Kuinka rahamme (ja sen puute) diilataan vanhempainvapaalla

Minulta on usein kysytty, kuinka jaamme Insinöörin kanssa raha-asiat vanhempain- ja hoitovapaiden aikana joten tässä tulee! (Toinen toiveaihe olisi ”kuka teillä jää kotiin lasten kanssa” mutta koska en tiedä vielä lopullista vastausta siihen en vielä vastaa, periaatteena että mieluummin kummatkin!)

Meillähän on mahdollisimman helppo tilanne: a) olemme hyvätuloisia ja b) tulomme ovat lähes täysin samankokoiset. Meillä ei kummallakaan ole kallista harrastusta, tai muita vain itseemme liittyviä menoja. Ostamme itsellemme aika vähän ja olemme monesta kulutuskohteesta samaa mieltä. Meillä on paljon vipuja kuten lainanlyhennys ja hyvät työpaikat. Toisin sanoen, meillä on paljon vapautta, joustoa ja mahdollisuuksia joista olemme myös perin kiitollisia.

Näillä lähtökohdilla voin siis kertoa mahdollisimman tasa-arvoisen ratkaisumme joka on helppo tehdä ilman vaikeita keskusteluita: (Melkein) kaikki puoliksi!

Olemme jo lähes seurustelumme alusta, viimeistään ensimmäisestä yhteisestä asuntolainasta alkaen tehneet niin että kummallakin on omat rahat mutta lisäksi meillä on yhteinen taloustili (kulkee nimellä ruokatili), josta maksetaan yhteiset juoksevat kulut. Aluksi sinne meni vain muutama hassu satanen kummaltakin ja sillä ostettiin oikeasti vain ruokaa.

Sitten alkoi neliöt lisääntyä ja kenkien määrä eteisessä räjähti – kymmenessä vuodessa meille on syntynyt kolme lasta ja satoja uusia kulueriä. Ruokatili on joutunut äärimmäiseen kulutukseen kun sieltä on alettu maksaa myös ne kaikki haalarit, harrastukset ja tossut ja tilin saldo menee siksi usein vahingossa miinukselle. Kummankin sinne tallettama summa on kasvanut, varmaankin tuplaantunut.

Fiksuinta olisikin jo siirtyä siihen että kaikki rahat on vain yhteisiä, mutta toimimme edelleen niin että kumpikin maksaa palkastaan 50% asuntolainojen kuukausieristä (joita on nyt jo kolme, jännästi nekin kasvaneet), autosta ja sitten sen ruokatilin. Se mitä jäljelle jää, on omaa ja sen saa haluamallaan tavalla kuluttaa, sijoittaa tai säästää.

Siis jos jotain jää. Nyt tämän vuoden ajalta keskustelu on ollut lähinnä ”onko sulla jollain tilillä rahaa” kun olemme maksaneet tuhansia ja tuhansia euroja pihajuttuja ja viimeisiä talon laskuja (muuten: kaikki talon rakentamiseen liittyvät asiat löytyvät tästä taloprojekti -osiosta).

Isommat, yllättävät laskut maksaa yleensä se jolla on silloin rahaa ja tasaamme ne noin kahdesti vuodessa pienen tilitapahtuma + excel harjoituksen jälkeen. Tämän voisi jättää tekemättäkin sillä ne menevät usein aika lähelle toisiaan mutta mielestäni siinä on aika helppo riidan paikka kun kumpikin kokee maksaneensa toista enemmän. Helpompi olla tässäkin loogisen puolittava.

Nyt olemme syyskuusta lähtien olleet tilanteessa jossa minun tuloni ovat laskeneet merkittävästi. Palkkani on paljon pienempi jo vanhempainvapaalla (ensimmäiset 3kk kesäkuusta syyskuuhun maksoi työnantaja), lisäksi jää saamatta palkkaani kuuluvat tulospohjaiset bonukset. Huhtikuussa minä – jos olen kotiin jäävä osapuoli – tipahdan hoitorahan piiriin jolloin tulot putoavat niihin muutamaan sataseen.

Korkea aika miettiä kuinka tasaamme tämän ihanan Kolmosen aiheuttaman palkanmenetyksen.

Mallimme on aina ollut ja tulee varmaan nytkin olemaan tämä: Se mitä kotona oleva palkassa menettää, pistetään puoliksi ja töissä käyvä maksaa kotona olevalle sen. Eli jos menetys on vaikka tuhat euroa kuussa, töissä käyvä maksaa  automaattisesti joka kuukausi 500€ kotona olevalle. Näin kumpikin menettää saman verran rahaa. Muut tulot kuten Insinöörin mahdolliset bonarit tai minun blogipennini ovat kummankin omia, niitä ei puolitella.

