Kaupallinen yhteistyö: HopLop ja Suomen Blogimedia
Olisitko jo ilman otsikon vinkkiä arvannut, missä kuvassa näkyvä työpisteeni sijaitsi?
Veikkaan että aika moni muukin teistä on joskus tehnyt töitä näiden kauniiden valojen ja värien hellässä huomassa – seikkailupuisto HopLop kyseessä tietysti! Kirjoitan suunnilleen kerran kuussa blogijuttuja seikkailupuistojen tutussa hulinassa. Se on itse asiassa aivan todella toimiva konsepti, kun muistaa muutaman perusjutun. Seuraavassa mun vinkit hyvään etätyöpäivään HopLopissa!
Lauran vastaavat etäpäivävinkit saatoitkin jo aiemmin bongata, ne löytyy täältä.
1. Valitse hyvä aika käynnille
Silloin kun menen tänne työmielessä lasten kanssa, kyseessä on poikkeuksetta arki tai sunnuntai-ilta. Mennään puistoon sisään joskus 4-5 välillä, syödään ja sitten onkin hyvät muutamat tunnit aikaa kirjoittaa. Puistot on arki-iltoina yleensä aika hiljaisia (erityisesti siellä lähellä sulkemisaikaa) jolloin leikkiminen ilman aikuisen valvontaa on tosi ok ja minä saan hyvää työrauhaa.
2. Villasukat
HopLopeissa on usein aika viileää, jottei seikkailijoille tule liian kova hiki. Kyllähän ne pomppii siellä niin paljon että hiki aina tulee – mikä onkin koko homman pointti – mutta hiljaa istuvalle työhiirelle tämä tarkoittaa hyvää varustusta: lämmin neule ja villasukat on aina pop!
3. Korvakuulokkeet
Jos et tykkää hälinästä ja ilon kiljahduksista, ota mukaan luurit jotta voit hieman sulkeutua omaan rauhaan musiikin kanssa. Pidä toki kuitenkin äänenvoimakkuus sen verran matalana että pysyt kärryillä siitä mitä puistossa tapahtuu. Itse olen aina ollut sillä tavalla outo että tykkään tasaisesta taustahälystä kahviloissa ja jopa näissä seikkailupuistoissa. Se palloja ampuvan pyssyn suhina on jotenkin todella rauhoittava!
4. Etsi hyvä paikka
Ensikertalaisen työpäivähoplopaajan tunnistaa siitä että hän menee ilman mukinoita kahvilan puolelle tekemään hommiaan. Puistoista löytyy kuitenkin tosi monta hyvää pientä soppea töiden tekemiseen! Monen nurkan takaa löytyy muhkea sohva, jossain saattaa olla kokonainen lounge vanhemmille ja kaiken hulinan keskelläkin on paljon sohvia ja pöytiä. Monessa pöydässä on vielä laitteiston latausmahdollisuus työn ahkeralle raatajalle.
5. Pidä taukoja ja leiki mukana!
Niin kuin aina tietokonehommien kanssa, taukoile. Heitä kone lukittaviin lokeroihin ja mene lastesi luo. Pelaa hetki ilmalätkää, pompi trampalla tai kiipeä perässä tunneliin. Erittäin hyvä treeni tietotyöihmiselle!
6. Pue mukavat vaatteet päälle
Edelliseen liittyen, seikkailupuistoihin kannattaa aina laittaa lähinnä treenivaatteet päälle, ainakin jotkut mukavat ja joustavat ja..peittävät. Ei ole kerta tai kaksi kun eräskin rouva on siellä mekko päällä suihkinut menemään ja miettinyt kuinka moni ehti nähdä pikkarini. Pikkarit vilkkuen tai ei, lasten kanssa on huomattavasti hauskempi temmeltää kun päällä on tarkoitukseen sopivat vaatteet!
7. Syökää välillä
Siitä ruoasta jo hieman mainitsinkin, mutta pakko vielä erikseen kertoa siitä koska se yllättää mut joka kerta. Ruoka HopLopissa on ensinnäkin hyvää eikä valinnat todellakaan rajoitu siihen perus kanakoriin ja burgeriin. (Kerran yksi äiti oli kuulemma pienessä kankkusessa HopLopissa ja voi kertoa että se juustohamppari oli kyllä myös todella maukas).
