MAINOS: Saimme sohvasta alennusta

Olohuoneen muodonmuutos etenee! Meille saapui viikkojen odotuksen jälkeen uusien mattojen kaveriksi sohva, Kuusilinnan Ilma-sohva kulmaversiona. Vitsi että jännitti muuten tuon saapuminen! Kun tiesi tilanneensa ison ja värikkään sohvan eikä ihan muistanut enää minkä värinen se olikaan, oli vähän pala kurkussa.

Uskalla valita värikäs sohva

Mulle sohva edustaa sellaista pitkään harkittua, pitkään pidettävää ostosta jota ei saa kevein mielin tehdä. Suhtaudun isojen huonekalujen hankintaan ehkä jopa turhan nahkeasti, kun pelkään niin paljon tekeväni väärän ratkaisun jota sitten pitää katsella kymmenen vuotta (ainakin). Vaikka tiedostan että kaikki matkan varrella tekemämme “rohkeat” ratkaisut ovat olleet niitä ihan lemppareita, harvoin uskallamme muuta kuin perusharmaata valita.

Tätä sohvaa valitessa kävin suuren identiteettikriisin itseni kanssa. Minäkö harkitsemassa värikästä sohvaa? Pähkäilimme värinäytteiden kanssa piiiiiitkään. Lopulta kuulin itseni sanovan että haluaisin olla sellainen rohkea joka valitsee tästä tämän turkoosin ja sen myötä uskalsin. Jos kerran haluan olla rohkea niin ei se oo kuin itsestä kii, ollaan sitten rohkeita.

Kun sain vielä kannustusta sisustussuunnittelijaltamme Dejligiltä, Dekon kannesta löytyi saman kankaan oranssi versio ja Insinöörikin alkoi tykätä väristä, uskalsimme päättää. Vain kerran tilauksen jälkeen kävimme uudestaan Kuusilinnan liikkeessä miettimässä pitäisikö sittenkin ihan vaihtaa suuntaa, hah.

Väriin ja sohvaan on kestänyt tottua hetken, ja pidän sitä hyvänä merkkinä. Ei tosiaan tullut tehtyä turvallista valintaa. Välillä katson sohvaa että apua, tuo on ihan minun lapsuuteni värinen ja näköinen, tai ehkä hammastahnan? Sitten hetken päästä katson sitä eri valossa ja sydämiä leiskuu silmistäni. Se aiheuttaa siis vahvoja tunteita, mitä muuta voi toivoa vuosikymmenen kumppanilta!

Kuusilinnan Ilma-sohva muuntuu moneen

Värin lisäksi venkoilimme toki monen muun päätöksen kanssa ikuisesti. Päätös ostaa juuri Kuusilinnan Ilma-sohva oli aika nopea. Olin ihaillut sitä jo aiemmin mm. Mintun olkkarissa ja pidin kovasti sen ajattomasta mutta kuitenkin luonteikkaasta ilmeestä. Laatu vaikutti hyvältä (utelin Mintulta), sohva tuntui erinomaiselta muutamalla koeistumisella ja muunneltavuus sohvan koossa ja muodossa teki vaikutuksen.

Kuusilinnan kivijalkaliikkeen Sonja jaksoi kärsivällisesti auttaa meitä kun mallinsimme meille sopivaa kokoa. Rakensimme sohvasta Dejligin tekemän suunnitelman pohjalta niin ison kuin pystyimme: yli kolmemetrinen istuinosa jossa kaksi metriä leveä kulmapala. Kulmapalan päädystä jätimme viimeisen käsinojan pois, jotta ilme on keveämpi ja myös sohvan viimeistä päätyä voi käyttää istuimena. Tämä oli tosi hyvä ratkaisu!

Lapsiperheen sohvaan helppo kangas, ei pellavaa

Kangasvalinta oli nopea. Vaikka pellava on aivan älyttömän kaunis ja sen saatavilla olevat sävyt olivat pakahduttavan hienoja (se roosa ja laventeli, oih), emme uskaltaneet valita kangasta joka vaatii erityishuomiota. Halusimme niin mattoon kuin sohvaankin sellaisen kankaan jolle saa tulla suklaata, kuolaa ja kahvia ilman että se aiheuttaa sydämentykytystä. Jännästi kaikkia noita kolmea onkin jo siivottu pois – ja juuri nyt tätä kirjoittaessa muistan että edellinen tahranpoistoni jäi kesken, saakeli! Onneksi tuo Yedi-kangas tämänkin säädön kestää, pellava olisi jo heittänyt lusikan nurkkaan.

Noita Ilma-sohvan tunnusmerkkejä, tyynyjen saumoja – tereitä – mietimme pitkään. Sohvan saa myös ilman niitä, jolloin sen nimi on Tuuli. Tereet tekevät sohvalle sen oman ilmeensä ja tuovat tanskalaisen designin tuulahdusta kotiin mutta kyllästymmekö niihin? Tai menettävätkö tyynyt muotonsa ja sitten tereet paljastavat totuuden, jättävät lököpyllyjemme jäljet istuintyynyihin?

No, jos kyllästymme, voimme vaihtaa uudet kankaat. Istuintyynyjen löystymistä ennakoimme laittamalla hiukan lisätäytettä tyynyihin mutta jos ne silti näyttäisivätkin lörpähtävän, ne oikenevat kun niitä vähän pöyhii. Sekä istuimissa että selkätyynyissä on täytteenä myös höyhentä, joka tarvitsee joka tapauksessa ajoittaista hellää moukarointia. Loputtomiin sohvaa ei edes voi komennella, sillä kuten Kuusilinnan Jari mulle monesti lopulta sanoi: tietty boheemius kuuluu tähän sohvaan. Sen ei pidä olla napakasti aina samassa asennossaan. Näissä kuvissa sohvamme on vielä ihan yli-innokkaan terhakka ja napakka, kohta se muovaantuu pehmeämmäksi.

Ensimmäisiä kokemuksia Ilma-sohvasta

Olihan se taas yksi vaikea päätös muiden joukossa mutta iloinen olen tuloksesta. Otimme riskin, rakastuimme ilmekkääseen. Toistaiseksi sohva on tuntunut todella, todella hyvältä istua – ja loikoilla ja torkkua ja imettää ja painia ja kiipeillä. Tyynyt ovat pehmeitä mutta jämäköitä, runko kehon alla raskaan tukeva mutta kokonaisuus keveä ilmeeltään. Kaiken kaikkiaan hienoa suomalaista käsityötä.

Olkkarissa on vielä rimaseinä / telkkaritaso kesken, sohvapöytä puuttuu, koristetyynyt ovat mitä sattuu ja kukat ovat edelleen kuolleita sekä väärässä paikassa mutta pikkuhiljaa tämä tästä rakentuu ja paranee. Sohva oli isompia muutoksia ja nyt se on tehty. Turkoosi jättiläisemme on vihdoin osa perhettä, joka kasvoi hieman yllättäen yli vanhasta sohvasta. Satsaus oli tosi iso mutta uskon että tämä kaveri on meidän ilonamme vielä pitkään.

Loppuun vielä sneak peak rimaseinästä, joka on sekä törkeän hieno että erittäin paikallista käsityötä (Insinöörin tekemä!). Ohjeet tulee pian jakoon teillekin!