Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kuinka rahamme (ja sen puute) diilataan vanhempainvapaalla

Minulta on usein kysytty, kuinka jaamme Insinöörin kanssa raha-asiat vanhempain- ja hoitovapaiden aikana joten tässä tulee! (Toinen toiveaihe olisi ”kuka teillä jää kotiin lasten kanssa” mutta koska en tiedä vielä lopullista vastausta siihen en vielä vastaa, periaatteena että mieluummin kummatkin!)

Meillähän on mahdollisimman helppo tilanne: a) olemme hyvätuloisia ja b) tulomme ovat lähes täysin samankokoiset. Meillä ei kummallakaan ole kallista harrastusta, tai muita vain itseemme liittyviä menoja. Ostamme itsellemme aika vähän ja olemme monesta kulutuskohteesta samaa mieltä. Meillä on paljon vipuja kuten lainanlyhennys ja hyvät työpaikat. Toisin sanoen, meillä on paljon vapautta, joustoa ja mahdollisuuksia joista olemme myös perin kiitollisia.

Näillä lähtökohdilla voin siis kertoa mahdollisimman tasa-arvoisen ratkaisumme joka on helppo tehdä ilman vaikeita keskusteluita: (Melkein) kaikki puoliksi!

Olemme jo lähes seurustelumme alusta, viimeistään ensimmäisestä yhteisestä asuntolainasta alkaen tehneet niin että kummallakin on omat rahat mutta lisäksi meillä on yhteinen taloustili (kulkee nimellä ruokatili), josta maksetaan yhteiset juoksevat kulut. Aluksi sinne meni vain muutama hassu satanen kummaltakin ja sillä ostettiin oikeasti vain ruokaa.

Sitten alkoi neliöt lisääntyä ja kenkien määrä eteisessä räjähti – kymmenessä vuodessa meille on syntynyt kolme lasta ja satoja uusia kulueriä. Ruokatili on joutunut äärimmäiseen kulutukseen kun sieltä on alettu maksaa myös ne kaikki haalarit, harrastukset ja tossut ja tilin saldo menee siksi usein vahingossa miinukselle. Kummankin sinne tallettama summa on kasvanut, varmaankin tuplaantunut.

Fiksuinta olisikin jo siirtyä siihen että kaikki rahat on vain yhteisiä, mutta toimimme edelleen niin että kumpikin maksaa palkastaan 50% asuntolainojen kuukausieristä (joita on nyt jo kolme, jännästi nekin kasvaneet), autosta ja sitten sen ruokatilin. Se mitä jäljelle jää, on omaa ja sen saa haluamallaan tavalla kuluttaa, sijoittaa tai säästää.

Siis jos jotain jää. Nyt tämän vuoden ajalta keskustelu on ollut lähinnä ”onko sulla jollain tilillä rahaa” kun olemme maksaneet tuhansia ja tuhansia euroja pihajuttuja ja viimeisiä talon laskuja (muuten: kaikki talon rakentamiseen liittyvät asiat löytyvät tästä taloprojekti -osiosta).

Isommat, yllättävät laskut maksaa yleensä se jolla on silloin rahaa ja tasaamme ne noin kahdesti vuodessa pienen tilitapahtuma + excel harjoituksen jälkeen. Tämän voisi jättää tekemättäkin sillä ne menevät usein aika lähelle toisiaan mutta mielestäni siinä on aika helppo riidan paikka kun kumpikin kokee maksaneensa toista enemmän. Helpompi olla tässäkin loogisen puolittava.

Nyt olemme syyskuusta lähtien olleet tilanteessa jossa minun tuloni ovat laskeneet merkittävästi. Palkkani on paljon pienempi jo vanhempainvapaalla (ensimmäiset 3kk kesäkuusta syyskuuhun maksoi työnantaja), lisäksi jää saamatta palkkaani kuuluvat tulospohjaiset bonukset. Huhtikuussa minä – jos olen kotiin jäävä osapuoli – tipahdan hoitorahan piiriin jolloin tulot putoavat niihin muutamaan sataseen.

Korkea aika miettiä kuinka tasaamme tämän ihanan Kolmosen aiheuttaman palkanmenetyksen.