Tällä saman verran vähentyneellä rahamäärällä maksetaan sitten edelleen puoliksi kaikki kulut, kuten aiemminkin. Tosin tällä mallilla meiltä loppuu tosin sitten tasapuolisesti rahat jossain kohtaa hoitovapaata, joten tälläkin kertaa hyödynnämme myös lainanlyhennysvapaita.

Meidän mallissamme kotiin jäävän tilanne on aina ollut aivan yhtä hyvä (tai huono, eh) kuin töissä käyvällä ja joudumme yhdessä miettimään kuinka rahat saadaan riittämään, eikä vain kotiin jäävä.

Tämä on musta hyvä malli vaikka jää silti hitusen epäreiluksi kotona olevalle, joka menettää myös eläkkeet, mahdolliset bonukset yms. Koska tarkoitus ei kuitenkaan ole olla vuosikausia kotona, pidän tätä ok ratkaisuna. Nyt kummallakin on omat rahat ja perheen yhteiset kulut menevät edelleen yhteiseltä tililtä.

Toimiva malli olisi myös miettiä niin päin että kumpikin saa saman verran rahaa: laittaisimme kaikki talouteen tulleet rahat yhteen pinoon, jakaisimme siitä kummallekin taskurahan per kuukausi (jos mahdollista) ja kaikki muu olisi yhteistä, siten myös yhteisen keskustelun alla. Tässäkin tosin korvaamatta jää kotona olevan eläke ja mahdollinen palkan / aseman nousu.

Koska meidän perheen kulutasot ovat nousseet nyt talon myötä niin rajusti, luulen että tämä yllä mainittu malli saattaa olla meille nyt parempi. Katsotaan!

Oli malli mikä tahansa, mulle on tärkeää itsenäisyys myös rahan suhteen. Haluan tietää että mulla on edes vähän omaa rahaa jonka voin käyttää ihan mihin lystään ilman toisen mielipiteitä. Minusta on myös viisasta rakentaa itselle oma taloudellinen elämä, johon tukeutua jos sattuu jotain todella inhaa ja yllättävää.

Tämä tarkoittaa sijoittamista ja säästämistä, erityisesti nyt kun rahaa on vähemmän. Siksi aloitin parin kympin rahastosäästön automaattisena kuukausiveloituksena hetki sitten ja siirsin kaikki viimeiset sataset säästötililtäni Nordnetin arvo-osuustilille. Avioehto on edelleen myös toiveissa, mutta ei olla saatu aikaan.

Malleja on monta ja kaikki valitkoon sen mikä omalle perheelle parhaiten sopii. Mutta kehotan laskemaan ihan tosi tarkkaan auki, pitääkö vanha kunnon ”puoliso saa isompaa palkkaa joten minun kannattaa jäädä kotiin” paikkansa. Muista ottaa eläkkeet, verotus ja kulut huomioon – ja erityisesti kokemus ja elämä. Olisiko kotona oleminen ehkä jotain niin ainutlaatuista että se kannattaa kummankin kokea, vaikka maksaisi enemmän? Siis jos talous ylipäänsä sen kantaa, tietysti.

Loppuun vielä yksi fun fact: laskin että ensimmäisen vuoden aikana minun kotona oloni tulee maksamaan noin 20.000€ menetetyissä palkkatuloissa. Hän on kyllä sen arvoinen ja enemmänkin.

© Dorit Salutskij

Viimeinen yli-ihana kuva lahjakkaan Dorit Salutskij:n ottama, päässä Myssyfarmilta saadut myssyt <3

Muut kuvituskuvat: syy ruokatilin jatkuvaan miinustilaan.

JAA
36 Comments
  • Elisaini
    tammikuu 4, 2020

    Mielenkiintoinen postaus! Olen ollut todella iloinen siitä, miten rahasta on alettu puhua avoimemmin ja konkreettisemmin viime vuosina, siitä iso kiitos sinulle ja vaikuttajakollegoillesi!
    Jotenkin nämä jutut aina antavat ajattelun aihetta ja perspektiiviä asioihin. Onko tuo tulonmenetyksesi muuten laskettu bruttona vai nettona? Sehän ei Kolmosen arvoon vaikuta, mutta antaisi silti paremman kuvan.
    Kiinnostaisi muuten näin kerrostaloasukkina, että millaiset ylläpitokulut tuollaisessa talossa kaikkinensa on ja mitä kaikkea huoltotoimenpiteitä täytyy muistaa huomioida? Eli postausideaa sinne päin!

    • Valeäiti
      tammikuu 8, 2020

      Tää oli nettona, hyvä pointti! Talon ylläpitokuluja ei häpeäkseni vielä ihan tiedä, mutta vähemmän on kuin vastike. Tästä voisi tehdä oman juttunsa!

