Kuinka vauva nukutetaan – teoria ja käytäntö

Uni on vauvaelämässä kestopuheenaihe: miten nukahdetaan, kuinka nukutaan ja joko hulinat meni ohi.

Mun vastaus nyt kuuden kuukauden kohdalla on että ei nukahdeta, nukutaan paremmin ja hulinat I don’t know, tämä on ollut yhtä sirkusta siitä asti kun vauva oppi kääntymään kolmikuisena. Heti loppaisena, joulun ja uuden vuoden sekoilujen loputtua päätin että nyt saa riittää. Yöt olivat meillä menneet siihen jamaan että vauva nukahti vain viereeni, nukkui siinä koko yön ja tarvitsi tunnin, kahden välein rintaa nukahtaakseen uudestaan.

Muistan ihan liian hyvin minkälainen ihminen olen kun tätä jatkuu kuukausitolkulla (Kakkosen kanssa 10kk alle tunnin välein heräilyä, toivun tästä edelleen), joten stoppihan siihen oli laitettava. Tutkin kaikki tietämäni lähteet, joista hauskin oli Precious little sleep – sivuston yksi lainaus:

When you try to shorten the feeding and they’re not yet asleep they’ll yell at you, “Woman, do you not see that I’m still awake? Get back in here!”

Kuin suoraan Kolmosen suusta. Nainen, takaisin!

Oli siis aika lopettaa kuusikiloisen tyrannin tissinukutus, valitettavasti. Ollaan tässä jo hienosti edistytty, mutta hitto että on vielä matkaa jäljellä. Yritän muistaa että muutos on vaiheittainen ja iloitsen pienistä voitoista ja jääpäti jääpäti jää eikö se nyt voisi vain jo nukkua.

Tiedän tavallaan mitä pitäisi tehdä, ja meillä on moni keino on vielä kunnolla kokeilematta. Nukuttamisen teoria on niin helppo kirjoittaa auki! Olenhan kerran kirjoittanut unikouluohjeetkin juuri tämän ikäiselle ja viimeksi tänään sain palautetta että ne ovat tosi hyvät. Miksi en osaa silti tehdä tätä?

Kerrataanpa.

Vauvan oikeaoppinen iltanukutus:

  • [Varttia vaille 2-3 tuntia viimeisistä päiväunista] imetän alakerrassa valoisassa
  • Siirrytään ylös pesuille, valot himmeämpinä
  • Yökkäri ja unipussi puetaan lähes pimeässä makkarissa
  • Lapsi sänkyyn, tutti suuhun (jos syö), ”hyvää yötä” ja poistuminen huoneesta
  • Nukahtaa itse alle vartissa
  • Herää ensimmäisen kerran aikaisintaan 04 syömään

Näin voi käydä, olen todistanut sen. Tässä tärkein asia on asteittainen auttaminen: Jos vauva tarvitsee apua nukahtamiseen tai uudelleen nukahtamiseen, sitä annetaan aina mahdollisimman vähän ja asteittain: ehkä ensin vain ääni (shhhh shhhh shhh), sitten kevyesti käsi päälle, sitten painoa kädelle hieman, ehkä sitten vauvan pepun taputtelu, ja lopulta syliin, sitten keinuttelua jne. kunnes ollaan keskiyössä ja työntelet vaunuja olkkarin kynnyksen yli (olisipa tämä vitsi).

Aina kun vauva rauhoittuu, kevennetään takaisin edelliseen, kevyempään rauhoitteluun. Suhina lopetetaan kun itku laantuu, vaunut jäävät paikalleen jne. Jos vauva hermostuu, annetaan taas astetta enemmän jne kunnes nukahtaa lopulta itse omaan sänkyyn.

Itkun (vauvan, ei vanhemman, sitäkin saattaa tulla) laatu kertoo mitä tehdä. Nukahtamislaulu väy-väy-väy on sitä kun vauva itse yrittää nukahtaa eikä tarvitse apua. Odota rauhassa huoneen ulkopuolella ja ylpeile taitavalla vauvallasi. WÄÄÄÄÄÄ-HÄÄÄÄÄÄÄ on sitä että vauva ei onnistunut ja se haluaa sinulta apua nyt heti saatana. Sitten on vielä sellainen itku jota ei voi aukikirjoittaa, jossa vauva on ns. tiloissa koska loukkasit häntä lopullisesti a) olemalla myöhässä rauhoittelun kanssa ja b) tarjoamalla liian kevyttä rauhoittelua.

