Kun vauva ei nuku päiväunia (mukana silti ohjeet unikouluun, hah!)

Muistanette että hehkutin lapsemme uutta taitoa nukkua läpi yön? No, voin kertoa että päivät meni samalla aivan pipariksi.

Saimme Sleepyltä apua silloin noin kahdeksan kuukauden kohdalla, jolloin Kolmonen oli jo alkanut heräillä öisin kolmen tunnin, pahimmillaan tunnin tai parin välein. Suunta oli siis ennen apuja huono. Joskus alussa Kolmonen nukahti hyvin vielä itsekseen mutta iän ja taitojen karttuessa rauhoittuminen alkoi olla tosi vaikeaa.

Niin sitä nopeasti luisuttiin ensin tissille nukahtamiseen, sitten tissillä roikkumiseen ja siihen hiton heräilyyn. Opetimme nopeasti Marian avulla hänet nukahtamaan taas itsekseen niin että pari viikkoa puhelustamme Marian kanssa vauva nukkui jo täysiä öitä omassa huoneessa. Halleluja!

Tähän väliin pieni nyyh sille ettemme enää nuku perhepedissä. Rakastin sitä, mutta rakastan kyllä nukkumista enemmän.

Saimme yönukkumisen kuosiin hyvällä päivärytmillä, aikaisemmalla nukahtamisella (yhdeksältä illalla muuttui pikkuhiljaa noin seiskaksi jossa nyt ollaan) ja pistäytymisen tekniikalla.

vauva nukkuu huonosti päiväunia

Lol ei. 45 minuuttia kiitos.

Unikouluohjeet lyhyesti: pistäytymistekniikka

  • Tsekataan että unihygienia ja -turvallisuus on kunnossa: huoneessa pimeää, sängyssä ei muuta kuin vauva ja unipussi sekä tiukasti kiinni olevat laitapehmusteet. Unikaveri voi olla, mutta täällä se ei kyllä kiinnosta vauvaa lainkaan.
  • Kohinaa voi käyttää halutessa, meillä ei ole yöllä käytössä.
  • Iltarutiini menisi ideaalisti näin: Iltapuuro, imetys jossain muualla kuin makkarissa, iltapesut, vauvan kanssa makkarin verhojen sulkeminen ja valojen himmennys, sitten yöppärit ja silittelyt / rasvailut hämärässä makkarissa.
  • Vauva lasketaan aina samana toistuvien iltarutiinien jälkeen hyvissä ajoin ennen toivottua nukahtamista sänkyyn. Rauhallisena, ehkä unisena, mutta hereillä.
  • Poistutaan huoneesta —> vauva alkaa itkeä.
  • Palataan huoneeseen minuutin jälkeen. Lasketaan vauva selälleen, silitellään vähän selkää / mahaa ja sanotaan shh shh.
  • Poistutaan pian, ennen kuin vauva nukahtaa tai välttämättä edes rauhoittuu. Sanoisin että pistäytyminen kestää meillä noin 15-30 sekuntia.
  • Palataan huoneeseen kahden minuutin päästä. Toistetaan temput.
  • Jos vauva on ihan tiloissa, nostetaan hetkeksi syliin sängyn päällä.
  • Palataan kolmen minuutin päästä.
  • Jne kunnes itku kuulostaa nukahtavalta (väy-väy-väy), jolloin ei kannata enää häiritä vaan antaa nukahtaa itsekseen
  • Samaa toistetaan yöllä jos bebe herää. Ja päivisin.

Voi päivät sentään saatana.

Kun vauva nukkuu huonosti päiväunia

En enää muista milloin Kolmonen vielä nukkui hyvin pitkät päikkärit mutta tässä melkein 10kk kieppeillä ne ovat olleet jo kauan toivo vain. Aamun nopeat unet (noin 9.30-10) menee hyvin: Kolmonen nukahtaa itsekseen liikkumattomiin vaunuihin tai liikkeessä ja herää aika minuutilleen kymmeneltä iloisena.

Sitten se pitkä unipätkä, tunnetaan myös nimellä “kaksi tuntia jolloin äitiä lähinnä vituttaa”. Ne “nukutaan” sisällä omassa sängyssä, koska selvästi hän haluaa niiden aikana jo liikkuakin ja vaunuissa ahdistaa.

Tähän väliin paljastus: tuo pistäytymisen unikoulu siis toimi meillä mutta iltanukutus oli silti aika raastavaa. Kuukaudenkin jälkeen nukahtaminen vaati vielä aika paljon itkuja, joskus viisi minuuttia ja joskus puoli tuntia – riippui selvästi siitä kuinka väsyneenä meni nukkumaan. Mutta, minä en jaksanut enää sitä kuunnella joten aloin imettää sen uudelleen uneen.

Tiedän, tiedän, olen hölmö ja tämä virheeni voi olla kaiken takana. Mutta haluan vielä toivoa ettei sitä tarvitsisi lopettaa. Sillä yöt menee edelleen kuin unelma! Se nukkuu noin 19.30-6.30 lähes poikkeuksetta ja jos herääkin, nukahtaa helposti itse. Viimeisen reilun 1,5kk aikana on ehkä ollut kaksi yötä jolloin on pitänyt vähän auttaa pistäytymällä.

Palataan siihen päiväuneen. Siinä ei tunnu auttavan mikään. Ei tarpeeksi aikainen nukkumaanmeno (ei yliväsynyt), ei itsekseen nukahtaminen, ei kohina, ei totaalihiljaisuus, ei mikään.

Vauva nukkuu vain puoli tuntia ja herää (cat naps)

Ongelman nimi on cat naps. Kolmonen herää minuutilleen kolme varttia nukahtamisestaan eli ensimmäisen unisyklin jälkeen. Joskus jo puolen tunnin päästä jos nukahtaminen on ollut hankalaa. Se saattaa myös herätä naapurin työmaiden sirkkelöintiin, ohiajavaan rekkaan tai siihen että joku pieraisee alhaalla liian kovaa. True story.

Sitten alkaa se ketutusosuus, jossa minä mietin kauanko jaksan (puoli tuntia) ja mitä nyt jos se ei nuku ja aaaagh tässä meni mun oma aika ja kaikki rytmit menee vituralleen ja nyyyyyh miksi en osaa olen niin kamalan epäonnistunut yhy-yhy-yhy ja tuolla se nyt kärsii tästä kaikesta.

Ymmärtänette. Hän siis herää. Joskus nukahtaa taas itsekseen hetken itkettyään, yleensä ei millään. Ei auta pistäytyminen, ei auta sylissä rauhoittelu, ei auta kärryttely, ei auta saatana mikään. Paitsi jos Insinööri tekee näistä mitään koska hän ei ilmeisesti ole aivan yhtä valovoimainen ihminen kuin minä.

Tosi hyvinä päivinä se nukkuu sen kaksi sykliä eli 1,5h (ja herää silti väsyneenä), monena huonona päivänä koko päivän päiväunisaldo on alle tunti suosituksen ollessa noin 2,5h.

vauva 3kk

Raukka, käy niin vauvaa sääliksi kun hän itkee siellä väsyneenä eikä vaan saa nukuttua vaikka kovasti haluaisi. Uskon että kyseessä on osin se jatkuva vaihe jota vauvavuodeksi kutsutaan; osin hampaat joita on jatkuvasti tulossa; osin aivan jäätävä eroahdistus jossa vellomme; osin kävelyn harjoittelu; osin muun perheen aiheuttamat äänet ja osin meidän mokailumme rytmin tai nukutuksen suhteen. Ja osin se että näillekin unille hän usein nukahtaa tissin kautta.

(En voi luvata korjata tapojani mutta yritän.)

Mutta kyllä hän myös usein ilman sitä rakasta maitoakin nukahtaa, eikä silloinkaan mikään paremmin mene. Että en minä tiedä. Tiedän tosi paljon teoriaa, ja tiedän tavallaan mistä on kysekin (kyllä kyllä, tissit liittyy), mutta hitto tämä tyyppi ottaa tosissaan tämän harjoittelun. Jatkamme kuitenkin edelleen sitkeästi kaavalla rutiinit – itsekseen nukahtaminen – pistäytyminen – luovuttaminen – aikaisin nukkumaan ja yritän ajatella että vauva ei siitä mene rikki (vaikka herää jokaisilta uniltaan aivan sikaväsyneenä) ja että minä kestän kyllä kun tämä minun työni kerran on.

Odotan kuin kuuta nousevaa sitä että saamme siirtyä yksiin päiväuniin, silloin jotenkin on kaikki helpompaa. Sitä odotellessa tiedoksenne että joka päivä kello 13.45 olen joko jo uudelleen nukuttamassa tai angstisesti odottava, itkuhälytintä tuijottava.

Mites teillä?

JAA
51 Comments
  • Eva
    toukokuu 14, 2020

    Ahdistaa yöheräily, olen kamalassa univajeessa kun en osaa nukahtaa sen jlk kun lapsi on käynyt syömässä. Kun oppi liikkumaan, heräolyt lisääntyivät. Nukkuessaannkn konttailee ja nousee ylös ja vaikka itse ei heräisikään, minä herään. Tulos: en nuku tyyliin ikinä paria tuntia enempää ja nekin pätkissä. En kuitenkaan jotenkin pysty siirtämään lasta omaan huoneeseensa. Mitä väsyneempi on itse, sen surullisemmalta ajatus tuntuu. Päiväunet oli pitkään tuota yhtä sykliä, ihan alkaen vastasyntyneestä. Nykyään monesti 2 ja välillä jopa kolme. Välillä kyllä vaatii välinukutuksen. Tsemppiä teille ja meille!

    • Valeäiti
      toukokuu 16, 2020

      Oi mä niin tiedän ton ettei uskalla nukahtaa, mulla ihan sama! Keskimmäisen kanssa meni oikein kunnon unettomuuteen asti. Tsemppiä <3

  • Katja
    toukokuu 14, 2020

    Annan niin sympatiat sulle surkeista päikkäreistä! Ihan hiton ahdistavaa. Onneksi se menee ohi… Siihen asti tsemppiä!

    Tuosta tekniikasta vielä tarkentava kysymys, eli jatketaanko tuon ohjeen mukaan niin, että aina minuutin päästä uudestaan? Vai siis alkaa alusta 1, 2 ja 3 min?

    • Valeäiti
      toukokuu 16, 2020

      Kiitos <3 sitten kun olette jossain 3-4 minutin vauhdissa niin jatkatte sillä! Eli aina se 3-4 minuuttia. Jos vauva kestää, voi ottaa pidemmäknin pätkän. Ja aina jos itku laantuu hetkeksi niin vasta uudesta itkusta alkaa uusi ajanlasku!