  • pilami
    tammikuu 4, 2020

    Me on aikanaan laitettu sama %-osuus palkoistamme ns. Yhteiselle tilille, josta maksetaan kaikki yhteiset menot. Kun ensimmäinen lapsi syntyi, siirryimme käytäntöön jossa molemmille jää saman verran rahaa omaan käyttöön ja muut rahat menevät yhteiselle tilille. Eli tuo kuvaamasi kakkosvaihtoehto. Mielestäni se on heittämällä selkein malli, emme koskaan tee mitään kuitti- ja/tai menoselvitystä. Myös bonarit, veronpalautukset, lapsilisät, sivutulot ym. menevät yhteiselle tilille. Ainoa mitä ei olla kompensoitu on eläkekertymä, mutta meillä myös mies oli hoitovapaalla joten menivät varmaan aika fifty-fifty nekin. Laskettu toki ei olla. Käytännössä myös sijoitetaan yhteisiä rahoja siten että molemmilla arvo-osuustilit ja tehdään sijoituspäätökset yhdessä. Pyritään siihen että osakevarallisuus molemmilla suht. saman verran. Molemmille menee myös Nordnetin superrahastoon saman verran kuukausittain sieltä yhteiseltä tililtä.
    Meillä on myös toiset arvo-osuustilit joille säästämme omilta tileiltämme. Tällä kuviolla ei ehkä ole mitään järkevää perustetta mutta onpa tällainen arvo-osuustilihimmeli tullut rakennettua.
    Meidän kuvio on luonnollisesti mielestäni ehdottomasti helpoin ja selkein ja ihmettelen aina välillä muiden kuvioita joissa lasketaan kuitteja yhteen tms. Mutta toki meillä tulotaso melko sama ja lisäksi rahankäyttötottumuksemme ovat samanlaiset. Emme ole koskaan riidelleet rahasta tai oikeastaan edes keskustelleet tiukkaan sävyyn aiheesta. Molemmilla on käsitys siitä mihin ne rahat menee ja miten meidän tulotasolla voi elää.

    • Valeäiti
      tammikuu 8, 2020

      Kakkosvaihtoehtoon mekin päätymässä sun rohkaisemana, kiitos paljon kommentista! Tämä sai meidät puhumaan uudestaan homman läpi 🙂 Toi tasapuolinen sijoittaminen on todella todella hyvä idea!

      • pilami
        tammikuu 8, 2020

        Meitä häiritsi tosi paljon kun arvo-osuustilejä ei voi olla yhteisessä omistuksessa (no ymmärrän kyllä syyt) mutta halutaan kuitenkin säästää ns. perheenä plus kyllähän tämä malli riskiä pienentää. Jos itse tekisi hölmöt sijoituspäätökset ja puoliso hyvät niin meillähän voisi olla ihan eri sijoitusvarallisuus eläkkeellä. Palloteltiin myös ajatusta että ostetaan aina sama määrä samoja osakkeita yhtä aikaa molemmille mutta se ei sit kaupankäyntikulujen takia ole oikein järkevää.
        Nyt vaan tasoitetaan kurssien heilahteluja ostamalla välillä toisen nimiin ja välillä toisen. En nyt vielä keksi tässä mitään erityistä sudenkuoppaa ja ollaan oltu järjestelyyn tyytyväisiä. Sit omilla rahoillaan voi halutessaan ostella mitä huvittaa, toki sekin voi johtaa lopputulokseen jossa sijoitusvarallisuutemme on eläkkeellä hyvinkin eriävä mutta onpa sitten sitä ”yhteistäkin” sijoitusvarallisuutta.

        • Valeäiti
          tammikuu 9, 2020

          Tää on tosiaan mielenkiintoinen malli!

          • E
            tammikuu 10, 2020

            Eikö arvo-osuustilejä voi olla rangaistuksen uhalla vain yksi per henkilö? Via onko se osakesäästötilejä?

          • Valeäiti
            tammikuu 10, 2020

            Se koskee käsittääkseni nimenomaan uusia osakesäästötilejä. Arvo-osuustilejä voi kyllä olla useita.

            Ainakin toivon niin, muuten rangaistus minua odottaa! 😀

  • Elsi
    tammikuu 4, 2020

    Mielenkiintoinen postaus! On aina antoisaa, kun joku valaisee todellisia talousasioitaan esim. vanhempainvapaalta, milloin tulot tippuvat (omasta mielestäni) melko paljonkin totutusta. Puhumattakaan siitä, että ajankäyttö mullistuu samaan aikaan mikä vaikuttaa rahankäyttöön. Ei töissä ollessa tule käytyä kahviloissa, kun on siellä töissä, sen jälkeen harrastuksessa tai pyörittämässä arkea. Itellä vanhempainvapaat vasta edessä, toivottavasti muutkin intoituvat kertomaan ratkaisuistaan kommenttikentässä, niin voisi saada hyviä esimerkkejä. Nyt kova säästökuuri menossa vapaita varten, ettei tarttis (ainakaan ihan sikana) sniiduilla vapaiden aikana.

