Vaahtokarkkiröyhyjä

Takki niin sanotusti tyhjänä.

Yhdessä viikonlopussa yhdet ristiäiset, yhdet häät, yhdet (tai tavallaan kahdet) 60v juhlat ja yhdet 3v juhlat. Yli 300 kuvaa, viisi kakkua ja yhtä monta serkkua, parikymmentä tätiä/setää/isovanhempaa ja muutama muu kymmen lähintä sukua. Kaksi kahdeksansadan gramman irtokarkkipussia niitä ikävöiville amerikkalaisille, yksi 40 gramman pussi niistä haaveilleelle ensikertalaiselle. Tunnissa suoritettu hikisiivous, jonka päätteeksi syke noin 150, toisessa tunnissa, vieraiden jo lähdettyä, uusi siivous ja niiden noin seitsemän pyykkikoneellisen pyykin viikkaus.

On syöty vaahtokarkkeja, nähty ja halattu, vaihdettu kuulumisia ja tampattu jalkaa ensikertalaisen (!) ja siihen nähden(kin) huikean hyvän hääbändin tahtiin. Letitetty ponien häntää, leikitty isojen tyttöjen legoilla, saatu ja hävitetty lukemattomia pinnejä, pampuloita, röyhelöitä ja kimalteita. Puhallettu tuikku kakun päältä, kun äiti unohti hommata oikean ikäkyntillän. Syöty Niiskuneidiltä pää ja jalat pois, sekä yksi oma kirjain. Jätetty muu kakku täysin koskematta. On saatu prinsessa talouteen, ja aika androgyyni pikkuveli sille. Pinneineen ja kynsilakkoineen.

Jahka pääsen tästä sohvalle kuolemaan ja tasaantumaan taas yhteen hulluun viikkoon, näytän teille osan tunnelmista valokuvina.

Mutta ensin; osa siitä ihan pienestä irtokarkkipussista, joka päätyi erään vähän isommankin haaveilevan taskuun.