Vinkki koko perheen siivouksen sujumiseen: Kanban

Mehän emme oikeastaan siivoa, ollaan siinä superlaiskoja. Lähinnä siivotaan yksi asia kerrallaan, korjataan aina pahiten likainen paikka. Jännästi isoon taloon muuttaminen ei helpottanut asiaa! Mutta silloin tällöin reipastutaan ja otetaan oikein siivouspäivä, mieluiten niin että lapsetkin on mukana.

Lasten mukaan saaminen on toki hiukan haasteellista, eikä ihan aina onnistu. Siis koskaan. Ykkönen on osoittanut kiitettävää työmoraalia ja pesee vessat hintaan 2€/vessa. Se on sitten eri asia pitäisikö kotitöistä maksaa vai ei (minusta oikeasti ei, mutta olenkin epäonnistunut kasvattajana) ja kuinka paljon, viikkorahatkin on täällä ihan päättämättä ja miettimättä. Kuitenkin, jos joku pesee vessan hyvin (!) tällä hinnalla, hyväksyn diilin.

Kakkonen taas ei tee mitään edes maksusta. Insinöörinkin moti on aika usein niin sanotusti hukassa ja koska minäkin olen lopulta aika laiska ihminen, tekemättä jää. Mutta! Nyt oli ihmeiden viikonloppu. Sen lisäksi että aloite siivoamiseen tuli Insinööriltä, hän myös keksi nerokkaan tavan, jolla lapset osallistui melkein kahden tunnin ajan (melkein) nurisematta: Kanban.

IT-projekteista tuttu ketterän kehittämisen työkalu Kanban on ketterien (softa)tiimien tapa pilkkoa projekti osiin ja seurata sen etenemistä. Yksinkertaistetusti kaikki työtehtävät kirjoitetaan post-it lapuille ja laitetaan sarakkeeseen “to do”. Sitten tiimiläiset alkavat suorittaa kunkin osaamiseen parhaiten sopivia tehtäviä ja siirtävät niitä koskevan lappuset “doing” sarakkeeseen kunnes työtehtävä on valmis ja lappu siirretään “done” sarakkeeseen.

Insinöörin – ja vähän lastenkin – käsissä syntyi 25 lappua, sisältäen pientä ja isompaa siivoustehtävää. Lapuista löytyi nopeita ja helppoja tehtäviä, kuten “sohvatyynyjen nätisti laittaminen”, “WC-papereiden täyttäminen” ja “Tiskikoneen tyhjennys” mutta myös jättimäisiä kuten “imurointi”, joka tässä talossa vie aika kauan (Oikeaoppisesti tämä lappu olisikin pitänyt jakaa vielä vaikkapa kolmeen, jokaiselle kerrokselle oma).

Malli toimi tosi hyvin! Lapset menivät innoissaan “Kanban-taululle” ja valitsivat itselleen sopivia tehtäviä. Lappu kerrallaan homma eteni ja kaikkien oli helppo nähdä kuinka loputtomalta tuntuva tehtävä nimeltä “koko talon siivous” tulikin pala palalta valmiiksi.

Minä ehdin keskittyä vain jättilappuun nimeltä ”tavarat paikalleen” ja sainkin tämän rupeaman aikana paljon muutakin vihdoin paikalleen; Plantui* sisäpuutarhat korotettua, autotallia raivattua jne. Keksimme myös matkan varrella lisää tehtäviä ja talo siisiytyi aika lailla. Kun tiesin että joku hoitaa niitä perushommia, mulle jäi aikaa tehdä muuta.

Pienet saivat valita juuri sellaisia tehtäviä mikä parhaiten sopii, ja minusta tämä tuntui olevan isoin syy normaalia suurempaan motivaatioon. Tehtävät eivät olleet lainkaan pakotettuja vaan heillä oli vapaus ottaa ihan vaikka vaan yksi pieni lappu. Me emme myöskään osallistuneet heidän tehtäviensä ohjaukseen mitenkään. Niinpä myös vastuu tehtävän tekemisestä oli itse itselle annettu.

Tämä johti mm. siihen että Ykkönen opetti Kakkoselle kuinka vessat pestään. Täy-del-lis-tä!

