Tässä on tapahtunut niin paljon kaikkea että tuntui tarpeelliseksi kirjoittaa taas muistiin minkälaista elo vauvan kanssa onkaan.
Ensinnäkin, vauva sai nimen! ❤️Ihanat juhlat oli ja ihana nimi tuli, se päätettiin perinteisesti suunnilleen päivä ennen ristiäisiä. Teille se jää taas kerran valitettavasti salaisuudeksi mutta Nelonen on ihan yhtä vakiintunut nimi joten käytetään sitä edelleen!
Sitten se kasvupuoli: voi leuat, posket ja makkarat sentään! Puntari heilautti 2kk neuvolassa komeat lukemat 6,6kg (and then some) ja 60,5cm. Vaatekoko 62 meni käytännössä ohi tältä tyypiltä ja olen nostellut kaappiin jo koon 68, huh huh.
Ei meillä vertailla mutta vertailin kuitenkin: käytännössä samalla tavalla imetetyt ja melkein samoista syntymäpainoista lähteneet aiemmat kolme lasta ovat saavuttaneet tuon painon kukin hiukan myöhemmin. Kakkonen pari viikkoa Nelosta myöhemmin, Kolmonen viisikuisena ja Ykkönen puolivuotiaana.
Nelonen on siis hyvässä vauhdissa matkalla kaikkien aikojen enkkoihin, hyvä vauva ja hyvä minä! Kuinka hienoa että tämän kasvumestarin ruokinnan jälkeen maitoa riittää vielä muillekin vauvoille, kyllä tässä saa olla tisseistään ylpeä.
Neuvolakorttiin merkattin komeiden lukujen lisäksi hienosti sujuva elo ja tyytyväinen vauva – Nelosen kaikki seitsemän leukaa tärisivät hänen hymyillessä oikein kauniisti terveydenhoitajalle! Vauva alkaa muutenkin olla enemmän vauva kuin vastasyntynyt pötkö. Hän ottaa jo valtavasti kontakia muihin ihmisiin ja on erityisen kiinnostunut muista lapsista. Hymyilee, juttelee ja katselee kuin olisi ollut täällä aina. Hän viihtyy jopa hetken lattialla hereillä, kitisemättä!
Hauskinta on se jos Nelonen on sylissäni kun juttelen jonkun muun kanssa. Jossain kohtaa jutustelua tulee tunne, että joku tuijottaa minua. Katse alas syliin, siellä eräs napittaa intensiivisesti ja läväyttää valtavan hymyn kun suon hänelle katseeni. Niin liikkis.
Vielä eletään aika lailla vastasyntyneen elämää (vaikka käsissä vauva tuntuu noin kolmikuiselta..) eikä mitään selkeää rytmiä ole mutta jotain kyllä on muodostumassa! Päivisin hän valvoo aika tarkkaan sen 60-90min (jonka näin neljännellä kerralla olen oppinut olevan pienten vauvojen hereilläoloaika) ja sitten nukahtaa 45min – 3h unille. Nukuttamisesta en edes halua puhua koska näen jo nyt että vastassani on yhtä kova haaste kuin Kolmonen aikanaan.
Ei ole tässä taloudessa sitten yhtäkään sellaista “laitoin tutin suuhun ja paijasin pari kertaa niin se nukahti” -vauvaa, ei. Täällä saa välillä tehdä kaikki temput että herra Valpas malttaa nukahtaa. Sivumennen sanottuna: Kantoliina on kovassa käytössä, tutti ei maistu mutta tuttipullo kyllä.
Aamuisin se ei kyllä jaksa valvoa vaan menee jo 30-60min jälkeen nukkumaan. Ilta ja yö menee usein lähes tismalleen samalla kaavalla. Vauva nukahtaa joskus 19-21 välissä yöunille ja syö ekan kerran 01-02 välissä. Jos se on nukahtanut seiskalta, herätämme sen vielä vaipan vaihdolla syömään kunnolla 21-22 aikaan.
Toinen syöttö on noin 4-5 aikaan ja sen jälkeen alkaakin sellainen show etten minä enää nuku. Vauva nukkuisi kyllä, mutta minä en koska kainalossani ei tuhise suloisesti vauva vaan metelöi joku kiemurteleva alle metrin pötkylä. Se rohisee, ähisee, kääntyilee ja melkein herää. Joskus myös heräilee tunnin välein parkumaan. Vauva herää usein lopullisesti 6.30 niin että sen kanssa on pakko nousta.
Tämä kaikki yön säätö toistuu oli vauva sitten kapaloitu tai ei, päätyä nostettu tai suolasuihkeita laitettu ja nenää imuroitu eli odotan sen parhaimman taian toimivan tähänkin – aika saa korjata.
Muuten täällä on kaikki kyllä niin erinomaisen hyvin. Havahduin siihen että vauva on kahdeksan viikkoa ja vaihe nimeltä “vauva on itkuisimmillaan 6-8 viikon ikäisenä” on jo menossa pois. Eikä tämä ole ollut itkuinen, ei sitten yhtään. Ihan alun vatsaväänteiden jälkeen täällä on täysin tyytyväinen tyyppi niin kauan kun sen tarpeet hoidetaan. Vaipan vaihto, ruokailu, röyhtäyttäminen, liikkeessä pysyminen ja nukuttaminen oikeaan aikaan pitävät täällä elämän aika seesteisenä. Ei iltaitkuja, ei yöhuutoja, ah. Olen niin kiitollinen tästä!
Myös koko perheen dynamiikka alkaa löytää uomansa ja Kolmonen on ihana vauvan kanssa ❤️ Välillä se toki hakee huomiota luovilla keinoilla mutta pääsääntöisesti kaikki sujuu kahden pienen kanssa hyvin.
Minä olen löytänyt varmuuden vauvan kanssa olemiseen eikä vaikkapa leikkipuistoon tai bussiin meneminen mahdollisesti heräävän vauvan kanssa pelota. Tuntuu että tuli mitä tuli, pärjään! Tällä rehvakkuudella kävimme jopa koko porukka Flamingossa kylpemässä ja sekin meni hyvin, siitä joskus myöhemmin lisää.
Ai että, kahden kuukauden rajapyykki se vain toimittaa aina. Joka kerta tässä kohtaa on ollut sellainen tästä lähtee -fiilis että paremmaksi vain muuttuu!
Lue myös: