Tandemlaattaa ja ämpäriskaboja

Warning: sisältää eritteitä.

Että sellainen yö.

Kakkonen parani hienosti omasta oksutaudistaan päivän aikana, oksennuksia ei tullut kuin yksi aamulla ja loppupäivä meni kuumeessa.

Mökkihöperoityneenä lähdin käymään Stokkan alennuksissa vielä illallisen jälkeen (sitä pastaa, joka oli ok mutta ei varmaan enää ikinä maistu sattuneesta syystä.) Ennen kuin pääsin edes perille, maha oli paisunut valtavaksi. Näytin puolivälin r.o.n.:lta. Matkalla soitin äidille ja totesin että taitaa tulla meille kaikille sama tauti, ja siinä tapauksessa saisi tulla pian että ehditään toipua lauantain ristiäisiin.

Korkeimmat voimat taisi kuulla toiveen, sillä kotimatkalla tuli Insinööriltä tieto, että Ykkönen on oksentanut. Kotona odottikin ylpeänurhea kärsijä, joka ilmoitti iloisesti että tuli oksennus ja heti sen perään veti uuden setin keittiön lattialle. Omakin olotila alkoi muistuttaa jo kovasti melkein päivälleen 10kk sitten koettua, ja mahakin alkoi olla melkein yhtä iso. Koska olin melko varma, ettei sieltä kuitenkaan Kolmosta ole tulossa, valmistauduin pahimpaan.

Niinpä äiti ja sen tytär teki hienon siskonpedin olkkariin, laittoi Madagaskarin pyörimään ja otti ämpärin väliinsä. Alkoi kova skaba: kuka eka ämpärissä!

Ykkönen voitti. Näemmä kaksivuotias alkaa olla jo niin ihminen, että se tajuaa kun oksennus on tulossa ja osaa tähdätä pyydettäessä ämpäriin (tai vaikka vesilasiin, kuten äsken). Hurraa sille!

Siihen se riemu loppuikin. Seuraavat kahdeksan tuntia tanssimme Ykkösen kanssa pirjorumbaa, aicarambat aina tunnin välein kaikuen. Makasimme käsi kädessä siellä lattialla ja paijattiin toinen toisiamme. Insinööri toimi siivoojana ja Kakkosen silittäjänä. Kakkonen taas oli oikein mallikelpoinen ja nukkui huutoyrjöjen yli.

Aamu valkenee nyt toiveikkaana. Viereeni kömpi yksi lämpöpatteri tuossa äsken, oksensi ihan vain vähän ja jatkoi uniaan. Mulle ei uni enää maistu, mutta ruoka voisi kohta maistuakin.

Tämän seikkailuyön paras puoli oli ehdottomasti se, ettei sen aikana tarvinnut ponnistaa. Sitäkin on tehty, ja näin jälkikäteen tajuan että hyissssssaaatana, mil helveel siitä selvisin??

Nyt siis toipilaspäivään pyykkiä pesten ja banaania syöden. Toiveikkaasti ajattelen, että pahin on nyt takana ja selvisimme verrattain helpolla.

Täyskaato on vielä tosin tulematta, joten veikkauksia Insinöörin ensimmäisen satsin ajankohdasta otetaan vastaan!