Chandler-tauti on synnynnäinen ja parantumaton

Tiedättekö, kun ihminen saa neljännen mahdollisuuden leikkiä glamöröösiä gaalatähtöstä. Kun se oikein ostaa kolme minuuttia ennen junan lähtöä Vero Modasta paidan hameensa kaveriksi. Kun se unohtaa luomivärit kotiin ja on vahingossa jo kuudelta vähän hurlumhei. Kun se parhaansa mukaan esittää hauskaa, luovaa ja uskottavaa bloggaajaa ja siemailee ihan reteesti vähän jägeriä muiden mukana.

Kun se saa oikein palkinnon gaalassa: 

Kun se pysyy baarissa nyrkki pystyssä melkein pilkkuun asti ja on kauhean tyytyväinen kun tuli niin kauhean hyvin bailattua. Että kyllä nyt sai kyllä hyvin tutustuttua uusiin ihmisiin ja päästyä loistavan hauskoihin kuvaseinäkuviin varjoawards-hengen mukaisesti. Ihan kuin ne oikeat bloggaajat!

Ja kun se sitten menee ja kuola poskella odottaa, kuinka kauniita kuvia se superlahjakas Eino on siellä juhlissa varmasti ottanut, ja löytää nämä ajattomat hetket:

The ”You’re a tiger, wrrraauuu!!”

 The ”I wonder if I could hide the body into the dumpster”

The ”Pretty girls making ugly faces”

Missasitko? Ei se mitään, ymmärrän että valovoimaiset Laura, Hanne ja Pinja vei huomiosi. Tässä vähän lähempää: 

The ”Trump” 

The ”WTF”

The ”WTF, sequel in series”

The ”Please stop already”.

Täytyy nyt erityisesti korostaa, että Eino todella on äärimmäisen lahjakas valokuvaaja, eikä tämä johtunut hänestä. Chandler-efektille nyt vaan ei voi mitään – se on synnynnäistä. Löysin kuitenkin yhden mielestäni minusta onnistuneen kuvan:

Melkein saman tarinan, ilman yhtä onnistunutta kuvaa, voit lukea vuoden takaa tästä ikivihreästä tekstistä, jossa esittelin vinkit gaalakuvissa onnistumiseen.
Ei jumalauta.

Ensimmäistä lukuunottamatta kaikki kuvat Eino Nurmisto, joka toivoo minua parempia malleja.