5 tapaa saada lapset ulkoilemaan huonollakin säällä

Lasten pitäisi ulkoilla joka päivä sanoo ikivanha suomalainen vanhemmuuden opas. Paljon ulkoilleet lapset on terveitä, syövät reippaasti ja nukahtavat helpommin. Ainakin kun vertaa niihin päiviin jolloin maataan yhdessä sohvalla ja syödään karkkia.

Meillä ei ulkoilla tarpeeksi, voin suoraan tunnustaa. Lapsemme ovat niin rauhallista sorttia että sellaista perinteistä seinille kiipeämistä ei helpolla tule. Voivat hyvin olla sisällä piirtelemässä ja lukemassa vaikka kaksi päivää putkeen ennen kuin energiaa kasaantuu. Toisissa perheissä ulkoiluun on varmasti syntyneet jo taaperoiässä pakolliset rutiinit: ulos mennään joka päivä, koska muuten hajoaa kaikilla pää.

Ehkä toisissa perheissä lapset jopa itse menevät mielellään ulos? En tiedä, sellaisesta ei ole kokemusta.

Koska olen paatuneen laiska mutsi mutta haluan kuitenkin edes lasten välillä haukkaavan sitä kasvattavaa happea, olen kehittänyt muutaman konstin ulospotkaisuksi. Löysin myös eilen projektiduunin yhteydessä Reiman sivut jossa on sen sata ulkoleikkivinkkiä, joten pöllin niistä eniten innostaneet tähän mukaan. Samoin perinneleikit ry:n sivuilla on hirmuisesti hauskaa tekemistä!

Viisi vinkkiä lasten ulkoilun kannustamiseen

1. Pakota. Tarkoitan, ota tavaksi

Ulos mennään, eikä sitä kyseenalaisteta. Aloita heti taaperoiässä säännöllinen, mieluiten jokapäiväinen rutiini. Ulos mennään, säällä kuin säällä! Lopulta lapsetkin jo haluavat puistoon. Vähän isommat lapset keksivät tekemisen itse! Tämä voisi ihan hyvin olla yhtä itsesään selvä asia kuin hampaiden ja käsien pesu. Jos teilläkään ei ole, lue pidemmälle.

2. Mene itse mukaan

Esimerkin voima ja kiva seura – pettämätön yhdistelmä. Puistoilu ei todellakaan ole jokaisen juttu, mutta muista että ulkona voi tehdä paljon muutakin. Myös laiskan perheen ulos saaminen onnistuu kun tiedossa on jotain kivaa yhteistä tekemistä. Lähtekää eväsretkelle viereiseen puistoon. Käykää pulkkailemassa. Kävelkää kauppaan. Jahdatkaa Pokemoneja. Menkää etsimään eläinten jälkiä. Lähde itse kävelylle ja pyydä vain toinen lapsi mukaan vaikka potkulaudalla. Kaikki lasketaan! Parhaiten onnistuu kun eväät on mukana, vaikka se eväs olisi vain ryppyinen omena. Ruoka maistuu aina paremmalta ulkona.

3. Lahjo: Ulkoiluminuutit kerryttävät pädiminuutteja

Tästä en ole kovin ylpeä, mutta se toimii kuitenkin. Instagramin puolella tekemäni kyselyn perusteella tämä sitä paitsi on teillä kaikille muillakin ykkösvinkki joten annetaan palaa! Sovi lasten kanssa, että jokainen ulkona oleiltu minuutti kerryttää ruutuaikaa. Riippuen lapsesta voi vaihdella kerrointa, joko niin että aikaa tulee yksi yhteen (puoli tuntia ulkoilua on puoli tuntia ruutua) tai sitten jotenkin muuten.

Kerroin on tärkeä jos lapsesi sattuu olemaan yhtä a) nokkela ja b) kilpailuhaluinen kuin omani. Se yksi viikonloppu neljän tunnin ylimääräisellä ruutuajalla ei ihan heti unohdu.

4. Anna jokin leikki pohjaideaksi

”Mut ei siellä ole mitään tekemistää-äääh” on isojen lasten yleisin vastalause ulkoiluun. Älä mene lankaan, oikeasti lapset keksivät kyllä itse tekemistä vaikka ruohomättäistä. Joskus kuitenkin auttaa kun annat heille alkuun jonkun uuden idean. Kokeile vaikka näistä jotakin.

Talvella kun lumiukot on niin nähty, pulkka ei liu ja loskalla ei ole kiva rakentaa, pitää joskus miettiä vähän muita keinoja nauttia lumesta. Instan puolelta tuli hyvä vinkki: Anna lapsille vesivärit, joilla saa maalata lumeen! Loistava idea!

Toinen vakio on suojasään saippuakuplaleikit – yksi puhaltaa ja muut juoksee puhkomaan. Kuivana kesänä pihasadetin rokkaa toki aina.

Pyydä lapsia lakaisemaan / pesemään terassi tai vaikka talon seinä. Seiniäkin voi ”maalata”vedellä!

Jos taloyhtiössäsi ei ole nihkeilijöitä, vanha kunnon katuliitupurkki viihdyttää aina. Pyydä heitä piirtämään jokin tietty kuva tai tekemään ruudukko hyppelyyn.

Anna lapsille jokin (halpa) kamera ja käynnistä valokuvauskisa. Sinä annat teemat ja heidän tehtävä on ottaa kuvat!

Viritä metsään taskulamppurata: kiinnitä (luontoystävällisesti) puiden runkoon heijastimia ja sitten pistät lapset etsimään niitä kilpaa pimeällä. Hifistelijä käy vielä jokaisen heijastimen luo tekemässä jonkin tehtävän!

Nappaa netistä joku uusi leikkivinkki: Lohikäärmepyrstö, Aku Ankka -hippa ja Kehän murtaminen oli viimeksi meidän lapsille riittäviä kimmokkeita surkeaankin säähän ja takaisin tuli tosi kuraisia ja punaposkisia lapsia – voitto!

5. Uhkaile – siis tarjoa vaihtoehto!

Lapset tykkäävät kun saavat itse osallistua päätöksentekoon. Anna siis vaihtoehtoja! Hirveän kivasti toimii kun kysyy ”haluatteko siivota vai mennä ulos?” Lopputulos on joka tapauksessa hyvä. Oikeastaan lopputulos on riitaa ja väittelyä, mut voit ainakin sanoa tarjonneesi toisiakin vaihtoehtoja.

Bonus: hävitä jotakin arvokasta metsään

Viimeaikaisten kokemusteni mukaan yksi tehokkaimmista keinoista saada sekä lapsi että äiti vielä myöhään illalla ulos pimeään pakkaseen on hävittää jotakin arvokasta, vaikkapa kännykkä. Vieläpä niin että tavaran tiedetään mahdollisesti hävinneen ulos. Taskulamput kädessä on tavallaan ihan kivakin kulkea kahdestaan vanhoja reittejä pitkin, tulkita missä milloinkin riehakas serkkuporukka kävi. Ulkoilua pidentää se että mennään viimeisenä paikkaan, josta etsittävä esine löytyy.

Jos joku nyt sitten miettii, niin terassin alla kännykkä pysyy ehjänä kyllä päivän, kahdenkin, jos liikaa ei sada!

17 Kommentit

  • Riikka

    Kiitos – sekä vinkeistä että tästä lähestymisestä! Henkisesti valmistauduin kokemaan huonommuutta ja syyllistymään (ja silti aloin lukea), mutta tämä olikin kiva juttu. Lisäisin vinkin, jota itse en ole oikein toteuttanut, mutta joka varmaan auttaisi: itselle edes puoliksi niin hyvät kelinmukaiset varusteet kuin lapsille. Lapsilla on joka hiton välikausi-välikerros-vesipilarisatatuhatta-merino-ponnarinlämmike, mutta onko minulla, vaikka voisin jopa käyttää niitä ainakin viisi vuotta putkeen enkä yhden kauden ja ehkä näin edes itse nauttia ulkoilusta?

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Hah, mun jutuista ei kyllä koskaan saa syyllisyyttä itselleen, melkein voin antaa sellaisen Valeäiti-takuun siitä! 😀

      Varusteet on tosi kuin vesi. Pitää olla kaikilla kunnossa.

  • Tuua.