  • Naku
    toukokuu 14, 2020

    Voi argh, tuo oman ajan menetys on pahin! Vaikka miten tietäisi ettei vauva menee rikki vaikka nukkuisi vähän miten sattuu, äiti menee, jos ei yhtään saa vain olla. Tsemppiä, toivottavasti planeetat linjaavat pian tai mitä taikaa tuo tilanne vaatiikin. Kun kerran kysyt, uskallan kertoa, miten meillä unet menee viikolleen samanikäisen kanssa, koska ne menee miten sattuu mutta silti jotenkin kuitenkin hyvin. Älä nyt vaan ota tätä besserwisseröintinä. Me ollaan vasta just siirrytty kolmista päiväunista kaksiin. Tai oltiin, kunnes tuli taas jotain hampaita, ja nyt on jälleen välillä pakko laittaa tyyppi kolme kertaa unille. Esikoinen oli kanssa tosi hidas vähentämään päiväunien määrää, joten en stressaa vaikka ei todellakaan olla missään tänikäisten päiväunien tilastohaarukassa unien määrän eikä keston suhteen. Ekat unet menee samoin kuin teillä, paitsi vauva nukkuu ehkä vähän pidempään tai aloittaa unet myöhemmin. Tokat unet tyyppi ottaa ideaalisti n. 14–16. Paitsi joskus selvästi on ihan uninen jo 12–13, käy silloin nukkumassa sen yhden syklin ja sitten nukkuu vielä kolmannet miniunet 16–17 välillä niin, että herätän viimeistään viideltä. Yöunille tyyppi menee 19–20, riippuen siitä monelta on herännyt viimeisiltä päikkäreiltä. Yöllä on nyt pidetty unikoulua sillä ajatuksella, että maitoa irtoaa vasta aamuyöstä ja vain kerran: tällä ostan meille unta viidestä/kuudesta seiskaan asti. Joka yö se silti yrittää vielä kiekua niitä keskiyön maitojaan, mutta nyt pari viikkoa koulun aloittamisesta luovuttaa jo parin minuutin jälkeen. Meidän tyyppi on temperamentiltaan selvästi ihan erilainen kuin Kolmonen. Rauhallinen pötköttelijä oppi aika helposti nukahtamaan itsekseen, ja uudet taidot eivät juurikaan sotke unta koska liikkumisen suhteen plakkarissa on vasta kääntyminen ja ryömiminen.

    • Valeäiti
      toukokuu 16, 2020

      Kiitos ihanasta kommentista, ei mulla muuta <3

  • Jenny
    toukokuu 14, 2020

    Meillä alkoi aika päivälleen 5kk ne uniolgelmat. Kaikenlaista kokeilu, mutta tissillä saan nukahtamaan ja osaa silti myös nukahtaa uudelleen itse jos ei ole nälkä tai muu vaivaava asia. Meillä hampaat aiheuttaa pahimmat ongelmat, jolloin vauva herää itkien ja usein. Nyt 8kk ja minua helpottaa tietää, että aina jotenkin sitä selviää pahimman yli ja sitten tulee muutama yö tai jopa viikko et nukutaan kaikki hyvin. Omassa sängyssä kun nukkuu suurimman osan ajasta, niin olen tyytyväinen. Tissille nukahtaa helpoiten, joten sillä on menty. Mies saa kovalla vaivalla ja itkun kera toki myös nukahtamaan, mut raskasta se on kuunnella. Uusin juttu on et vauva nousee aina puoliunessa istumaan ja itkemään.
    Päiväunet on yleensä 2-3 kertaa ja max tunnin.
    En olisi uskonut että näin vähällä unella selviää, välillä meinaa kyllä huumori olla vähissä. Mutta päiväunet auttaa. Tsemppiä!

    • Valeäiti
      toukokuu 16, 2020

      Kiitos ja sinne myös <3

  • Ss
    toukokuu 14, 2020

    Meillä on ihan sama juttu! Saakelin kissaunet 😑 Vielä yöunissakin petrattavaa. Vauva on nyt 8kk. Toivotaan parempia aikoja 😊

    • Valeäiti
      toukokuu 16, 2020

      KYLLÄ NE SITTEN TEININÄ NUKKUU sanoo aina joku eli tsemppiä sinnekin! <3

  • Kelina
    toukokuu 14, 2020

    Meillä puolivuotias nukkuu kolmet kolmenkymmenen minuutin tirsat ja thats it. Ei auta mikään. Herää iloisena ja nukkuu öisin 12 h (vieressä ja tissillä kylläkin). Olen alistunut kohtalooni ja uskon että vauvasta kasvaa normaali ihminen vaikka hänen elämässään onkin tällainen epäkohta 😁 Ja koska vauva on tyytyväinen, en myöskään halua käyttää näitä ihania viikkoja ja kuukausia siihen, että hyssytän vauvaa uneen tuntikaupalla joka päivä ja ahdistun kun se ei kuitenkaan nuku (kokeiltu jo).

    Musta on hienoa ja ihanaa kun vauvojen unitietoutta on nykyään saatavilla ja moni saa apua lapsen uneen ja omaan jaksamiseen. Samalla välillä vähän mietityttää, että ottaako jengi liikaa paineita vauvojen nukkumisesta? Enkä nyt tarkoita sellaisia tapauksia missä vauva eivätkä vanhemmat nuku oikeasti ollenkaan, vaan esim itse olin oman vauvan kohdalla jo kehittämässä kunnon ahdistusta cat napsien takia. Nyt uskon että aika kyllä korjaa vaikka onkin todella ärsyttävää kun mitään ei saa päivällä vauvan nukkuessa tehdyksi.

    Mietin myös, että on erikoista, että neuvoloista eikä mistään julkiselta puolelta (ainakaan mun tietääkseni) saa juurikaan mitään vauvan uneen liittyvää tietoa, vaan se on kaivettava itse esiin tai maksettava unikonsultille. Miksi näin on, vauvojen ja siinä sivussa vanhempien, uniongelmat ovat niin yleisiä?