Nukahtamislaulua lukuunottamatta vauvaa ei teoriassa koskaan tarvitse itkettää ja keinot ovat jokaisella omansa (laulua, white noise, hyssyttely), tärkeintä on että avut kevenevät aina kun voi.

vauva 3kk

Kaunis teoria! Katsellaan sitä vielä hetki. Noin.

Sitten voidaan puhua siitä miten tämä meillä tällä hetkellä menee.

Vauvan nukutus Valeäidin tyyliin

  • Joku päikkäriajoista kusee ja vauva herää jo neljältä viimeisiltä päikkäreiltä
  • Hereilläoloaika päätyy liian pitkäksi, koska eihän sitä nyt kuudelta voi nukuttaa ja ei tässä mitään päikkäreitäkään kai enää voi ottaa, ruokakin on vielä tekemättä ja yksi koululainen ragee
  • Ekoille unille pitää lopulta nukuttaa sylissä. Nukahtamiseen menee 10-50 minuuttia.
  • Vauva herää ekan syklin jälkeen, tai vielä pahempaa 30min kohdalla jolloin kyseessä olikin päikkärit
  • Emme saa sitä nukahtamaan uudestaan koska keinovalikko on tyhjä. Ongelma: meillä ei ole kevyempiä rauhoittelukeinoja kun vauva ei syö tuttia eikä kelpuuta muuta uniriepua kuin minut. Olemme pattitilanteessa: se on joko tissi tai huutoa.
  • Tämän takia nukutusrumbaa jatketaan ensimmäisen syklin jälkeen 1-3 tuntia.
  • Tätä miettiessäni vauva korottaa panoksia eli kakkaa. Äänekkäästi ja itseensä tyytyväisenä.
  • Vaipanvaihto pimeässä sotkien ja ta-daa: Olen hereillä! Kukkuu ihan hereillä täällä näin! Mitä nyt silmät väsymyksestä rullalla!
  • Aikuinen haluaa välibissen. Se ei saa sitä.
  • Pinnasängyssä on nyt ”unta hakemassa” iloinen hahmo joka haluaisi vain ihan vähän leikkiä!
  • Hetkinen, Miksi sen päälaki näkyy pinnojen yläpuolella?
  • Käännetään lapsi ympäri ja aloitetaan alusta.
  • 23-00 aikaan onnistutaan siinä mikä aloitettiin neljä tuntia aiemmin ja jonka piti silloin onnistua vartissa.
  • Aikuinen haluaa lohtubissen. Se ei saa sitä koska se nukahti sitä ennen itse sohvalle.

Siis kiitos kysymästä, näin hyvin meillä menee. Ollaan vahingossa onnistuttu kerran, silloin se nukkui puoli kuuteen asti aamulla heräämättä.

Se päivä oli iloinen, vaan nyt se on jo entinen.

Saa se yksi onnistuminen sen verran toivoa kehiin etten enää suostu nukuttamaan sitä sentään sängyssä tissi vauvan suussa. Totta puhuen mulla on hermot tosi lopussa ja joka ilta kello kuusi alkaa päätä kiristää kun ajattelenkin tulevaa. Mutta yritän silti ajatella että tämä on kaikki harjoittelua joka vielä palkitaan. On tämä nyt jo parempaa kuin se tätä edeltänyt tunnin välein jatkuva heräily, ja päivät meillä menee jo ihan naurettavan hyvin! Mutta olispa kiva taas saada edes jotain omaa aikaa näihin iltoihin.

Ja on se vauva silti söpö, hitto vie.

© Dorit Salutskij

Viimeinen kuva: Dorit Salutskij

 

EDIT: haluan historiankirjoihin kertoa, että vauvamme ei ole lukenut näitä teorioita. Olen nyt kahtena iltana, mukaan lukien tämän tekstin iltana nukuttanut tämän lopulta totaalisesti tissille ja SE NUKKUI AAMUSEITSEMÄÄN HERÄÄMÄTTÄ. En tiedä mistä on kyse mutta en uskalla enää kokeilla tätä oikeaoppista tapaa.

JAA
25 Comments
  • Nimetön
    tammikuu 14, 2020

    Jos herää iltapäivällä liian aikaisin vikoilta päikkäreiltä ni mitä jos antaisit illalla ottaa vielä vartin unet, vaikka sitte kuuden aikaan?
    Meillä toimii, vaik on viel pari kk vanhempi vauva. Sit vaa pitää herättää ajoissa et ei lipsahda liian virkistäviks ke torkut.😂🙈
    Täällä ainakin vauva on sillee yleensä tyytyväisempi sen illan ja yöunille nukahtaa helposti kun ei oo liian väsynyt.. Toki noita vauvoja on kyl nii moneen junaan et jokaisella toimii oma juttunsa..