    Yllättävän tiukassa istuu tuo suomalainen mentaliteetti, että jos on mentävä. Vieläkin, vaikka olen yli 6 vuotta asunut maassa, jossa on joka vuosi useita päiviä, jolloin säätila on oikeasti hengenvaarallinen eikä ulos voi mennä. (+ne muuten vaan surkeat säät…) Yritän siis vaimentaa sen pienen äänen, joka sisälläni sanoo että joka päivä pitää ulkoilla:D
    Hyviä vinkkejä, laitetaan korvantaakse! En ole vielä vesivärejä kokeillut, mutta laitoin elintarvikevärillä värjättyä vettä sporttikorkkipulloon ja sain lapset huijattua ulos sen avulla. Pitkään jatkuneiden 40-asteen pakkasten takia ulkoilusta ”vieraantuneet” lapset viihtyi pihalla suihkutellen kuvioita lumihankeen.

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      No, kuten arvata saattaa, meidän perheessä ei ihan sillä tavalla joka päivä oikeasti edes yritetä 😀 Mutta olisi se kivempi joskus vähän enemmän happea näihin saada! noi teidän säätilat kuulostaa aika hullulta!

  • pilami

    Kannattaa hankkia koira niin homma hoituu kuin itsestään. ? Pieniä lapsia ei voi jättää yksin kotiin koiralenkkien ajaksi joten on ihan sama mitä jääpuikkoja sataa niskaan marraskuisessa pimeydessä tuulen piiskatessa niitä suoraan kasvoihin, ulos mennään. Ja se on vain pukeutumiskysymys. Toki kannattaa sitten valita sellainen rotu joka ei alle parin tunnin ulkoilusta tule miksikään. ?
    Nyt en sitten tiedä kumpi oli ensin: muna vai kana, mutta eipä todellakaan oman jälkikasvun kanssa tuollaisista piirtely/lukemispäivistä voi kuin haaveilla. Varmaan pleikan kanssa menisi monta päivää putkeen mutta sitten kyllä surisisi jokaisen päässä liikaa kierroksia. Ja meillä kyllä lasten keskinäinen nahistelu on suoraan verrannollinen sisällä vietettyyn aikaan. Kuulostaa kyllä ihanan harmoniselta se että lapset tyytyväisinä piirtelevät sisällä sateen harmauden vallitessa ulkona. Ehkä hieman olen kade. ?
    Sitä kyllä mietin myös että voiko lasten reviirin pienuus vähentää sitä ulkona viihtymistä. Me ollaan aina aika hövelisti annettu suht pientenkin laajentaa reviiriään ja kulkea koko asuinalueellamme. Toki näihin vaikuttaa se asuinpaikka, mutta olen huomannut että monet vanhemmat eivät anna lastensa kulkea yhtä laajalla alueella yhtä itsenäisesti kuin me.
    Sitten toki kannattaa myös ostaa asunto, jos mahdollista, ojan läheisyydestä. Siellähän ne uivat näin keväisin kuravedessä onnellisina päivästä toiseen ja rakentavat sulamisvesille patoja. Itse haaveilen enää vain kuivauskaapista.

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Meillä ei ainakaan ole reviiristä kiinni! Naiivisti ajattelin kun tänne muutettiin että nythän ne on koko ajan ulkona kun on niin paljon missä mennä, mutta ei. Osittain kyllä tää vuodenaika nyt vaikuttaa, kun kaveritkaan ei samalla tavalla liiku ja ei oo leikkipuistoa heti tässä vieressä. Mutta rauhallisuus piirtelyn osalta on kyllä ihan geenijuttu selvästi, ovat aina olleet rauhallisia 🙂

      ja tärkein: MEILLE EI TULE KOSKAAN KOIRAA. 😀

  • Johanna

    Mulla taas on just ne lapset jotka itsekin toteavat ”koulussakaa ei oltu yhtään ulkona, nyt on pakko mennä ulos” ?? meillä menee niin päin että ruutuajan vastapainoksi on pakko mennä ulos-eli jos lapset pelaavat muuta duunaavat ruuduillaan,tietävät he että sen jälkeen on oltava ulkona. Homma tuntuu rokkaavan ihan hyvin näin. Ehkä osasyynä on perintötekijät koska itsekin hajoan jos olen liikaa sisällä. Kenties tästä myös ammatinvalinta, lastentarhanopena ollaa ulkona säällä kuin säällä ? ja sen open lapset myös..