Mallimme on aina ollut ja tulee varmaan nytkin olemaan tämä: Se mitä kotona oleva palkassa menettää, pistetään puoliksi ja töissä käyvä maksaa kotona olevalle sen. Eli jos menetys on vaikka tuhat euroa kuussa, töissä käyvä maksaa  automaattisesti joka kuukausi 500€ kotona olevalle. Näin kumpikin menettää saman verran rahaa. Muut tulot kuten Insinöörin mahdolliset bonarit tai minun blogipennini ovat kummankin omia, niitä ei puolitella.

Tällä saman verran vähentyneellä rahamäärällä maksetaan sitten edelleen puoliksi kaikki kulut, kuten aiemminkin. Tosin tällä mallilla meiltä loppuu tosin sitten tasapuolisesti rahat jossain kohtaa hoitovapaata, joten tälläkin kertaa hyödynnämme myös lainanlyhennysvapaita.

Meidän mallissamme kotiin jäävän tilanne on aina ollut aivan yhtä hyvä (tai huono, eh) kuin töissä käyvällä ja joudumme yhdessä miettimään kuinka rahat saadaan riittämään, eikä vain kotiin jäävä.

Tämä on musta hyvä malli vaikka jää silti hitusen epäreiluksi kotona olevalle, joka menettää myös eläkkeet, mahdolliset bonukset yms. Koska tarkoitus ei kuitenkaan ole olla vuosikausia kotona, pidän tätä ok ratkaisuna. Nyt kummallakin on omat rahat ja perheen yhteiset kulut menevät edelleen yhteiseltä tililtä.

Toimiva malli olisi myös miettiä niin päin että kumpikin saa saman verran rahaa: laittaisimme kaikki talouteen tulleet rahat yhteen pinoon, jakaisimme siitä kummallekin taskurahan per kuukausi (jos mahdollista) ja kaikki muu olisi yhteistä, siten myös yhteisen keskustelun alla. Tässäkin tosin korvaamatta jää kotona olevan eläke ja mahdollinen palkan / aseman nousu.

Koska meidän perheen kulutasot ovat nousseet nyt talon myötä niin rajusti, luulen että tämä yllä mainittu malli saattaa olla meille nyt parempi. Katsotaan!

Oli malli mikä tahansa, mulle on tärkeää itsenäisyys myös rahan suhteen. Haluan tietää että mulla on edes vähän omaa rahaa jonka voin käyttää ihan mihin lystään ilman toisen mielipiteitä. Minusta on myös viisasta rakentaa itselle oma taloudellinen elämä, johon tukeutua jos sattuu jotain todella inhaa ja yllättävää.

Tämä tarkoittaa sijoittamista ja säästämistä, erityisesti nyt kun rahaa on vähemmän. Siksi aloitin parin kympin rahastosäästön automaattisena kuukausiveloituksena hetki sitten ja siirsin kaikki viimeiset sataset säästötililtäni Nordnetin arvo-osuustilille. Avioehto on edelleen myös toiveissa, mutta ei olla saatu aikaan.

Malleja on monta ja kaikki valitkoon sen mikä omalle perheelle parhaiten sopii. Mutta kehotan laskemaan ihan tosi tarkkaan auki, pitääkö vanha kunnon ”puoliso saa isompaa palkkaa joten minun kannattaa jäädä kotiin” paikkansa. Muista ottaa eläkkeet, verotus ja kulut huomioon – ja erityisesti kokemus ja elämä. Olisiko kotona oleminen ehkä jotain niin ainutlaatuista että se kannattaa kummankin kokea, vaikka maksaisi enemmän? Siis jos talous ylipäänsä sen kantaa, tietysti.

Loppuun vielä yksi fun fact: laskin että ensimmäisen vuoden aikana minun kotona oloni tulee maksamaan noin 20.000€ menetetyissä palkkatuloissa. Hän on kyllä sen arvoinen ja enemmänkin.

© Dorit Salutskij

Viimeinen yli-ihana kuva lahjakkaan Dorit Salutskij:n ottama, päässä Myssyfarmilta saadut myssyt <3

Muut kuvituskuvat: syy ruokatilin jatkuvaan miinustilaan.

