Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kuinka vauva nukutetaan – teoria ja käytäntö

Uni on vauvaelämässä kestopuheenaihe: miten nukahdetaan, kuinka nukutaan ja joko hulinat meni ohi.

Mun vastaus nyt kuuden kuukauden kohdalla on että ei nukahdeta, nukutaan paremmin ja hulinat I don’t know, tämä on ollut yhtä sirkusta siitä asti kun vauva oppi kääntymään kolmikuisena. Heti loppaisena, joulun ja uuden vuoden sekoilujen loputtua päätin että nyt saa riittää. Yöt olivat meillä menneet siihen jamaan että vauva nukahti vain viereeni, nukkui siinä koko yön ja tarvitsi tunnin, kahden välein rintaa nukahtaakseen uudestaan.

Muistan ihan liian hyvin minkälainen ihminen olen kun tätä jatkuu kuukausitolkulla (Kakkosen kanssa 10kk alle tunnin välein heräilyä, toivun tästä edelleen), joten stoppihan siihen oli laitettava. Tutkin kaikki tietämäni lähteet, joista hauskin oli Precious little sleep – sivuston yksi lainaus:

When you try to shorten the feeding and they’re not yet asleep they’ll yell at you, “Woman, do you not see that I’m still awake? Get back in here!”

Kuin suoraan Kolmosen suusta. Nainen, takaisin!

Oli siis aika lopettaa kuusikiloisen tyrannin tissinukutus, valitettavasti. Ollaan tässä jo hienosti edistytty, mutta hitto että on vielä matkaa jäljellä. Yritän muistaa että muutos on vaiheittainen ja iloitsen pienistä voitoista ja jääpäti jääpäti jää eikö se nyt voisi vain jo nukkua.

Tiedän tavallaan mitä pitäisi tehdä, ja meillä on moni keino on vielä kunnolla kokeilematta. Nukuttamisen teoria on niin helppo kirjoittaa auki! Olenhan kerran kirjoittanut unikouluohjeetkin juuri tämän ikäiselle ja viimeksi tänään sain palautetta että ne ovat tosi hyvät. Miksi en osaa silti tehdä tätä?

Kerrataanpa.

Vauvan oikeaoppinen iltanukutus:

  • [Varttia vaille 2-3 tuntia viimeisistä päiväunista] imetän alakerrassa valoisassa
  • Siirrytään ylös pesuille, valot himmeämpinä
  • Yökkäri ja unipussi puetaan lähes pimeässä makkarissa
  • Lapsi sänkyyn, tutti suuhun (jos syö), ”hyvää yötä” ja poistuminen huoneesta
  • Nukahtaa itse alle vartissa
  • Herää ensimmäisen kerran aikaisintaan 04 syömään

Näin voi käydä, olen todistanut sen. Tässä tärkein asia on asteittainen auttaminen: Jos vauva tarvitsee apua nukahtamiseen tai uudelleen nukahtamiseen, sitä annetaan aina mahdollisimman vähän ja asteittain: ehkä ensin vain ääni (shhhh shhhh shhh), sitten kevyesti käsi päälle, sitten painoa kädelle hieman, ehkä sitten vauvan pepun taputtelu, ja lopulta syliin, sitten keinuttelua jne. kunnes ollaan keskiyössä ja työntelet vaunuja olkkarin kynnyksen yli (olisipa tämä vitsi).

Aina kun vauva rauhoittuu, kevennetään takaisin edelliseen, kevyempään rauhoitteluun. Suhina lopetetaan kun itku laantuu, vaunut jäävät paikalleen jne. Jos vauva hermostuu, annetaan taas astetta enemmän jne kunnes nukahtaa lopulta itse omaan sänkyyn.

Itkun (vauvan, ei vanhemman, sitäkin saattaa tulla) laatu kertoo mitä tehdä. Nukahtamislaulu väy-väy-väy on sitä kun vauva itse yrittää nukahtaa eikä tarvitse apua. Odota rauhassa huoneen ulkopuolella ja ylpeile taitavalla vauvallasi. WÄÄÄÄÄÄ-HÄÄÄÄÄÄÄ on sitä että vauva ei onnistunut ja se haluaa sinulta apua nyt heti saatana. Sitten on vielä sellainen itku jota ei voi aukikirjoittaa, jossa vauva on ns. tiloissa koska loukkasit häntä lopullisesti a) olemalla myöhässä rauhoittelun kanssa ja b) tarjoamalla liian kevyttä rauhoittelua.

