Perheemme valinta: iso turkoosi kulmasohva. Toimii!

MAINOS: Saimme sohvasta alennusta

Olohuoneen muodonmuutos etenee! Meille saapui viikkojen odotuksen jälkeen uusien mattojen kaveriksi sohva, Kuusilinnan Ilma-sohva kulmaversiona. Vitsi että jännitti muuten tuon saapuminen! Kun tiesi tilanneensa ison ja värikkään sohvan eikä ihan muistanut enää minkä värinen se olikaan, oli vähän pala kurkussa.

Uskalla valita värikäs sohva

Mulle sohva edustaa sellaista pitkään harkittua, pitkään pidettävää ostosta jota ei saa kevein mielin tehdä. Suhtaudun isojen huonekalujen hankintaan ehkä jopa turhan nahkeasti, kun pelkään niin paljon tekeväni väärän ratkaisun jota sitten pitää katsella kymmenen vuotta (ainakin). Vaikka tiedostan että kaikki matkan varrella tekemämme “rohkeat” ratkaisut ovat olleet niitä ihan lemppareita, harvoin uskallamme muuta kuin perusharmaata valita.

Tätä sohvaa valitessa kävin suuren identiteettikriisin itseni kanssa. Minäkö harkitsemassa värikästä sohvaa? Pähkäilimme värinäytteiden kanssa piiiiiitkään. Lopulta kuulin itseni sanovan että haluaisin olla sellainen rohkea joka valitsee tästä tämän turkoosin ja sen myötä uskalsin. Jos kerran haluan olla rohkea niin ei se oo kuin itsestä kii, ollaan sitten rohkeita.

Kun sain vielä kannustusta sisustussuunnittelijaltamme Dejligiltä, Dekon kannesta löytyi saman kankaan oranssi versio ja Insinöörikin alkoi tykätä väristä, uskalsimme päättää. Vain kerran tilauksen jälkeen kävimme uudestaan Kuusilinnan liikkeessä miettimässä pitäisikö sittenkin ihan vaihtaa suuntaa, hah.

Väriin ja sohvaan on kestänyt tottua hetken, ja pidän sitä hyvänä merkkinä. Ei tosiaan tullut tehtyä turvallista valintaa. Välillä katson sohvaa että apua, tuo on ihan minun lapsuuteni värinen ja näköinen, tai ehkä hammastahnan? Sitten hetken päästä katson sitä eri valossa ja sydämiä leiskuu silmistäni. Se aiheuttaa siis vahvoja tunteita, mitä muuta voi toivoa vuosikymmenen kumppanilta!

Kuusilinnan Ilma-sohva muuntuu moneen

Värin lisäksi venkoilimme toki monen muun päätöksen kanssa ikuisesti. Päätös ostaa juuri Kuusilinnan Ilma-sohva oli aika nopea. Olin ihaillut sitä jo aiemmin mm. Mintun olkkarissa ja pidin kovasti sen ajattomasta mutta kuitenkin luonteikkaasta ilmeestä. Laatu vaikutti hyvältä (utelin Mintulta), sohva tuntui erinomaiselta muutamalla koeistumisella ja muunneltavuus sohvan koossa ja muodossa teki vaikutuksen.

Kuusilinnan kivijalkaliikkeen Sonja jaksoi kärsivällisesti auttaa meitä kun mallinsimme meille sopivaa kokoa. Rakensimme sohvasta Dejligin tekemän suunnitelman pohjalta niin ison kuin pystyimme: yli kolmemetrinen istuinosa jossa kaksi metriä leveä kulmapala. Kulmapalan päädystä jätimme viimeisen käsinojan pois, jotta ilme on keveämpi ja myös sohvan viimeistä päätyä voi käyttää istuimena. Tämä oli tosi hyvä ratkaisu!

Lapsiperheen sohvaan helppo kangas, ei pellavaa

Kangasvalinta oli nopea. Vaikka pellava on aivan älyttömän kaunis ja sen saatavilla olevat sävyt olivat pakahduttavan hienoja (se roosa ja laventeli, oih), emme uskaltaneet valita kangasta joka vaatii erityishuomiota. Halusimme niin mattoon kuin sohvaankin sellaisen kankaan jolle saa tulla suklaata, kuolaa ja kahvia ilman että se aiheuttaa sydämentykytystä. Jännästi kaikkia noita kolmea onkin jo siivottu pois – ja juuri nyt tätä kirjoittaessa muistan että edellinen tahranpoistoni jäi kesken, saakeli! Onneksi tuo Yedi-kangas tämänkin säädön kestää, pellava olisi jo heittänyt lusikan nurkkaan.