    • Valeäiti
      tammikuu 8, 2020

      Mulla onneksi noi kahvilat on jäänyt kun täältä ei tule lähdettyä oikein mihinkään 🙂 Mutta huomaa että ehtii ajatella enemmän mitä kaikkea ”tarvitsisi” ostaa joten kulutus meinaa olla isompaa kuin normaalisti.

  • Eliisa
    tammikuu 4, 2020

    Meillä taitaa olla menojen tasimisen suhteen aikamoinen hällä väliä -meininki. Periaatteena on yhteinen talous mutta omat varallisuudet. Käytännössä siis juoksevia kuluja maksetaan kuka milloinkin, mutta esim. asuntolainat on omat. Mies tienaa paljon enemmän, bruttona kolminkertaisesti per vuosi ja makseleekin toisinaan isompia eriä minua enemmän. Toisaalta hoidan paljon pienempiä kuluja: ruokakaupat, lapsen vaatteet, pienet kodin hankinnat. Yhdeksän vuoden aikana ei ole rahasta riidelty kertaakaan – johtuu varmaan siitä, että se hyvin riittää elämäntyyliimme ja toisaalta kumpaakaan ei pikkusummat, edes vähän isommat, hirveästi näin perheen sisäisesti kiinnosta. Nyt äitiyslomalla hoidan omat kuluni kuten ennenkin, hoitorahalla varmasti laulaa yhteinen luottokortti, jonka mies maksaa. Mies aikoo myös olla lapsen kanssa kotona, mutta lyhyemmän pätkän.

    • O
      tammikuu 5, 2020

      Ei ole tarkoitus maalailla mitään seinille, mutta tällaisessa mallissa on iso riski (naiselle). Luin nimittäin joskus pariskunnasta, jossa mies oli maksanut lainanlyhemnykset ja nainen ruoat, lasten hankinnat ym., täysin sovussa tietty. No, sitten kun ero tuli ja sopu loppui, onnistui mies jotenkin osoittamaan, että hän on maksanut asuntolainasta valtaosan ja nainen menetti osansa asunnosta. En tiedä, oliko tässä sössitty muutakin omistushommissa, mutta pisti miettimään, ettei koskaan saisi suostua tällaiseen.

      • Eliisa
        tammikuu 6, 2020

        Jep, tarkkana saa olla! Meillä on omat asuntolainat eikä asuntoa omistetakaan puoliksi, joten tuo riski on otettu huomioon. Osaan myös avata suuni jos tuntuu, että maksan liikaa yhteistä kulutusta eikä vaikka säästöihin/sijoituksiin jää enää ropoja.

      • Valeäiti
        tammikuu 8, 2020

        Tämä muuten erinomainen pointti, asiat pitää kyllä juurta jaksain selvittää!

    • Valeäiti
      tammikuu 8, 2020

      Hienoa että toimi! Mä olen kai liian itsekäs ihminen että pystyisin noin hälläväliin 😀

  • Nt
    tammikuu 4, 2020

    Todella tärkeä keskustelunavaus! Koen, että aiheesta puhutaan aivan liian vähän ja esim. omassa lähipiirissä on paljon pareja, joissa nainen käytännössä maksaa lapsen tai lastenhankinnan suurelta osin yksin, menetettyjä tuloina ja eläkkeinä sekä lisäksi lasten hankinnoissa. Omallakin kohdalla olemme miehen kanssa nyt toisen lapsen kohdalla pyrkineet jakamaan kulut mahdollisimman tasa-arvoisesti ja oli selvästi miehellekin silmiä avaavaa kun laskimme esim. todennäköisesti menettämäni eläketulot, joista tuli yhteensä 20 000 euroa ja se kaiken muun tulonmenetyksen päälle.

    • Valeäiti
      tammikuu 8, 2020

      Todellakin, mäkin näen paljon tilanteista jossa tästä ei edes puhuta tai sitten oletetaan kotona olevan maksavan ruoat ja lasten kamat yms – mikä on käytännössä 90% perheen kulutuksesta. Puhuminen kirjaimellisesti kannattaa! Noi eläkkeet pitäisi kyllä laskea…

  • Periaatteen Nainen
    tammikuu 4, 2020

    Tulee meidän autokeskustelut mieleen!

