Voi Kapun metsä ja sen ihanat tyypit. Miten monta hetkeä tuo pieni peli toikaan kotiäitiaikana! Puhelin käteen, itku seis ja mutsi relaksi. Suosikkilistalla taaperovaiheessa, ehdottomasti.
Sittemmin ei olla kauheasti pelejä pelailtu. Kauhukaksikko joko juoksee nakuna ympäri sohvaa tai tuijottaa Frozenia. Ja sitten tässä eräänä päivänä korviini kantautui huhu, että Kapu-porukka on tehnyt uuden pelin, tällä kertaa Ylen julkaisemana.
Piti testata heti. Toimii.
Kumpikin naulatui peliin kiinni siinä määrin, että ”oli pakko” ladata sama peli vielä Insinöörin puhelimeen ja ostaa itselleen ruoanlaittoaikaa.
Eipä sillä, täytyy myöntää että muakin koukutti katsoa minkänäköinen mun kukasta nyt tulee, kun teen siihen tälläisiä pisteitä.
Nuottiniitty -niminen (ilmainen) peli on tietysti tälläisten nollasitoutumisenikäisen lapsen käsissä aika nopeasti pelattu puhki, mutta pelin ihanuus kyllä säilyy ihan kohtuullisen pitkään. Etenkin kun aluksi jopa näin aikuiselle tuli monta sellaista ”ai se menee noin, onpa hauska!” oivallushetkeä. Ja loppuajan voi käyttää siihen kukan kuvioinnin hinkkaamiseen.
Jatkoon!
