen ja sähäkkä. Paljon pidempi pinna lastensa kanssa kuin mitä antaa ymmärtää 🙂 Jotenkin sellainen hahmo, että toivon koko ajan vain hyviä asioita Mintulle. Sitäpaitsi huh mikä kuumis! Luonnossa vielä kauniimpi, uskokaa kun sanon!
Tirsat / Kahden Suora Laura (RIP blogeille, nyyh): Ihana Nelonen, joka on aina rehellisesti oma itsensä. Täysin. Älykäs, ahkera, tunnollinen herkkis, jolla on erittäin vahva oikeudenmukaisuudentaju. Ja vaikka oma kokemukseni rajoittuu pääsäntöisesti sortseissa tapahtuneisiin kohtaamisiin, uskaltaisin arvioida, että kyseessä on äärimmäisen lojaali ystävä. Varmuudella tiedän, että erinomainen kuuntelija. Aina ruskettunut urheilija, joka kehittyy tai itkee ja kehittyy 😉 Tänä päivänä törkeän kova kuljettamaan palloa, pivot-käännökset ja kaikki.
Periaatteen nainen (RIP ? blogille): Hämmentävän paljon niin kuin minä. Heti sama aaltopituus, heti samat jutut, ja yhteinen avautuminen alkaa luontevasti kadunkulmassa – ensimmäisellä tapaamisella. Näyttää erehdyttävän paljon Charlize Theronilta ja jaksaa valvoa äärettömän kauan. Sietää siis univelkaa valtaväestöä paremmin tai peittää sen hyvin, silmienalusia myöden. Näennäisen sarkasmin taakse piiloutuu erittäin lämminsydäminen, empaattinen ja kärsivällinen hahmo, jolla on terve jano oluelle.
Dorit / Paikka Auringossa: Voi hyvänen aika mikä pikku pakkaus. Ensimmäinen kohtaaminen kadunkulmassa, josta siirtyminen autoon ja heti se alkoi – iloinen kikatus ja japatus, yhteinen hihittely ja hyvä meno. Puolentoista tunnin päästä syötiin jo leipää suoraan paketista ja naurettiin lisää. Ihana, ihana, typy. Kohtaa elämän, ihmiset ja asiat hymyssä suin ja valoisaa puolta etsien. Ja näyttää ihan Jodie Fosterilta! Hollywood tähtiä nämä kaikki!
Lähiömutsi: Kirjaimellisesti ja kuvaannollisesti yksi suoraselkäisimmistä ihmisistä, joita olen kohdannut. Rehellinen itselleen ja muille, etsii väsymättä oikeudenmukaisuutta ja reilua meininkiä. Kysyy aina ne kysymykset mitä muut ei hoksaa / uskalla / jaksa. Suhtautuu bloggaamiseen ihailtavan ammattimaisesti. Ja nyt kun tämä kaikki kuulostaa hirveän tiukan tunnollisesta, se tärkein piirre: Niiiiiin valoisa, iloinen ja nauravainen että huh. Jokainen kohtaaminen (ja niitä tulee onneksi yllättävän paljon kun on samoilla kulmilla töissä) on aidon lämmin ja ilahtunut, kasvoilla on aina hymy ja puheen sekana tulee täytesanoina naurua. Mahtavaa seuraa kaiken kaikkiaan! (psst. se keskiviikkokalja?!?)
Pudonneiden Omenoiden Liina: Ensinnäkin, aivan erinäköinen kuin mitä profiilikuva antaa ymmärtää. Vaikka pureekin sitä alahuultaan trademarkin tavoin paljon, päässä ei keiku hämmentävän rap pipo ja tukka sen alla on tumma. Tiedoksi vain! Pieni iloinen pakkaus, jossa yhdistyy suoraselkäisyys, aitous ja empaattisuus. Eli ihan just niin ihana kuin mitä blogista voisi ymmärtää, ja miten moni lukija selkeästi näkeekin. Liina on juuri sellainen lämmin, lojaali ystävä, joka kuuntelee ihan varmasti kaikki murheet teekuppi kädessä. Ja neuloo sulle sitten villapaidan. Nauraa paljon ja puhuu enemmän kuin väittää 😉
Project Maman Katja: Rehti ja rempseä, hauska ja seurallinen. Aikaa tuntuu riittävän enemmän kuin keskivertopulliaisilla. Sellainen ihminen, josta heti näkee että elää omaa elämäänsä, onnellisena omassa nahassaan. Erittäin kunnioitettava piirre ihmisessä. Ja mikä eniten pistää silmään: huh, mikä muutosvoima. Haluaa muutosta, vaatii muutosta, tekee muutosta. Tulee saamaan aikaan Isoja Asioista. Saadaan olla onnellisia että on astunut politiikkaan – kuinka moni muu poliitiikko kritisoi julkisesti ja perustellusti omaa pesää?
Salamatkustajan Satu: Ehkä vähän ujompi kuin uskoisi, lämmin ja ystävällinen ja mahtavaa seuraa. Aito ja rehellinen, suoraselkäinen touhuttaja, jolle hyvä meininki ja vielä parempi Cava on tärkeämpää kuin niuho suorittaminen. Ihana piirre ihmisessä. Yksi niitä ihmisiä, joiden seurassa olo on rauhallinen ja rento. Että tässä sitä ollaan ja jutellaan.
Kaikkia näitä ihania bloggaavia naisia (ja niitä kaikkia muitakin, joita en erikseen nostanut valoon: Aino, Sara, Kata, Tessa, Jenni, Lotta, Veera…kyl te kaikki tiiätte :)) tuntuu yhdistävän muutama seikka: Aitous, suoraselkäisyys ja iloinen ote elämään. Aika hyviä piirteitä ihmisissä, jotka kirjoittavat taitavasti ja jakavat sitä lahjaa muillekin.
Niin, lahjaa. Ilmaiseksi jaettu, lukijaa viihdyttävä ja koskettava sisältö on lahja. Jos olet eri mieltä, älä lue. Blogin kirjoittaminen on mahtava harrastus, toisille vaativa työ, joka vaatii aika paljon. Se vaatii perslihaksia, paksua nahkaa, terävää kynää ja huomiointikykyä ja ihan hullun paljon aikaa. (Tähän pikapostaukseen meni yli tunti). Se vaatii heittäytymistä ja itsensä avaamista silloinkin kun ei ole varma pitäisikö. Se on jopa vähän tyhmää tässä identiteettivarkausmaailmassa. Se pakottaa luottamaan tuntemattomiin ihmisiin ja hyvään tahtoon. Ja vaikka se onkin useimmiten ihan itse valittu ratkaisu, vastuu jonka takana on seistävä, väitän että bloggaaminen on aina myös muille kuin itselle tehtyä. Te lukijat olette aina mielessä, tottakai. Olkaa siis kilttejä meillekin, niin kommenttiboksissa kuin keskustelupalstoillakin.
…vaikka voihan se olla että nämä kaikenmaailman bloggaajat on sittenkin oikeasti rahanahneita mainostykkejä, jotka on oikeasti inhottavia lapsilleen, laiskoja töissä ja haisevat pahalle. Who knows!
Kaikki postauksen kuvat ylläkehuttujen taitavien naisten blogeista. Tjeu.
