Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Konkarin 10 vinkkiä HopLop -toimistopäivään

Kaupallinen yhteistyö: HopLop ja Suomen Blogimedia

Olisitko jo ilman otsikon vinkkiä arvannut, missä kuvassa näkyvä työpisteeni sijaitsi?

Veikkaan että aika moni muukin teistä on joskus tehnyt töitä näiden kauniiden valojen ja värien hellässä huomassa – seikkailupuisto HopLop kyseessä tietysti! Kirjoitan suunnilleen kerran kuussa blogijuttuja seikkailupuistojen tutussa hulinassa. Se on itse asiassa aivan todella toimiva konsepti, kun muistaa muutaman perusjutun. Seuraavassa mun vinkit hyvään etätyöpäivään HopLopissa!

Lauran vastaavat etäpäivävinkit saatoitkin jo aiemmin bongata, ne löytyy täältä.

1. Valitse hyvä aika käynnille

Silloin kun menen tänne työmielessä lasten kanssa, kyseessä on poikkeuksetta arki tai sunnuntai-ilta. Mennään puistoon sisään joskus 4-5 välillä, syödään ja sitten onkin hyvät muutamat tunnit aikaa kirjoittaa. Puistot on arki-iltoina yleensä aika hiljaisia (erityisesti siellä lähellä sulkemisaikaa) jolloin leikkiminen ilman aikuisen valvontaa on tosi ok ja minä saan hyvää työrauhaa.

2. Villasukat

HopLopeissa on usein aika viileää, jottei seikkailijoille tule liian kova hiki. Kyllähän ne pomppii siellä niin paljon että hiki aina tulee – mikä onkin koko homman pointti – mutta hiljaa istuvalle työhiirelle tämä tarkoittaa hyvää varustusta: lämmin neule ja villasukat on aina pop!

3. Korvakuulokkeet

Jos et tykkää hälinästä ja ilon kiljahduksista, ota mukaan luurit jotta voit hieman sulkeutua omaan rauhaan musiikin kanssa. Pidä toki kuitenkin äänenvoimakkuus sen verran matalana että pysyt kärryillä siitä mitä puistossa tapahtuu. Itse olen aina ollut sillä tavalla outo että tykkään tasaisesta taustahälystä kahviloissa ja jopa näissä seikkailupuistoissa. Se palloja ampuvan pyssyn suhina on jotenkin todella rauhoittava!

4. Etsi hyvä paikka

Ensikertalaisen työpäivähoplopaajan tunnistaa siitä että hän menee ilman mukinoita kahvilan puolelle tekemään hommiaan. Puistoista löytyy kuitenkin tosi monta hyvää pientä soppea töiden tekemiseen! Monen nurkan takaa löytyy muhkea sohva, jossain saattaa olla kokonainen lounge vanhemmille ja kaiken hulinan keskelläkin on paljon sohvia ja pöytiä. Monessa pöydässä on vielä laitteiston latausmahdollisuus työn ahkeralle raatajalle.

5. Pidä taukoja ja leiki mukana!

Niin kuin aina tietokonehommien kanssa, taukoile. Heitä kone lukittaviin lokeroihin ja mene lastesi luo. Pelaa hetki ilmalätkää, pompi trampalla tai kiipeä perässä tunneliin. Erittäin hyvä treeni tietotyöihmiselle!

6. Pue mukavat vaatteet päälle

Edelliseen liittyen, seikkailupuistoihin kannattaa aina laittaa lähinnä treenivaatteet päälle, ainakin jotkut mukavat ja joustavat ja..peittävät. Ei ole kerta tai kaksi kun eräskin rouva on siellä mekko päällä suihkinut menemään ja miettinyt kuinka moni ehti nähdä pikkarini. Pikkarit vilkkuen tai ei, lasten kanssa on huomattavasti hauskempi temmeltää kun päällä on tarkoitukseen sopivat vaatteet!

7. Syökää välillä

Siitä ruoasta jo hieman mainitsinkin, mutta pakko vielä erikseen kertoa siitä koska se yllättää mut joka kerta. Ruoka HopLopissa on ensinnäkin hyvää eikä valinnat todellakaan rajoitu siihen perus kanakoriin ja burgeriin. (Kerran yksi äiti oli kuulemma pienessä kankkusessa HopLopissa ja voi kertoa että se juustohamppari oli kyllä myös todella maukas).

