Tietoa mainostajalle ›

27.2. on se päivä – Valeäidin nauhoitukset tulee taas!

”Valeäidin nauhoitusten toinen tuotantokausi on totisinta totta ja alkaa joskus syksyllä, ehkä.”
– Valeäiti, syyskuu 2017.

Jollei helmikuuta lasketa syksyksi, voidaan todeta että olin tuossa puolisen vuotta sitten melko naiivi. Mutta nyt! Nyt sen uskallan luvata: toinen tuotantokausi alkaa alle viikon päästä, tiistaina 27.2.! NO NYT! BOOM! Ja mitä kaikkea muuta ne nuorta leikkivät keski-ikäiset sanovatkaan!

Vieläkin pelottaa, alkaako kausi oikeasti viikon päästä. On tässä vielä muutama pieni yksityiskohta tekemättä ja studioonkin pitäisi vielä sitä ennen ehtiä (mutta studio ei ole minun aion ehtiä – listallani!). Mutta luotetaan prosessiin ja ennen kaikkea deadlineen, se on aina varma ja rakas muusa. Sitten pitäisi enää luottaa siihen että kaudesta tulee kova, joka oli toinen syyskuussa lupaamani asia.

podcast perhe

Kärsin ajoittain podcastin jälkeisestä masennuksesta. Se on omakeksimäni hellittelytermi tilanteelle, jossa kaikki jo tehty tuntuu tyhjältä, huonolta, turhalta. Silloin en oikein edes muista nauhoittaneeni hirveästi jaksoja, saati että ne olisivat olleet hyviä. Vasemmalta ja oikealta pukkaa uusia kuumaakin kuumempia podcast-sarjoja ja minua hirvittää. Jaksaako kukaan enää kuunnella yhden mutsin ja sen vieraiden jorinoita?

Silloin paras lääke on tunkea valkoiset napit korviin ja kuunnella joku jo tehdyistä jaksoista. Poikkeuksetta kasvoille nousee häkeltynyt virne. Onpa tämä hyvä! Toinen hyvä lääke on katsoa purkitettujen jaksojen listaa. Huh mikä kattaus aiheita ja vieraita, kuka tämän kaiken on oikein saanut aikaan?

Ai niin, minä. Minähän se silloin kesän korvilla istuin alas ja kirjoitin haavevieraani ja -aiheeni exceliin. Hahmottelin jokaiselle vieraalle aiheen tai jokaiselle aiheelle vieraan. Osaa vieraista metsästin todella, todella kauan ja osa tipahti syliin kuin pyytämättä. Siitä lähinnä kiitos Wecastin porukalle, joka on tässäkin kaudessa ollut aivan korvaamaton tuki!

Ja niin se vain tuli kasaan. 11 jaksoa (yksi vielä uupuu, mutta luotan prosessiin) tai seitsemisen tuntia ajanvietettä joka saa ajattelemaan, nauramaan ja tällä kertaa melko varmasti myös itkemään. Kauteen mahtuu surullisia tarinoita, hätkähdyttäviä kommentteja ja viisaita lauseita; yllättävää komiikkaa ja häpeilemätöntä naurua.

hauska podcast

Kakkoskausi alkaa valloittavan Jani Toivolan seurassa, kun puhumme vanhemmuudesta ihmissuhteena. Heti Janin perään kyynelkanavat aukeavat Elinan kertoessa kuinka menetti esikoisensa kohtukuolemalle ja mitä hyvää siitä seurasi. Kolmannessa jaksossa Anna Puu puhuu avioerostaan ja ruodimme yhdessä parisuhteita. Samaan teemaan päästään myöhemmin myös maailman parhaiden Lauran ja Päivin kanssa, jotka kertovat kaikki salat pitkään parisuhteeseen. Näiden välissä satoja synnytyksiä kokenut kätilö Heli kertoo, mitä synnytyssalissa oikeasti tapahtuu, opettajat koulusta ja tarhasta kertovat mitä koulukiusaaminen lastemme arjessa on ja mitä sille voi tehdä, Aino kertoo kuinka elämä muuttuu kun pieni lapsi menettää isänsä ja Hanna G kuvailee elämää monikkoperheessä.