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      no mut ihanaa! todellinen lahja elämään jos ulkoilun ja liikkumisen tarve on ihan luonnostaan 🙂

  • Laura

    Kiinnostava teksti. Mää olen itse niin ulkoilmaorientoitunut, että en ole edes ajatellut, että voitais olla pari påivää sisälläkin!
    Meillä oli pieni koti ennen ja sen ansiosta oltiin aina pihalla. Nyt asutaan isommassa, mutta vieressä on puisto, johon kerääntyy lapset iltaisin ja nyt sitten nautitaan siellä jälkkärikahvit, kun lapset juoksee ympyrää.
    Mää oon kuvitellut, että näin tekee ”kaikki”.
    Ne on just niin olleet aina ulkona, että mua ei siihen tarvita. Pärjäisivät kaksinkin, mutta määkin kaipaan raitista ilmaa..

    • pilami

      Mä tunnistan tästä itseni. Välillä aina havahdun tosiaan siihen että kaikki lapset eivät tuolla ulkona leiki samaan tapaan. Mutta olen luullut että ne ovat ohjatuissa harrastuksissa. 😀 Itselleni on tullut vähän puskista se miten paljon kouluikäisten liikkuminen vähenee päiväkotilapsiin verrattuna. Kun yrittää sitä kolmea tuntia liikkumista haalia koululaisille päivittäin kasaan, niin saa siinä olla kyllä ulos niitä patistamassakin. Tämä on tällainen omassa vanhemmuudessani tärkeä ohjenuora, että liikkua pitää. Etenkin kun lapseni ei ole mikään tyyppiä kilpaurheilija tai joukkuepelaaja. Pyrimme tietoisesti siihen että elämäntavasta tulee liikunnallinen eli liikkuminen hoidetaan pyörällä tai jalkaisin ja ulkona touhutaan ihan muuten vain. Kyllähän nämä ihan sujuvasti kävelevät aikuisen tahtiin viiden kilometrin lenkinkin. Sillä tavalla olen laiska että en kauheasti jaksa olla enää kouluikäisiä ohjelmoimassa pihalla. Leikkipuistoissa päivystäminen on kyllä omalta osaltani jo taakse jäänyttä elämää. Sitten tietysti soisin että muut(kaan) vanhemmat eivät laskisi lapsiaan ulos mukana kännykkä jossa rajaton peliaika. Ärsyttää suunnattomasti kun pitää näihin ”tuijotetaan porukalla tätä kännykkää tässä” hetkiin puuttua. En ihan ymmärrä miksei sitä luuria voida jättää kotiin tai ainakin blokata sieltä jollain sovelluksella pelit ja youtube pois käytöstä.

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Joo ei tee kaikki niin! 😀 Ei kai ihan ainoa näin passivoituva perhe maailmassa mutta on meitä muitakin 😀 Ihanaa et teillä tulee luonnostaan, olen vähän kade – myös omasta puolestani 😀

  • Tytti

    Mulla on lapsi joka tulee hulluksi jos ei pääse ulos. Osasi ilmaista ulkoilutarpeensa jo ennen kuin oppi puhumaan (mm. hakkasi kengällä ulko-ovea). Nyt 8-vuotiaana harrastaa mm. partiota (ovat siellä aina ulkona, säällä kuin säällä), maastopyöräilyä, lumilautailua… Ja on parhaillaan oma-aloitteisesti pihalla jo toista kertaa koulun jälkeen. Toinenkin menee siinä sivussa vaikka on aavistuksen enemmän sisätyyppiä. Että näitäkin on!

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      ihania ulkolapsia! Olispa meilläkin – edes aikuisia! 😀

  • Drontti E.

    Mulla on takuutoimiva vinkki: Osta lapselle poni!

    Saat lapsen varmasti pihalle tuntikausiksi säästä riippumatta. Melkein aina oikein innokkaasti ja huonompinakin päivinä kiristämällä, että poni myydään jos sitä ei kiinnosta liikuttaa.

    Plussana lapsi (ja huoltojoukot) saa kavereita muista hevosharrastajista, tosi tehokasta liikuntaa ja (hullun)rohkeutta. Miinuksena on, että poni vie aika paljon tilaa, kamalasti aikaa ja kaikki rahat. Sairastaessaan myös yöunet.