    • Valeäiti
      tammikuu 15, 2020

      Se on yleensä ollut mullakin tapana mutta esim eilen se vaan ei mokoma nukahtanut! Vielä on vähän sellaista herran haltuun meininkiä et aina ei tiedä mitä tapahtuu 😀

  • TuuliaK
    tammikuu 14, 2020

    ”Ongelma: meillä ei ole kevyempiä rauhoittelukeinoja kun vauva ei syö tuttia eikä kelpuuta muuta uniriepua kuin minut.” Kuulostaa tutulta, paitsi että ”vauva” alkaa olla 5 v – lisää tähän ”naurattaisi jos ei itkettäisi” emoji. Imetys sentään saatiin lopetettua jo 😉 Pikkuhiljaa hän alkaa hyväksyä ensimmäisen pehmolelun oikeasti nukahtamistilanteisiin. Kiroan itseäni tuhannetta kertaa etten lykännyt hänelle pikkuvauvana systemaattisesti, päivittäin, kaikkiin nukahtamisiin jotain tiettyä riepua tai lelua joka olisi sitten itsestäänselvästi assosioitunut turvalliseen nukahtamiseen… Oh well, mikäs tässä vanhemmuutta opetellessa (ja pikkuisen vaan tilanteen kuvausta kärjistäessä).

    • Veera
      tammikuu 14, 2020

      Meillä kolme lasta ja kaikilla on erittäin tärkeä unipupu/-riepu, eikä se nukahtaminen ja nukkuminen kuulu niihin helppoihin hetkiin näiden tyyppien kanssa. Lisäksi niitä tärkeitä unikavereita etsitään vähintään kerran vuorokaudessa jostain, koska ne on niin tärkeitä että ne pitää olla turvana myös kaikkialla muualla. En halua edes tietää kuinka monta tuntia olen käyttänyt näiden seitsemän äiti vuoden aikana pupuja etsien. Niitä on etsitty kotoota, mummoloista, kyläpaikoista, päiväkodista, museosta, kaupasta, ulkomailta, leikkipuistoista, huvipuistosta. Joskus lapsen reppu tai unikaveri on unohtunut kotiin tai mummolaan jolloin unta on sitten turha odottaa tulevaksi. Uskokaa pois elämä ilman resuista ja haisevaa kaveria on helpompaa.😊

      • Valeäiti
        tammikuu 15, 2020

        Tää on kyl paha, erityisesti jos menee vahingossa antamaan rievuksi jonkun uniikin, vaikeasti korvattavan kapistuksen 🙂

        • Veera
          tammikuu 15, 2020

          Jos se ei ole sama se ei kelpaa. Eli jos uskoo että tämä riepu/pehmo on se oikea, niitä pitää heti hankkia monta ja niiden pitää olla käytössä tasapuolisesti. Tässä on ollut hankalaa se että eihän sitä tiedä mikä valikoituu lapsen suosikiksi ennenkuin on myöhäistä. Pentikin uni pupujen korvaajaksi on yritetty hankkia esim. päiväkotiin uusia vastaavia mutta eivät ole kelvanneet😁

      • Staika
        tammikuu 15, 2020

        Sama täällä. Kerran unikaveri ja riepu jäi hotelliin 250 km:n päähän 😝 Piti hakea,onneksi oli muutakin käyntiä sillä suunnalla. Aika monet huudot piti kestää kotona ennen kuin saatiin tärkeät tavarat takaisin.

        Silti olen seuraavillekin antanut unirievun. Se helpottaa niin paljon..

        • Valeäiti
          tammikuu 15, 2020

          Apuva 😂

    • Valeäiti
      tammikuu 15, 2020

      Mä luulen että alan kans vaan lykätä jotain riepua nyt sinne, vaikka toisaalta aikanaan samanlainen isoveli oppi sitten 10kk nukkumaan niin ettei kerta kaikkiaan ole koskaan tarvinnut mitään apuja vaan nukkuu kaikki yöt läpi – jopa kipeänä. Et en tiedä, ehkä tässä pitää vaan opetella tämä askeettinen ”itse ole itsesi rauhoittaman” elämä taas.

