Terveisiä horroksen keskeltä! Kirjoitan jossain vaiheessa kunnon sotaraportin, mutta vasta sitten kun pystyn väsymykseltäni esim seisomaan.
Väsymyksen määrä on siis ihan käsittämätön, mutta niin on onnenkin määrä. Tiedossa Oikean Äidin puhetta:
Toisin kuin Ykkösen kanssa, nyt se äidinrakkaus pamahti sitten heti päälle. En voi uskoa miten hullaannuttava tämä pieni pakkaus on. Ja jotenkin tätä samaa vaaleanpunaista höttöä riittää entistä enemmän Ykköseenkin, vaikka en olisi uskonut sitä mahdolliseksi.
Ei ole tarvinnut siis jakaa äidinrakkautta kahtia, sitä tulikin synnytyksessä noin nelinkertainen annos lisää.
Ykkönen on toistaiseksi ollut aivan super isosisko, hellii ja halii pikkuveljeään jatkuvasti. Vain silloin kuin Kakkonen itkee hoitopöydällä, iskee Ykköseenkin suuri suru. Vai ärsyttääköhän sitä? 🙂 Ratkaisu itkuun on kuitenkin Ykkösen mielestä aina helppo: pikkuveljellä viedään iPhone, sehän auttaa kaikkeen murheeseen!
Pieni mies syö hyvin vaikka äiti onkin taas lähinnä pumpattavassa kunnossa. Saa kuitenkin onneksi maitosuihkut napattua mahaansa asti. Nyt kun saisi vielä nämä koripalloiksi muuttuneet maitorauhaset tyhjenemään…
Palataan asiaan kun mulla on taas aivotkin, kiitos kaikille onnen toivotuksista <3
Ja lopuksi esittelyssä pikku Kakkonen, herra ”Oksu”:
