Ajatuksia töihin paluusta, päivähoidosta ja tasa-arvoisesta vanhemmuudesta

Siitä asti kun Kolmonen syntyi minulta on kyselty ”oletko ajatellut milloin palaat töihin?”. Olen vastannut joka kerta samoin: 1. En tiedä ja 2. minähän teen töitä koko ajan.

Nyt kun vauvani onkin 13kk vanha taapero, suostun jo ajatella asiaa vähän analyyttisemmin. Tänään ajattelimme asiaa yhden kokonaisen lenkin ajan Insinöörin kanssa, vielä emme ihan ratkaisuun asti päässeet.

Miten ajattelin palata töihin – vai onko se palaamista ollenkaan?

Olen tehnyt ihan Kolmosen syntymästä saakka töitä. Ensin vain vähän ja lähinnä sunnuntaisin, sitten enemmän ja enemmän. Pääsääntöisesti olen kuitenkin edelleen hoitovapaalla, ja usein on monta viikkoa etten tee mitään töitä.

Töiksi lasken tässä sovitut blogikampanjat ja konsultoinnin. Olen tehnyt pientä viestinnän, markkinoinnin ja strategian konsultointia matkan varrella tuntihommina. Näitä kaikkia töitä voisin lisätä ja ehkä haluankin lisätä.

Sitten on se työ, josta olen vanhempainvapaalla. Sitä ihmiset tarkoittavat kun kysyvät ”milloin palaat töihin” mutta siihen vastaukseni on en tiedä. Tykkään työstäni hirveästi ja minulla on ikävä ihmisiä siellä. Luulen että se tulee olemaan osa palettiani kyllä!

Haaveissa neljän päivän työviikko

En halua palata ”9-17 viidesti viikossa” töihin, siitä olen melko varma. Tai en kyllä ole varma edes siitä haluanko palata palkkatöihin vai jatkaa yrittäjänä. Toisina päivinä haluaisin vain ja ainoastaan palkkatöihin vanhaan työpaikkaani, toisina haluaisin katsoa mihin asti voisin itsekseni ponnistaa.

Jos jatkaisin yrittäjänä, voisin saada kakusta kaikki palat: voisin tehdä vanhan palkkatyöni töitä myös yrittäjänä ja silti tehdä näitä muita hommia. Sen huonona puolena on tietysti tienestin epävarmuus ja jatkuva myyntityö. Hyvänä puolena on vapaus, joka painaa nyt vaakakupissa tosi paljon.

Haaveilen siitä että tuloni riittävät maksimissaan neljän päivän työviikkoon. Tämä on aika lailla selkein toiveeni. En halua juosta tarhalle hiki hatussa joka päivä kello 16 ja huomata istuneeni koko päivän pyllylläni. Haluan löysemmän arjen jossa ehtii urheilla ja nähdä pientä tyyppiä, koska se on pieni vain parin vuoden ajan.

Sitten kun Kolmonen on isompi, saatan hyvinkin haluta tehdä taas paljon ja isosti töitä, mutta nyt vielä pari vuotta tekee vielä mieli himmata ja laittaa työ prioriteettilistalla alemmaksi.

Isien on saatava jäädä kotiin myös

Haluan myös, että Insinöörikin on Kolmosen kanssa kotona. Se on minusta ensiarvoisen tärkeää tasa-arvoisen arjen ja vanhemmuuden kannalta ja on meidän panos yhteiskunnallisen muutoksen puolesta. Haluan että myös miehet jäävät kotiin, niin että ”lapsentekoikäinen” (yök mikä sana) mies on yhtä ”riskialtis” palkattava kuin nainen. Ennen kaikkea: haluan että Insinöörikin pääsee kokemaan aamulenkit ja hiekkakakut, kuulemaan ekana taaperon uudet sanat ja maistattamaan uusia ruokia.

