Nyt SE on tehty.
Eteisessä roikkuu kuravaatteet, välikausihaalari ja toppahaalari. Niiden mielestä meillä asuu 92 tai 98cm pitkä suhteellisen sukupuoleton lapsi, ”reipas tyttö” tai ”ihana poika”.
Mut nyt on, saa luvan kelvata. Näillä (ja vielä puuttuvilla asusteilla, kuten kengät. Terkkuja Hullulle Shoppailumummille, koko 23 ja mikä väri vaan, ks. kuva!) pitäisi pärjätä seuraavaan kesään asti puistossa säällä kuin säällä. Itsellenihän on tasan yksi sään- mutta ei katseenkestävä vaate, sekin saa luvan kelvata. Pikkumies Kakkonen taas on saanut jo aikaa sitten yhden alehaalarin ja ison kasan tuttujen poikien vanhoja. Eiköhän niistäkin jotain aina löydy.
 |
| Pistä möyryten vaan. |
Koska ketään ei kuitenkaan kiinnosta, kerron mistä kaikki nämä on ostettu:
- Sadesetti on Stadiumista, jossain halvennuksessa hintaa taisi olla 35€. Kurahousut ainakin toimineet vallan hyvin, vaikka kahluusaappaiksi niistäkään ei sentään ole (Terkut Ykköselle). Saappaat on erään Jalmarin vanhat, ja se mitä en tänään sen äidille uskaltanut kertoa, on että yksi pohjallinen saattaa olla ”sijotettu muualle”. Uudet saappaat pitäisi kuitenkin jo koon puolesta hankkia, suosituksia?
- Vk-haalari (eli välikausi niin kuin meidän äitien keskuudessa kevättä ja syksyä kutsutaan. Ei siis v***t kiinnostaa, vaikka niin voisi ajatella) on P.O.P.:n ja ihan normaalihintaisena ostettu ripsipidennysten hinnalla (120€). Tätä haalaria on niin moni kehunut maasta taivaisiin, että ajattelin kokeilla. Jos oikein hyvin menee, se kävisi koko talven, koska sisällä on irroitettava fleecehaalari. Tosin nythän toi naulakossa seuraavana roikkuva vaatekappale söi tämän ”järki”perustelun.
- Viimeisenä siis The Toppahaalari, jota voisi melkein Blogihaalariksikin kutsua. Sen on moni muukin kaunis ja viisas käynyt hankkimassa, ja hyvältähän se näytti livenäkin. Vedenkestävyys sama kuin Ticket to Heavenissa, joka viime talvena on todistettu kurahousujen veroiseksi (Crap, nyt menetin sadevarusteidenkin ostoperusteen.), mutta hintaa vain puolet. Tämä Kappahlin hieno ja ilmeisen hyvä verme oli siis 80€, ja koska jokaäiti on kuponkiäiti, liityin myös samalla Clubiin saaden -25% hinnasta ja maksoin koko reuhkasta alle 60€. Jäljelle jäi vain vaikea päätös: väriksi tylsän tyylikäs musta vai välitön rakkauteni, migreeni? Lähetin kysymyksen Insinöörille, joka ratkaisi pelin toivomaani suuntaan: ”TV-haalari!”. 80-luvulla televisiota katsoneet tietää, mitä tämä tarkoittaa.
Ja näin sain kaikki ostokset perusteltua yhdellä hyvällä alennuksella! Nähtäväksi jää, onko yhdessäkään vaatteessa kokoarvaus tehty oikein. Mun ammattitaidolla nämä hankinnat pitäisi tehdä lapselle sovittaen sinä päivänä kun niitä vaatteita tarvitaan. Puolustuksena sanon, että yritin kyllä sovittaa tota 98cm haalaria liikkeessä. Lopetin kun myyjä katsoi säälien / paheksuen, eikä kuullut meidän jatkokysymyksiä Palosireenin yli. Olenkin Ykkösen puolesta päättänyt että se on seuraavan pimeän kauden ajan keskimäärin 94cm pitkä. Ei sillä, että mulla olisi mitään hajua kuinka pitkä se on juuri nyt, mutta tällä mennään.
Kerrottakoon myös, että matkalla kotiin kahden nälkäisen (unohdin lounasajan, hups vol.2) ja kiukkuisen lapsen kanssa, aiheutin kuvamateriaalia Wikipedian entryille ”Lapsiperhehelvetti” ja ”Kotiäiti”. Ykkönen sai ennen tätä insidenttiä kävellä aika paljon, mutta Stockan edessä sporakiskojen ja ihmisten kaaoksessa päätin nostaa sen vaunuihin takaisin. Seurauksena luonnollisesti valtavat krokotiilinkyyneleet, suuri suru ja elämän epävääryys. Samalla näen että meidän spora on juuri tulossa, joten lähdin juoksemaan tuplarattaat kolisten kohti sporaa. No niin, tarkemmat äidit olisivat tätä urheilusuoritusta ennen laittaneet sille pyhää vihaa kasvattavalle lapselleen valjaat päälle. Koska en ole sellainen äiti, pääsin harjoittelemaan kätilöiden työasentoja nappaamalla melkein eturenkaalle (tai sen alle) ehtineen, turvakaaren alta sukkulana sujahtavan kiljukaulan vauhdissa syliin. Spora meni, paheksuvat katseet tuli. Oh well.