Myssyfarmin tarina on upea ja nyt voit osallistua siihen sijoittajana

0 Permalink

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Myssyfarmi

En millään enää varmaksi muista vuotta jolloin ostin ensimmäisen oman Myssyni, mutta muistan kyllä miten se tapahtui. Näin Myssyt Helsinki Design Marketisssa, jossa olimme mielestäni vasta yhden lapsen kanssa, vuosi olisi siis ollut 2010 tai 2011. Ihastelin mielettömiä Myssyjä mutta pelästyin hintaa – värikkäin sanoin ja kovaan ääneen. Sitten huomasin että kuuloetäisyydellä seisoi Myssyjä myymässä tuttu kasvo, opiskelukaverini Anna.

Ohuesti kiusallisen hetken jälkeen Anna tietysti kertoi mielellään punaiseksi menneelle naamalleni miksi hinta oli muita kaupan olevia pipoasioita kovempi; mummot, käsityö ja suomenlampaan villa tulivat heti tutuiksi.

Ostin siltä istumalta ensimmäisen, oranssiruskean Myssyni. Myssy oli Annan itsensä kutoma, merkissä luki #17: se oli Annan 17. kutoma Myssy koskaan. Olisin niin halunnut siitä Myssystä kuvan tähän juttuun, mutta olen sen myynyt jo eteenpäin. Kaivelin kuitenkin arkistoista kaikki Myssy-kuvat mitä löysin ja kyllä niistäkin näkee sen mitä on tapahtunut: Me olemme Annan kanssa tuottaneet valtavasti uusia kansalaisia (yhteensä olemme peräti seitsemän priimayksilön äitejä) ja Myssy on kasvanut aivan hurjasti. En tiedä kuinka monta Myssyä Anna on sittemmin kutonut, mutta koko firma on kasvanut jo kolmen vuoden ajan 70% vuosittaista kasvuvauhtia ja kahtena viime vuonna verkkokauppa 200%.

Me liiketoiminnan ammattilaiset sanomme näissä tapauksissa että yritys on kasvanut ns. helvetin hyvin. Nyt on aika seuraavan kasvun, ja siihen hyppyyn Myssyläiset toivovat saavansa kaikki mukaan joukkorahoituksen voimin.

Palataan siihen hetken päästä, nyt kutsun teidät ensin pienelle muistoretkelle! Myssyillä esittelen kuinka Myssyt, asunnot, lapset ja valokuvaustaitoni ovat menneet eteenpäin.

Aloitamme vuodesta 2013, jolloin teimme Annan ja Myssyfarmin kanssa ensimmäisen yhteistyömme. Se teksti pisti kuulemma silloin verkkokaupan luvut kattoon, vaikka blogini oli silloin vielä aika pieni. Te olitte juuri oikeita Myssy-ihmisiä! Myssy on täällä -teksti löytyy täältä. Silloin 2013 Anna tuli meille kotiin parin lapsen kanssa, seuraavaa odottaen ja korissa ihanaa villaista kasaa kantaen.

Silloin kirjoitin, että Kakkonen nukkuikin oman Myssynsä kanssa! Sitä en muista, mutta nuo raidalliset Myssyt muistan kyllä. Ne kulkivat mukanamme kesät, talvet ja Ugille ostettu siniraitainen (ylemmässä kuvassa oikealla) on edelleen päivittäisessä käytössä.

Koska ensimmäinen yhteistyömme meni niin hyvin, teimme heti 2014 seuraavan. Nyt oli Myssyt jo lähempänä nykyistä visuaalista ilmettään ja lapset asteen isompia. Nämä uudetkin kaksi kuvissa näkyvää Myssyä tulivat lapsille tosi rakkaiksi ja niitä käytettiin paljon. Niiden nykytilan näet kohta. Silloin kirjoitin tekstin Maailman paras Myssy on taas täällä ja niin meni Myssyt verkkokaupasta loppuun monessa värissä. Mummot pääsi neulomaan kovasti.

Voi että noi kaksi on pieniä ja ihania näissä kuvissa. Huokaus sentään.

Tämäkin Myssy oli muuten Kakkoselle niin rakas, ettei sitä ole voinut kenellekään eteenpäin antaa.