Insinööri oli myös isompien kanssa kotona kun minä palasin töihin, muutaman kuukauden verran. Vaikka aika ei ollut pitkä se riitti jo keikauttamaan päälaelleen ajatuksen siitä että minä tietäisin parhaiten mitä pitää tehdä. Yhtäkkiä tulin töistä kotiin ja olin ihan uunona lasten kanssa: En tiennyt mitä ne haluaa syödä ja miksi Kakkonen hermostui jostain asiasta.

Muistan kuinka Insinööri pyöräytti silmiään kun minä tein jotain urpoa ja kuinka hän oli kireänä lasten kanssa mielestäni ihan pikku asiasta. Kummankin oli hyvä nähdä toinen puoli kolikosta ja teki todella hyvää vaihtaa rooleja hetkeksi.

Silloin ei käynyt myöskään niin että se kotona ollut tekee ensin ”kaiken” kotona, sitten palaa töihin mutta tekee edelleen kaiken kotona. Oli pakko jakaa roolit puoliksi.

Mitä haluan tehdä työkseni seuraavaksi?

En vielä tiedä mitä haluan seuraavaksi tehdä. Se on yksi aika selkeä osa yhtälöä. haluan tutkia mihin kaikkialle osaamiseni venyy ja mitä uutta voisin palettiini ottaa. Vanhempainvapaiden yksi parhaita puolia on minusta niiden tuoma pysähdys ja mietintäaika, mahdollisuus tutkailla mitä haluaa tehdä. Toivoisin kaikkien käyttävän tämän mahdollisuuden!

Haluan tehdä töitä, se on aivan satavarma. Työt määrittävät paljon omasta identiteetistäni ja nautin valtavasti töiden tekemistä, aivojeni käyttämisestä ja töiden tuomista haasteista. Kotona vietyt vuodet ovat ihania ja ainutkertaisia, mutta aika aikaansa kutakin.

Kolmonen menee päivähoitoon ehkä vasta vuoden päästä

Kolmonen voisi mennä päivähoitoon milloin vain, minulla ei ole siihen suuria ajatuksia. Isommat menivät kumpikin suoraan isoon julkiseen päiväkotiin noin puolitoistavuotiaina ja se ainakin meni tosi hyvin.

Haluaisin sen aloittavan päiväkodissa elokuussa 2021, koska tuohon viereen olisi silloin noussut uusi päiväkoti ja uuden syyskauden alussa olisi hyvä aloittaa. Kolmonen olisi silloin kaksi, joka sekin on varmaan hyvä ikä aloittaa. Sitä en vielä tiedä ihan varmaksi kestääkö taloutemme tuohon asti yhden (tai peräti vain puolikkaan, jos olen yrittäjä) ihmisen palkalla.

Tällä hetkellä olemme suunnitelleet alustavasti niin että jossain kohtaa ennen tuota elokuuta Insinööri olisi kotona Kolmosen kanssa – milloin ja kuinka kauan on vielä auki.

Miten mieletön onni että minulla on varaa näitä kaikkia pohtia ja pitää vielä ratkaisut avoinna! Mutta auki ne tosiaan vielä ovat, eikä minulla ole vieläkään vastausta kysymykseen. Tosin nyt vastaus on muuttunut muodosta ”en tiedä, enkä halua vielä edes ajatella asiaa!” muotoon ”en tiedä, onko sulla jotain kiinnostavaa ehdolla?”

Lue myös: 

Mitä teen työkseni? Arvasitte häkellyttävän hyvin!

Keksin hauskan leikin! Kysyin teiltä Instagramissa, mitä arvelette minun tekevän työkseni. Olen toki monesti siitä puhunut ja kerran kirjoittanut aukikin kaiken mitä teen (listalta on tipahtanut vihdoin yksi pois, jes!) mutta halusin tietää mitä ihmiset luulevat minun tekevän työkseni.

Arvauksissa oli monta niin hyvää, että ajattelin ihan käydä ensin näitä ei-niin-oikeita vastauksia läpi:

Oispa piilarit.

