Vaatekriisistä toiseen

Tässä taloudessa ei taida olla kenelläkään juuri nyt asiat kovin hyvin vaatepuolella.

Kävin ostamassa aurinkorasvaa pienille, kun kuulin että tuolla tämän kodin ulkopuolella on kesä, jolta lapsia tulisi varjella. Sivuhuomatuksena sanottakoon, että suomalaisille paras sää on selkeästi +15, silloin ei kukaan valita liian kuumasta / kylmästä. Kun mittari vetää yli kahdenkympin alkaa armoton ”yök miten kuuma ja mun paperinvalkea iho palaa”. Ymmärrän tämän osin nykyään kun tota paperinvalkeaa ihoa on monta neliötä minunkin hoidettavani.

Asiaan. Menin siis kuuliaisena äitinä apteekkiin, koska normaalit rasvathan tappaa lapsen ensin syöpään ja sitten tuhoaa luonnon. Harmi vain että apteekissakin kohdeltiin kuin olisin ollut kyselemässä aselupaa vastasyntyneelle. Hyllyillä oli kymmenkunta ”kids” -purnukkaa, mutta kun olin niistä yhtä ostamassa, sain läksytyksen. Eihän tätä saa lapsille käyttää. Pyysin osoittamaan purkin jota saisi käyttää. Sain uuden läksytyksen; vaatteillahan lapset pitää suojata ja pitää ne pois auringosta. Nyt ymmärsin että apteekkari ajatteli minun läästivän rasvaa huviksi mukana olleen kaksikuisen vauvan iholle. En jaksanut korjata, vaan sanoin että rasvalle on tarve, voisitko jonkun myydä kiitos. Sain purkin mukaani muistutuksen kera: vaatteilla suojataan.

Ja siitä päästään ongelmista suurimpaan. Ne saakelin vaatteet. Sen puolentoista vuoden aikana, jota minulla on nyt lapsia ollut, en varmaan koskaan ole nähnyt päivää, jolloin lapsella olisi vaatteet hyvin. Tarkoitan: oikean lämpöiset, käyttötarkoitukseen sopivat, kulutusta kestävät, oikean kokoiset, laadukasta materiaalia, mukavan tuntuiset, luontoa suojelevat (pakollinen hippilisäys), ehjät, puhtaat, sileät ja vähemmän kuin henkilöauton verran maksaneet vaatteet. Ai niin ja kivan näköiset. Sitä päivää vain ei voi olla.

Tämä hakkaa tajuntaani lähes aina kun haen Ykköstä: 

Taas sillä on liikaa päällä. Sillä ei ole tarpeeksi päällä. Hitto toi takki on kyllä aivan liian isot, ja nilkat vilkkuu housuista. Onkohan toi spagettia vai oksennusta? Katos, kumppari on mennyt rikki. Ja tukka sojottaa taas kuin lokinpesä. Eikä edes katsota nenän seudulle,
siellä on vaan kuivunutta räkää ja mustikkajugurttia poskella.
 

Millä helvetillä tee muut äidit saatte lapsenne niin hyvin puettua? Ja vielä otettua niistä jotain päivän asu kuvia?? Lupaan pyhästi että jos joskus oma jälkikasvuni näyttää salonkikelpoiselta ja minä myös, laitan tänne perhepotrettien kuninkaan, jossa tietenkin luetellaan kaikkien vaatteiden ostopaikka.

Sitä ennen tyydyn kehittelemään maailmaa valloittavaa iPhone -sovellusta, johon syötetään lapsen kasvukäyrät, ruokatottumukset, vilukissa-aste, ja käytössä oleva vaatekaappi + budjetti. Sovellus hakee sitten päivän sään ja kertoo sinulle (tuuli huomioiden) mitä päälle pitää laittaa. Sehän vois vaikka samalla oikeastaan ilmoittaa mitä pyykkiä pitää pestä. Ja minkä kokoisia vaatteita ja millä sadekestävyydellä pitäisi alennusmyynneistä nyt ostaa. Ettei tarttisi taas ostaa sesonkiaikaan täydellä hinnalla väärän kokoisia.

Perun sanani. Onneksi se kesä on tulossa. Sitten saa nimittäin nämä kaksi vekaraa juosta alasti. Rasvattuina. Varjossa.