    Koska olen – osittain omasta tahdostani, osittain olosuhteiden takia – pienituloinen, tuntuu hurjalta että tulonmenetys on suunnilleen mun vuositulojen verran! Oikeastaan pienituloisuus (opiskelu + osa-aikatyöt) lasten varhaisvuosina tuntui usein siunaukselta: meillä ei ollut suurta pudotusta kun palkkatulojen tilalle tuli erilaisia tukia (joita toki pienituloisena sain enemmän kuin te nettomaksajat) ja pystyin rauhassa möyhäämään kotona monta vuotta vauvaputkessa (toki opiskellen ja käyden osa-aikaduunissa, lapset kerhossa) koska se ei vaikuttanut talouteen suuntaan tai toiseen.

    Ja kyllä, he ovat joka pennin arvoisia, ja vähän päälle!

    • Valeäiti
      tammikuu 8, 2020

      Sehän on just näin että kun sisään tulevan rahan määrä kasvaa, menotkin nousee. Mietin tätä paljon tämän jälkeen että onko siinä jotain väärää (niin kuin suomalaisessa keskustelussa siinä tuntuu joskus olevan?) mutta en keksi miksi olisi. Paitsi tietysti että on tyhmää vetää menot ihan tappiin tulojen osalta, koska sitten jos tulee tiputuksia niin ne on aika fataaleja.

  • Kässäri
    tammikuu 5, 2020

    Meillä on myös vastaavia pohdintoja ja kiinnostaa tietää, onko kukaan huomioinut verottajan näkemystä tulonsiirtoihin puolisoiden välillä? Meillä mies tämän huomasi ja jäi miettimään tulonsiirtoja.

    Tuossa pari lainausta verottajan sivuilta:
    ”Aviopuolisoiden välisiä lahjoituksia käsitellään samoin kuin muitakin lahjoja. Lahjoista pitää maksaa lahjaveroa, jos niiden arvo on 5 000 euroa tai enemmän kolmen vuoden aikana. Vaikka kyseessä ovat aviopuolisot, se ei tee omaisuuden siirtämisestä verotonta.”

    ”Pelkkä yhteiselle tilille tallettaminen ei siirrä varoja toisen puolison omistukseen, eikä se siis ole lahjoittamista.

    Lahjaverovelvollisuus alkaa siitä, jos yhden puolison varoja käytetään yhteiseltä tililtä toisen puolison hyväksi muuten kuin elatusvelvollisuuden perusteella. Tällainen tilanne on esimerkiksi se, jos puoliso nostaa varat omaan käyttöönsä ja hankkii niillä omaisuutta.

    Puolisot voivat siis siirtää rahaa yhteiselle tilille ilman veroseuraamuksia, jos raha myös käytetään molempien hyväksi.”

    https://vero.fi/henkiloasiakkaat/omaisuus/lahja/verollinen-vai-verovapaa-lahja/

    Eli itse tulkitsen, että yhteiselle tilille saa siitä rahoja ”elatukseen”. Mutta onko verottaja koskaan puuttunut aviopuolisoiden välisiin rahansiirtoihin, jos kyseessä ei ole hirveän suuret summat?

    • Valeäiti
      tammikuu 8, 2020

      Hei täähän on äärimmäisen hyvä ja tärkeä pointti! PItää selvittää vielä!

      Tällä hetkellä meidän ajatus on että kumpikin siirtää kaiken sisään tulevan rahan yhteiselle tilille, josta sitten maksetaan joku raha (300€ ajateltiin kokeilla) kummankin omalle tilillle. Silloin kai voidaan osoittaa että se 300 tulee itse asiassa multa itseltäni kun juuri siirsin rahat sinne?

      • Kässäri
        tammikuu 10, 2020

        Joo, silloinhan se ei ole mikään ongelma. Mutta olisi kyllä mielenkiintoinen tietää, seuraako verottaja puolisoiden välisiä rahasiirtoja?

        Näitä rahajuttuja on kyllä ollut jännä lueskella. Meillä on menot jaettu tulojen mukaan, eli se joka tienaa enemmän maksaakin enemmän. Nyt ei kyllä ole enää vuosiin laskettu tarkasti näitä.

        Meillä enemmän aiheuttaa huolta minun tuleva surkea eläkkeeni: opiskelin pitkään, olen ollut välillä työttömänä ja lasten kanssa pitkään kotona. Eläkettä varten täytyy siten itse ruveta sijoittamaan.

        • Valeäiti
          tammikuu 13, 2020

          Tosi hyvä että otatte eläkkeen huomioon, se on jo askel pidemmällä kuin moni muu!

  • A
    tammikuu 8, 2020

    Meillä oli käytössä aika lailla sama strategia perhevapaiden aikaan (eläkekertymiä emme jaksaneet alkaa säätää, koska molemmat käytti perhevapaita, mä muutaman kk enemmän vain). Eli laskettiin kk-tulot yhteen ja yhteiselle tilille sovittu määrä, ylijäävä puoliksi kummallekin. Taas ns. ”normitilanteessa”, menee yhteiselle tilille kummaltakin sama määrä (varsin pieni nykyään, kun lainaa ei oo, eli maksetaan yhteistililtä vaan vastike tms. säännölliset kulut) ja loput jää omille tileille.