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      HAHAHAH En lankea tohon jekkuun kyllä, vanhana heppatyttönä 😀 😀

  • Liisa

    Meidän naapuri joskus päivitteli, että taas ne lapset on ulkona, kun äiti on vähän kuin norjalainen. Vaikka ihan kantasuomalaisia ollaan. Mutta kotiäitinä kun olin, niin kieltämättä oltiin paljon ulkona lasten kanssa. Pienissä neliöissä olisi muuten itsellä ja lapsilla hajonnut pää. Mitä surkeampi keli sen paremmat lätäkköleikit meillä oli. ☺Liikunnan takia koin sen tärkeäksi. Ja puistossa oli yleensä lapsille ja mulle myös seuraa, ainakin hyvällä säällä. Päiväkodin kun aloittivat niin yksi hoitaja sanoo, että lapseni näyttävät olevan mielellään ulkona. Nyt esikoinen viilettää kavereiden kanssa ulkona päivittäin. Välillä käy vaan syömässä sisällä ja väännetään siitä, että läksytkin pitäis tehdä, ennen kuin ovesta taas ulos lähdetään. Kai tää on vähän sellainen mihin on pienestä totuttu, niin siitä tulee tapa. Ja ymmärrän hyvin, ettei kaikki niin kovasti viihdy ulkona. Miksi meidän pitäisikään olla samanlaisia? Hyviä vinkkejä olit kasannut. Varusteet on hyvä olla sään mukaiset. Ja se että ikätason mukaan ulkoleikkivälineitä on tarjolla. Tai yhdessä mietitään puuhaa. Oli se sitten jalkapallon potkimista, keppareita, majan/lumilinnan rakentamista joku juttu mikä houkuttaa ulos. Ollaan siitä onnellisessa asemassa, että ulkoilevat kaverit on lähellä. On leikkipuisto, metsikköä, ranta, ulkoilureittejä, pulkkamäki, ladut, luistinrata jne kaikki lähellä. Lumikasoissa on ollut tämä talvena monet hyvät leikit. Jos kaverit ei viihdy ulkona, auttaisiko yhteistyö perheiden kesken? Vanhemmat sopisivat yhteisistä ulkoiluista isommalla porukalla? Ensin piknikkiä, luistelua, metsäretkeä, lumilinnan rakentamista, jalkapallo matsia, kepparitallin rakennustalkoita, trampoliinin pystytystalkoota tai muuta kehiin koko perheiden voimalla. Ja sitten viestiä, että tänään laitetaan lähialueen muksut sovittuun aikaan ulos ja tarvittaessa vähän autetaan leikin/pelin alkuun. Ja muistetaan, ettei kaikkien täydy pitää samoista asioista. Kannustaa, houkutella ja innostaa voi, mutta ei määräänsä enempää pakottaa.

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Just näin, hyviä pointteja! Meillä on aina vaikuttanu rytmit tähän kaikkeen. Lapset ovat siinä(kin) erikoisia että nukkuvat pitkään. Pienenä siis hyvin harvoin osuttiin samaan aikaan muiden kanssa puistoon. Oltiin siellä usein vasta silloin kun muut oli jo lähteneet lounaalle. Nyt taas naapuruston osalta selvästi haasteena eri rytmit ja harrastukset. Usein kun yritän että olisko muita ulkona, muut ovatkin juuri menossa sisään tai lähdössä harrastuksiin 🙂 Me ollaan tietoisesti valittu että harrasteitakin on vähemmän joten puuhaillaan muita hommia.

      Tämä on musta kiva kuulla myös jonkun paljon ulkoilevan suusta että ”ei ole pakko kaikkien tykätä ulkoilusta” – oon niin samaa mieltä! Koska kyllä meilläkin ulkoillaan, mutta lisäksi ehkä jotain toista enemmän luetaan, lasketaan, pelataan. Tai sitten ei mutta samapa tuo, joka tapauksessa onnelliset ja hyvinvoivat lapset täälläkin on 😀 Tosin äiti haluaisi välillä lapsia enemmän ulos että saisi itsensäkin revittyä…

Tämän viestin kommentit on suljettu.