  • Milla
    tammikuu 14, 2020

    Kuulostaa niin pirun tutulta 😂 Paitsi että se mun vauva on kohta kaksi jo 🤪 Meillä nukuttaminen oli ongelma siinä 4-12 kk. Tunnista puoleentoista joka ikinen ilta. Ja yöheräily. Imetyksen loputtuakin saattoi huutoa kuulua kerran tunnissa kun tutti hävisi, hampaita tuli, oppi kävelemään…ja kaikki tuli uniin. Luovutin ja hän sai nukkua meidän välissä viime vuoden loppuun saakka. Siinä nukkui koko yön heräämättä, mitä nyt potki ja pyöri niin että äiti ei kyllä koko yötä nukkunut heräämättä. Nyt tämän vuoden alusta otettiin projekti taapero nukkuu koko yön omassa sängyssä. Tämän vuoden puolella kaikki paitsi yksi yö on nukuttu omassa sängyssä n. 19:30-05/06. Ja muutamana yönä olen joutunut nousemaan antamaan tuttia tai rauhoittelemaan. Ja sekin yksi yö milloin tuli meidän väliin, oli poskihampaan puhkeaminen. Eli ehkä tässä pikkuhiljaa, jos vaikka kesään mennessä ei tarvitsisi enää ollenkaan nousta öisin ja opettelisin taas nukkumaan itse 😅

    • Valeäiti
      tammikuu 15, 2020

      HYVÄ! Hienosti ootte oppinu uutta!!

  • A
    tammikuu 14, 2020

    Tsemit! Oispa käytäntö enemmän kuin teoriat 🙂

    Mä assosioin vauvalle tuutulaulun (ihan itse lauloin, aina sama laulu ja sit lapsi julmasti yksin unta hakemaan) ja sitten taaperolle joka meinasi karata isojen tyttöjen sängystä) tuutulaulun perään hiljaa soiva tuutulaululevy (aina sama, kesto 29 minuuttia, diili että jos uni ei tuu sitä kuunnellessa, niin saa vanhemman silityksiä=apuja nukahtamiseen, vaatii kehitystason, jossa lapsi kykenee neuvottelemaan). Matka sisälsi itkua (lapsen, aikuisen), hampaiden kiristelyä (aikuisen), VSP kirosanalitanioita (aikuisen, mutta oppipa lapsikin) ja paljon ajatuksia bissestä, mutta sitten kun uniassosiaatio alkoi toimia (tuutulaululevy -> uni), niin ai että on mahtava juttu (toimii nimittäin matkoillakin, tuutulaululevy soimaan kännykästä, lapsi nukahtaa viereessakin paikassa, tadaa). Silloinen vauva on kohta 8v. ja edelleen nukahtaa saman levyn kuunteluun (OMG, vieläköhän aikuisena, hupsis, voi olla noloo ;)), vanhemman laulamista ei sentään joka ilta (ja vaikka pakkopullaa joskus, niin ehkä vähän haikeaa, että enää ei tarvita sitä unten maille siirtymiseen).

    • anna-liisa
      tammikuu 14, 2020

      Kiinnostaisi kuulla, mikä on tuo toistosoittoon valittu unilaululevy.

      • A
        tammikuu 15, 2020

        Levy valikoitui tasan sillä, että löytyi levyhyllystä (en tiedä miksi, luultavasti anoppi joskus raijannut sen meille) ja päätyi soittoon jonain epätoivoisena hetkenä. Kyseessä on klassikko ”Tarjolla tänään – Lasten Tuutulauluja”, eli tämä https://open.spotify.com/album/0wfuYt0a8nglLpaps0vnOm

        Silkkoja klassikoita siis (ja koska aikoinaan lapsen nukuttaminen vaati jossain välissä samassa huoneessa hengailua, niin voin empiirisen kokemuksen perusteella sanoa, että unettaa, ei ollut yksi tai kaksi kertaa kun heräsin kuola poskella lapsen huoneen nojatuolista vartin pikatorkkujen jälkeen ;))

        Mutta siis ehkä paras puoli tuossa on se, että lapsi joka ei kellosta tai ajankulusta vielä ymmärtänyt, pystyi ymmärtämään että odotetaan rauhassa unta niin kauan kun levy soi, sitten koitetaan jotain muuta. Illalla se tarkoitti että pysytään sängyssä rauhassa ja ei lähdetä ramppaamaan ees taas, lupaus oli, että vanhempi tulee katsomaan onko uni tullut kun levy loppuu…mikä oli siis silkka valhe, koska todellakaan ei menty lattiaa naristamaan jos lapsi oli nukahtanut, onneksi hän 99,9% nukahti, niin ne kerrat kun jäätiin valheesta kiinni pystyi kuittaamaan sillä, että ”oho, joko se loppui, ihan just olin tulossa”. Samaa levyä soitettiin päiväunilla (jotka, huoh, olivat oma suonsa) ja niiden suhteen diili oli, että ei tartte nukkua (koska ”nukkuminen” oli lapsesta paha), mutta pötkötellään sen aikaa kun levy soi…noh, siinähän kävin niin että lapsi ehti pääsääntöisesti nukahtaa, ja mission completed (ja jossei nukahtanut, niin sitten vaan ylös leikkeihin).

