Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Oppivatko lapseni hoitamaan raha-asioitaan?

“Siis pitääkö oikeasti olla noin paljon säästössä?” kuulin itseni kysyvän pankissa.

Opin viime vuonna, ettei asuntolainan saaminen nykyään ole enää ihan niin helppoa kuin ennen. Siis jollei sinulla ole omaa rahaa säästössä, paljon. Isoa osuutta tulevasta lainasta.

Me nyt olemme jo toki hampaisiin asti lainoitettuja, mutta mietin saisinko ensimmäistä asuntolainaa tällä hetkellä? Esimerkiksi sitä, jonka otimme ensimmäisen asunnon yhteydessä vuonna 2008? En todellakaan. Säästäminen ei sillä tavalla ole ollut viime vuosina mielen päällä, ei mulla olisi laittaa niin paljon käsirahaa.

Tunnustan, olen aivan surkea taloudenhoitaja.

Olin vielä joskus tosi tarkka tyttö. Kirjoitin tunneilla kauniit muistiinpanot erivärisillä tusseilla ja kirjasin punaisella kynällä pieneen ruutuvihkoon kuukauden tulot ja menot. Katsokaa nyt tätäkin: lukiossa olen saanut säästöön yli 12 tuhatta markkaa!

En muista mitä varten säästin (elämää?), enkä tiedä mikä tuo kuvassa näkyvä purkki on, mutta kaikki viittaa siihen että tuohon aikaan raha on ollut vielä näkyvästi ja tietoisesti mukana elämässäni. Oli palkan tilikuitti, käteistä, satunnaisia lounasseteleitä ja paperille kirjattuja velkoja. Nyt kaikki menee sähköisesti, mitä toki digihörhönä rakastan.

Samalla digitaaliseksi muotoutunut raha on kuitenkin vähän petollista. Kaltaiselleni hyväosaiselle se aiheuttaa lähinnä kiusallisia tilanteita unohtuneina laskuina ja puheluina verottajan kanssa, mutta monelle se tuottaa myös oikeita vaikeuksia kun ymmärrys rahavirtojen todellisesta luonteesta on hukkua kuukausimaksujen ja mobiililippujen maailmaan. Rahaa saattaa helposti mennä enemmän kuin mihin olisi varaa.

Osaatko sanoa suoraan kuinka monta euroa kuussa menee ilman että edes tiedostat sitä? Netflix, Spotify, kummiavustukset? Paljonko meni Woltiin viime kuussa, kuljitko taksilla, paljonko kilahti pysäköintiin euroja?

Minä en osaa suorilta sanoa. Pitää tarkistaa erikseen luottokortin laskulta ja loppusaldo on usein yllättävän iso. Tämä ongelma tulee vielä paisumaan lähivuosina kun vallalla on menossa suuri palvelullistuminen ja iso osa tuotteista myydäänkin jatkuvana palveluna.

Se on kiertotalouden kannalta hyvä, mutta henkilökohtaisen talouden kannalta vaikea asia.

Kyllä, olen surkea taloudenhoitaja. En ehkä nyt enää pystyisi säästämään uusiin huoneisiin tai taloon – lainallahan me elämme. Hoidan asioitani huonosti varmasti siksi että olen ainakin useimmiten todella hyvässä tilanteessa. Rahat riittää.

Mutta mitä opetan lapsilleni? Vaikka kuinka yritän kertoa, ettei raha kasva puussa ja sen eteen pitää tehdä töitä, kyllä meidän lapsemme silti elävät maailmassa jossa voidaan näennäisesti “noin vain” rakentaa uutta taloa ja ostaa uudet talvihaalarit kaupasta. Samalla kuulevat joka kuukausi pientä natinaa siitä kuinka ollaan taas unohdettu maksaa joku lasku ja yhteisen tilimme saldo on päässyt miinukselle.

On vaikea kasvattaa hyväksi taloudenhoitajaksi jos itsellä homma on ihan levällään.

En haluaisi kasvattaa lapsia, joille raha on itsestään selvyys tai korkeintaan vain joukko erilaisia digitaalisia palveluita. Haluan, että he ymmärtävät rahan tulemisen ja menemisen, haluan että he osaavat varautua tulevaan. Luulen tehneeni tässä jo jotain hyvää pohjatyötä!

Lapsilla on omat lompakot, jonka täyttämiseksi pitää nähdä vaivaa; rahan arvosta keskustellaan, hankintoja harkitaan. Varmuudeksi kysyin Ykköseltä, mitä hän rahasta ajattelee.

”En mä tiedä. Haluaisin vain rahaa että voisin ostaa Baby Born -juttuja. Ja sitten tarvitsen 5€ lasten tekoon. Että pääsee sairaalaan synnyttämään.”

Okei, saattaa olla, että pitää vielä vähän kouluttaa.

Koska asiat on meidän perheessä juuri nyt hyvin, tämä on se hetki kun voin ja minun pitääkin alkaa valmentaa sekä itseäni että lapsia tulevaisuuteen. Puhumme siitä kyllä paljon ja lapset alkavat olla jo sellaisessa ”viikkorahaa askareita vastaan” -iässä, mutta paljon enemmän pitäisi vielä tehdä.

Miten saan rahan tulemisen ja menemisen lapsille näkyväksi ilman että ihan kaikkea vielä pitää avata? Riittääkö käteisen laskeminen lompakosta ja sen tajuaminen ettei kaupasta voi ostaa 17€ LOL-palloa jos lompakossa on vain 8€ rahaa. Pitääkö lasten kanssa alkaa tehdä tuota ruutuvihkoleikkiä?

Entä voisiko ne samat digikilkkeet, joita vähän syytän rahan piilottamisesta myös auttaa tässä? Digitaalisuus voi tehdä rahasta omalla tavallaan myös näkyvää. Kaupassa voi maksaa kännykällä ja nähdä heti kuukauden kumuloituneen tilanteen, sovelluksilla voi siirtää rahaa perheenjäseneltä toiselle, lapselle voi hankkia jopa oman Visa Electronin jonka saldoa on helppo hallita – kyllähän Ykkönen osaa tosi tarkasti oman matkakorttinsakin tilanteen kertoa joka päivä, sillä näkee sen saldon ruudulla bussiin mennessään.

Mutta sitä käteistäkin todella vielä tarvitaan, onneksi. Hammaskeijulla kun ei ole vielä mobiilipankkia takataskussaan. Ehkä pitäisi, koska se pentele tuntuu unohtelevan velkojaan.

Tämä on Ykkösen laatima karhukirje, jossa hän havainnollistaa ”Hammaskeiulle” että hammas kyllä on annettu mutta kolikko vielä uupuu.

Tätä tuskaa ei lainkaan vähennä vastikään lukemani uutinen Helsingin vuokra-asuntojen hinnoista. Jos pitää maksaa 600€+/kk jaetusta soluasunnosta tai 15 neliön luukusta ilman keittiötä, onko lapsilla mitään mahista päästä opiskeluaikoinaan pois kotoa? (Elleivät toki muuta muualle opiskelemaan äitinsä tavoin, se kyllä sopisi.)

Joko se asuntosäästö pitäisi aloittaa? Mitään asuntoja ei tällä hetkellä kyllä edes meidän kermaperseperheessä ostella, näissä kolmessa asuntolainassa (vertauskuvallisesti) riittää maksettavaa ihan tarpeeksi.

Onko teillä raha-asiat ja niissä kasvattaminen hyvin hanskassa vai olenko ainoa huono aikuinen?

Lue myös:

JAA
12 Comments
  • vaaleanvihreä
    tammikuu 2, 2019

    Pitkä stoori:
    Esikoiseni ymmärsi rahan arvon itsestään ekalla luokalla matikantunneilla. Sen jälkeen hänestä on tullut harkitseva rahan käyttäjä. Tai ainakin harkitseva omien rahojen käyttäjä.
    Kuopus taas on ollut toista maata. Kun hän sai jotain, piti saada heti lisää. Tehtiin jatkuvan uuden kinuamisen takia linjaus: leluja tms vain synttäreinä, nimppareina ja jouluna. Jotta tulisi edes jotain arvostusta tavaraa kohtaan. Muuhun säästetään itse viikkorahoista. Kuopus pisti yhä jonkin verran rahaa aina heti kiertoon. Mutta kateus isosisaruksen rahoja kohtaan alkoi tehdä kuopuksestakin harkitsevamman.

    Molemmilla lapsilla itsestään tuleva viikkoraha suhteutettuna ikään. Kuopus saa 2e ja esikoinen 5e. Koska meillä yhä karkkipäivä lauantaisin, ostan karkit lapsille kerran viikossa. (Toki teini ostaa karkkia muulloinkin.) Mutta tuolla viikorahalla ei skipata kouluruokaa ja kuitatat sitä hampurilaisilla.

    Ostan lapsille kaverisynttäreille lahjat ja lasten vaatteet/kengät/terveysmenot/kampaajat ym. Muita huvituksia / tavaroita tilanteen mukaan, mutta en tosiaan kaikkia. Harrastus/koulutarvikkeet kyllä. Perusvaatteiden lisäksi teini ostaa omilla rahoillaan joskus jotain muitakin vaatteita tai haluamiaan palveluita/hankintoja. Kuopus ostaa joskus urheilujuttuja tai pelejä.

    Nyt lapset 15 ja 11. Leluja ei enää himoita samalla tavoin kuin aiemmin. Haluamat tavarat kallistuvat, ollen bluetooth-kuulokkeita, pelejä (pelikoneet) tms. Kuopus sai silti hankittua omilla rahoillaan esim yhden pelikoneen itselleen, kun pyysi sukulaisilta lahjakortteja/rahaa vähän aikaa lahjaksi (suku pystyy lahjomaan, kun niin vähän lapsia suvussa). Olen tyytyväinen tästä kehityksestä.

    Esikoinen käyttää käteistä. Kortti on, mutta käteisen kanssa kokee konkreettisesti sen, että raha katoaa ihan oikeasti. Hänellä on pankkitili ollut lähinnä talletuksia, ei menoja varten. Vaikka on ollut teini jo jonkin aikaa harkitsevuus mielihalujen kanssa on pysynyt kurissa. Kuulemma miettii aina yön yli ostopäätöksiä. Esikoinen mielellään kuluttaa leffoihin ym. ja hänet saa leffalipuilla palkattua moniin asioihin.

    Tällä hetkellä kuopuksella on (on olemasssa kalliimpiakin) varsin kallis harrastus. (Esikoisen kallis harrastus on vaihtunut nyt edullisiin.) Jos kuopus saa enemmän pakollisia harrastusvälineitä, osaa nykyisin ilahtua niistä ja tietää, että sillä hetkellä rahaa on uponnut kiitettävästi.

    Koska meillä kaikilla on älypuhelimet, kotona meillä on yhä vain yksi kannettava. Teini aloittaa lukion ensi vuonna ja tarvitsee sitä varten oman kannettavan. Tämän hankinta tulee todennäköisesti olemaan synttärilahja tms, koska on niin kallis hankinta. Ja jos haluaa paremman, mitä äiti haluaa kustantaa, pystyy laittamaan puuttuvat kympit tai sataset omista säästöistään.

    Jokin aika kysyin, että olenko liian tiukka säännöissä (raha/kotityö ym), katsoi teini minua kummeksuen. En kuulemma ole.

    Minulla on mennyt viime aikoina iso kasa rahaa oman elämän haaveen toteuttamiseen. Olen pihistänyt paljon omista hankinnoistani, jotta homma pyörii. Mutta koen, että on ihan hyvää lasten oppia, että kaikkea haluamaansa ei vaan voi saada. Toisaalta meidänkin lapset kasvavat etuoikeutetussa ympäristössä.

    Esikoinen miettii nykyisin myös paljon ympäristöasioita ja alkanut uudella tavalla miettiä mm. vaateteollisuuden ympäristökuormaa. Saa nähdä, miten tämä tulee vaikuttamaan rahan käyttöön ja uusiin hankintoihin. Toivon, että molemmat tulevat aikuisina osaamaan käyttää rahaa, mutta ei sitä vain voi vielä tietää. Täytynee vielä antaa jotain tehtäviä: tässä raha, jolla voit suunnitella, ostaa ja tehdä perheelle lounaan.