Listalta jo pitkään löytynyt seitanista tehty varras on oikein herkullinen ja lasten lihapulla-annos suorastaan täydellinen: riittoisa mutta ei liian tuhti, kasviksilla höystetty, maistuva.
Seikkailupuistojen ruoka on musta muutenkin aika maltillisen hintaista (esim ne lasten lihapullat 5,90€) ja nyt uusi kampanja tekee siitä jo suorastaan edullista: aikuinen ja lapsi syövät kotiruokaa yhteensä 9,90€ hintaan johon kuuluu myös pullot Novellea! Huom: muista ostaa tämä setti jo sisäänpääsyn yhteydessä.
8. Muistakaa säännöt
Kaikki yllä kirjoittamani perustuu kahteen merkittävään perusoletukseen:
1. lapset pärjäävät oikeasti keskenään kaikissa seikkailupuiston kohdissa ja
2. He noudattavat sekä puiston että meidän omia sääntöjä.
Näin isojen lasten kanssa kuin meillä (7 ja 8) voi jo luottaa aika hyvin siihen, että he käyttäytyvät hyvin myös ilman minua. Silti tarkistelen aina käynnin aikana muutaman kerran onko säännöistä pidetty kiinni ja onko kaikki hyvin. Eihän kukaan kävele liukumäkiä ylöspäin? Olihan trampalla vain yksi kerrallaan? Käyn säännöllisesti tsekkaamassa miten tyypeillä menee ja lapset tietävät tulla hakemaan mut jos on jotain ongelmia.
Kuulostan noin viisikymmentävuotiaalta tämän sanoessani, mutta tämä on musta oikeasti tosi tärkeää, koska seikkailupuiston hauskuus perustuu siihen että kaikilla on turvallisesti hauskaa. Jos skidisi ovat reilusti pienempiä, unohda työt ja mene niiden kanssa touhuamaan!
9. Jos kohteena on HopLop Konala, jätä kone kotiin ja ota sykemittari mukaan
Käytiin tämän yhteistyön tiimoilta ensimmäistä kertaa Konalan HopLopissa ja voi morjens. Siellä mitään töitä voi tehdä kun on niin paljon muuta tekemistä!
Oltiin täällä Kakkosen kanssa kaksi tuntia ja helposti olisi mennyt neljä lisää. Normaalin ison HopLopin meiningin lisäksi täällä oli erillisiä pelihuoneita, valtavan pitkiä liukumäkiä, minigolf-rata, iso ja korkea seinäkiipeilyseinä ja vielä katon rajassa kokonainen kiipeilyrata.
Se rata olikin aikamoinen. Rata kulki tajuttoman korkealla kahvilan yläpuolella ja pelkäsin kuollakseni että tipun vauvoineni vielä jonkun seitan-annoksen päälle. En tietenkään tippunut, uskomattoman sujuvat kissamaiset liikkeeni sekä hyvä valjaat pitivät siitä huolen. Ne muuten sopivat ihan mainiosti myös vähän vatsakkaammalle tyypille!
Kakkonen taas seikkaili paljolti yksinään radalla vailla huolen häivää, mitään pelkäämättä. Lopuksi hyppäsi vielä alas pohjakerrokseen valjaidensa varassa, tsiisus mikä hullu!
Tämä oli muista kokemistamme kiipeilypuistoista kivoin koska reitiltä pääsee pois tai takaisin kesken kaiken ja kulkijoiden järjestystäkin voi vaihdella. Tarvittaessa pulaan joutuvan avuksi pääsee tosi helposti ja henkilökunta auttaa ja neuvoo vierellä heti jos on tarpeen. Rata on hieman puihin viritettyjä kavereitaan helpompi siis mutta kuitenkin tosi jännä.
Kiipeilymaailma maksaa +7€ tavallisen HopLop pääsylipun päälle ja on tarkoitettu yli 120cm pitkille. Yli 140cm pitkät pääsee lisäksi liukumaan älyttömän vaijeriliu’un koko puiston halki.
Onneksi Kakkonen on vielä alle 140 niin ei tarvinnut taas itseään hävetä kun lapsi uskaltaa minua enemmän.
10. ??
En muista enää kymmenettä vinkkiäni kun jäin taas miettimään sitä kiipeilyä. Huh huh.
Sillä aikaa kun minä muistelen, lue sinä Miia Metson kokemuksista HopLopin safkoista!