Kolme pientä porsasta ja yksi tyhmä susi

0 No tags Permalink

Olihan se varmaan vähän huono ajatus. Varsinkin kun möin sen isommille sillä isolla hämähäkkikiipeilyverkolla. Ehkä myönnän että se niiden oma idea puolet pienemmästä laivapuistosta olisi ollut vähän…hallittavampi. 

Aluksi kaikki meni suorastaan hienosti. Yksi onnessaan rattaissa, kaksi vieressä kävellen, söpösti saman sateenvarjon alla. Puistossa ne kaksi lähti liukumäkeen ja pienin istahti edelleen onnellisena hiekkalaatikolle. Minä istuin maireasti laatikon reunalla, heitin kuvia Instagramin ja hymyilin kaikkitietävän rauhallisesti sille kateellisen ihailevasti katsoneelle yhden taaperon äidille. Katsohan, kolme menee siinä missä yksikin!
Sen saman äidin ilme oli jotenkin vähemmän ihaileva ja enemmän tuomitseva siinä vaiheessa kun nostin kengättömän Kakkosen pois liian korkeasta liukumäestä ja huusin samalla tismalleen toiselle puolelle puistoa ”oota vähän Ykkönen, ei mitään hätää, tuun ihan just auttaa sut alas!”
Ja silloin kun Ykkönen valahti omin avuin sieltä liian korkeasta rengaskeinusta vähemmän sulokkaasti alas, voisin vaikka vannoa sen saman äidin napanneet vaivihkaa ylimääräisen e-pillerin suuhunsa. 

Kun se vanhin sitten kysyi komen metrin korkeudelta, siinä myyntipuheessa mainitusta hämähäkkiverkosta käsin, että mikä sua oikein pelottaa?, jouduin vihdoin myöntämään: no kun mä en pysty vahtimaan täällä teitä kaikkia kolmea samaan aikaan, tule alas ny vain. Ja heti perään sain taas harjoittaa pitkänmatkanhuutoa ”Kakkonen tulen ihan kohta laittamaan sen sun kengän, älä liiku mihinkään!”

(Kuvassa erittäin pienenä pisteenä kaukaisuudessa yksi kappale Kakkosia vähän pulassa. Ja tässä lähellä yksi kappale äitejä.)
Siperia – Seppäri – opettaa. Tai ei, sillä ajattelin mennä vielä iltapäivällä koko porukan kanssa stokkalle. 
On tämä silti helpompi suoritus kuin esim 42,1 kilometrin juokseminen. Joku meidän perheestä harrastaa sitäkin tänään. 
0 No tags Permalink

Poika nimeltä Päivi ja tarkat mekkospeksit

0 No tags Permalink

”Jo 11 päivää ilman Valeäitipäivitystä…” valitteli tekstiviestillä ykkösfanini. Siis isäni. No olisihan tässä kaikenlaista, hassunhauskoja letkautuksia lasten suusta (”nurtsi on se missä voi istua ja siellä on kaljaa”), käsittämättömän vaikeaa kasvattamista (yksi lyönti esikoiselta on maailmanloppu, kuopukselle hermostutaan vasta kuudennesta), menoa ja meininkiä ja koomisia hetkiä kevätjuhlissa. Vesirokon armeliaasta päättymisestä ja heti sen perään tulleesta täiuhasta. Kännykästä löytyy jopa blogia varten kuvattuja kuvia hääpäivän vietosta, mahtavasta hotellista ja sen antimista (ihan ruoasta). Mutta kun. En vain ole sitten saanut aikaiseksi, anteeksi.

Tähän liittyy kuitenkin myös tärkeä periaate. Olen päättänyt, etten kirjoita tänne vain siksi, etten ole kirjoittanut pitkään aikaan. Kirjoitan, jos haluan, jos siltä tuntuu. Se on ainoa tapa saada edes puolilaadukasta tekstiä syntymään, olen huomannut.

Valeäiti elää ja kukoistaa kuitenkin aika vahvasti nopeammissa medioissa Instagramissa (@valeaiti) ja Facebookissa. Jälkimmäiseen huomaan usein aloittavani niin pitkän statuksen, että siitä saisi jo postauksen. Siispä jatkankin tätä uutta periaatettani lisäyksellä: ”kirjoitan vain silloin kun siltä tuntuu. Lyhytkin postaus on ok”.

Tähän liittyen, tänään aiheenamme varsin ajankohtainen koomisuus. Päiväkodissahan kasvatetaan aika vahvasti tyttöjä ja poikia, ei lapsia. Vaikka en todella mikään sukupuolineutraalikasvattaja olenkaan, löytyy minusta ripaus kapinahenkeä. Siksi olinkin kohtuullisen innoissani, kun Kakkonen halusi mennä tänään mekossa tarhaan. Minä tästä riemastuneena kaivoin eräänkin täydellisen kokoisen, vähän käytetyn, ylihintaisen merkkiyksilön esille ja laitettiin se ihan onnesta soikeina päälle. Tyttöjätkäni kävelee lätkäpelaajan askelin, paljas peppu vielä vilkkuen innoissaan peilin eteen peilaamaan. Seisoo siellä hetken vain tullakseen takaisin ilmoitusluontoisen asian kera.

”Ei sovi mulle”*.

Vein tarhaan lököverkkareihin ja haipaitaan pukeutuneen pojan. 

*vahva epäilys, ettei mekko yksinkertaisesti kelvannut koska siinä ei ollut kukkia. Kaikissa mekoissa on oleman kukkia. 

0 No tags Permalink