    Ja huom: taloudessamme on myös toinen aikuinen. Meillä on vain selvä jako raha-asioissa. Minä hoidan enemmän lasten menoja, koska olen paremmin niistä selvillä. Puolisoni (siis lasteni isä) hoitaa enemmän muita laskuja ja asioita joista minä en halua pysyä kärryillä (ai mitkä talvirenkaat?).

    • Valeäiti
      tammikuu 7, 2019

      Ihanaa miten pitkä ja kattava kommentti, kiitos! <3 kuulostaa tosiaan siltä että teillä on käyty rahakasvatusta johdonmukaisesti, respect! Tässä on paljon hyvää kopioitavaa muillekin!

  • pilami
    tammikuu 3, 2019

    Tätähän et kysynyt, mutta mä en ymmärrä sitä asuntolainan saatavuuden kiristämistä. Enkä sitä että stressitesti tehdään 6 % korolla ja lainanottohetken summalla. Eihän se lainan korko nyt välittömästi ponnahda ylös kun sen lainan nostaa ja kun korot joskus nousee niin pääomaa on jo lyhennetty. Saatika jos vaikka sitoo osan lainasta pidempään korkoon. Ärsyttää sit kun saa pankissa vääntää omasta maksukyvystään ja pitkällisten neuvotteluiden jälkeen lopputulos on se, että lainanhoitokulut lyhennyksineen ovat vähemmän kuin sen hetkinen vuokra. On se vähän tosiaan muuttunut sitten kultaisen vuoden 2008 jolloin nostimme mieheni kanssa ensimmäisen asuntolainamme. Silloin oltaisiin puolta pienemmillä tuloilla saatu lähes saman verran lainaa kuin nytkin. En mä tajua miten kukaan vastavalmistunut pk-seudulla saa nykyään ostettua omistusasuntoa jos ei ole jotain perintöä takataskussa. Suomessa kuitenkin lähtökohtaisesti on kannattavampaa omistaa oma asuntonsa kuin asua vuokralla.

    • Valeäiti
      tammikuu 7, 2019

      Ei kai siihen oikein muuta syytä ole kuin 90-luvun arvet. Silloin moni tuttu perhe oli kahden kämpän loukussa jättimäisillä lainoilla joita annettiin liian hövelisti. Jokin välimalli olisi varmaan oikeampi ratkaisu kun nyt ainakin PK-seudulla asuminen alkaa ihan oikeasti muodostua ongelmaksi kaikille vähän vähemmän hyvätuloisille tai erittäin pitkään säästäneille.

  • Veera Mehukekkerit
    tammikuu 3, 2019

    Meillä tähän aloitettiin tosiaan noiden kotitöiden ja niistä saatujen rahojen kautta. Lapset kävivät myös entisellä työpaikallani pari kertaa töissä, jonka jälkeen saivat ihan oikean palkan lompakkoonsa. Lisäksi yhdessä on pidetty myös kirppispöytää, ja niillä rahoilla on ostettu sitten uusia leluja tms tilalle.

    Hyvää rahankäyttöä on myös erilaiset pelit. Esikoinen sai juuri joululahjaksi PayDay pelin, mutta Monopoly ajaa lähes saman asian. Lisäksi keskustelemme kaupassa käydessämme eri hinnoista, kavereiden synttärilahjaostoksilla myös. Lisäksi välillä perustelemme asioita ihan silläkin syyllä, ettei tiettyyn asiaan ole nyt varaa. Olemme kyllä keskiluokkaa, ja joskus näin myös käy. Puhumme kyllä myös säästämisestä, mutta ehkä se on asia josta pitäisi puhua vielä lisää. Hyvä postaus, sillä lapsia pitää tähänkin asiaan kasvattaa! 🙂

    • Valeäiti
      tammikuu 7, 2019

      OI vitsi ihan oikea työ ja palkka, kuinka siistiä!! Monopoli ja Afrikan tähti on kummatkin yllättävän hyviä kasvattajia.

      Säästämisestä ja oman tulevaisuuden miettimisestä pitäisi kyllä puhua paaaaljon enemmän, myös aikuisten kesken! Ja rahasta ylipäänsä! Ja testamenteista! 🙂

  • m
    tammikuu 3, 2019

    Omasta mobiilipankista löytyi lompakko- toiminto joka näyttää pelottavalla tarkkuudella mihin kaikkeen rahaa menee. Analyyttiselle luonteenlaadulle kätevä, mutta sitten on ne ihmiset jotka saavat rahasta ja prosenttilaskuista päänsärkyä ja haluavat että muut huolehtiva…

    Lapselle kannattaa avata ASP- tili heti kun se täyttää 15v. Ilman sitä ei ensiasuntoa saa, ainakaan PK-seudulta. Tilille kannattaa möys säännöllisesti talletaa rahaa; sillä osoittaa pankille säästäväisyyttä ja tunnollisuutta, jolloin lainaa on mahdollista saada vaikka tulot olisivatkin rajoilla. (Nim. kokeiltu on.)

    Neljältä ensimmäiseltä vuodelta ASP-tilille maksetaan isompaa korkoa, joten jos mahdollista etukäteen kannattaa varautua niin että tuon neljä vuotta voi talletella maksimimääriä.

    Esimerkiksi Nordeassa maksimimäärä on 4x 3000€ vuodessa.

    • Valeäiti
      tammikuu 7, 2019

      Tosi hyviä ASP-vinkkejä, kiitos! Otan talteen ja yritän muistaa 🙂 Samoin toi pitkän linjan tallettaminen on äärimmäisen hyvä vinkki, en olisi tullut ajatelleeksi mutta varmasti just noin se on!

      • Nimetön
        tammikuu 10, 2019

        Aspille saa tallentaa alaikäisen kohdalla vain lapsen itsensä tienaamia rahoja (töistä). Aika harvalla 15v:llä on pistää tuota maksimimäärää, jos siis yrittää tuota alkukorkoa maksimoida.

        • Valeäiti
          tammikuu 10, 2019

          Ahaa! no pitää sit vaan laittaa skidit isommin töihin! 🙂 Kyllähän tommoset rahat voi sinänsä kerryttää jos oikeasti ei käytä sitä rahaa mihinkään muuhun, 15v on toki aika nuori. Mä olin itse kyllä silloin aika paljonkin jo töissä mutta kerrytin rahaa ihan puhtaasti elämiseen ja vaatteisiin. ja hampurilaisiin. Kaikkeen fiksuun.

  • Sami
    tammikuu 6, 2019

    Entä jos toinen aikuisista jää työttömäksi tai menettää työkyvyn? Tai lapsi sairastuu vakavasti ja toisen vanhemman on jäätävä kotiin pidemmäksi aikaa. Näillähän toki vakuutuksia myös myydään 🙂 Mutta mielestäni vastuulliseen vanhemmuuteen kuuluu myös se pahimman mahdollisen skenaarion miettiminen ja siihen varautuminen. Se että ei olisi ihan siihen viimeiseen viisaudenhampaaseen asti lainasuossa, vaan että on niitä säästöjäkin. Seinistä kun ei oikein sitä rahaa kovin helpolla saa irti. Ei ole tarkoitus saarnata missään nimessä tässä. Lapsillehan voi aloittaa säästämisen jo vauvana. Ja kertoa, että kaikki säästäminen ei välttämättä oma jotain konkreettista tavaraa varten, vaan heidän omaa tulevaisuutta varten. Lapset on fiksuja olentoja 😊

    • Valeäiti
      tammikuu 7, 2019

      Hmm, mä en näe miten nämä oli toisiaan poissulkevia – tai en tiedä sanoitko edes niin, vai luinko nyt sen vain niiin? 🙂 Asuntosäästämistäkin voi ja pitää tehdä fiksusti, ettei koko tulo mene siihen. Mä itse uskon asuntosäästämiseen kyllä varmasti keskimääräistä enemmän kun meillä se on sattunut toimimaan tosi hyvin. Säästäminen toki sen ohella tosi tärkeää!

      Vielä kun osakesäästämiseen saisi itsensäkin kunnolla kasvatettua niin voisi myös lapsia siihen suuntaan viedä. Oli tapa mikä hyvänsä, säästäminen ja tulevaisuuteen varautuminen _on_ tärkeää!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.