    Silloin kun mun isommat lapset oli vauvoja, ei mistään uniasiosta puhuttu juuri mitään (10 vuotta sitten) ja kaikki oli sen takia ikään kuin helpompaa vaikka eihän ne mitään hyviä nukkujia olleet. Ainakin omalla kohdalla voin tässä todeta että tieto lisää tuskaa ja sitä vastaan koitan nyt oman cat napperin kohdalla taistella, että en ahdistuisi kun tämä on kuitenkin ohi menevä vaihe.

    Tsemppiä sinne, ja kyllä se siitä. Älä stressaa liikaa❤️ Ja anna vaan nukahtaa tissille, kohta nämä päivät ovat muisto vain ja pikku kolmonenkin iso ihminen❤️

    • Nimetön
      toukokuu 15, 2020

      Ainakin Helsingissä on kyllä julkisella puolella saatavilla nimenomaan ihan maksuttomana apua vauvojen (ja isompienkin lasten) uniongelmiin, kurjaa jos neuvola ei ole sitä ymmärtänyt tarjota! (Jos Helsingissä siis asuu)
      Unikonsultit jne voi olla tosi mainioita, mutta saman palvelun saa tosiaan ihan maksutta lapsiperheiden sosiaaliohjauksesta ja jeesiä annetaan niin kauan kuin tarvitsee.
      Se palvelu on kyllä netistä vähän vaikeasti löydettävissä, koko kaupungin nettisivut aika sokkeloiset.. siks juur olis niin tärkeää että neuvola ohjaisi näiden palveluiden piiriin!
      En sit tiedä millaista palvelua muilla kunnilla on tarjota tähän liittyen.

      • Taina
        toukokuu 15, 2020

        Ja Oulussa perhepalveluissa perhetyöntekijät pitävät unikoulua ja maksutta :). Kannattaa kysäistä neuvolasta. Toki jokaisella paikkakunnalla omat juttunsa.

        • Valeäiti
          toukokuu 16, 2020

          Neuvoloista saa onneksi apua jos johonkin vaivan mutta Helsingissä isoin ongelma lienee se että 8kk jälkeen seuraava neuvola on vasta vuoden kohdalla ellei tule jotain isoa! Ja siinä kohtaa ne isoimmat unitaantumat juuri on, joten harmi ettei siinä välissä tule samalla tavalla luontevasti kysyttyä sieltä apua.

    • pilami
      toukokuu 15, 2020

      Suomessahan on tehty Childsleep -unitutkimusta johon omakin vauvani vuonna 2012 osallistui ja siinä on ollut vuosien varrella seurantaa ym. En tiedä mitä tuloksia tästä tutkimuksesta on saatu mutta siinä ainakin kartoitettiin lapsen temperamenttipiirteitä, liikeseurantaa jalkapannan avulla ym. Olisikohan viimeksi lapsen ollessa viisivuotias ollut isompi kysely molemmille vanhemmille tähän tutkimukseen liittyen.

    • Valeäiti
      toukokuu 16, 2020

      Siis olet niiiiin asian ytimessä! Tämä on ihan varmasti totta ja mä olen just niitä ihmisiä jotka ahdistuu kun on tietoa liikaa! En vaan pysty olla ajattelematta että ”tähän on teoria, tämän saisi korjattua joten minun täytyy sitä yrittää”.

      Olisin lunkimpi jos:
      a) vauva olisi tyytyväinen herätesseen
      b) pystyisin itse nukkua perhepedissä vauva tissillä.

      Kun kumpikaan ei toteudu, on pakko vielä yrittää vähän korjailla. Ansaitsemme kumpikin hyvät unet!

      • Valeäiti
        toukokuu 16, 2020

        Tämä kommentti oli Kelinalle 🙂

  • Laala
    toukokuu 14, 2020

    Ei oo todellista. Olin juuri tänään melkein kommentoimassa stooriisi, että voisitko postata näistä unimeiningeistänne, ihan vaan sillä että saisin lukea vertaistuellisesti! Kiitos, sieltähän se tuli, ja täällä siis aivan täysin samat (päivä)unimeiningit ja mielenterveys murusina lattialla kaikkien sormiruokien seassa. Tyyppi on Kolmosta kuukauden vanhempi ja ihan samanmoinen catnappaaja! Ekat 30min siis odottelen, herääkö, ja jos ei, niin ihan max 1,5h tulee unta, jos siis tiedän että menee toiselle unisyklille. Useimmiten ei mene ja päivään tulee tuo sama surkea 2 x 30min unta, enkä usko että se aivoille ihan jees on. Useimmilta unilta herätään vähän surkeana, meistä molemmat. Toivon myös että tämä olisi sitä kuuluisaa siirtymävaihetta ja kohta koittaa yhdet megalomaanisen pitkät unet aina lounaan jälkeen! (Kerran kokeili mennä yksillä, nekin 30min, wuhuu!) Tsemppiä sinne ja kiitos, et tiedä kuinka tärkeää just nyt lukea tämmöisiä ja todeta, että ei olla ainoita <3 (kaikkien muiden vauvat tuntuu nukkuvan auvoisesti ja ne äiditkin ehtii vaikka mitä)

    • Valeäiti
      toukokuu 16, 2020

      Sepä just, kun herätään kaikilta unilta surkeana niin käy toista ihan sääliksi :/ Ehkä se joskus muuttuu!!

  • Milla
    toukokuu 14, 2020

    Hei, meillä kakkosen kans ainoa vaihtoehto oli siirtyä yksiin uniin 10kk iässä. Sitkeästi vaan aktiviteettia siinä klo 9-11 välillä että ei nukaha esim ulkona touhuamista hiekkalaatikolla tms ja sit vähän aikasempi lounas vaikka just klo 11. Pari ekaa päivää oli väsynyt normi aamuaikaan klo 9 mut sit aika äkkiä tottu uuteen rytmiin ja oli tosi valmis nukkuun lounaan jälkeen ja nukkui hyvin pääasiallisesti yhet päikkärit. Ykkönen nukku kahdet päikkärit n. 16-17kk ikäiseksi.

    • Valeäiti
      toukokuu 16, 2020

      Tätä mä oon kyllä välillä miettiny, on niin herkkäuninen että auttaisko se kunnon unipaine siellä päivässä kans.

  • Maiju
    toukokuu 14, 2020

    Täälläkin taistellaan jonkinlaisen unitaantuman kanssa, vauva on lähes tarkalleen Kolmosen ikäinen. Pidettiin syliin-sänkyyn -unikoulu jo 6 kk iässä, jolloin vauveli oppi itsenäisen nukahtamisen ja alkoi nukkua yöt yhdellä syötöllä. Yöllä syömisen (suureksi hämmästykseksemme) lopetti itse ja alkoi nukkua kokonaisia öitä joitakin viikkoja sitten.

    Päiväunet sujuvat suht hyvin, yleensä ekat lyhyemmät omassa sängyssä ja toiset vaunuissa parvekkeella, kestot 0,5-1,5 h ja 1,5-2 h. MUTTA. Iltanukahtaminen on tällä hetkellä toooodella vaikeaa 🙁 Ilmeisesti eroahdistusta sekin, koska rauhoittuu kun sängyn vieressä suhisee ja silittää, mutta vaikka tuntuisi olevan jo unessa, havahtuu pienimpäänkin narahdukseen (esim. jos lattialta ylös könytessä äidin polvi vähän naksahtaa :D) ja alkaa lohduttomasti itkeä.

    Nyt ollaan siis myös sorruttu siihen, että vauva ei taaskaan nukahda aidosti itsenäisesti vaan silitykseen ja sängyn heijaukseen. VAIHE! Sanon itselleni ja toivon parasta koska en jaksaisi uutta unikoulua 😮

    • Valeäiti
      toukokuu 16, 2020

      Siis meillä kans nää illat meinaa heti mennä rikki jos päivällä nukutaan paljon (eli yhteensä 2h hah), mutta vielä jaksan uskoa että kaikki tasaantuu aikanaan.

  • Maiju
    toukokuu 14, 2020

    Edellisestä viestistä unohtui ehkäpä se tärkein: tsemppiä ja vertaistukea sinne! <3 Se voi olla joku kaunis päivä kun unien eteen nähty vaiva tuottaa hedelmää, tähdet on oikeassa asennossa ja unet loksahtavat kohdilleen 🙂

    • Valeäiti
      toukokuu 16, 2020

      Kiitos <3

  • Sonja
    toukokuu 14, 2020

    No vitsit. Meillä just kohta 1-v, joka on nukkunut 2×1,5h päikyt ties kuinka pitkään (välillä jopa 2-3h kerralla) paikoillaan olevissa vaunuissa. Nyt on alkanut aamut aikaistua, ja mä en vaan halua herätä 5.30 😂, joten oon yrittänyt siirtyä tuohon teidänkin käyttämään rytmiin. Mutta jos herätän nuoren herran aamun ekoilta päiväunilta viimeistään tunnin kohdalla, ei se nuku niitä toisiakaan kuin 45 min. Ja yöt on taas muuttuneet tissillä roikkumiseksi vaikka kertaalleen jo unikoulutettiin, eli I feel ya, sis! Miksi tämä on niin vaikeaa!?! 😅

    • Valeäiti
      toukokuu 16, 2020

      siis noi aikaiset aamut on niin vaikea taklata! Onneksi täällä vielä pääsääntöisesti pysytään kuuden jälkeen alkavissa aamuissa, mut huomaa heti kun univaje alkaa mennä hulluksi niin alkaa se 5.30 heräily. pieni lohtu tähän väliin: jokainen unikoulu tekee seuraavast helpomman. Vaikka sitä joutuu paljon tekee niin aina on vähän helpompi siihen lähteä kun tietää jo miten valmistautua ja henkisesti varautua KAIKKEEN

  • Milla
    toukokuu 14, 2020

    Meillä samanikäinen neiti nukkuu 45min-1,5h päikkäreitä, yleensä tunnin verran.
    Tässä asiassa taitaa tieto lisätä tuskaa😅 en edes ole tiennyt että vauvan pitäisi nukkua pidempiä päiväunia(huhua oon kyllä kuullut että jotkut nukkuu jopa useamman tunnin putkeen), joten en ole asiasta ottanut sen kummemmin stressiä. Hetki omaa rauhaa ois jees, mutta otan vain plussana jos sitä joskus vahingossa sattuu saamaan😅 Meillä välillä herätään 30min päästä ihan onnellisena ja joskus 1,5h unien jälkeen itkettää, eli ei mene aina yks yhteen nämäkään😅
    Päikkäreille nukahdetaan vain ja ainoastaan liikkuviin vaunuihin ja yöunille ja herätyksille vain ja ainoastaan tissille. Hyvät yöt menee 0-1 syötöllä, huonot 4-6. Huonoja onneksi harvemmin 😊
    Unikoulu suunnitteilla, vaikkakin hirvittää kuinka hankalaa se tulee tämän määrätietoisen ja temperamenttisen neidin kanssa olemaan 🙈

    • Valeäiti
      toukokuu 16, 2020

      Tieto todellakin lisää tuskaa 😀 😀 tsemppiä!

  • Tikka
    toukokuu 15, 2020

    Meidän tyttäret nukkui molemmat 4kk alkaen vain 30min päivätorkkuja ja siihen Ei auttanut mikään, olisi voinut kellot ajastaa sen 30 minuutin tarkkuudella. Enemmän stressiä aiheutti kaikki yritykset ja jokapäiväinen pettymys, joten luovutin ja tyydyin kohtalooni. Oli masentavaa kuunnella muiden äitien kommentteja tuntikausien päiväunista. Mutta ihan normaaleja noistakin tuli, itsekin koen olevani jotakuinkin normaali, enkä näin viisi vuotta viimeisen vauvailun jälkeen ole enää kovin katkera…

    • Valeäiti
      toukokuu 16, 2020

      <3

  • Emmi
    toukokuu 15, 2020

    Voimia ja tsemppiä niin paljon!! Meillä vielä 3kk takaperin oli aivan yhtä kamalaa, 4kk-7kk iässä heräili 1h-2h välein kaikki yöt vaikka yöimetys loppui itsestään 5,5kk ja päiväunet olivat aivan samanlaista rallia kuin Kolmosella. Ja edelleen jos joskus sattuu päiväunissa olemaan ongelmia (tapahtuu ehkä yhden kerran kuussa), menen aivan palasiksi ja alan hysteerisesti pelkäämään entistä menoa. Että voi luoja kun se jätti arvet, mutta luojan kiitos, että nyt nukutaan ne 2h iltapäiväpäikkärit josta saa käydä jopa herättämässä meidän 11kk lähes joka kerta.

    Varmasti olet turhauttavan paljon vinkkejä jo saanut, mutta ajattelin jos jollain tavalla voisi vaan olla avuksi niin kannattaa edes mainita! Eli meillä ainut toimiva ratkaisu (ei toiminut, tassutus, tissitys, yhtään mikään ja kaikki muu oli uniasioissa kunnossa) oli lopulta se, että annoin tissiä huutoon, mutta hyvin nopeasti vaihdoin sen tuttiin, kun silmät luppas kii ja laskin hetken päästä sänkyyn takaisin tutti suussa. Ja nimenomaan Nuk-merkin tuttiin ilman kahvoja tms. Aluksi ei näyttänyt tämäkään toimivan, heräili, mutta kävin laittamassa tämän yhden tissitys-tutti-kerran jälkeen aina vaan sinnikkäästi tuttia suuhun hieman itkua aina kuunnellen ja ihme tapahtui. Aikaa meni yhteensä koko rumbaan n. 2vkoa ja siitä lähtien nukkui päivät ja yöt läpeensä. 3-4 päivää taisin vaihtorumbaa tehdä ensimmäisen kerran herätessä ja sitten aloin suoraan tuikkaamaan tuttia suuhun joka heräämisestä. Hermot meni ravaamiseen, mutta kyllä kannatti. Oppi laittamaan itse tutin takaisin suuhun, kun itkua aina vähän odotteli ja piti niitä vähintää 3kpl sängyssä. Teillä ei ole tainnut olla tutteja päiväunikäytössä, mutta suosittelen vielä tätä kokeilemaan jos oma jaksaminen riittää!! Pelasti meidän elämän!

    • Valeäiti
      toukokuu 16, 2020

      Tämähän siis lopetti tutin syönnin kuin seinään siinä 2kk kohdalla joten en sitä nytkään viitsi enää antaa, mieluummin ilman sitä oppii nukkumaan itse. Kakkonen ei myöskään syönyt tuttia ja alkoi joskus 11kk iässä sitten vaan posottamaan kaikki yöt putkeen, ihan niin kuin tämäkin.

  • Milpe
    toukokuu 15, 2020

    Täällä vajaa 7kk jolla oli vähän pitkittynyt 4kk unitaantuma, heräili 1-2h välein joka yö noin 1,5kk verran ja päiväunet aivan viturallaan, 3 x 35-90 minuuttia eikä millään sitä kahta tuntia lounaalla vaikka mitä tein. Kyseessä vauva, joka pienenä nukahti aina tissille ja joskus 3kk ikäisenä oppi ja osasi itse nukahtamisen taidon ja nukkui päiväuniakin joskus pidemmin.

    Ostin kans univalmennuksen kun tää heräily vaan jatkui ja valmennuksen myötä tunsin kamalaa syyllisyyttä siitä, että 1) vauva nukahtaa tissille, 2) päiväunet ei vaan onnistu, ei nuku kuin sen syklin, 3) ei se varmasti ikinä opi kun mä toimin näin. Pari viikkoa yritin jotain tassuttelu-unikoulua, kunnes yhtenä yönä kun sekä minä että vauva itkeä tihrustettiin kolmatta kertaa, tuli toisessa huoneessa nukkuva mies sanomaan, että ”ota se nyt vaan tissille, nukkukaa”. Ja niin minä otin ja heräsin 5h myöhemmin edelleen nukkuva vauva kainalossa. Ja olin että mitähäh, ei tän näin pitänyt univalmennuksen mukaan mennä.

    Näin me siis palattiin jo monen kuukauden pinnasänkyvaiheesta takaisin perhepetiin ja nukuttiin siinä paremmin, molemmat. Heräiltiin kyllä, mutta molemmat sai paremmin unta kun ei tarvinnut kouluttaa vaan sai tunkea tissin suuhun ja jatkaa unia. Kun tämä ei parin viikon päästä enää toiminut, kokeilin laittaa vauvan takaisin pinnasänkyyn ja ta-da, se nukkui yönsä yhdellä syötöllä. Vaikka illalla nukahti tissille.