    Se mikä meillä eroaa onkin siis, että pääosin ostellaan yhteisetkin ostokset omien tilien kautta (miksi: musta on mälsää muistaa monen tilin saldoa plus että jos on molemmilla kortit, on mahdollista että saldo ei olekaan se mitä luulisi). Jotta tämä olisi reilua, on meillä käytössä kirjanpito (muutaman eka vuoden ruutuvihko, nyt jos since 2013 google sheet-taulukko, mikä toimii mahtavasti myös mobiilisti). Sinne kumpikin merkkaa omaan sarakkeeseen yhteiset ostot (ruuat, lapsen vaatteet jne). Ja sitten balansoidaan, jos huomataan että toinen on maksanut enempi. Ja siinäpä catch, nimittäin mun tekee aina mieli nauraa kun ihmiset sanoo, että meillä maksetaan ”tasan” mutupohjalta, että kyllä se menee tasan noin niinkuin keskimäärin. Meillä on tätä yhteistä maksupolitiikkaa takana jo yli 10 vuotta ja edelleen hyvin helposti keikahtaa niin että toinen on useita satasia ”plussalla” (=maksanut enemmän). Ehkä, hyvin iso ehkä tämä voisi tasoittua ”pitkässä juoksussa”, mutta mä hieman epäilen. Tämä meidän tapa on musta reilu, helppo ja kätevä, mutta toisenlaisia mielipiteitäkin oon kuullut. Toki raha-asioiden balanssia helpottaa se, ettei rahasta ole mitenkään pulaa ja molempien rahankäyttö ja palkkataso on varsin yhtenäinen (ts. säästöön jää joka kk), joten pennejä ei tartte venyttää.

    • Valeäiti
      tammikuu 9, 2020

      Mä olen täysin samaa mieltä tosta että jos alkaa katsoa menoja tarkemmin, se ei koskaan mene tasan. Siksi olen tätä miettinytkin, en haluaisi tajuta 10v päästä olevani jatkuvasti tonneja miinuksella. Mut meillä siis tosi samalla tavalla kuin teillä suhtaudutaan tähän! ainoa ero: ”varsin pieni nykyään, kun lainaa ei oo,” LOL meillä ei ole laina ihan hetkeen loppumassa 😀

  • heiskav
    tammikuu 8, 2020

    Mielenkiintoisia nää raha-asiat!

    Meillä kumpiki tienaa suunnilleen saman verran tällä hetkellä. Karkeasti toinen maksaa lainat ja toinen laskut. Ruuat, lapsen vaatteet, harrastukset ym. maksaa se, jolla lompakko sattuu lähempänä olemaan tai jopa joskus myös se, jolla on rahaa, jos toisella ei. Palkkapäivät on eri aikaan kummallakin, mut ollaan huomattu, että aikalailla sama summa jää yleensä kummallakin tilille ennen seuraavaa palkkaa.

    Kun lapsi syntyi 6 vuotta sitten, mä opiskelin ja mies oli töissä. Sillon mä maksoin pienestä tuestani sen mitä pystyin ja mies loput. Sillon ei jäänyt kummallekaan pennin latia ylimäärästä tilille tai sijoituksiin, joten meni aika reilusti.

    Myönnettäköön, että vaikka tilanne olis eri, en usko että osaisin laskea senttejä tai tarkkoja prosentteja. Ei meistä kumpikaan osais. Se maksaa kellä on rahaa. Se on meillä toiminu jo 15 vuotta, eikä asia oo vaivannut kumpaakaan, kun rahasta aina sillon tällön puhutaan. Tiedostan, että tämä ei toimi kaikilla ja ymmärrän, että moni sanoo mua tän perusteella naiiviksi. Mut mulla on omat syyni luottaa siihen, että tämä tulee toimimaan loppuun saakka. 🙂