Lisäksi vaihdamme kuulumisia ystäväni kanssa kuvien kautta, Lindusius avaa perheensä ihanan erityistä elämää ja ihan kauden lopussa kuullaan totuus perheestä kun studioon saapuu kaksi alakouluikäistä vierasta Pikku-Kalle-vitseineen. Niin siistejä tyyppejä kaikki! Niin kova kausi! BOOM jne!

podcast suomeksi

Valeäidin nauhoitukset iTunesissa ja Acastissa

Valeäidin nauhoitusten toinen kausi alkaa tiistaina 27.2.,  lähes päivälleen vuosi ensimmäisen jälkeen. Nauhoituksia voi kuunnella iTunesista, Acastista tai mistä nyt satutkin podejasi kuuntelemaan. Koko ekan kauden löydät tästä ja ohjelman omilta Facebook-sivuilta saat joka tiistai linkin uuteen jaksoon. Jaksojen aiheista kummuneet ajatukset sekä jokaisen jakson oman linkin löydät tietysti myös blogin Podcast-sivuilta.

Ai kamala, tästä se lähtee. Voi onnea!

Hirveästi palloja ja loputon tanssilattia – Varjoawards 2017!

juhlat popup kemut

36 tuntia sitten seisoin juhlatarvikekauppa Pop up kemut oven takana ja katsoin epäuskoisesti sisään. Nuo kaikki pallot pitäisi mahtua autooni.

En todellakaan ollut tajunnut, kuinka hemmetin paljon vie tilaa #varjoawards kirjoitettuna valtavina heliumilmapalloina. Jos sinä mietit samaa, voin kertoa että suunnilleen yhden farmariauton verran. Sen verran, että niiden kanssa kuski mahtuu kyllä kyytiin mutta ei näe ikkunoista ulos.

Älkää kertoko kenellekään että ajoin Turkuun asti nojaamalla enemmän ennakointiin, arviointiin ja tuuriin kuin näköön.

Päädyin kaikkien yllätykseksi ihan ehjänä Turkuun Mamman luo. Laura-Mamma, tuo Varjoawardsin neitseellinen äiti, oli taas laittanut parastaan. Roudannut menemään pöytää, tuolia, lasia ja harkkoja niin että meille oli ilmestynyt aivan oikea gaalatila Rabbit Visualsin tiloihin.






Niin kuin kaikissa gaaloissa, myös Varjoawardseissa on niin hyvää ruokaa ettei kukaan edes tajua sen olevan all vege (kiitos Roots Kitchen!) liikaa juomaa, runsaat goodie bagit ja valokuvausseinä.

Rakastan Varjoawardseissa sitä, että ne ovat kuin Turku: pienet mutta suureelliset. Ihmisiä on vähän, mutta meininki pelkkää superlatiivia. Lanteet keinuu, joululauluja lauletaan moniäänisesti, Insta storeja tehdään, katsotaan ja lähetellään, juomaa kaatuu ja se siivotaan. Otetaan kuvia joilla päädytään Iltalehteen, luetaan Jodelista uusimmat juorut meistä, syödään niin että saadaan uskottavat vauvamahat ja jaetaan kaikille palkinnot, tietysti.

Itsehän olin Vuoden Omakotirakentaja. Tuomariston mukaan sisustusblogien sarjassa inspiroiva ja rakentamiseen kannustava Kastelli-lähettiläs. Parasta.







Kaikkein eniten rakastan Varjoawardsissa ihmisiä. Tuttua ja kohta tuttuja, vanhoja rakkaita ja uusia jännittäviä. Osan kanssa vedetään samat läpät viidettä(toista) kertaa, toisten kanssa vietetään vuosipäivää ensikohtaamisesta ja mikä parasta, joidenkin kanssa tutustutaan ihan ensi kertaa.

Välillä sitä seisahtuu diskovalojen keskelle miettimään miten omituista tämä kaikki on. Kuinka emme oikeasti tunne, mutta tiedämme jo paljon. Sidoksemme toisiimme on löyhä, mutta innostava. Sitä saattaa tajuta että täällä sitä vaan bailataan menemään juuri ihan minunlaisten ihmisten keskellä, ja kuitenkin niin kaukana siitä mitä useimmiten päivisin olen. Tai kuten  Vuoden Kauneimmat lauseet -Laura sen kauniimmin asetteli:

”Katselen kimaltelevia asuja ja aitoa hauskanpitoa, olen osa sitä ja sitten en kuitenkaan ole.”

