Shokkipaljastus: meidän lapset ei juuri koskaan tappele keskenään. Tiedän, TIEDÄN, olen kauhistuttavan onnekas. Jotenkin vain meillä on käynyt temperamenttilotossa sillä tavalla hyvin, että isommat ovat niitä erittäin joustavia, helppoja ja tasaisia, joten ne ei triggeröidy ihan kaikesta pienemmän sekopään tekemisestä.
Onneksi, koska vastapainoksi noi pienemmät on kyllä ollut sen sortin tahtotyyppejä, että jos toinen olisi samanlainen…en halua ajatella.
Tämän hetken parivaljakko on aika lailla täysi uusinta edellisistä ja niiden menoa on ihanaa sekä nostalgista katsella. Juuri nyt ollaan ikäyhdistelmässä, jossa katastrofi on ihan jatkuvasti nurkan takana!
2&4v on tavallaan ihanin yhdistelmä lasten vaiheita, toisaalta aika kauhea 😄 erityisesti se kaksivuotias on sellainen trouble maker tossa iässä että saa olla hyvinkin rautaiset hermot isommalla, ettei yhtälöstä synny jatkuvaa riitaa ja käsirysyä.
Nimiä mainitsematta parivaljakosta toinen saattaa esim repiä KAIKEN toisen käsistä pois, pilata hyvät pomput ja rytätä piirustuspaperit, ihan vain koska ne on kiinnostavia ja koska hänellä ei ole vielä minkään näköistä itsesäätelyä. Kaksivuotiaan ”jakaminen” on vielä melko kyseenalaista, vaikka sitä toki jatkuvasti opetellaan. Silti, nelivuotiaan on käytännössä mahdoton tehdä omia juttuja ilman että pieni perävaunu tulee mukaan ”vähän kattomaan”.
Meillä on ollut nyt jo kahdesti sellainen onni että nämä meidän isosiskot on jotain yksisarvisia, enkeleitä ja superihmisiä: ne joustaa hirmuisesti pienemmän takia, ei hermostu kovin pienestä, eikä onneksi lataa nyrkillä takaisin kun toinen tulee repimään ja tönimään koko kaksivuotiaan oikeudella.
Tämä jos jokin on etuoikeus, jonka ymmärrän ja jota arvostan, mutta meillä ei siis riidellä ihan hirveästi, vaan yleensä leikit sujuu aika kivasti. Ja mikä ihaninta, myös he ovat toisilleen aivan mieletön tuki ja turva niin päiviin kuin öin❤️ pitävät kädestä kiinni kun ovat kumpikin tunkeneet meidän sänkyyn, juoksevat yhdessä meitä karkuun kikattaen ja melko sopuisasti myös varastavat yhdessä herkut sohvan nurkkiin salaa syötäviksi.
Mut sit on kyl kans niitä päiviä kun kaikki huutaa ja itkee ja mä mietin että olisipa tämä toinen jo kolme, tai edelleen yksi, jolloin sen sai vain vaunuihin nalkkiin😄
Silti: kaikki iät on aina niitä parhaita, just nyt.