Ajatuksia töihin paluusta, päivähoidosta ja tasa-arvoisesta vanhemmuudesta

Siitä asti kun Kolmonen syntyi minulta on kyselty ”oletko ajatellut milloin palaat töihin?”. Olen vastannut joka kerta samoin: 1. En tiedä ja 2. minähän teen töitä koko ajan.

Nyt kun vauvani onkin 13kk vanha taapero, suostun jo ajatella asiaa vähän analyyttisemmin. Tänään ajattelimme asiaa yhden kokonaisen lenkin ajan Insinöörin kanssa, vielä emme ihan ratkaisuun asti päässeet.

Miten ajattelin palata töihin – vai onko se palaamista ollenkaan?

Olen tehnyt ihan Kolmosen syntymästä saakka töitä. Ensin vain vähän ja lähinnä sunnuntaisin, sitten enemmän ja enemmän. Pääsääntöisesti olen kuitenkin edelleen hoitovapaalla, ja usein on monta viikkoa etten tee mitään töitä.

Töiksi lasken tässä sovitut blogikampanjat ja konsultoinnin. Olen tehnyt pientä viestinnän, markkinoinnin ja strategian konsultointia matkan varrella tuntihommina. Näitä kaikkia töitä voisin lisätä ja ehkä haluankin lisätä.

Sitten on se työ, josta olen vanhempainvapaalla. Sitä ihmiset tarkoittavat kun kysyvät ”milloin palaat töihin” mutta siihen vastaukseni on en tiedä. Tykkään työstäni hirveästi ja minulla on ikävä ihmisiä siellä. Luulen että se tulee olemaan osa palettiani kyllä!

Haaveissa neljän päivän työviikko

En halua palata ”9-17 viidesti viikossa” töihin, siitä olen melko varma. Tai en kyllä ole varma edes siitä haluanko palata palkkatöihin vai jatkaa yrittäjänä. Toisina päivinä haluaisin vain ja ainoastaan palkkatöihin vanhaan työpaikkaani, toisina haluaisin katsoa mihin asti voisin itsekseni ponnistaa.

Jos jatkaisin yrittäjänä, voisin saada kakusta kaikki palat: voisin tehdä vanhan palkkatyöni töitä myös yrittäjänä ja silti tehdä näitä muita hommia. Sen huonona puolena on tietysti tienestin epävarmuus ja jatkuva myyntityö. Hyvänä puolena on vapaus, joka painaa nyt vaakakupissa tosi paljon.

Haaveilen siitä että tuloni riittävät maksimissaan neljän päivän työviikkoon. Tämä on aika lailla selkein toiveeni. En halua juosta tarhalle hiki hatussa joka päivä kello 16 ja huomata istuneeni koko päivän pyllylläni. Haluan löysemmän arjen jossa ehtii urheilla ja nähdä pientä tyyppiä, koska se on pieni vain parin vuoden ajan.

Sitten kun Kolmonen on isompi, saatan hyvinkin haluta tehdä taas paljon ja isosti töitä, mutta nyt vielä pari vuotta tekee vielä mieli himmata ja laittaa työ prioriteettilistalla alemmaksi.

Isien on saatava jäädä kotiin myös

Haluan myös, että Insinöörikin on Kolmosen kanssa kotona. Se on minusta ensiarvoisen tärkeää tasa-arvoisen arjen ja vanhemmuuden kannalta ja on meidän panos yhteiskunnallisen muutoksen puolesta. Haluan että myös miehet jäävät kotiin, niin että ”lapsentekoikäinen” (yök mikä sana) mies on yhtä ”riskialtis” palkattava kuin nainen. Ennen kaikkea: haluan että Insinöörikin pääsee kokemaan aamulenkit ja hiekkakakut, kuulemaan ekana taaperon uudet sanat ja maistattamaan uusia ruokia.

Insinööri oli myös isompien kanssa kotona kun minä palasin töihin, muutaman kuukauden verran. Vaikka aika ei ollut pitkä se riitti jo keikauttamaan päälaelleen ajatuksen siitä että minä tietäisin parhaiten mitä pitää tehdä. Yhtäkkiä tulin töistä kotiin ja olin ihan uunona lasten kanssa: En tiennyt mitä ne haluaa syödä ja miksi Kakkonen hermostui jostain asiasta.

Muistan kuinka Insinööri pyöräytti silmiään kun minä tein jotain urpoa ja kuinka hän oli kireänä lasten kanssa mielestäni ihan pikku asiasta. Kummankin oli hyvä nähdä toinen puoli kolikosta ja teki todella hyvää vaihtaa rooleja hetkeksi.

Silloin ei käynyt myöskään niin että se kotona ollut tekee ensin ”kaiken” kotona, sitten palaa töihin mutta tekee edelleen kaiken kotona. Oli pakko jakaa roolit puoliksi.

Mitä haluan tehdä työkseni seuraavaksi?

En vielä tiedä mitä haluan seuraavaksi tehdä. Se on yksi aika selkeä osa yhtälöä. haluan tutkia mihin kaikkialle osaamiseni venyy ja mitä uutta voisin palettiini ottaa. Vanhempainvapaiden yksi parhaita puolia on minusta niiden tuoma pysähdys ja mietintäaika, mahdollisuus tutkailla mitä haluaa tehdä. Toivoisin kaikkien käyttävän tämän mahdollisuuden!

Haluan tehdä töitä, se on aivan satavarma. Työt määrittävät paljon omasta identiteetistäni ja nautin valtavasti töiden tekemistä, aivojeni käyttämisestä ja töiden tuomista haasteista. Kotona vietyt vuodet ovat ihania ja ainutkertaisia, mutta aika aikaansa kutakin.

Kolmonen menee päivähoitoon ehkä vasta vuoden päästä

Kolmonen voisi mennä päivähoitoon milloin vain, minulla ei ole siihen suuria ajatuksia. Isommat menivät kumpikin suoraan isoon julkiseen päiväkotiin noin puolitoistavuotiaina ja se ainakin meni tosi hyvin.

Haluaisin sen aloittavan päiväkodissa elokuussa 2021, koska tuohon viereen olisi silloin noussut uusi päiväkoti ja uuden syyskauden alussa olisi hyvä aloittaa. Kolmonen olisi silloin kaksi, joka sekin on varmaan hyvä ikä aloittaa. Sitä en vielä tiedä ihan varmaksi kestääkö taloutemme tuohon asti yhden (tai peräti vain puolikkaan, jos olen yrittäjä) ihmisen palkalla.

Tällä hetkellä olemme suunnitelleet alustavasti niin että jossain kohtaa ennen tuota elokuuta Insinööri olisi kotona Kolmosen kanssa – milloin ja kuinka kauan on vielä auki.

Miten mieletön onni että minulla on varaa näitä kaikkia pohtia ja pitää vielä ratkaisut avoinna! Mutta auki ne tosiaan vielä ovat, eikä minulla ole vieläkään vastausta kysymykseen. Tosin nyt vastaus on muuttunut muodosta ”en tiedä, enkä halua vielä edes ajatella asiaa!” muotoon ”en tiedä, onko sulla jotain kiinnostavaa ehdolla?”

Lue myös: 

JAA
0 Comments