Nukahtamislaulua lukuunottamatta vauvaa ei teoriassa koskaan tarvitse itkettää ja keinot ovat jokaisella omansa (laulua, white noise, hyssyttely), tärkeintä on että avut kevenevät aina kun voi.

vauva 3kk

Kaunis teoria! Katsellaan sitä vielä hetki. Noin.

Sitten voidaan puhua siitä miten tämä meillä tällä hetkellä menee.

Vauvan nukutus Valeäidin tyyliin

  • Joku päikkäriajoista kusee ja vauva herää jo neljältä viimeisiltä päikkäreiltä
  • Hereilläoloaika päätyy liian pitkäksi, koska eihän sitä nyt kuudelta voi nukuttaa ja ei tässä mitään päikkäreitäkään kai enää voi ottaa, ruokakin on vielä tekemättä ja yksi koululainen ragee
  • Ekoille unille pitää lopulta nukuttaa sylissä. Nukahtamiseen menee 10-50 minuuttia.
  • Vauva herää ekan syklin jälkeen, tai vielä pahempaa 30min kohdalla jolloin kyseessä olikin päikkärit
  • Emme saa sitä nukahtamaan uudestaan koska keinovalikko on tyhjä. Ongelma: meillä ei ole kevyempiä rauhoittelukeinoja kun vauva ei syö tuttia eikä kelpuuta muuta uniriepua kuin minut. Olemme pattitilanteessa: se on joko tissi tai huutoa.
  • Tämän takia nukutusrumbaa jatketaan ensimmäisen syklin jälkeen 1-3 tuntia.
  • Tätä miettiessäni vauva korottaa panoksia eli kakkaa. Äänekkäästi ja itseensä tyytyväisenä.
  • Vaipanvaihto pimeässä sotkien ja ta-daa: Olen hereillä! Kukkuu ihan hereillä täällä näin! Mitä nyt silmät väsymyksestä rullalla!
  • Aikuinen haluaa välibissen. Se ei saa sitä.
  • Pinnasängyssä on nyt ”unta hakemassa” iloinen hahmo joka haluaisi vain ihan vähän leikkiä!
  • Hetkinen, Miksi sen päälaki näkyy pinnojen yläpuolella?
  • Käännetään lapsi ympäri ja aloitetaan alusta.
  • 23-00 aikaan onnistutaan siinä mikä aloitettiin neljä tuntia aiemmin ja jonka piti silloin onnistua vartissa.
  • Aikuinen haluaa lohtubissen. Se ei saa sitä koska se nukahti sitä ennen itse sohvalle.

Siis kiitos kysymästä, näin hyvin meillä menee. Ollaan vahingossa onnistuttu kerran, silloin se nukkui puoli kuuteen asti aamulla heräämättä.

Se päivä oli iloinen, vaan nyt se on jo entinen.

Saa se yksi onnistuminen sen verran toivoa kehiin etten enää suostu nukuttamaan sitä sentään sängyssä tissi vauvan suussa. Totta puhuen mulla on hermot tosi lopussa ja joka ilta kello kuusi alkaa päätä kiristää kun ajattelenkin tulevaa. Mutta yritän silti ajatella että tämä on kaikki harjoittelua joka vielä palkitaan. On tämä nyt jo parempaa kuin se tätä edeltänyt tunnin välein jatkuva heräily, ja päivät meillä menee jo ihan naurettavan hyvin! Mutta olispa kiva taas saada edes jotain omaa aikaa näihin iltoihin.

Ja on se vauva silti söpö, hitto vie.

© Dorit Salutskij

Viimeinen kuva: Dorit Salutskij

 

EDIT: haluan historiankirjoihin kertoa, että vauvamme ei ole lukenut näitä teorioita. Olen nyt kahtena iltana, mukaan lukien tämän tekstin iltana nukuttanut tämän lopulta totaalisesti tissille ja SE NUKKUI AAMUSEITSEMÄÄN HERÄÄMÄTTÄ. En tiedä mistä on kyse mutta en uskalla enää kokeilla tätä oikeaoppista tapaa.

UNIKOULUOHJEET

Hei sinä yöstä toiseen kyljelläsi ”nukkuva” maitolaitos, tämä teksti ja nämä unikouluohjeet ovat juuri sinulle! Herääkö vauvasi syömään tunnin tai kahden välein? Onko sinusta tullut lämmin tutin korvike, joka nukkuu kyljellään hievahtamatta? Vauvasi on jo iso, mutta kiinteät eivät silti oikein maistu?

Varmaan mietitkin että pitäisi vieroittaa yösyömisestä, mutta et saa sitä aikaan. Suosittelen sitä kuitenkin lämpimästi, vaiva on pienempi kuin luulet, tuska helpommin kestettävissä ja palkinto paljon lähempänä kuin voisit uskoakaan. Älä siis tuskaile vielä viikkoa, kuukautta ja hups, puolta vuotta, vaan kokeilkaa nyt.

En lähde sanomaan, että me ollaan tässä mitään mestareita. Mutta ainakin tutiton vauvamme on nyt virallisesti vieroitettu yösyömisestä, unirytmi on muuttunut merkittävästi, ja kiinteä ruoka maistuu aivan eri tavalla kuin ennen. Aloitimme unikoulun viime torstaina tilanteesta, jossa vauva heräili 1-2 tunnin välein, tuli rinnalle ja nukahti siihen. Oli niin selkeää, ettei sillä ole nälkä (kiemurteli rinnalla) ja että äidiltä pamahtaa kohta hermot, että aloitimme unikoulun.

Nyt Kakkonen herää noin neljän tunnin välein, tai sitten ei ollenkaan. Pidän siis unikoulua onnistuneena, ja uskallan jakaa täällä vähän tätä meidän taktiikkaamme. Toivottavasti tästä on teistä jollekin hyötyä, meille ainakin oli!

 

TASSUTTELU UNIKOULU / Yöimetyksestä vieroittaminen (yli 6kk ikäiselle vauvalle):

Valmistelut ja taktiikat:
Valitkaa ajankohta, jolloin kaikki perheessä ovat edes suunnilleen terveenä (pieni / vanha nuha ei haittaa). Se on ainoa rajoitteenne. Muuten ei kannata sumplia ”parasta aikaa” unikouluttamiseen, ei sellaista ole. Paras aika on nyt eikä huomenna, koska jokainen huonosti nukuttu yö on syvältä. 
 
Siirtäkää vauva ensimmäisiksi öiksi mahdollisimman kauas äidistä nukkumaan, mielellään niin että isä hoitaa heräilyt ja äiti nukkuu jossain muualla (sohva, vierashuone, hotelli, jne). Päättäkää 7h aikaväli, joka lasketaan ”yöksi” (usein käytetään 23-06). Sinä aikana maitoa ei anneta, ja sen jälkeen vauvan herättyä noustaan suoraan aamupuurolle. Vaihtoehtoisesti voitte aloittaa vain harventamalla syöttövälejä esimerkiksi neljään tuntiin.

Tehkää normaalit iltarutiinit, pyri pitämään vauva noin kolme tuntia hereillä ennen yöunia. Syötä vauva kylläiseksi, pidä huoli ettei nukahda. Jos vauva nukahtaa kuitenkin rinnalle / pullolle, lopeta syöttäminen ja nosta röyhtäisemään tai muuten vain ylös että herää. Jos ja kun tulee huuto, rauhoita vauva ensin millä tahansa teille tutulla tavalla (paitsi sillä tissillä).

Laske vauva rauhallisena, unisena, mutta hereillä sänkyyn. Nyt alkaa varsinainen ”tassuttelu”, jonka ohjeet alla (MLL:n sivuilta):

  1. Kun lapsi itkeskelee ennen nukahtamistaan tai yöllä herätessään, arvioi itkun sävystä, onko se kutsuvaa vai väsymyksestä kertovaa ja itsekseen vaimenevaa.
  2. Jos lapsen itku jatkuu tai voimistuu, mene lapsen luo ja laita kätesi tukevasti mutta lempeästi lapsen päälle. Pidä kättä paikoillaan, kunnes lapsi rauhoittuu, mutta ei niin kauan, että lapsi nukahtaa.
  3. Jos lapsen itku kiihtyy, sivele lasta tuntuvin, säännöllisin, rytmisin liikkein. Hartiat, selkä ja pakarat sopivat tähän hyvin.
  4. Jos lapsi ei edelleenkään rauhoitu, nosta hänet syliin ja pitele tukevasti pystyssä rintaasi vasten selkäpuolelta silittäen. Kun lapsi tyyntyy, laske hänet takaisin omaan sänkyyn, mutta pidä ”tassukontakti” vielä hetken.