Listalta jo pitkään löytynyt seitanista tehty varras on oikein herkullinen ja lasten lihapulla-annos suorastaan täydellinen: riittoisa mutta ei liian tuhti, kasviksilla höystetty, maistuva.

Seikkailupuistojen ruoka on musta muutenkin aika maltillisen hintaista (esim ne lasten lihapullat 5,90€) ja nyt uusi kampanja tekee siitä jo suorastaan edullista: aikuinen ja lapsi syövät kotiruokaa yhteensä 9,90€ hintaan johon kuuluu myös pullot Novellea! Huom: muista ostaa tämä setti jo sisäänpääsyn yhteydessä.

Tämän kuvan otti kaukolaukaisimella Kakkonen itse. Lapset kannattaa aina ottaa töihin mukaan!

8. Muistakaa säännöt

Kaikki yllä kirjoittamani perustuu kahteen merkittävään perusoletukseen:

1. lapset pärjäävät oikeasti keskenään kaikissa seikkailupuiston kohdissa ja
2. He noudattavat sekä puiston että meidän omia sääntöjä.

Näin isojen lasten kanssa kuin meillä (7 ja 8) voi jo luottaa aika hyvin siihen, että he käyttäytyvät hyvin myös ilman minua. Silti tarkistelen aina käynnin aikana muutaman kerran onko säännöistä pidetty kiinni ja onko kaikki hyvin. Eihän kukaan kävele liukumäkiä ylöspäin? Olihan trampalla vain yksi kerrallaan? Käyn säännöllisesti tsekkaamassa miten tyypeillä menee ja lapset tietävät tulla hakemaan mut jos on jotain ongelmia.

Kuulostan noin viisikymmentävuotiaalta tämän sanoessani, mutta tämä on musta oikeasti tosi tärkeää, koska seikkailupuiston hauskuus perustuu siihen että kaikilla on turvallisesti hauskaa. Jos skidisi ovat reilusti pienempiä, unohda työt ja mene niiden kanssa touhuamaan!

9. Jos kohteena on HopLop Konala, jätä kone kotiin ja ota sykemittari mukaan

Käytiin tämän yhteistyön tiimoilta ensimmäistä kertaa Konalan HopLopissa ja voi morjens. Siellä mitään töitä voi tehdä kun on niin paljon muuta tekemistä!

Oltiin täällä Kakkosen kanssa kaksi tuntia ja helposti olisi mennyt neljä lisää. Normaalin ison HopLopin meiningin lisäksi täällä oli erillisiä pelihuoneita, valtavan pitkiä liukumäkiä, minigolf-rata, iso ja korkea seinäkiipeilyseinä ja vielä katon rajassa kokonainen kiipeilyrata.

hoplop konala
hoplop konala

Se rata olikin aikamoinen. Rata kulki tajuttoman korkealla kahvilan yläpuolella ja pelkäsin kuollakseni että tipun vauvoineni vielä jonkun seitan-annoksen päälle. En tietenkään tippunut, uskomattoman sujuvat kissamaiset liikkeeni sekä hyvä valjaat pitivät siitä huolen. Ne muuten sopivat ihan mainiosti myös vähän vatsakkaammalle tyypille!

Kakkonen taas seikkaili paljolti yksinään radalla vailla huolen häivää, mitään pelkäämättä. Lopuksi hyppäsi vielä alas pohjakerrokseen valjaidensa varassa, tsiisus mikä hullu!

Tämä oli muista kokemistamme kiipeilypuistoista kivoin koska reitiltä pääsee pois tai takaisin kesken kaiken ja kulkijoiden järjestystäkin voi vaihdella. Tarvittaessa pulaan joutuvan avuksi pääsee tosi helposti ja henkilökunta auttaa ja neuvoo vierellä heti jos on tarpeen. Rata on hieman puihin viritettyjä kavereitaan helpompi siis mutta kuitenkin tosi jännä.

Kiipeilymaailma maksaa +7€ tavallisen HopLop pääsylipun päälle ja on tarkoitettu yli 120cm pitkille. Yli 140cm pitkät pääsee lisäksi liukumaan älyttömän vaijeriliu’un koko puiston halki.