Valekokki – Siis aivan upea vastaus! Todella, tämä olo on itsellänikin! Olen useasti sanonut etten osaa tehdä ruokaa ja nyt alkaa näyttää siltä että osaan sittenkin. Kiitän tästä Hanna G:n apua, kannustusta ja sunnuntaiserviisiä.

Käsimalli – Käteni kiittää häkeltyneenä. Valitettavasti hän on liian (iso, kuiva ja kynnetön) ujo sellaiseen. Jos joku ruumiinosa pitäisi malliksi valita, valitsin pääni. En kasvoja, vaan pään – takaraivon jos tarkkoja ollaan. Olen shokeeraavan usein kuullut että se on kauniin mallinen. En tiedä mitä sanoa siihen.

Opettaja / Varhaiskasvatuksen opettaja – Olisinpa niin kärsivällinen! Rakastan kyllä asioiden opettamista mutta en oikein kestä rutiineja ja toistoa. Enkä meteliä, enkä sekoilua enkä täitä. Kaikki meni.

Laborantti – Koska oletan että tässä tarvitaan tarkkuutta sekä mitoissa, luvuissa että (kauniin) käden liikkeissä, uskon vakaasti että tämä olisi aivan järkyttävä katastrofi kaikille osapuolille.

Sähköasentaja – Katso edellinen. Ellei sähköjä voi asentaa ”vähän tonne jonnekin” ja ”ihan sama, laita se nyt vain kiinni en jaksa enää odottaa” -tyylillä?

Supernainen – Mieluusti! Valitettavasti en ole löytänyt vielä sopivaa viittaa.

Luovan alan (sisustus)suunnittelija – Ja monesti mainittu eri variaatioina! Tämä tuntui hyvältä koska olen itse pitänyt omaa visuaalista otettani melko surkeana. Luovaksi alan vihdoin oppia itseni kutsumaan mutta se suunnittelija osuus on vielä vähän hakusessa. Mulla on hyvä visio mutta en osaa viedä sitä mihinkään tekniseen toteutukseen. Paitsi jos työskentelen ihmisen kanssa joka ymmärtää ohjeitani luokkaa ”sillai kulmikas ja suora, terävä? Sen pitää olla cool. En minä tiedä kuinka iso tai millä väleillä! Mutta toi on väärä!”.

Miten niin rimaseinän rakentaminen aiheutti joskus riitoja.

Konsulentti – haa, tämä olen ollut! Konsulentti on sekä hauska muunnos konsultista (lue lisää alhaalta) että tuote-esittelijästä. Olen maistattanut mm. kivennäisvesiä ja ollut siinä tosi hyvä! Möin aivan sikana! Ja peruutin firman pakun roskiksia päin, ei paha.

Sairaan- tai terveydenhoitaja tai lääkäri (mutta ei Valelääkäri!) – Hoivavietti check mutta en kestä toisten eritteitä, meteliä, toistoja, rutiineja ja yksityiskohtaista tarkkuutta. Voinko olla vaan empaattinen ”voi voi” ihminen jossain?

Liikunnanopettaja – Laittaisin kaikki kävelemään. Aina ja ikuisesti vain kävelemään. Kunnes niiden kunto on niin hyvä ja tylsyys niin kova että haluavat itse tehdä jotain muuta.

Ripsiteknikko  – Tiedättekö miten teen paksut rajaukseni? ”Tohon noin, oho meni vinoon, pistetään päälle lisää, oho meni vinoon, no tasataan tosta vielä, oho tulipa paksu. No, ripsari peittää. No, lasit peittää”. Tervetuloa ripsihuoltoon!

Kun en tiedä varmana, vastaan transponsteri! – Arvostan suuresti Frendit-referenssiä, mutta kuten lähteessäänkin, tämä on väärin.

Tässä oli kyllä hirveän monta hyvää ajatusta! Nyt kun olen hoitovapaalla niin muuta en teekään kuin mieti mahdollisia urakäänteitä ja tästähän sitä saisi polkuja, joita tallata. Lähden tästä taivuttelemaan ripsiä jotka ehkä sijaitsevat naamassa ja joille voin ehkä suositella luovaa väriä sininen.