  • Veema
    tammikuu 8, 2020

    Näitä on niin kiinnostava lukea, että pakko kertoa nyt oma, vähän erilainen, ratkaisumme. Taustaksi voi ehkä kertoa sen, että aloitimme seurustelun molempien vasta aloittaessa työuraa, ilman sen kummempaa omaisuutta tai perintöä. Molemmilla oli myös aika saman verran rahaa säästössä. Alkuun pidimme yhteistä taloustiliä, mutta silti yhteiseksi katsottavia menoja tuli ostettua myös omalta tililtä ja me totesimme kauhean työlääksi seurata, menikö kaikki tasan. Toisaalta meidän palkat on kivunnut aika samaa vauhtia ja olemme käytännössä huomanneet, että käytämme rahaa aika samalla tapaa. Niinpä päädyimme yhteistä asuntoa ostaessa siihen, että pistimme rahat täysin yhteiseksi. Molempien palkat menee siis samalle käyttötilille ja molemmilla on kortti vain sille tilille. Molemmat käyttävät sieltä tililtä rahaa haluamallaan tavalla. Tilillä on myös meidän pahanpäivänpuskuri, joten aika huoletta voi ostaa normaaleja ostoksia ja vähän kalliimpiakin hankintoja. Joistakin kerromme toisillemme, mutta useimmiten nykyään emme. Minä siirrän kuun lopussa rahaa meidän yhteiselle säästötilille ja Nordnettiin. Nordnetissä toki meillä on kummallakin oma rahasto, mutta molempiin laitamme siis saman verran.

    Ja sitten se vanhempainvapaa. Yhteinen lapsemme syntyi vuonna 2017. Meille oli tärkeää jakaa hoitoa, erityisesti siis mies halusi jäädä kotiin ja myös pitää osan vanhempainvapaasta. Niinpä minä olin kotona 7kk (1kk ennen syntymää) ja mies 6kk. Suoraan sanottuna olisin kyllä halunnut olla pidempään, mutta ymmärsin kyllä miehen toiveen. (Meille oli myös aika selvää, että lapsukaisemme voisi aloittaa päiväkodissa jo vuoden vanhana, mutta se on toinen tarina.) Sain onneksi neuvoteltua niin, että kun palasin vanhempainvapaalta tein ensimmäiset 3kk puolet viikosta etätöinä, se helpotti töihinpaluuta. Ja sitten päiväkodin alettua ensimmäisen kuukauden lyhyempää viikkoa.
    Mutta tältäkin osin siis meillä lopulta kustannukset ja myös eläkevaikutukset meni aika tasan.

    Jos ero tapahtuisi, näkisin reiluna, että jaamme nykyisen omaisuuden tasan, koska olemme yhdessä sen keränneet ja toinen toisellemme mahdollistaneet etenemisen uralla. Toisaalta vanhempamme ovat tehneet testamentin, jossa sulkevat puolisot ulos testamentin piiristä, joten toisen tuleva perintö ei toiselle kuulu. Toisen kuoleman varalta meillä on sellainen tili, että sitä ei kokonaan jäädytetä, vaikka toinen kuolisikin.

    Minulla on itsenäinen olo rahankäytön suhteen, koska emme tosissaan kyttää toisen ostoksia, emme pyydä lupaa, emmekä kommentoi jälkikäteen. Isoista kotiin tulevista hankinnoista toki juttelemme ja neuvottelemme. Rahasta emme kyllä riitele, mutta esim kaiuttimien koosta saattoi tulla vähän erimielisyyttä… Yhtäkaikki, meille tämä malli toimii.

    • Valeäiti
      tammikuu 20, 2020

      KAIUTTIMET!!!! Ne saakelit oli täälläkin keskustelun aiheena!

  • mk
    tammikuu 9, 2020

    Meillä on käytössä yhteinen palkkatili, jolta maksetaan laskut ja ostokset. Joka kuussa molemmat saavat sovitun summan taskurahaa ja toinen mokoma menee yhteiselle säästötille. Taskurahan käytöstä ei ole tilovelvollinen toiselle. Erikseen on sovittu mikä kaikki menee yhteisestä pussista ja mikä maksetaan itse.

    Kun tulot olivat eriparia määrät katsottiin prosentteina (ja parempituloinen tarvittaessa auttoi isoissa ostoissa). Nyt arvotaan aina kuun alussa sama euromäärä molemmille.

    Ennen oli vielä käytössä sinkkuajoilta muistona omat käyttötilit ja kortit mutta ne ovat jääneet kömpelönä. Nyt taskurahat kiertävät yhteisen käyttötilin kautta tullessa ja mennessä.

    • Valeäiti
      tammikuu 10, 2020

      Tämäkin hyvä malli!