Onneksi Kakkonen on vielä alle 140 niin ei tarvinnut taas itseään hävetä kun lapsi uskaltaa minua enemmän.

10. ??

En muista enää kymmenettä vinkkiäni kun jäin taas miettimään sitä kiipeilyä. Huh huh.

hoplop konala

Sillä aikaa kun minä muistelen, lue sinä Miia Metson kokemuksista HopLopin safkoista!

Hiihtolomalla ihminen ehtii mitä vain (paitsi siivota)

Hetken mielijohteesta päätin minäkin ottaa kuuluisan viikon 8 ihan vain lomaksi. Aluksi ajattelin tekeväni etätöitä, mutta hitot. Ihan lomaakin tässä tarvitaan. Kuluneiden kolmen päivän perusteella tämä on ihan mahtava konsepti tämä hiihtoloma! Sen aikana ehtii tehdä kaikkea sellaista mitä aina on pitänyt halunnut tehdä!

Hiihtolomallani olen ehtinyt:

Ottaa oluet työkavereiden kanssa.

Käydä Treffipubissa Insinöörin kanssa.

Nukahtaa sohvalle, autoon ja melkein pystyyn. Miten voi ihminen olla näin poikki ja miksi mulla on paha olo?

Ostaa pari raskaustestiä.

Todeta, ettei tarvitse pissata tikkuun (HUH) mutta kuukuppi pitäisi nyt löytää.

Etsiä sitä helvetin kuppia ihan joka paikasta.

Miettiä että jos se kerran ei löydy, mihin se on kadonnut? Kuka sen on löytänyt? Kenen tapaamista pitää jatkossa hävetä?

Juosta puolentoista tunnin talvisen lenkin ihan aropupuna maailman kauneimmissa maisemissa ällöttävän onnellisena.

Ihailla upouusia rappusia.

Tajuta, että aika pian me tänne muutetaan.

Panikoida, sillä aika pian me tänne muutetaan.

Käydä rautakaupassa ostamassa alelaarista jotain harmaita laattoja kylppäriin.

Viettää tyttöjen illan vanhojen rouvien kanssa. Ja Insinöörin.

Krapuloida ihan vain hieman.

Lukea Talouselämän (miksi?)

Ikävöidä lapsia.

Syödä mäkissä huonoimman QPn ikinä. Kengänpohja, löysin esi-isäsi.

Ärsyyntyä lapsiini joilla ”ei ollut yhtään ikävä!” mutta silti jotenkin kummasti aika hemmetin rasittava meno.

Kävellä jäätietä aivan paniikissa kun järven jää paukkuu ihanan, luistelevan perheeni ympärillä.

Olla samalla kateellinen siitä ettei itselläni ole luistimia.

Ostaa itselleni luistimet. Vähän liian isot ja tosi halvat.

Opettaa kummallekin lapselle laskettelua niin että kolmannella laskulla ne meni jo yksin ja kuudennella se oli kuulemma jo liian lällyä.

Laskea, että tämä muutaman tunnin hupi maksoi meidän perheelle yli satasen.

Miettiä, että sehän on melkein saman verran kuin ne halvimmat hanat.

Metsästää hanoja.

Käydä kahdesti saunassa.

Kääntää anoppini firman sivut kiinaksi. No en minä niitä kääntänyt mutta ihan itse lapioin oudot merkit tekemäni hieman ruman sivuston alasivulle.

Kirjoittaa päässäni muutaman kymmenen eri blogikirjoitusta.

En ole ehtinyt:

Kirjoittaa muutamaa kymmentä eri blogikirjoitusta.

Ostaa uutta kuukuppia.

Siivota vaatehuonetta ja inventoida kaikkia muita taloutemme tavaroita jotka kuulemma pitää kohta muuttaa.

Tulen vielä ehtimään:

Ruotsiin ja ilmeisesti myös Junibackeniin.

Tampereelle vaaleanpunaiseen taloon juomaan ämpäreittäin Mimosaa.

Rautakauppaan. Mistä vetoa.

 

Meno- ja käytösvinkki: LUX Helsinki

Esplanadilla joku tuijottaa purkitettua valoa. Teos ei ilmeisesti ihan aukea. – Täähän on ihan kuin meidän jääkaapista vaan ottais kuvan. Hohhoh taas.

