Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Puuhatyypin arki on kaunis labyrintti, jota ei aina jaksa

Tasan viikko takana Kaliforniaa.

Ollaan urheiltu, juotu viiniä, otettu aurinkoa, pötkötelty ja kävelty hiljakseen. Tämä kaiken peittävä löysyys oli juuri se mitä tarvitsin.

Matkailun hyvä puoli on ehdottomasti se ettei voi tehdä mitään niitä “järkeviä” juttuja joita kotona tekisi, joten tulee levättyä normaalia enemmän vaikka väkisin. Ei ole tiskejä ja pyykkejä (omia, tämä muiden kotona puuhaaminen ei tunnu yhtään niin pahalta), autotallin varastoröykkiöihin ei törmäile, työpöydän järjestelyä ei voi tehdä ja niin edelleen.

Kun tekemättömät työt eivät koko ajan näy, niitä ei edes ajattele.

Blogijutut ovat häipyneet päästäni ja laskut jäävät maksamatta, sisustuspäätökset tekemättä ja meilit vastaamatta. Olemme aivan kertakaikkisesti jättäneet kaiken tekemättä. Se on harvinaista, ja ihanaa.

Tämä aiheuttaa minulle myös vaikeita tunteita ja paikallaan polkemista, erityisesti aamuisin. Tuskastuttaa pelkkä oleminen, en tajua kuinka toiset voivat vain olla ja lojua. Tai no, rannalla osaan minäkin lojua. Aurinko lataa mun akkuja aivan eri tavalla kuin sisätilan sohva.

Siellä auringossa lojuessa ehtii rentoutua ja miettiä juttuja. Kuten vaikkapa sitä, että mitenhän minä oikein kestän taas omaa arkeani parin viikon päästä?

Täällä nukumme yhdeksän tunnin rauhallisia yöunia ja heräämme silti vähän väsyneenä. Torkahdamme usein myös päivisin. Nukun enemmän kuin kuukausiin, ehkä vuosiin ja silti alan pilkkiä ennen kymmentä illalla. Olenko todella näin väsynyt edelleen, selätänkö vielä koko kevään kestänyttä uupumusta?

Jos näin on, niin mitähän käy kun elokuu rytisee päälle ja ihan sama meininki jatkuu? Olen punninnut tulevaa arkeani, asetellut jossain ajatusten alla palasia kohdilleen. Miettinyt, mihin kaikkeen aikani riittää ja mihin haluan sen riittävän. Nähnyt jopa painajaisia kalenteristani, aikatauluista ja ikuisesta ehtisiköhän sen sittenkin tehdä tuossa välissä -tetriksestä.

Kuinka ihanaa olisi vain elää. Herätä, käydä töissä, tulla kotiin ja olla perheen kanssa. Urheilla ja lukea.

Vai olisiko? Kyllästyisinkö? Jos kalenterissani olisi päivittäin tunti tai – hyvänen aika – enemmänkin tyhjää, täyttäisin sen varmuudella jollain uudella. Harrastuksella tai siivoamisella.

Tätä tämä minun kanssani aina on. En pysty olla tekemättä mitään, enkä pidä sitä pahana. Minulle rentoutuminen on jotain muuta kuin pilvien tuijottelua, ja se on ihan ok. Suorittajia pidetään aina vähän ressukoina, ajatellaan etteivät osaa relata. Ei pidä lainkaan paikkaansa! Juuri nyt tätä kirjoittaessani olen rennompi kuin koko aamuna.

Haaste on siinä, että kauniin tasapainon löytäminen tekemisen ja aivan liian paljon tekemisen välillä on joskus tosi hankalaa. Erityisesti kun tekemistä määrittävät myös muut kuin minä itse. Kalenteri, asiakkaat, perhe.

Kaltaiseni puuhatyypin arkijuoksu on kaunis labyrintti, jonka koukerot rentouttavat ja tuovat iloa, mutta joka menee yhdestä väärästä käännöksestä tukkoon. Tarvitsen tekemisen silpun elämääni ollakseni virkistynyt mutta välillä on vaikea erottaa mikä silpuista on kivempi kuin joku toinen ja mikä niistä pitäisi ihan vain rohkeasti jättää tekemättä.

On vaikea erottaa mikä virkistää ja rentouttaa ja mikä vain vie energiaa. Kuormituksen säätely on vaikeaa.