    Mitä tulee päiväuniin, luovuin myös siitä stressistä. Annoin vauvan nukkua pitkät aamu-unet ja ne kuuluisat lounaspäikkärit 45min mittaisina. Pidin vaan huolta, että unille mennään samaan aikaan joka päivä, jotta unet ei keräänny kovin aikaiseen aamuun, mikä ruokkisi illan yliväsymystä. Ei enää uudelleennukutustaisteluja ja ahdistusta että ”nyt se on pakko saada nukkumaan pitkät unet”.

    Jaan tämän siis lähinnä siksi, että tulkitsin tekstistäsi vähän samanlaista syyllisyyttä esim. siitä tissille nukahtamisesta. Univalmennukset on varmasti hyödyllisiä ja itsekin sain siitä paljon apua päivän rytmitykseen, mutta itse en halua enää kokea huonoa omaa tuntoa siitä, että nukutan vauvan tissille tai syliin heijaamalla, jos hän sitä tarvitsee. Toisina päivinä tarvitsee enemmän, toisina vähemmän. Ja kun pian alkaa eroahdistusvaihe taas, niin aivan varmasti tarvitsee enemmän.

    Että kaikki tsempit ja sympatiat, rankkaa tää on ja välillä tuntuu olevan kuun asennosta kiinni että millaiset unet sieltä tulee. Mutta armollisuus itseäni kohtaan auttaa mua jaksamaan, vaikka hankalaa sekin on välillä!

    • Valeäiti
      toukokuu 16, 2020

      Olet ihan oikeassa, monesti kannattaa vaan kuunnella vauvaa ja itseään eikä teoriaa. Siksi mäkin eilen lopulta imetin tuon kun se huusi 1,5h illalla. Eipä nukahtanut ihan heti mutta tarvitsi lähellä oloa selvästi.

  • Janna
    toukokuu 15, 2020

    Jossain vaiheessa oli tällainen yhden syklin tilanne, ruvettiin sit tekee niin et n. 35-40 min kohdalla eli ennen heräämistä oltiin kärppänä auttamassa häntä seuraavaan sykliin – kohinalla, heiluttamalla vaunuja (nukkui vaunukopassa sisällä väliaikaisesti tuossa kohtaa, se rauhoitti), hieromalla unilelua naamaan (😂). En tiiä auttoiko se, mut alkoi sitten siirtyä ite syklistä toiseen/syklit pitenivät.

    • Nimetön
      toukokuu 15, 2020

      Meillä auttoi tämä ihan sama. Lähdin lykkimään vaunuja kun 30min tuli täyteen ja noin 15-20min kävelin. Perseestä sekin oli, kun ei ollut aina takeita herääkö silti tai jos ohi meni rekka nii siinä oli ne unet ja oma-aika loppui vielä lyhyempään. Mutta kun tätä jonkin aikaa teki, niin vauva oppi nukkumaan taas pidemmät unet, vaikka oli pitkään tuo kellon tarkka 45min unipätkä.
      Mutta kaikki sympatia ja tsempit sinne. Tunnistan tästä sun tekstistä monta ajatusta ja vieläkin muistan esikoisen ajalta ne hetket, kun vaan katsoin kelloa, että kohta se taas herää.

      • Valeäiti
        toukokuu 16, 2020

        Tätä mä oon kans miettinyt, en oo vaan vielä uskaltanu (lol) kokeilla kun on niin herkkäuninen että pelkään herättäväni jo sillä että meen sinne valmiuteen! Mut ehkä mä kokeilen tätä nyt teidän innoittaman, kiitos!

  • pilami
    toukokuu 15, 2020

    Tää on mielenkiintoista jos siis nykyään on tarkempia ”ohjeistuksia” ja ohjearvoja päiväunista. Mun esikoinen tarvitsi aina apua päiväunilla seuraavaan unisykliin pääsemiseksi ja jos vaunujen hyssyttämisestä myöhästyi kriittiset parikin sekuntia, niin se oli sit siinä. Mutta hän myös oli läpi koko vauvavuotensa vähäuninen. Muistan laskeskelleeni hänen aina nukkuneen 2-4 tuntia vähemmän kuin oli se suositusmäärä vuorokaudessa. Ihan jo kuukauden ikäisenä siis. Aattelin kyllä että tää tyyppi saa niin paljon enemmän elämässä aikaan kun sen tarvii nukkua vähemmän. 🙂 eikä se nyt kouluikäisenäkään mikään pitkien yöunien tyyppi ole. Mutta jos lapsi on väsynyt niin ymmärrän kyllä tuskan. Nukkuuko hän koskaan vaunuissa liikkeessä päiväunia? Me käytettiin kuulosuojaimia vaunuissa niin ei äänet häirinneet ja saattoi sitten kulkea pitkin kyliä päiväuniaikaan.

    • Valeäiti
      toukokuu 16, 2020

      Totta kai on vähäunisempia lapsia, näin mä ainakin oon aatellu! Mut noi ”ohjearvot” kyllä muistelsin olleen jo meidän esikoisen aikaan? Se on sit eri asia kuuntelinko niitä silloin ollenkaan haha

  • Kaksosten äiti
    toukokuu 16, 2020

    Meidän nyt 1,5 v kaksoset on aina nukkuneet sen max 45 min päikkäreitä sisällä. Kyllä muuten alko ketuttelemaan jo päiväuniajan lähestyessä, kun tiesi ettei sitä omaa aikaa taaskaan tule. Ulkona rattaissa posottelevat 2-3 h, joten ollaan jo ajat sitten luovutettu täysin sisällä nukkumisen suhteen – he ovat selkeästi kovin ulkoilmaihmisiä. Säässä kuin säässä, ulos vaan! Toki yöunissa myös ollut aina omat haasteensa, mutta se on ihan eri tarina…tsemppiä!