    • Valeäiti
      tammikuu 15, 2020

      Tää on tosi hyvä idea!

  • heiskav
    tammikuu 14, 2020

    Ai että, jopa alle tunnin välein herääminen tuo ylihuomenna 6 v. täyttävän ainokaisemme vauva-ajan mieleen. Mikäs sen parempi muisto, tässä pahimmoilleen koeputkihedelmöitysprosessin keskellä ollessa, toista lasta kovasti tekemässä. 😄 Ajatella, oon valmis tekemään se kaiken uudestaan. Täytyy jotain olla päässä vinksallaan. Tai sitte haluta vaan kovasti meidän perheeseen vielä yks ihminen.❤️

    • Valeäiti
      tammikuu 15, 2020

      Kyllä se vai niin on että lopulta nämä on jokaisen heräämisen arvoisia otuksia <3 paljon onnea ja voimia sinne matkaan, toivon teille onnistumista!

  • -paula
    tammikuu 14, 2020

    Oh dear! Tsemppiä! Ja aina bisseä kylmässä, jos sattuukin helppo ilta!
    En edes pysty kertomaan, etkä varmaan halua kuulla mitään vertaiskokemuksia. Liian paha (pahin!) rasti vauvoissa ja vereslihaiset arvet tuosta puolivuotiaan ja yli nukuttamisesta.
    No se on kyl sanottava, että yhden yön olen nukkunut kaiken vaunuttelun välissä myös pilkkihaalarissa autotallin lattialla. Eli hyvä te, pitäkää vaunut sisällä! 👍🏻

    • Valeäiti
      tammikuu 15, 2020

      OMG nauran ääneen, anteeksi 😀 😀 Vedit pohjat!!!

  • pilami
    tammikuu 14, 2020

    Aah, mä olin jo unohtanut miltä tuntui lykkiä vaunuja eteisen kynnyksen yli…
    Tsemppiä, et säkään kohta enää taas muista!

    • Valeäiti
      tammikuu 15, 2020

      Jo tänään unohtanut!

  • Noora
    tammikuu 14, 2020

    Luojan kiitos nää kasvaa, kaikki kolme olleet ihan helvetillisiä nukutettavia… Pinnasänky oli, mutta ei siellä kukaan koskaan nukkunut. Tuskailin aina niitä ohjeita, että taputtele hellästi peppua tmv. Millä kädellä, kun ei sitä karjuvaa lasta saanut edes kahdella kädellä survottua sinne sängyn pohjalle?!? Ekan kanssa luovutin siinä kohtaa, kun se oppi vetämään itsensä niin ”tiloihin” alle minuutissa, että oksensi. Aina. Järkihän siinä lähti. Eikä ne kaksi seuraavaakaan sen helpompia olleet. Juuri oivallisimpaan unikouluaikaan keskimmäinen kehitti itselleen nivustyrän. Jos annoin sen itkeä yhtään, niin tyrä pullahti ulos ja sitten sitä saikin painella takaisin sisään kolme varttia. Ja kun se oli leikattu niin *tadaa*, kahden päivän päästä paukahti sama toiseen nivuseen. Ja kolmas oli sitten korvatulehduksessa puolen vuoden iästä melkein nelivuotiaaksi. Vaikka putket oli korvissa koko ajan… Traumoja jäi ja paljon näistä vuosista.

    Mutta nyt ne on 10, 8 ja 4 v ja ne nukahtaa kohtuu iisisti! 😉

    • Valeäiti
      tammikuu 15, 2020

      Voi pientä 🙁 Tässä on just tää kun temperamentti ja sairaudet ja kaikki vaikuttaa niin paljon. Ihanaa että ootte jaksanu rämpiä läpi <3

  • R
    tammikuu 16, 2020

    Meidän tyyppi on ensi viikolla 6kk. Tällä hetkellä nukahtaa illalla ja päivällä tutin ja rievun avulla lyhyen tai pidemmän huudon jälkeen. Yöllä nyt kuitenkin herää 1-2h välein eikä suostu nukahtamaan mitenkään muuten kuin saamalla tissiä. Että varmaan joku unikoulu tässä pitäisi suorittaa ennen kuin helmikuun alussa palaan töihin ja mies jää kotiin..

    • Valeäiti
      tammikuu 16, 2020

      Voi pöh, vähän se siltä kuulostaa! Tsempit!