  • minävain
    tammikuu 9, 2020

    Näin meillä: yhteiset, erilliset tilit laskuille, lainalle, ruokaan ja säästöille (vain ruokaraha-tilille on kortti). Palkat tulevat omille tileille (kuoleman varalta) ja sieltä sitten siirretään tarvittavat summat kuhunkin tarkoitukseen kuukausittain. Olemme olleet nuoresta asti yhdessä ja molemmat yhtä tyhjätaskuja tuolloin. Näin ollen lainat ja talo ovat yhteisiä. Arvo-osuustilit on molemmilla omat, mutta ostot tehdään vuorotellen yhteiseltä säästötililtä.
    Käytännössä aluksi (ja vuosittain) excelöin menot ja jaan summan molemmille siten, että mille tilille kukakin siirtää ja mitä rahaa selkeyden vuoksi. Lopputuloksena kummallekin jää yhtä vähän ”omaa” käyttörahaa, joka sekin menee yleensä bensaan tai lastenvaatteisiin 😅
    Jos jotain tarvitsee/haluaa niin sen voi ostaa eikä asiasta nipoteta. Suurista ostoksista päätetään yhdessä. Bonukset, veronpalautukset yms ”ylimääräiset” tulot siirretään yhteiselle tilille säästöön. Aiemmin mies tienasi tuplasti sen mitä minä, mutta ero on hieman kaventunut palattuani töihin.

    • Valeäiti
      tammikuu 10, 2020

      Kiinnostavaa! Kiitos kommentista!

  • Taru
    tammikuu 14, 2020

    Hei! Tämä kommentti ei liity tähän postaukseen mitenkään, mutta en saanut kommentoitua kyseiseen postaukseen, niin laitan viestini nyt tähän.
    Olit kesäkuussa postannut jutun teidän eteisen säilytystilan muutoksesta ja olitte tehneet Ikean bestå-tv-tasosta vanerilla päällystämällä AIVAN IHANAN tason. Nyt kysynkin, olisiko sinulla tallessa vielä tasoon käytettyjen vanerien mitat? Ja olisiko näitä mitenkään mahdollista saada? Haluaisin tehdä kyseisen tason, mutta vain hieman pienemmässä koossa meidän kakkoseteiseen 🙂

    • Valeäiti
      tammikuu 20, 2020

      Moi! Sori, tulee myöhässä vastaus ja se on vielä huono: ei ole mitat tallessa :O Ikean tason mukaan ne toki suoraan laskettiin. Toivottavasti saatte tehtyä!

  • Minde
    tammikuu 17, 2020

    Näitä oli kyllä mielenkiintoista lukea! Meillä on kaikki rahat vähän niinkuin yhteisiä; molemmille tulee palkka omalle tilille, molemmat maksaa sieltä nipun laskuja, ollaan katsottu jako niin että molemmille jää laskujen jälkeen rahaa. Sit kulutetaan yhteisiin ja omiin menoihin molemmat sen kummemmin miettimättä, lähinnä seuraillen et rahat riittää. Jos näyttää siltä, että tekee tiukkaa, tsekataan toiselta mikä tilanne hänellä. Jos rahat vähissä molemmilla, vedetään loppu kuu nihilistisemmin. Jos toisella hyvä tilanne, hän siirtää rahaa toiselle.

    Eli käytännössä vippaillaan toisillemme ja se maksaa kellä on rahaa. Eli meistä köyhempi osapuoli pääsee aina luksukseen mukaan 😀 Mun mies maksoi suurimman osan kuluista kun olin lasten kanssa kotona, mun menetys oli eläkkeet ja työuran hetkellinen tyssäys.

    Jos erottais niin kaikki menis puoliksi, asunto on mm. puoliksi ostettu. En kauheasti välitä omaisuudesta tai rahasta, ja ajattelen et kaikki rahat mitä me tienataan, on meidän perheen hyväksi, nekin jotka kumpikin itseensä käyttää. Mulle on ihan sama jos maksan enemmän tai vähemmän, kunhan saadaan kaikki joskus toteutettua omia ja toistemme unelmia. Kumpikaan meistä ei oo tarkka rahasta ja uskon et tää malli toimii siks hyvin. Jotain mun ajattelusta kertoo myös se, etten ihan kauheasti murehdi eläkkeestä, oon onnellinen jos saan olla elossa silloin ja valmis vähän köyhäilemäänkin. Toivon et asuntokaupoilla saa kerrytettyä itselleen riittävästi omaisuutta jonka sitten voi myydä tiukan paikan tullen. Asutaan pk-seudulla ”arvoalueella”, joten ei mikään mahdoton skenaario. Perintöä en ajatellut jättää kellekään vaan elellä ja nautiskella elossa ollessa rahoistani muiden kanssa tarjoten muillekin jos on ylimääräistä:D

    • Valeäiti
      tammikuu 20, 2020

      Paljon samankaltaisia ajatuksia täälläkin! Sellainen yleistuntuma mulla on että parisuhteessa pitää kummallakin olla sama elintaso. Ei voi olla niin ettei toisella ole varaa syödä lounasta kahvilassa samalla kun toinen ostaa itselleen erivärisen rannekellon huvin vuoksi. Tai siis varmasti voi olla mutta ainakin mulle se aiheuttaisi niin suurta epäreiluuden tunnetta ettei tuntuisi aidolta kumppanuudelta se.