  • Nimetön
    toukokuu 17, 2020

    Meillä lapset ei ikinä nukkunut yli tunnin päiväunia, paitsi ehkä joskus kipeenä. Ei kotona, ei tarhassa, ei missään. Äidin päähän siinä hajosi, vielä kun tokana vauvavuotena esikoinen ja kuopus ei tietenkään sitten voinut nukkua samaan aikaan. Oli ihana palata töihin ja käydä yksin vessassa, juoda teekuppi rauhassa jne, sitten jaksoi paljon paremmin kotonakin ilman päiväunien tuomia taukoja. Meillä ei ole ikinä varsinkaan kuopuksen unisuositukset täyttyny, mutta onneksi ihan onnellinen, reipas ja terve poika näinkin ilmeisesti kasvaa eikä vanhempienkaan mielenterveys enää rakoile. Tsemppiä!

    • Valeäiti
      toukokuu 17, 2020

      Kiitos! Toi on kyllä niin raskasta, kun ei voi oikein koskaan hellittää jatkuvasta valmiustilasta.

    • Noora
      toukokuu 20, 2020

      Meillä kolme poikaa, joista kukaan ei koskaan ole nukkunut suositusten mukaisia määriä. Mutta minkäs teet jos ne ei vaan nuku, vaikka mahdollisuus olisi?! 😀 Kyllähän unentarve vaihtelee paljon aikuisillakin, niin miksi ei lapsilla. Oli ne kyllä pitkiä vuosia, voi apua… Nyt kun nuorin on 4,5v niin alkaa jo sujua eikä stressaa. Vähän ne nukkuu edelleen, mutta sentään melko hyvin eikä tarvi kikkailla päiväunien kanssa.

      Olihan se ahdistavaa, kun tuntui että kaikkien muiden lapset nukkui vähintään yhdet parin tunnin päiväunet ja 12 h yössä. Ja omat nukkui just ja just puoli tuntia päivällä ja 9-10 h yöunet. Jos sitäkään. Ja sitten se katkeruus siitä, miksi muilla on niiiiin paljon enemmän omaa aikaa kuin itsellä… Kun pienin valvoi illalla vielä klo 23 kun ne vahingossa autossa nukutut 15 min oli vieneet unet illasta, niin ei paljon naurattanut kun tiesi että eka heräilee aamulla kuuden jälkeen. Ja olis ollut ihan kiva itsekin hengähtää jossain kohtaa, kun sitä päiväunien tuomaa rauhaa ei ollut tiedossa. Huh, alkoi ahdistaa pelkkä asian muistelu! 😀

      • Valeäiti
        toukokuu 20, 2020

        Sehän se tässä rasittavinta on kun lasta ei voi pakottaa nukkumaan! EIkä syömään mutta sen taistelun aika on vasta sitten myöhemmin 😀

  • PilviP
    toukokuu 25, 2020

    Harvoinpa tulee kommentoitua, mutta täältä pesee (samalla tässä kun just söin jätskiä 7vko kuopusta tainnuttaessa uneen).
    Ne cat napsit, luoja, pelkään että tulee tälle snadillekin samat! Yllä mainittiinkin jo katkeruus kavereiden supernukkujalapsista ja syyllisyys surkeasta nukuttajaäitiydestä.
    Mutta miksi 30min unet on muka kissan torkut?! Oman kissakokemukseni mukaan ne kattimatikaisethan nukkuvat pitkään ja koko ajan!

    Esikoinen pian 4v. meillä on sellaista vähäunista EIVÄSYTÄENNUKU-mallia jo vauvana. Vaikka tietty väsytti. Edelleenkään ei ole nukahtaminen sen bravuri ja makkarista usein kuuluu ”nukkuminen on tyhmää!”, mutta onneksi nukkuminen sentään vähän paremmin sujuu (öisin, päiväunet on vaan haave). Mikä siinä muuten on, että unikouluja kehutaan, että kerran teet ja simsalabim lapsi oppii nukahtamaan itse? Esikoisellamme ainakin vuoristorataa ja etu-, taka- ja vaikka mitä pakkia ja monet koulut.
    Valmiiksi jo pienessä huushollissa ahdistaa tää unikikkailu ja ainakin vielä tämä iltatissittely on ollut ainut itseä säästävä ratkaisu. Nyt kun tämä uusi tulokas on selkeästi sellaista mallia, että nukahtaa varsinaisille yöunilleen (lue: edes joillekin pätkille, joilla ei toivottavasti koko aikaa mahaa podeta) vasta klo 23, niin olen aktiivisesti yrittänyt työntää pois mielestä aikaisen nukkumaanmenon, itsenukahtamisen ja rinnallenukahtamattomuuden ideaalit ja todeta, että kai tämä joskus oppii joillain lapsilla on paremmat valmiudet itsenukahtamiseen. Että kauhulla odotellaan unisäätöä…

    • Valeäiti
      toukokuu 26, 2020

      Tää on kyllä aina ja ikuisesti raskainta mulle lasten kanssa elämisessä, nää unen eri ongelmat. Toivon että aika korjaa pian tän kaiken ilman että vauva samalla kasvaa taianomaisesti liian isoksi 😀 Onnea kuopuksesta, hän saattaa hyvinkin olla helpompi kuin pelkäätkään! 🙂

      • PilviP
        toukokuu 26, 2020

        Kiitos onnitteluista – sekä mainiosta blogista! Pessimisti ei pety ja kaikkein eniten haluaisin meidän kissavanhuksen unenlahjat. Vaikka sekin takuuvarma herättäjä yöllä, kun pitää naksunsyönnille saada henkistä tukea.