Eli: Aina, kun lapsi rauhoittuu, palataan kevyempään rauhoitteluun tai lopetetaan rauhoittelu kokonaan. Tätä toistetaan, kunnes vauva nukahtaa itsekseen. Tässä se koko tekniikka. Tätä käytetään niin illalla nukuttaessa kuin yölläkin vauvan herätessä.

Kun kotiunikoulua noudatetaan johdonmukaisesti, terveen lapsen nukkumisessa voi tapahtua muutoksia jopa kolmessa neljässä yössä (MLL).

Hyvin onnistuneen unikoulun perusta:

  • Päättäväisyys. Päätä, miten toimitte, ja toimikaa niin. Yöllä ei kannata lähteä arpomaan pitäiskö sittenkin.
  • Selkeät roolit. Sopikaa tarkasti, kuka hoitaa milloinkin heräämisen. Yöllä ei nimittäin myöskään kannata lähteä arpomaan kumman vuoro on.
  • Sitkeys. Hyvän alun jälkeen tulee lähes aina takapakki, 3. tai 4. yön kohdalla. Jatkakaa silti. Asennoidu samoin kuin laihduttaessa: tämä ei ole hetken dieetti, vaan pysyvä elämäntapamuutos. Siihen on vain kaikkien totuttava.
  • Kello: Katso, monelta vauva heräsi, jotta tiedät kauanko olet tassuttanut. On tosi helppo luovuttaa, jos luulee että on ollut hereillä jo ”ainakin tunnin”, mutta vielä helpompaa on olla sitkeä jos tietää että on jo vartin jaksanut ja kohta varmasti taas nukutaan.
  • Yötä edeltävä päivä: Hyvät rutiinit ja tarkat rytmit, paljon syliä ja yhdessäoloa.
  • Hermot: Pidä tämä mielessä: lastasi ei pelota, sinä olet vieressä ja se kyllä tietää sen. Sitä ketuttaa koska se ei saa unta, that´s it.

Me teimme niin että tassuttelun ajan istumme vieressä, mutta emme ota kontaktia muuten kuin silittelemällä. Ei siis puhuta, hyssytellä tai katsota silmiin. Itse yritin samalla lukea kirjaa parhaani mukaan. Olin siis lähellä, mutta en saatavissa. Lisäksi me aloitimme yhden syötön taktiikalla, päätimme että neljä tuntia edellisestä syötöstä saa maitoa. Hyvin nopeasti huomattiin kuitenkin, että kaveri ei todella yöllä tarvitse maitoa. Eräänäkin iltana söi yhdeksältä, oksensi kaiken ulos tuntia myöhemmin ja seuraavan kerran söi vasta aamuyhdeksältä.

Nyt, reilu viikko unikoulun aloittamisen jälkeen, Kakkonen herää edelleen öisin, lähinnä silloin jos ja kun olen imettänyt sen illalla uneen (olen laiskistunut, mutta älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan..). Silloin saadaan tassutella noin aamuneljältä ja aamukuudelta. Yleensä vauva nukahtaa suhteellisen nopeasti kuitenkin uudestaan. Mutta jos Insinööri on yksin illan ja syöttää korviketta viimeiseksi maidoksi, vauva nukkuu aamun asti heräämättä ollenkaan. Ihan kiva.

Apuja ja hyviä tietolähteitä aiheesta:

Tärkein neuvoni on tämä: Kannattaa kokeilla.

Useimmilla unikoulu auttaa jo 1-2 yön jälkeen jo jonkin verran, ja se jos jokin on riittävä palkinto yrittämiseen. Laitatte ne miehet tekemään sen ja menette itse siksi aikaa vaikka oman äidin hoitoon. Kaikki voittaa! Ja huom: kokeilkaa näitä juttuja ennen kuin olette jo aivan yliväsyneitä. Siihen pisteeseen ei kannata mennä, kun parin yön treenaamisella voisi jo ehkä helpottaa. Ja tosi väsyneet vanhemmat on tosi huonoja unikouluttajia.

Ps. Meidän viikon mittaisen rupeamamme tarkemmat raportit löydät hakemalla ”unikoulu” Valeäidin hakuboksista (suurennuslasi ylhäällä).