Ratkaisuorientoitunut apulaiseni

Ykkönen on osoittanut melkoista nenäkkyyttä nokkeluutta viime päivinä. Sen lisäksi, että se on tajunnut lavastaa pikkuveljen pahikseksi suorastaan se kerjäsi sitä -tyyliin, (”Kakkonen rikkoo!”), Ykkönen näyttää ymmärtävän aika hyvin seurausten päälle. Jäähyä se ehdottelee niin itselleen kuin veljelleen varsin herkästi, mutta lisäksi se on alkanut ehdottaa kaikenlaisia hyviä ratkaisuja kiperiin tilanteisiin.

Ehkä legendaarisin oli jo kauan sitten tapahtunut herätyskelloepisodi, jossa Ykkönen ihmetteli vielä kotona kukkuvaa Insinööriä ja toi sille herätyskellon kehotuksen kera: ”Nakke töihin!”.

Tämän viikon parhaita taas oli Facebookin puolellakin kertomani flunssasaaga:

”Äiti on kuulkaa aika kipeä”
”Pitää sitte mennä nukkumaan” 
”No ihan oikeassa olet. Jos mä meen, hoidathan sä sitten Kakkosen ja itsesi?”
”…”
”…”
”Ei nukkumaan. Ota lääkettä”

Nyt hyvien ratkaisuehdotusten saaga jatkuu, tänään vuorossa oli pikkuveljen poistaminen omien leikkien tieltä.

Ykkönen leikki lattialla eteisessä ja Kakkonen mönki siihen päälle. Tietenkin. Seuraa välitön maailma on epäreilu ja minua sorretaan -tilanne: ”ääää Kakkonen tulee tielle, mene pois” jne, ja tönäisy oli enää hetken päässä. Tai itseasiassa ykkönen pyysi anteeksi ja sitten tönäisi. Päätin olla huomaamatta ja yritin lempeämpää tapaa:

”Odota hetki niin se menee varmaan sinne eteenpäin”, rauhoittelin. 
Samalla totesin pikkumiehelle että mene sinä sinne vähän kauemmas.

”Niin, mene vaikka kiviä syömään”, 
ehdotti aina avulias, ystävällismielinen Ykkönen.

Ja niinä lukuisina hetkinä, kun äiti ei hoida hommiaan vaan ”kirjoittaa logia”, voi toimelias ja ratkaisuorientoitunut ihmisenalku ottaa asiat omiin käsiinsä. Ja jos äiti vaikka sattuukin tekemään niitä kotitöitä, voi sen bloginkin kirjoittamisen ulkoistaa.