Sitten se totuuden puoli.

Arvasitte häkellyttävän oikein. Pääosa vastauksista sanoi ”Liikkeenjohdon konsultti”, ”myyntihommissa” tai ”joku johtaja” ja nehän on kaikki juurikin oikeita vastauksia! Ehkä lähimpänä totuutta olisi näiden vastausten yhdistelmä:

Boss ass konsultti?

Asiantuntija of some kind

Joku jakkupukunainen 😀 jotain hirveen fiksua teet tietokoneella.

Joku konsultti tai kovismuija.

Konsultti – työskentelet Start-upien kanssa.

Heille 10 pistettä ja papukaijamerkki! Olen toden totta piinkova bisnesnainen, joku asiantuntija, johtaja, boss ass ja fiksuja asioita tietokoneella tekevä konsultti. Olen myös COO, kuten joku suoraan vastasi.

Mitä Valeäiti tekee työkseen? Ole hyvä googlettaja, tässä vastaus:

Teen työkseni pääasiassa liikkeenjohdon konsultointia, eli isojen yritysten auttamista. Tämän hetkisessä työpaikassa se tarkoittaa start-up-maailman mallien, ihmisten ja yritysten yhdistämistä isojen yritysten tekemiseen. Samassa työpaikassa olen ollut vastuussa ihmisistä, toinen lemppariasiani. Vuodesta 2014 alkaen olen toiminut esimiehenä ja / tai johtajana, tykkään siitä työstä tosi paljon. Äitiyslomalle jäin COO roolista.

Eniten minua kuvaa auttaminen, sillä olen hyvä auttamaan ihmisiä heidän omissa ongelmissaan! Kuuntelen ongelmat, puran ne osiin ja palastelen takaisin paikalleen niin että syntyy selkeä kuva siitä mitä piti tehdä. Tätä on pääasiassa konsultointikin, jolloin toki annettavaan lisätään aina myös minun ja meidän omaa asiantuntemustamme alalta – mikä se sitten onkaan. Omani on digitaaliset palvelut ja liiketoiminta.

Miten oppia myymään? Kurssia tulossa!

Konsultointi on alusta loppuun asiakaspalvelua eli myyntiä. Ensin on myytävä asiakkaalle ajatus siitä että heillä on ongelma, joka on ratkaistavissa, tai mahdollisuus joka on muutettavissa rahaksi. Sitten on myytävä ajatus siitä että meidän yrityksen malli toimii juuri tähän parhaiten, jonka jälkeen myytävä juuri meidän yritys sitä tekemään. Läpi projektin myyn ajatuksia ja etenemisehdotuksia, sekä tietysti seuraavaa projektia. Myyminen onkin minun näkökulmastani lähinnä asiakaspalvelua ja kuuntelemista! Olen korvat höröllä ja kuulostelen mitä asiakas tarvitsee oikeasti. Kun löydän sen ja tiedän miten voin auttaa, homma on jo puoliksi myyty ilman luukuttamista.

Olenkin alkanut rakastaa myyntiä (vaikka totta puhuen saan tehdä sitä kotonakin vähän turhan paljon) ja haluan nyt levittää tätä rakkauden ilosanomaa muillekin! Ollaan tässä viime viikot työstettu Satun kanssa verkkokurssia joka kulkee nimellä Myynninmurtajat. Kurssi auttaa ihmisiä laittamaan myyntihousut jalkaan ja alkaa myymään vaikka se just nyt kuulostaisi inhokkihommalta. Tuutko mukaan heinäkuussa?

Loppun vielä yksi varmuudella oikea vastaus siitä mitä minä teen työkseni:

”Äiti, bloggaaja, teet sataa asiaa yhtäaikaa. Joku pomo / johtaja olet ihan varmasti jossain.”

Damn right olen, kaikkialla.