Noita Ilma-sohvan tunnusmerkkejä, tyynyjen saumoja – tereitä – mietimme pitkään. Sohvan saa myös ilman niitä, jolloin sen nimi on Tuuli. Tereet tekevät sohvalle sen oman ilmeensä ja tuovat tanskalaisen designin tuulahdusta kotiin mutta kyllästymmekö niihin? Tai menettävätkö tyynyt muotonsa ja sitten tereet paljastavat totuuden, jättävät lököpyllyjemme jäljet istuintyynyihin?

No, jos kyllästymme, voimme vaihtaa uudet kankaat. Istuintyynyjen löystymistä ennakoimme laittamalla hiukan lisätäytettä tyynyihin mutta jos ne silti näyttäisivätkin lörpähtävän, ne oikenevat kun niitä vähän pöyhii. Sekä istuimissa että selkätyynyissä on täytteenä myös höyhentä, joka tarvitsee joka tapauksessa ajoittaista hellää moukarointia. Loputtomiin sohvaa ei edes voi komennella, sillä kuten Kuusilinnan Jari mulle monesti lopulta sanoi: tietty boheemius kuuluu tähän sohvaan. Sen ei pidä olla napakasti aina samassa asennossaan. Näissä kuvissa sohvamme on vielä ihan yli-innokkaan terhakka ja napakka, kohta se muovaantuu pehmeämmäksi.

Ensimmäisiä kokemuksia Ilma-sohvasta

Olihan se taas yksi vaikea päätös muiden joukossa mutta iloinen olen tuloksesta. Otimme riskin, rakastuimme ilmekkääseen. Toistaiseksi sohva on tuntunut todella, todella hyvältä istua – ja loikoilla ja torkkua ja imettää ja painia ja kiipeillä. Tyynyt ovat pehmeitä mutta jämäköitä, runko kehon alla raskaan tukeva mutta kokonaisuus keveä ilmeeltään. Kaiken kaikkiaan hienoa suomalaista käsityötä.

Olkkarissa on vielä rimaseinä / telkkaritaso kesken, sohvapöytä puuttuu, koristetyynyt ovat mitä sattuu ja kukat ovat edelleen kuolleita sekä väärässä paikassa mutta pikkuhiljaa tämä tästä rakentuu ja paranee. Sohva oli isompia muutoksia ja nyt se on tehty. Turkoosi jättiläisemme on vihdoin osa perhettä, joka kasvoi hieman yllättäen yli vanhasta sohvasta. Satsaus oli tosi iso mutta uskon että tämä kaveri on meidän ilonamme vielä pitkään.

Loppuun vielä sneak peak rimaseinästä, joka on sekä törkeän hieno että erittäin paikallista käsityötä (Insinöörin tekemä!). Ohjeet tulee pian jakoon teillekin!

Miksi teillä on telkkari lattialla ja muita olohuoneen sisustusdilemmoja

Aina kun vilautan stoorissa olohuonetta, saan vähintään yhden kerran tämän kysymyksen: “miksi teillä on telkkari lattialla?”. Nolo vastaus on: emme ole saaneet olkkaria vielä sisustettua ja TV-tasoa hankittua. Sisustuksen osalta ollaan edelleen ikään kuin muuton jälkeisessä tilassa.

Ruokapöydän saimme sentään uusittua melkein heti (vain neljä kuukautta!) muuton jälkeen, ja se onkin ollut aivan mainio hankinta.

Uusi matto saatiin melkein ostettua viime kesän pesimisvimmassa juuri ennen Kolmosta. Löysimme aivan upean vintagematon hohtavan pinkissä kreisivärissä ja maltillisemman harmaan villamaton. Sitten tulin ajatelleeksi että meille on tosiaan juuri tulossa vauva, eikä ehkä oikea hetki panostaa tonnikaupalla rahaa johonkin, josta ei edes ole ihan ihan varma.

Niinpä tässä komeilee 2008 ostettu karvamatto josta sanoin muuttaessa että tämä ei sitten saa enää koskaan olla meillä missään lattialla. Oh well.