– Saatanan typerää että nää on kaikki polven korkeudella, tuhahtaa vanhempi taiteen ystävä seuraava teoksen kohdalla. Tämä on lapsille suunnattu alue, huomautan ystävällisesti. – No mut täällä on joku ziljoona ihmistä, vois vähän miettiä, hän puhisee kävellessään jo seuraavaa arvatenkin ihan paskaa teosta kohti.

Järjestyksenvalvojat seisovat tien reunassa ja vahtivat tarkasti isoa laumaa. Tapahtumahuumassa moni harhautuu kävelemään keskellä liikennöivää autotietä. Keltaliiviset miehet saavatkin ystävällisillä huomautuksillaan monet havahtumaan vaaralliseen ylitykseen, kunnes Jack Sparrowksi pukeutunut mies kävelee varoituksista piittaamatta keskelle autotietä. – Hei älä mene punaisia päin, yrittävät vielä viimeisen kerran. Hattu heilahtaa ja tyyppi huutaa takaisin ärsyyntyneenä: I don’t speak your fucking language.

Olemme kävelleet lasten kanssa melkein puolitoista tuntia ympäri LUX Helsinkiä. On vähän kylmä ja lapsia jo vähän väsyttää. Kaikki on kuitenkin niin siistiä, ettei tilanne lipsahda lähellekään kiukutteluja. Ihastelemme hienoja valoja ja mietimme miten sen talo näyttikin siltä että se kaatuu vaikka pysyi ihan paikallaan. Fiilistelen tapahtuman järjestäjät mielessäni kuinka hienosti iso massa etenee vaikka välillä ihmisiä onkin ruuhkaksi asti. Isommat teokset alkavat itsestään muutaman minuutein välein, jokainen ehtii varmasti nähdä kaikki hienoimmat efektit. Missään ei ole ongelmia, katkoksia tai virheitä.

LUX on mieletön onnistuminen tänäkin vuonna. Jaksan taas ihmetellä kuinka jotain näin hienoa pääsevät kaikki ihastelemaan. Reitti on sopivan mittainen, erinomaisesti merkitty ja etenee sujuvasti. Teokset hienoja ja erityisesti musiikit tänä vuonna sykähdyttäviä. Välillä korvat on vain pakko pistää vähän tukkoon, ettei se aina jostain löytyvä määkivä naputus kanna omiin korviin. Jokaisessa nurkassa tuntuu olevan se yksi tyyppi.

Näitä saatanan ankeuttajia. Mikä teitä vaivaa?

Jos sinulle tuotetaan maksutta (mutta isolla vaivalla ja rahalla) hienoja elämyksiä, onko pakko valittaa aivan naurettavista asioista? Ihanko tosiaan sua nyt vituttaa että se yksi pönttö joka sinua ei edes kiinnosta on liian matalalla ja ennen kaikkea; onko ehdottoman tarpeellista suoltaa sitä kitkerää makua omasta suusta kaikkien muidenkin nieltäväksi? Sylettää nää tyypit. Jos joku juttu ei ole sua varten, lähde menemään. Suu suppuun ja poistu paikalta. Yle Areenasta löytyy varmasti vaikka Sohvaperunat.

Aina välillä, joskus jopa aina vituttaa aikuiset ihmiset. Hävettää seistä lasten kanssa vieressä kuuntelemassa kun jonkun saama ilmainen kokemus ei kelpaa.

Tämän tekstin piti käsitellä ainoastaan LUXia ja kehottamaan teitä sinne vielä huomenna valofestivaalin viimeisenä aukiolopäivänä. Neuvoisin että menkää aamulla 7-9 välillä tai illalla 17-20. Vinkkaisin että tämä oli hyvä kombo: Illallinen Himalaja -ravintolassa kolmikulmassa, siitä Designmuseon edestä alas Arkkitehtuurimuseon sisäpihan kautta (paras teos mun mielestä!) Kasarmille ja siitä suoraan Espalle, kauppatorille, Sofiankadulle ja Tuomiokirkolle. Espan kautta katsomaan Mikrogalleria ja siitä vielä Korkkaria pitkin takaisin alkupisteeseen palokunnan tornin vierestä. Sekin oli hieno.

Mutta ne helvetin määkijät pilasi tämän tekstinkin. Pitäkää tunkkinne.