Meitä kaikkia yhdistää se, että olemme joskus kotona yksin aloittaneet jotain. Blogin, snäppitilin, vlogin, tai vaikka yrityksen. Ollaan kaikki tehty jotain melko uskaliasta ja uutta ja päädytty lopulta yhteen Turun yössä laulamaan ja tanssimaan.

Onhan se nyt aivan mahtavaa! Tuo pieni kokemani jännitys on ehkä yksi Varjowardsin parhaita puolia. Joka vuosi on uusi cocktail ihmisiä, mahdollisuus uusiin legendoihin ja moneen tärkeään kohtaamiseen. En jaksa odottaa että ehkä ensi vuonna tulee taas seuraava Varjoawards kurkkuineen päivineen.

Einon upeista kuvista sen näkee: Meillä oli ihan sikahauskaa.

Kiitän sydämeni pohjasta kaikkia ihania paikalle tulleita ja ihan erityisesti järjestäjäporukkaamme Emmi, Päivi, Maiju, Eino, Janna, ja tietysti Laura. Ilman sinua tätä ei olisi.

Ja nyt, koska roudasin ne saatanan pallot henkeni uhalla Turkuun, tässä niitä vielä lisää:

Ensimmäinen kuva Kaisa / No Home Without You, toinen kuva sekä viimeiset pallojubileet minun, kaikki muut Eino Nurmisto.

Valeäiti ehdolla suuren maailman gaalassa!

En oikein tiedä miten aloittaisin tämän tekstin, joten kopioin suoraan sen mitä päässäni kaikui kun sain kesän alussa tästä tiedon:

OMG OMG OMG MÄ OLEN EHDOLLA BLOG AWARDSISSA!!

Siis The Blog Awards Finlandissa, blogimaailman Oscareissa, minä??

Nyt on pienen osa-aikabloggaajan polla melko sekaisin. Minut on tuomaristo suuressa viisaudessaan tuhansien joukosta valinnut TOP3:een. Niin siistiä! Ja kategoriakin on just eikä melkein:

”Sosiaalisen median kingi, joka erottuu joukosta. Vaikuttaja, jonka tekstit/videot/postaukset herättävät tunteita joko puolesta tai vastaan. Ei pelkää tarttua vaikeisiin aiheisiin eikä hätkähdä tunteikkaasta palautteesta.” TBAF kategoriakuvaus.

Sellainen olen siis minä. Keskustelunherättäjä. Kingi.

Se, olenko peräti Vuoden Keskustelunherättäjä selviää lokakuun lopussa järjestettävässä huikeassa gaalassa. Silloin isolle screenille läväytetään minun, Tämän kylän homopojan ja Tuure Boeliuksen naamat hetkeksi, kunnes joku meistä valitaan voittajaksi. Huh missä seurassa olen, arvostan!

Toissa vuonna sain näihin bileisiin kutsun maailman parhaan Katjan avecina. Olin ihan törkeän hämmentynyt. Minäkö, tosiaan? Seuraavana vuonna sain oman kutsun juhliin. Olin vaihteeksi hämmentynyt. Minäkö, todellako?

Tänä vuonna olen itse ehdolla. Tiedätte jo, miltä tuntuu.

Mutta tänä vuonna olen myös kiitollinen, liikuttunut, onnellinen ja ylpeä sen yhä enemmän hämmentyneen lisäksi. Myös melko paniikissa olen. Sillä tässä on edessä tilaisuus, jossa pitäisi näyttää ihan hiton komealta, tunnistaa kaikki vloggaajat ja yrittää pysyä pystyssä ja kuulla jotain oman jännittyneen sykkeen läpi.

Ehdokkaiden julkistustilaisuuden perusteella tässä on vähän harjoittelemista edessä, ainakin poseerauksen osalta.

Voittajan valitsee tuomaristo, joten tässä ei nyt voi muuta kuin odotella. Ja keskustella, hah!

Jos nyt kuitenkin haluatte jotain tukitoimintaa äänestyksen muodossa tehdä, voitte toki kannustaa minut hurjaan voittoon Yleisön suosikki – kategoriassa, johon kaikki 42 ehdokasta osallistuu! Äänestys tapahtuu tästä.

Vielä yksi juttu: JUMALAUTA MITEN SIISTII!

Kaksi viimeistä kuvaa lahjakkaan kanssaehdokkaan, Einon, käsialaa.