Sen sijaan ostin kerran aivan hetken mielijohteesta tuon kukkalaatikon ja kukkia Plantagenista ja se onkin osoittautunut parhaaksi sisustusteokseni täällä. Pieni apupöytä niiden vieressä on sekin Vepsäläisen outletista hetken mielijohteesta ostetttu – se taitaa olla meidän ainoa tapa sisustaa. Myös Insinöörin Fidasta bongaama (ja teidän vinkeillä puhtaaksi putsattu!) lasipullo on ollut aivan ihana, vaikka vastustelin että mihin se muka laitetaan.

Vanha lehtiteline ja kello toimii tuolla hyvin, vaikka niitäkin aluksi kipuilin (sen sijaan niiden alla majaileva sekalainen joukko vanhaa kamaa saisi jo uudistua). Samoin jo vanhaan asuntoon tätä taloa varten ajateltu Hakolan sohva on nyt sitten tuohon jumahtanut, vaikka ensin ajattelin sen olevan vähän turhan pieni. Kaunis ja hyvälaatuinen se on edelleen, joten tällä mennään.

Entäs sitten se telkkari? No, helpolla olisi päässyt jos oltaisiin vaan ostettu se jo kerran löydetty 300€ maksava TV-taso. Se oli hieno ja täydellisesti tohon tilaan sopiva.

Valitettavasti helppo ei kuvaa tapaani tehdä sisustuspäätöksiä ja tämä tapaus on ihan erityislaatuisen vaikea. Katsokaas kun televisio avaa matopurkin nimeltä koko keskikerroksen sisustus. Olemme miettineet todella paljon kuinka tämä tila tulisi sisustaa.

Tilahan on tosi iso, ihanan tilava, mutta toisaalta vähän hassu. Yhdellä sivulla on pelkkää ikkunaa, toisella ovi terassille, kolmannella kulku sinne ovelle + hylly ja neljäs hätyyttelee jo ruokatilaa. Meillä on myös valmius takkaan tuossa kirjahyllyn kohdalla (valkoinen seinämä on myös hormi) tai sitten terassin oven vieressä.

Haaveissa olisi (sisustettu olohuone ja) enemmän sohvatilaa. Siis kysymys kuuluu: ostaako iso kulmasohva vai kaksi erillistä; mahtuvatko ne tuohon ylipäänsä ja miten päin? Tuleeko televisio nurkkaan, keskelle kerrosta tilaa jakamaan vai heijastetaanko se valkokankaalle tuossa nykyisessä kohdassaan? Näihin kaikkiin on valmius. Sohva on ollut jossain kohtaa toisinkin päin ja sekin oli kiva!

Telkkari voisi myös olla muualla mutta kyllä se toistaiseksi on tässä kätevin. Takana oleva työhuone on sohvatilaksi juuri liian nafti, alakerta tuntuisi vähän hoopolta. Ja jos tässä ei olisi telkkaria, tämä olisi vain showroom, ihmeellinen kestitystila eli lähinnä katseita varten. Tässä me kuitenkin tosi paljon perheenä ollaan, joskus myös telkkarin kanssa.

Tämä sama sisustusdilemma on ollut ratkomatta jo ihan talon suunnittelupöydältä asti. Odotan hyviä oivalluksia saapuvan ihan päivänä minä hyvänsä!

Samanlainen pähkinä on keittiön niemekkeen “sähköseinä”. Se on käytännöllinen ja tärkeä mutta ruma kuin fan. Mitä sen eteen voisi laittaa? Joku laatikko, johon johdot piilotetaan vai valtava huonekasvi niin kuin juuri bongasin Musta ovi:n instagramista?

Tätä kirjoittaessani Insinööri soitti Facetime-puhelun Plantagenista. Ja niin meillä on nyt tämä täällä:

Rakastan tota kasvia jo nyt vaikka se ei ole vielä edes istutettu (eikä melkein kuollut) – vaikka eihän se sitä alkuperäistä ongelmaan ratkaissut.

Niin ja sitten meidän olkkarissa on nykyään myös tämä sisustusesine, sitäkin rakastan vaikka sekään ei todellakaan mitään sisustusongelmia ratko:

Koska en jaksa ratkoa näitä ongelmia, annan silmäni tottua. Ja niin vain meillä on telkkari lattialla varmaan vielä vuoden päästä.

Ps. tämän tekstin kirjoitin sillä kamalalla matolla istuen. Että kuka tässä mitään sohvatilaa kaipaa kun on lattia.