Vuonna 2016 Myssyllä alkoi tapahtua isommin. Luullakseni silloin Myssyfarmi itsessään, siis fyysinen maatila, alkoi toimia yhä enemmän toimistona, myyntitilana, varastona ja jopa tapahtumapaikkana. Mekin menimme kutsuttuina käymään ja nappasimme mukaamme Mamma Satamon porukoineen. Ihmettelimme maatilan vilskettä, Annan pyöristynyttä vatsaa (Myssybaby nro 4 oli tulossa), hätyyttelimme lampaita ja kiipesimme puimurin sisään – Isännällä oli juuri korjuu menossa.  Myssyihin oli tullut aivan uutta ilmettä, logo oli mennyt uusiksi ja nykyinen brändimaailma alkoi hahmottua. Sain mukaani tuon viininpunaisen Myssyn ja lapsille isomman koon tupsumyssyt.

Se oli ihana kesäpäivä, josta kirjoitin tekstin Mahtava kesäpäivä Myssyfarmilla.

Sitten tässä välissä onkin hurahtanut muutama vuosi ilman varsinaisia yhteistöitä. Ei ole tarvinnut, meidän porukka on ollut varsin myssytettyjä ja mm. Satu on omalla tontillaan nostanut Myssyä kyllä maailman maineeseen (jos tällä pärjää Islannissa, pärjää kaikkialla). Myssyllä on mennyt lujaa kaikin puolin ja maine on kiirinyt mummojen edelle niin että ovat päätyneet Stockan ikkunaankin kutomaan!

Lasten Myssyt kävivät välissä vähän pieniksi, mutta Itse käytin Myssyäni edelleen ahkerasti kuten näissä vuoden 2018 Biodelly meikkikuvissa!

Ja näin olemme vuodessa 2019, tilanteessa jossa Myssy on jo varmaankin teille kaikille tuttu ja hurjassa kasvussa myös ulkomailla. Myssyjä myydään maailman hienoimmilla kauppapaikoilla ja mummot kutovat edelleen sen minkä poseeraukseltaan ehtivät.

Mummojen työllistyminen onkin ohimennen sanottuna aivan mieletön juttu. Myssyfarmi ei ole koskaan ollut (vain) kunnianhimoisesti alaansa suhtautuva design-brändi vaan koko firman perustana on suuremmat arvot: suomalaisen villateollisuuden kehittäminen niin ettei villaa enää heitetä metsiin vaan otetaan takaisin isompaan tuotantoon; mummoille merkityksellisten ja reilujen työpaikkojen luominen; hidas muoti ja luomuruoka.

2020 edessä on maailman valloitus ja alla olevassa, eilen otetussa kuvassa minä mietin miten sen teille kertoisin, tuttu Myssy päässä.

Nyt voit alkaa Myssyfarmin osakkaaksi

Myssy hakee joukkorahoituksen keinoin uutta pääomaa, jota investoida. Siis rahaa, jota voivat kuluttaa asioihin, jotka edesauttavat Myssyn bisneksen ja arvojen laajenemisen maailmalle;  verkkokaupan parantamista, markkinointipanostuksia ja varmasti uusia Mummojakin koitetaan sillä rahalla saada. Sijoittaa voi kuka vain, sijoitettua rahaa vastaa saa osakkeita joiden arvo kasvaa Myssyfarmin arvon kasvaessa.

Kuten sijoittaminen ylipäänsä, myös joukkorahoitus on sijoittamisen välineenä aina epävarma. On viisasta ajatella sijoittavansa vain sen verran kuin on varaa hävitä. Myssyfarmin kierros on mennyt mielettömän hyvin ja minimitavoite tuli pian täyteen. Maksimitavoitteeseen, jolla saadaan täysi panostus kasvuun, on vielä vähän matkaa.

Sinä voit auttaa siinä! Sijoittaa voit vähintään 223,7€ (viisi osaketta) ja enimmillään juuri niin paljon kuin haluat, sijoitukset tehdään Invesdorin kautta kirjautumalla sijoittajaksi täällä.

Jos mietit sijoittamista, tutustu huolella asiaan. Täältä näet koko Myssyn sijoitus”esitteen”, jossa avataan yrityksen lukuja, ihmisiä ja tavoitteita. Lue se tarkkaan läpi. Kannattaa myös lukea Satun hieno teksti sekä Turun sanomien kirjoitus aiheesta.

Myssy sijoitus

Kuva: Myssyfarmi

Myssy sijoitus

Kuva: Myssyfarmi

Entä ne meidän vanhat Myssyt? Missä kondiksessa ne ovat suuren rakkauden ja käytön jälkeen?