Syksyn suhteen on pakko tehdä jotain pohdintaa, valinnoista en sentään kehtaa puhua. Kaipaan ystäviäni ja omaa aikaa. Töitä on tehtävä, ja haluankin. Podcast houkuttelee hirveästi mutta kaikki järki minussa huutaa ettei siihen ole aikaa. Urheilua ei kannata vähentää ainakaan.

Ei tästä nyt sen selvempää tullut. Lähden maauimalaan jatkamaan pohdintojani.

(voisinkin syksyllä aloittaa uimakoulun!)

Lue myös: 

JAA
10 Comments
  • Tiina
    heinäkuu 18, 2018

    Toinen suorittaja täällä. Tämän takia lähdemme aina loman alussa mummulaan, jotten voi tehdä mitään muuta kuin olla, lukea tai ommella. Loman loppuun toinen vierailu, niin sit taas jaksaa arkea 🙂

    • Valeäiti
      heinäkuu 22, 2018

      Mummola on paras veto! minimipakkaaminen ja valmiit palvelut 🙂

  • Matkaaja
    heinäkuu 19, 2018

    Kalifornia odottaa meitäkin pian, onhan tulossa reissupostaus?

    • Valeäiti
      heinäkuu 22, 2018

      Katotaan ehdinkö jotain vääntää! 🙂 Meidän kokemukset on aina vähän subjektiivisia kun sukulaisia asuu täällä, ei olla niin turisteina. Mutta yritän jotain muistaa kirjoittaa 🙂

  • Yksis
    heinäkuu 20, 2018

    Ai te olettekin täällä, meidän rannikolla, vähän etelämpänä vaan. Tervetuloa ja nauttikaa lomasta!

    • Valeäiti
      heinäkuu 22, 2018

      Juu! 🙂 Kiitos ja heippa vaan sinne!

  • Maija
    heinäkuu 21, 2018

    Moi Hanne!

    Kiitos hauskasta blogista ja podcastista. Ne on tuonut monesti iloa mun arjen labyrinttiin, jossa monesti samojen asioiden edessä tasapainoillaan. Kiva jos jossain vaiheessa löydät aikaa podcastin jatkolle, mutta paino vahvasti sanalla jos 😊 Hauskaa lomaa teidän porukalle!

    • Valeäiti
      heinäkuu 22, 2018

      Ihana Maija, kiitos paljon kivasta kommentista <3 voi olla ettei aika riitä enää kumpaankin, mutta ei voi ikinä sanoa mitään varmaksi ;)

  • Tohtori S.
    elokuu 2, 2018

    Oon miettinyt tätä suoritusmeininkiä aika paljon, kun itse kuulun kanssa tähän ihmisryhmään, joka ei rentoudu pilviä tuijottelemalla. Mulla on töissä niin paljon haasteita kun vaan jaksan niskoilleni ottaa, ja vapaa-ajalla treenaan triathlonin täysmatkalle. Nämä kesän kovimmat treeniviikot (sis. 16 tuntia treeniä viikossa) ovat saaneet pohtimaan, mistä tässä kaikessa on kysymys. Siis että hyvä olla jollain elämänalueella haasteita, mutta jos niitä on jo töissä, miksi niitä pitää ottaa myös vapaa-ajalle? Mikä mussa on vikana? Vaikka aikaa ei todellakaan olisi haha, perustin heinäkuun puolella blogin Lilyyn ja olen nyt pelottavan innostunut purkamaan sinne kaikenlaista. Uusimassa postauksessa teemana on tämä jatkuva suorittaminen, ja se, missä määrin se johtuu yksilön ominaisuuksista ja missä määrin laajemmista rakenteista. Toivottavasti syksyllä löytyy tasapaino kaiken kiinnostavan puuhan kanssa! http://www.lily.fi/blogit/punainen-vaate/aarimmaisyyksien-aika

    • Valeäiti
      elokuu 4, 2018

      Herramunjee sulla on paljon lautasella! Se tasapaino on tosi vaikea löytää kun on ihminen joka nauttii paljon tekemisestä. Ymmärrän ja samastun!

      Blogi saattaa ainakin aluksi auttaa kyllä asiaan kun saa purkaa tuntojaan – varo vain ettei siitä tule suoritus muiden joukossa kertoo täällä kokemuksen rintaääni 😀

      Suoritit tähän muuten kahdesti tämän kommentin, laitoin toisen pois kun taisivat olla identtisiä? Hyvää kesää ja iloa bloggaamiseen!