Vasta toisen tunnin lopussa alkoi kuulua epämääräistä kitinää ja “saako jo lopettaa” huutoja. Ensin vain käskin Insinöörin olla hiljaa ja jatkaa imuroimista, mutta lopulta annoin periksi ja tottelin myös omaa huutavaa selkääni ja jätimme muutaman viimeisen lapun “seuraavaan sprinttiin”.

Ovat siinä siis vielä ensi viikolla, kaikki laput tuossa ikkunassa kiinni.

Talo on nyt hetkellisesti puhdas, minulla on vaatteita kaapissa jonkun toisen laittamana (luksus!!!) ja kaikki ovat osallistuneet hommaan lähes vapaaehtoisesti. Voin suositella!

Meillä on koti.

Kolmen vuoden väliaikaisasumisen jälkeen olemme saapuneet jonnekin, josta ei ole kiire pois. Tämä tuntuu omalta.

Olen täysin häkeltynyt siitä kuinka isoja tunteita muutto lopulta herättikään. Taloprojektiin mahtui niin paljon kaikkea skeidaa, että oli vaikea uskoa sen päätyvän vielä näin suureen iloon.

Tämä talo on täydellinen. Kaikki sen pienetkin puutteet ja kompromissit tuntuvat tänään hyvältä. Keittiön vetimet toimivat ihan riittävästi, portaat eivät olekaan liukkaat vain ainoastaa häkellyttävän kauniit ja keittiön niemeke on aivan tolkuttoman iso. Niin iso että siihen mahtuu kuusi avonaista pizzalaatikkoa, maljakot, laseja, kahvinkeitin, monitoimikone ja tuhat muuta pientä asiaa ja tilaa jää silti yllättäville tarpeille.

Lattia on niin ihana, niiiiin ihana. Täyskymppi. Sohva, joka oli vanhassa kämpässä vähän ehkä kasipuolikas, syttyi täällä ihan uuteen loistoon. Tännehän se näköjään kuuluikin! Vanha pöytäkin näyttää yllättävän hyvältä ihan vain paikalleen kannettuna. Kylpyamme on niin ihana, kaivattu ja rakastettu. Olen niin iloinen että sain antaa lapsille taas mahdollisuuden kylpemiseen, jota eivät ole vuoteen päässeet tekemään – eivätkä koskaan näin isossa omassa ammeessa.

Lapsilla on omat, tajuttoman isot huoneet. Tuli vähän tippa linssiin kuin näin huoneisiin kannetut lasten sängyt. Se konkretisoi ensimmäistä kertaa että meillä on nyt se sellainen koti, joita olemme lukemattomat kerrat käyneet ihastelemassa asuntomessuilla ja näytöillä. Meillä on t a l o. Meillä on autotalli, jossa syttyy valot itsekseen ja jossa haahuilu tuntuu jo siltä kuin olisin sitä aina tehnyt. Meillä on keittiö, joka tuoksuu uudelta ja jonka kaapit liukuvat aivan hiljaa kiinni. Meillä on paksu etuovi, oma ovikello ja tukeva lukko.

Meillä on olohuone, jonka ikkunoista valo loikkii leikkimään, kurkkii pihan haapojen lehtien välistä eri tavalla eri aikaan. Meillä on pariovet, jotka avaamalla kuulee tuulen suhinan ja haistaa palasen merta.

Meillä on talo. Koti. Mieletön etuoikeus, onni ja saavutus.

En oikein vieläkään itse tajua miten pitkää projektia olemme saattelemassa onnelliseen päätökseen. Instagramissa ja Whatsappissa te muut tunnutte sen ymmärtävän – saamme sankoin joukoin vilpittömiä onnentoivotuksia ja virtuaalisia selkään taputteluja. ”Hyvä te, mieletön saavutus! Aivan ihanaa että pääsitte muuttamaan!”

Onhan se, aivan saakelin siistiä. Täysin koko kolmen vuoden retken arvoista.

Huomenna on edessä retki Ikeaan ja vanhan kämpän siivous, toisin sanoen paluu karuun todellisuuteen. Olkoon, minä juon nyt viiniä.