Saanut töissä pari ahaa-elämystä, muutaman kivan palautteen, pari(kymmentä) epävarmuuden ja huijarisyndrooman hetkeä mutta myös kolmen tunnin huippusetin, jossa aivot kärysi ylikierroksilla ja keskittyminen oli totaalinen. Ihanaa.
Käynyt kesän ekan Lintsit. Vihdoinkin 120 rikkonut Ykkönen tuli mun kanssa reippaasti vuoristorataan, vaikka pelotti hirveästi. Minä kiljuin ja se oli aivan chillisti. Myöhemmin opin, että sillä oli silmät koko matkan kiinni.
Käynyt lenkillä yksin ja lasten kanssa. Nyt kun ne kumpikin pyöräilee hyvällä vauhdilla ja vakaalla otteella, me voidaan lähteä oikeasti koko perhe juoksu+pyörälenkille. Miäletöntä!
Panikoinut niitä keskenään kolaroivia pyöräilyhulluja (= rakkaat palleroni). Ei helvetti. On se hienoa että kumpikin osaa nyt pyöräillä, mutta voisiko se toinen ymmärtää ettei muita päin voi ajaa? Ihan liian hermostuttavaa touhua mulle.
Ajanut ekaa kertaa ikinä potkulaudalla itse.
Käynyt salilla ekaa kertaa kuukauteen. Heti kesäkuussa sitten taas.
Alkanut pitää tonttihankkeesta. Kohta sinne tulee kuoppa ja se on sairaan siisti juttu.
Istuttanut kukkia. Apua. Tämä + tontti + Prisma + lähiö..olenko aikuistumassa?
Ärsyyntynyt ja siten oiketetusti marttyyrina kiukutellut pöydälle jätetyistä tiskeistä, keskellä eteistä majailevista kengistä, liian täydestä bioroskiksesta ja ikuisesti seilaavista nukkekamoista.
Saanut aamulla viereeni yhden iloisen pienen äitienpäivän toivottajan ja toisen jolla kuulemma ei ollut mitään asiaa, mutta kylmä olisi. Käpertyi kainaloon lämmittelemään, se oli riittävä toivotus ja paljon enemmänkin.
Panikoinut punkkeja. Nyt on tonteilta varma havainto, eikä meillä vieläkään ole rokotuksia. Huomenna hoidetaan.
Ostanut vahingossa ruskean huulipunan. Ne oudon makeet Ozzy-lasit nyt vielä menee mutta tähän vedän rajan.
Nauhoittanut vielä yhden podcast-jakson, sittenkin. Todennut taas kerran että se on tosi kivaa hommaa.
Nähnyt ihanaa ystävää monen tunnin ajan ilman mitään tekemistä, suunnitelmaa tai kissanristiästä. Haahuiltiin ympäri Helsinkiä vähän väsyneenä, puhuttiin ihan kaikesta, juotiin maltillisesti, syötiin liikaa ja naurettiin. Aivan parasta.
Keksinyt sillä reissulla, että varttuneiden naisten kasvohoitosarjan nimi pitäisi olla Au Maturel.
Vihdoin osannut hellittää sellaisesta velvollisuuden tunteesta että pitäisi kirjoittaa jotain, ja kirjoittanut vain silloin kun olen halunnut kirjoittaa jotain. Same same mutta iso ero.
WhatsApp-riidellyt ja -sopinut.
Tehnyt monta koomista autocorrect-virhettä (tämä ei liity ylläolevaan riitaan).
Pessyt ainakin kymmenen koneellista pyykkiä.
Suunnitellut ihan kohta koittavaa NYC reissua, YEAH BABY!
Miettinyt matkalla tontille pyöräilevien typpien luo, että tässä se kyllä on. Hyvä arki, hyvä elämä. Prismaa ja iltapalaa, verkkareita ja korkokenkiä, töitä ja kevätjuhlia, mutaisia housuja, kasvustrategioita, seminaareja ja kadonneita sormikkaita. Niin paljon kaikkea, välillä liikaa mutta ei koskaan liian vähän.
Olen ollut sopivasti onnellinen sitten kai.