Niin hyvässä, että oli aika tutustuttaa Kolmonen Myssyjen maailmaan. Kerroin sille tämän koko tarinan ja sanoin sitten että tässä ovat perheemme perintömyssyt, minkä valitset?

Ei ne ihan vielä sille sopineet. Pitänee lähettää Pöytyän joulupukille vinkki että eräs pieni Kettu täällä pääkaupungissa kaipaa sitä pienintä kokoa, jota ihailin jo 2016 uskaltamatta myöntää kellekään että minäkin ehkä vielä joskus haluaisin pyöreän vatsan.

Pyöreä vatsani on sittemmin tullut ja mennyt, nyt sen tuloksena on tuo ihana pyöreä naama tuossa yllä. Sitä katsellessa voit miettiä, olisiko sinusta sijoittajaksi tai haluatko ehkä lämmittää yritystä ja itseäsi ostamalla uuden, kestävän ja kestävän Myssyn – ne ovat kaikki nyt Myssyn verkkokaupassa hyvässä alessa vielä tänään sunnuntaina.

0 Permalink

Oppivatko lapseni hoitamaan raha-asioitaan?

“Siis pitääkö oikeasti olla noin paljon säästössä?” kuulin itseni kysyvän pankissa.

Opin viime vuonna, ettei asuntolainan saaminen nykyään ole enää ihan niin helppoa kuin ennen. Siis jollei sinulla ole omaa rahaa säästössä, paljon. Isoa osuutta tulevasta lainasta.

Me nyt olemme jo toki hampaisiin asti lainoitettuja, mutta mietin saisinko ensimmäistä asuntolainaa tällä hetkellä? Esimerkiksi sitä, jonka otimme ensimmäisen asunnon yhteydessä vuonna 2008? En todellakaan. Säästäminen ei sillä tavalla ole ollut viime vuosina mielen päällä, ei mulla olisi laittaa niin paljon käsirahaa.

Tunnustan, olen aivan surkea taloudenhoitaja.

Olin vielä joskus tosi tarkka tyttö. Kirjoitin tunneilla kauniit muistiinpanot erivärisillä tusseilla ja kirjasin punaisella kynällä pieneen ruutuvihkoon kuukauden tulot ja menot. Katsokaa nyt tätäkin: lukiossa olen saanut säästöön yli 12 tuhatta markkaa!

En muista mitä varten säästin (elämää?), enkä tiedä mikä tuo kuvassa näkyvä purkki on, mutta kaikki viittaa siihen että tuohon aikaan raha on ollut vielä näkyvästi ja tietoisesti mukana elämässäni. Oli palkan tilikuitti, käteistä, satunnaisia lounasseteleitä ja paperille kirjattuja velkoja. Nyt kaikki menee sähköisesti, mitä toki digihörhönä rakastan.

Samalla digitaaliseksi muotoutunut raha on kuitenkin vähän petollista. Kaltaiselleni hyväosaiselle se aiheuttaa lähinnä kiusallisia tilanteita unohtuneina laskuina ja puheluina verottajan kanssa, mutta monelle se tuottaa myös oikeita vaikeuksia kun ymmärrys rahavirtojen todellisesta luonteesta on hukkua kuukausimaksujen ja mobiililippujen maailmaan. Rahaa saattaa helposti mennä enemmän kuin mihin olisi varaa.

Osaatko sanoa suoraan kuinka monta euroa kuussa menee ilman että edes tiedostat sitä? Netflix, Spotify, kummiavustukset? Paljonko meni Woltiin viime kuussa, kuljitko taksilla, paljonko kilahti pysäköintiin euroja?

Minä en osaa suorilta sanoa. Pitää tarkistaa erikseen luottokortin laskulta ja loppusaldo on usein yllättävän iso. Tämä ongelma tulee vielä paisumaan lähivuosina kun vallalla on menossa suuri palvelullistuminen ja iso osa tuotteista myydäänkin jatkuvana palveluna.

Se on kiertotalouden kannalta hyvä, mutta henkilökohtaisen talouden kannalta vaikea asia.

Kyllä, olen surkea taloudenhoitaja. En ehkä nyt enää pystyisi säästämään uusiin huoneisiin tai taloon – lainallahan me elämme. Hoidan asioitani huonosti varmasti siksi että olen ainakin useimmiten todella hyvässä tilanteessa. Rahat riittää.

Mutta mitä opetan lapsilleni? Vaikka kuinka yritän kertoa, ettei raha kasva puussa ja sen eteen pitää tehdä töitä, kyllä meidän lapsemme silti elävät maailmassa jossa voidaan näennäisesti “noin vain” rakentaa uutta taloa ja ostaa uudet talvihaalarit kaupasta. Samalla kuulevat joka kuukausi pientä natinaa siitä kuinka ollaan taas unohdettu maksaa joku lasku ja yhteisen tilimme saldo on päässyt miinukselle.

On vaikea kasvattaa hyväksi taloudenhoitajaksi jos itsellä homma on ihan levällään.

En haluaisi kasvattaa lapsia, joille raha on itsestään selvyys tai korkeintaan vain joukko erilaisia digitaalisia palveluita. Haluan, että he ymmärtävät rahan tulemisen ja menemisen, haluan että he osaavat varautua tulevaan. Luulen tehneeni tässä jo jotain hyvää pohjatyötä!

Lapsilla on omat lompakot, jonka täyttämiseksi pitää nähdä vaivaa; rahan arvosta keskustellaan, hankintoja harkitaan. Varmuudeksi kysyin Ykköseltä, mitä hän rahasta ajattelee.

”En mä tiedä. Haluaisin vain rahaa että voisin ostaa Baby Born -juttuja. Ja sitten tarvitsen 5€ lasten tekoon. Että pääsee sairaalaan synnyttämään.”

Okei, saattaa olla, että pitää vielä vähän kouluttaa.

Koska asiat on meidän perheessä juuri nyt hyvin, tämä on se hetki kun voin ja minun pitääkin alkaa valmentaa sekä itseäni että lapsia tulevaisuuteen. Puhumme siitä kyllä paljon ja lapset alkavat olla jo sellaisessa ”viikkorahaa askareita vastaan” -iässä, mutta paljon enemmän pitäisi vielä tehdä.

Miten saan rahan tulemisen ja menemisen lapsille näkyväksi ilman että ihan kaikkea vielä pitää avata? Riittääkö käteisen laskeminen lompakosta ja sen tajuaminen ettei kaupasta voi ostaa 17€ LOL-palloa jos lompakossa on vain 8€ rahaa. Pitääkö lasten kanssa alkaa tehdä tuota ruutuvihkoleikkiä?

Entä voisiko ne samat digikilkkeet, joita vähän syytän rahan piilottamisesta myös auttaa tässä? Digitaalisuus voi tehdä rahasta omalla tavallaan myös näkyvää. Kaupassa voi maksaa kännykällä ja nähdä heti kuukauden kumuloituneen tilanteen, sovelluksilla voi siirtää rahaa perheenjäseneltä toiselle, lapselle voi hankkia jopa oman Visa Electronin jonka saldoa on helppo hallita – kyllähän Ykkönen osaa tosi tarkasti oman matkakorttinsakin tilanteen kertoa joka päivä, sillä näkee sen saldon ruudulla bussiin mennessään.

Mutta sitä käteistäkin todella vielä tarvitaan, onneksi. Hammaskeijulla kun ei ole vielä mobiilipankkia takataskussaan. Ehkä pitäisi, koska se pentele tuntuu unohtelevan velkojaan.

Tämä on Ykkösen laatima karhukirje, jossa hän havainnollistaa ”Hammaskeiulle” että hammas kyllä on annettu mutta kolikko vielä uupuu.

Tätä tuskaa ei lainkaan vähennä vastikään lukemani uutinen Helsingin vuokra-asuntojen hinnoista. Jos pitää maksaa 600€+/kk jaetusta soluasunnosta tai 15 neliön luukusta ilman keittiötä, onko lapsilla mitään mahista päästä opiskeluaikoinaan pois kotoa? (Elleivät toki muuta muualle opiskelemaan äitinsä tavoin, se kyllä sopisi.)

Joko se asuntosäästö pitäisi aloittaa? Mitään asuntoja ei tällä hetkellä kyllä edes meidän kermaperseperheessä ostella, näissä kolmessa asuntolainassa (vertauskuvallisesti) riittää maksettavaa ihan tarpeeksi.

Onko teillä raha-asiat ja niissä kasvattaminen hyvin hanskassa vai olenko ainoa huono aikuinen?

Lue myös: