Osta lapselle käytetty puhelin, säästät luontoa ja lompakkoa (ja stressiä)

Kaupallinen yhteistyö: Swappie.com

On kulunut lähes päivälleen kolme vuotta siitä, kun ensi kertaa metsästimme puhelinta lapsellemme. Silloin päädyimme antamaan hänelle minun vanhan iPhone 6:n ikään kuin testikäyttöön. Halusimme testata miten hyvin kännykästä pystyy pieni pitämään huolta ja kestääkö arvokas luuri koululaisen menot. Erittäin hyvin kesti, lopussa koko saaga!

Kolme vuotta ja kolme puhelinta myöhemmin voinkin nyt jakaa teille ultimaattisen viisauden lapsen kännykkäshoppailusta: tsekkaa ensin käytetyt puhelimet.

Minkälaisia puhelimia lapsillamme on ollut

Tätä nykyä meillä on jo kaksi koululaista ja kaksi kännykkää. Kolmessa vuodessa olemme joutuneet ostamaan kolme uutta puhelinta:

Ykköselle uusi puhelin kahden vuoden ”testikäytön” jälkeen (valitsimme uuden Androidin);  sitten sen iPhone-korvaaja vuoden puolivälissä koska puhelimesta meni latausjohdonliitin rikki ja korjaaminen olisi maksanut enemmän kuin puhelin uutena (saakeli!); ja lopuksi Kakkoselle uusi iPhone vanhan, Ykköseltä perityn alkaessa väsyä liikaa.

Kaksi viimeistä puhelinta ostimme tehdashuollettuina Swappielta, päätös johon olen erittäin tyytyväinen.

swappie kokemuksia

Miksi ostaa puhelin käytettynä?

Kännykät ja muu elektroniikka on aikamme ärsyttävimpiä ilmasto-ongelmia: ihmiset päivittää luurinsa keskimäärin jopa alle kahden vuoden välein, osin siksi että teollisuus ajaa teknologian elinkaarta lyhyemmäksi (lähde: Eetti Ry). Älypuhelin ja muu viisas teknologia on hiilijalanjäljeltään kokoonsa nähden yllättävän paha pahis, sillä niihin käytetään paljon arvokasta ja luontoa kuluttavaa materiaalia.

”Älypuhelimen valmistus aiheuttaa 85-95% sen vuosittaisesta hiilijalanjäljestä, koska sen sisältämän elektroniikan tuottamiseen ja sisältävien metallien kaivamiseen tarvitaan huomattava määrä energiaa. Älypuhelin sisältää muun muassa kuparia, nikkeliä, kobolttia, hopeaa, kultaa, litiumia, lyijyä, tinaa, sinkkiä, harvinaisia maametalleja, rautaa, titaniumia, indiumia, kromia ja tantaalia. Vuonna 2010 älypuhelimet aiheuttivat 17 megatonnia CO2e päästöjä. Vuoteen 2020 mennessä päästöjen ennustetaan kasvavan 125 megatonniin, mikä vastaa 730% kasvua kymmenessä vuodessa.” (Lähde: Swappie.com / Sami Törmä)

Kuten kaikessa kuluttamisessa, vastuullisinta on käyttää yksi tuote kunnolla loppuun, vaikka sitten monella eri käyttäjällä. Siksi kännykätkin pitää saada kiertoon tehokkaasti. Pahinta on pöytälaatikkoon kerääntyneet liian vanhat kännykät (kröhöm, meillä ihan liian monta), joten pyri saamaan vanha puhelimesi heti vaikka Swappien kaltaiselle toimijalle joko myytäväksi tai osiksi seuraavien puhelimien huoltoa varten.

lapselle käytetty iphone

Lapselle käytetty puhelin on hyvä valinta

Kun teimme uusien puhelimien valintaa, olin aika ehdoton: haluan ostaa lapsille uudet-vanhat puhelimet. Kiertotalous on syvällä omissa arvoissani ja pyrin ostamaan käytettynä kaiken minkä vaivatta voi.

Erityisesti lapsille haluan näyttää että jo kerran rakastetun tavaran hankkiminen on ihan yhtä arvokasta kuin suoraan valmistajalta tulevan. Tässä ei siis ollut kahta sanaa. Ero muualta ostetun ihan uuden ja hyväkuntoisen Swappie-puhelimen välillä oli satasen luokkaa (ostimme iPhone 7:t eli ei taaskaan uusinta mallia), mutta säästöäkin arvokkaampaa minulle oli se että pidennän kännyköiden elinkaarta taas ainakin yhden käyttäjän verran.

Ja jos ihan totta puhutaan, niin eihän ne lapset kännyköistään aina välttämättä kovin hyvää huolta pidä. Tuntuu kivemmalta antaa niille käyttöön jo muutaman naarmun saanut – mutta toiminnoiltaan täysin uutta vastaava – puhelin kuin tuliterä vehje kaupasta. Alle kaksi sataa on minusta tosi kelpo hinta siitä!

Käytettyjä puhelimia näkee usein myynnissä kuluttajalta kuluttajalle, mutta siihen en ole koskaan uskaltanut lähteä. Tuntuu liian isolta riskiltä jos puhelimessa onkin joku vika. Swappien malli oli siksi minusta heti kiinnostava: joku on huoltanut ja tsekannut puhelimet, ja antaa niille vielä takuunkin (12kk). Yritykseltä ostettaessa pätee myös kaikki normaalit kuluttajansuojat, ja halutessani olisin voinut myydä Swappielle vanhan puhelimen vaihdossa. Yksi palvelu, helppo homma!

Kokemuksia Swappie.com puhelimista

Selasin valikoimaa muutaman illan yhdessä lasten kanssa. Kun oikeat värit, mallit ja muistin koot oli vanhempien avulla löydetty, aloin pähkäillä kuntoluokitusten välillä. Ajattelin että lapsi ei tarvitse täysin uutta vastaavaa, sillä puhelin menee kuitenkin kuorten vissiin suojaan ja toisaalta kolhuuntuu pian lisää. Jokainen Swappien puhelin on muilta ominaisuuksiltaan kuin uusi, mutta ulkoinen olemus riippuu sille asetetusta kuntoluokasta.

lapselle puhelin

Rehellisesti sanottuna pelotti ensin ostaa mitään muuta kuin kuntoluokkaa ”koskematon”, koska pelkäsin että luuri olisikin minun mielestäni huonommassa kunnossa. Väijyin siksi Swappien saamia arvioita netissä! Osa asiakkaista oli todella saanut käsiinsä puhelimen, joka vaikutti kunnoltaan heikommalta kuin minkä olivat ostaneet. Ostopäätökseni syntyi sillä hetkellä kun huomasin heistä jokaisen kiittävän Swappieta hyvästä palvelusta: puhelin oli vaihdettu samantien parempaan ja kaikki olivat tyytyväisiä.

On aina hyvän toiminnan merkki kun pienet mahdolliset virheet korjataan nopeasti, joten uskalsin ostaa puhelimen.

Puhelimet tulivat kotiin muutamassa päivässä ja ne olivat todellakin hyväkuntoisia! Ihan vain muutama minikolhu paikoissa, jotka eivät edes kuoren alta näy. Lisäksi luurit oli pakattu niin kauniisti, että ”uuden puhelimen filiis” oli todellakin läsnä. Kiiltävä, uusi puhelin sille suunnitellussa pakkauksessa tuliterän laturipiuhan kanssa sai lapsiltakin ”uuuuh”-huudahduksia eikä kukaan muistanut että tämä on joskus ollut jonkun muun rakas puhelin.

käytetty puhelin kokemuksiaswappie kokemuksia

Puhelimet ovat olleet nyt muutaman kuukauden erittäin aktiivisessa käytössä, eikä niissä ole moitteen sijaa. Edes tilauksen yhteydessä asennettuja panssarilaseja eivät ole saaneet rikki. Minä sen sijaan odotan aktiivisesti että saisin oman puhelimeni taas huoltoon…

Kuinka monta vuotta yksi iPhone kestää?

Sitä harhautuu joskus ajattelemaan, ettei ”vanhaa teknologiaa” kannata ostaa. Se ei yleensä pidä paikkansa ja oikein pidetty puhelin saattaa toimia aivan loistavasti viisi, kymmenenkin vuotta.

Ykkösen käyttöön aikanaan annettu minun vanha iPhone 6 on nyt viisi vuotta vanha ja sitä on kohdeltu todella kaltoin. On heitetty asvaltille nurkka edellä (minä), jätetty vuorokaudeksi terassin alle sateeseen (Ykkönen) ja ladattu pakkasessa ulkona, akku kylmänä (Kakkonen).

Silti luuri pelitti mainiosti Ykkösen kaksi ekaa kouluvuotta ja toimi vielä veljen ensimmäisen vuoden ajan moitteetta. Nyt se puhelin on saanut viimeisen leposijansa äitini hoivissa, jossa se toimii videopuhelimena.

Jos palataan elinkaariajatteluun, niin tuo muutamasti kadulle heitetty puhelin elää nyt viidettä elämäänsä: sen hankki minulle työnantajani uutena vuonna 2015. Minä lunastin sen itselleni 2016  ja vuonna 2017 annoin sen tyttärelleni ensimmäiseksi puhelimeksi.

Vuonna 2019 veljensä sai kunnian periä puhelimen omaksi ensimmäiseksi puhelimekseen. Vuoden 2020 alussa sen akku alkoi kuitenkin olla liian huono talvipokettamiseen, joten puhelin pääsi äidilleni viettämään eläkepäiviä. Olen iloinen että samoilla päästöillä ollaan saatu todella monta käytön vuotta.

Ja samaa odotan nyt hankituilta tehdashuolletuilta Swappien puhelimilta.

10€ Alekoodi Swappie.com!

Saat 10€ alennusta puhelinta ostaessasi Swappie.comista kun laitat koodiksi ”Valeäiti”. Ei kun ostoksille!

 

Lue myösEka puhelin koululaiselle: kaikki puhelimen valinnasta käytön seuraamiseen

Vinkkejä lapsiperheen ruokaostoksiin sekä muutama ajatus vastuullisesta ruoasta

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: K-ryhmä

härkis resepti

Vihaan edelleen vähän ruokakaupassa käymistä, vaikka nykyään se sujuu jo aika helposti: tunnissa on koko viikon ostokset hoidettu livenä, tai vartissa verkosta. Mutta voisiko sen tehdä paremmin? Kuinka ostaa vastuullisesti ruokaa? Katsotaan ensin mitä ostamme nyt!

Mitä ostamme ruokakaupasta?

Sain vihdoin otettua meille tuon K-Ostokset -sovelluksen käyttöön ja pääsin katsomaan mitä me oikeasti ostetaan ruokakaupasta. Yllätyin positiivisesti! Vaikka me näköjään ostetaan ihan tosi paljon valmisruokaa (ja viimeisen pari kuukauden Korona-poikkeusolot tätä pahensi) niin ostetaan kuitenkin pääosin aika hyvää kamaa ja mukavan paljon kasviksia.

Huom: emme keskitä kaikkia ostoksiamme joten ihan kaikki perheemme ostot ja eurot eivät tässä näy, mutta koko vuoden osalta suhteet ovat oikein ja kertovat paljon ostotottumuksistamme.

Viimeisen vuoden ajalta meidän kaksi eniten ostettua tuoteryhmää ovat Hedelmät ja vihannekset (15% kaikista ostoista vuoden aikana) sekä Maito (huom! tähän kuuluu myös kasvipohjaiset maidot), juusto, munat ja rasvat (14%). Ollaan vähennetty ihan tietoisesti lihan ostamista paljon viimeisen vuoden aikana, joten on kiva että se myös näkyy! Muistan kun vuosi sitten maaliskuussa kävin ensimmäistä kertaa meidän silloisen uuden K-Supermarketin lihatiskillä – enkä tiennyt missä se oli. Kauppa oli avattu lokakuussa eli olin todella monta kuukautta ostamatta lihaa lainkaan.

Tämä näkyy myös luvuissa: ostot tuoteryhmässä ”Liha ja kasviproteiinit” oli kokonaisuudessa vain 5,9% viimeisen 12kk ostoksista ja siitäkin 30% oli kasviproteiineja! Tässä eroamme merkittävästi koko Suomesta, jossa tuoreen tilaston mukaan liha edustaa 16,3% ostoksista ja Hedelmät ja marjat sekä Vihannekset yhteensä 18,8% (HS.fi 14.5.2020)

Kasvisten jälkeen datassa alkaakin näkyä todellisuus arjestamme: valmisruoat ovat jo kolmossijalla (9,2%) ja karkit edustavat myös aika isona tuoteryhmänä (5,6%). Ostan siis vuodessa enemmän karkkeja kuin lihaa!

Kysyin myös seuraajiltani Instagramissa, mitä he ovat omasta datastaan löytäneet ja oliko joukossa jotain yllätyksiä. Spoiler alert: mitä hittoa, kuka tämän kaiken suklaan osti?

Mitä te ostitte ruokakaupasta

”Ostin kesällä melkein 100 eurolla Kombuchaa. Esim lihaan ja karkkiin meni yhteensä alle 100€ vuodessa.”

”Positiivinen yllätys! Kotimaisuusaste lähes 100%!”

”Että eniten rahaa menee maitoon 😄”

”Joku meillä ostaa ihan hemmetisti karkkia..”

”Olin vuoden aikana ostanut suklaata 50 eurolla – milloin muka? 😄”

No, en tiedä kuka meillä ostaa suklaata mutta sen tiedän että joku ostaa reilusti yli kahdella sadalla karkkia ja melkein saman verran bisseä.

K-Ostokset näyttää mitä ruokakaupasta oikeasti ostetaan

Koska ruokakaupassa käydään aivan todella paljon, koen sen olevan aika iso osa vastuullista kuluttamista. Siksi olen pyrkinyt muuttamaan meidän perheen ruokatottumuksia pikkuhiljaa kohti nk. planetaarista ruokavaliota – enemmän kasviksia, parempaa lihaa, kaikki mieluiten lähellä tuotettua. K-Ostokset on tähän mainio apuri, sillä se ei pelkästään kerro totuutta tämän hetken tilanteesta vaan auttaa myös muuttamaan omia tottumuksia valitun tavoitteen mukaisesti.

Minä haluan edelleen kasvattaa kasvisten osuutta ja samalla myös panostaa kotimaisuusatasoon. Ollaan nyt yhdistetty perheen kummatkin Plussa-kortit K-Ostoksiin ja näytetään korttia ehkä aiempaa ahkerammin, koska kiinnostaa saada vielä parempaa dataa aikaiseksi. Ilmastotaso on meillä jo nyt tosi hyvä (jee), joten seuraavaksi lähdemme muuttamaan tuota kotimaisuustasoa.

K-Ostokset löydät täältä. Palvelu toimii sekä selaimella että kännykän omassa K-Ruoka-sovelluksessa jota kyllä ensisijaisesti suosittelen, siitä on niin kätevä lisäillä ostoslistaan unohtuneita juttuja pitkin viikkoa.

Lisää kasvisruokia perheelle ja muut mitä haluaisitte omissa ostoksissanne muuttaa

Haastoin seuraajat kanssani miettimään, kuinka omia ruokaostoksia voisi muuttaa ja kysyin mitä tavoitteita he voisivat itselleen asettaa.

Selvä enemmistö halusi nähdä ruokakorinsa muuttuvan jollain tavalla vastuullisemmaksi, erityisesti kasvisruoan lisääminen kiinnosti. Myös kotimaisuus- ja ilmastotaso ovat suosittuja mittareita – vaikka toki sitä suklaatakin voisi vähemmän ostaa.

”Kasvisten lisääminen, lihan vähentäminen!”

”Kotimaisuusaste ylös!”

”Kyllä se tuo kotimaisuus olisi. Tämä luultavasti aika hyvin toteutuukin, hedelmät ongelma.”

”Ilmastoluvun parantaminen, ehdottomasti.”

”Lisää luomua!”

”Vähemmän karkkia 🙈”

”Lisää kasviksia!”

”Suunnitelmallisuus ja säännöllisyys! Päivittäinen kaupassa ravaaminen pois.”

Vastuullisin ruokakauppakäynti on hyvin suunniteltu

Vastuullisinta (ja myös halvinta kokemukseni mukaan) ruoanlaittoa on suunniteltu ruoanlaitto. Kun viikon ruoat mietitään hyvin ja ostetaan kerralla syntyy vain yksi kuljetus. Tuotteet tulee myös keräiltyä nopeasti kun ei tarvitse käyttää enää aivoja kaupassa ja kotona taas vähennät hävikkiä kun tiedät tasan mitä mistäkin aineksesta on tarkoitus tehdä eikä raaka-aineet ehdi mennä huonoksi inspiraation laantuessa.

Tähän ei kukaan tietenkään aina pysty, mutta olen nyt itse huomannut että kun ruokaostokset on pakotetusti olleet vain kerran viikossa tehtäviä tämän poikkeustilan takia, alan oppia mitkä ainekset meillä ainakin tarvitaan aina eivätkä mene huonoksi.

Jos suunnitelmallinen ruoanlaitto tuntuu hankalalta, tässä vinkki alkuun: kirjoita paperille kaikki sellaiset arkiruoat jotka ovat mielestäsi tosi helppoja ja nopeita tehdä. Listasta tulee varmuudella pidempi kuin luulet ja siitä on helppo poimia sellaiset ruoat, joiden ainekset voivat olla aina kaapissa sekä yksi tuoreisiin aineksiin perustuva vakioruoka joka viikolle (meillä uunikala vaihtelevalla mausteella ja kasvikset kylkeen) ja muutama vaihteleva tähti.

Listan avulla opit pian ostamaan perustarvikkeet: säilyviä juttuja kuivakaappiin (meillä ainakin pastoja ja riisiä, kookosmaitoa, tomaattimurskaa, linssejä, soijarouhetta), proteiinia sekä kasviksia jääkaappiin (tofua, juustoja ja kasviksia), pakkaseen hätävaroja (puolivalmisteet) sekä meillä myös satunnaiset mahdolliset lihat ja pakattua palaleipää.

Paljonko ruokakauppaan kuluu rahaa lapsiperheessä ja miten ruokaostoksissa voisi säästää

K-Ostokset näyttää aika armottomasti myös sen kuinka paljon taloudessa menee rahaa ruokakauppaan, ainakin jos keskittää ostoksensa ja liittää sovellukseen myös mahdollisen kumppanin kortin. Tässä seurattuani ostoksiamme ylipäänsä olen itse huomannut seuraavan kaavan: jos menen kauppaan hakemaan “vain yhtä juttua”, rahaa menee 20-30€. Kun menen tekemään koko viikon ostokset, rahaa menee noin 200€. Toisin sanoen meidän perhe pärjäisi noin 220-250€ viikkobudjetilla mutta päätyy yleensä käyttämään noin 300-350€.

Helpoin ratkaisu meille on siis jättää nuo yhden tuotteen hakukerrat tylysti pois tai opetella oikeasti hakemaan vain sen yhden unohtuneen maidon eikä samalla napata mitään heräteostoksia (karkit ja bisset, hello!)

Mikä on teidän perheessä helpoin säästökohde?

Ostatko aina samaa ruokakaupasta? Muuta sitä niin kokonaisuus heilahtaa!

Jos tavoitteenasi on vähentää lihan syöntiä, lisätä kasviksia tai suosia enemmän kotimaisia toimijoita, pyri muuttamaan peruslistaasi, sitä settiä jonka aina ostat. Opin K-ryhmän tyypeiltä että keskimäärin raffisti 85% asiakkaiden ruokakorista on aina tismalleen sama. Se on lista, joka tehdään autopilotilla. Jos tuossa 85% ryhmässä onnistuu tekemään muutoksia, voi syntyä iso vaikutus!

Kotimaisuustavoitteen asetettuani K-Ostokset ehdotti minulle samaa jota olin itsekin ajatellut, joten ensimmäisenä me muutamme juomamme kahvimaidon ruotsalaisesta kotimaiseen. Myös pakasteissa meillä olisi kuulemma enemmän kotimaista tarjolla, ja tämän myönnän tulleen ihan puskista: en ole yhtään katsonut alkuperämaata näissä tuotteissa koska vilukissana ostan ne tosi nopeasti.

Tässä sen taas näkee että oleellista on toimia datan, ei mielikuvien pohjalta. Kun tiedät, mitä ja miten oikeasti ostatte, voit myös muuttaa tottumuksianne, askel kerrallaan!

Samoin taloudellisempi ostaminen helpottuu kun näkee mihin rahat oikeasti menee. Minä olin ajatellut että erikoisoluet ovat pahin syntimme budjetin osalta, mutta kun niihin onkin mennyt vain toista sataa euroa vuositasolla, se ei ole ehkä välttämättömin säästökohde. Ei harmita!

Vinkkejä ruoan verkkokauppaan

Yksi helppo tapa taata suunnitelmallisuus on siirtyä ainakin osin ruoan verkkokauppaan. Meillä pyörii vakiona sama ostoslista, jota voin muokata kännykästä milloin vain. Ostolista on tosiaan joka kerta kovin samanlainen, sillä voin lähes sellaisenaan aina tilata edellisen tilauksen uudelleen.

Ruoan verkkokauppa on monelle vielä aika tuore tuttavuus, joten tässä muutama vinkki tehokkaaseen shoppailuun:

  • Varaa kotiinkuljetus etukäteen: K-Ruoan verkkokauppa toimii niin että voit ostaa vaikka yhden porkkanan ja varata sille toimitusajan. Sen jälkeen voit aina päivää ennen toimitusta asti muuttaa ja lisätä mitä vain tilaukseesi, joten tuo yksi porkkana kannattaa aina laittaa odottelemaan ettei käy niin että tajuaisit tilata vasta jääkapin ollessa jo tyhjä – ja toimitusaikojen jo myytyä loppuun.
  • Monella alueella on useampi kotiin toimittava K-ruokakauppa, joten kaikki omalle alueelle toimittavat kaupat kannattaa tarkistaa! Tarjoukset voivat vaihdella ja toimitusajoissakin voi olla eroja.
  • Katso K-Ruoasta sulle tarjotut omat edut, ne on tosi usein juuri niitä mitä usein muutenkin ostat!
  • Tarkista tuotteen koko ja määrät: onko tämä jättipurkki vai matkakoko, oliko niitä päärynöitä tulossa viisi vai viisi kiloa? Mulla on tapana tarkistaa hinta aina ostoskorin päivittyessä. Jos avokado maksoi monta kymppiä, jotain meni ehkä pieleen. Eipä sillä, oli hyvät naurut kun kerran sen yhden (1) perunan muovipussissaan näin.
  • K-Ostokset auttaa muuttamaan omia tottumuksia mutta on myös tosi näppärä uuden ostoslistan teossa: Sovellus nostaa automaattisesti eniten ostetut asiat sinulle esiin joten naksuttelu on jopa helpompaa kuin selaimen kautta.

Katso mitä ruokia teillä ostetaan!

Kiinnostaako poikkeatteko keskiverrosta? Lataa sovellus, tee tunnistautumistemput ja ala penkoa: mitä te oikein ostattekaan? Varoitus: tuo tunnistautuminen saattaa olla vähän ärsyttävä vaihe, koska monella meistä on asiakkuus tosi monen vuoden takaa ja nimet on vaihtuneet tms, mutta K-Ruoan sivuilla chatista sain itse tosi nopeasti avun ja heti kaiken toimimaan! Nyt toimii tästä ikuisuuteen ja palkinnoksi vaivasta sain koko ostohistoriani näkyviin.

Mitä ajatuksia tästä kaikesta herää, onko teidän tottumuksissa jotain jota haluaisit muuttaa? Seuraatko ylipäänsä ostoksia ja eniten tietysti kiinnostaa miten paljon teillä muilla menee ruokaan rahaa?

Tästä linkistä pääset lukemaan vielä lisää K-Ostokset sovelluksesta ja tästä pääset suoraan lataamaan sen iPhoneen tai tästä Androidiin.

Lue myös: 

 

Kun vauva ei nuku päiväunia (mukana silti ohjeet unikouluun, hah!)

Muistanette että hehkutin lapsemme uutta taitoa nukkua läpi yön? No, voin kertoa että päivät meni samalla aivan pipariksi.

Saimme Sleepyltä apua silloin noin kahdeksan kuukauden kohdalla, jolloin Kolmonen oli jo alkanut heräillä öisin kolmen tunnin, pahimmillaan tunnin tai parin välein. Suunta oli siis ennen apuja huono. Joskus alussa Kolmonen nukahti hyvin vielä itsekseen mutta iän ja taitojen karttuessa rauhoittuminen alkoi olla tosi vaikeaa.

Niin sitä nopeasti luisuttiin ensin tissille nukahtamiseen, sitten tissillä roikkumiseen ja siihen hiton heräilyyn. Opetimme nopeasti Marian avulla hänet nukahtamaan taas itsekseen niin että pari viikkoa puhelustamme Marian kanssa vauva nukkui jo täysiä öitä omassa huoneessa. Halleluja!

Tähän väliin pieni nyyh sille ettemme enää nuku perhepedissä. Rakastin sitä, mutta rakastan kyllä nukkumista enemmän.

Saimme yönukkumisen kuosiin hyvällä päivärytmillä, aikaisemmalla nukahtamisella (yhdeksältä illalla muuttui pikkuhiljaa noin seiskaksi jossa nyt ollaan) ja pistäytymisen tekniikalla.

vauva nukkuu huonosti päiväunia

Lol ei. 45 minuuttia kiitos.

Unikouluohjeet lyhyesti: pistäytymistekniikka

  • Tsekataan että unihygienia ja -turvallisuus on kunnossa: huoneessa pimeää, sängyssä ei muuta kuin vauva ja unipussi sekä tiukasti kiinni olevat laitapehmusteet. Unikaveri voi olla, mutta täällä se ei kyllä kiinnosta vauvaa lainkaan.
  • Kohinaa voi käyttää halutessa, meillä ei ole yöllä käytössä.
  • Iltarutiini menisi ideaalisti näin: Iltapuuro, imetys jossain muualla kuin makkarissa, iltapesut, vauvan kanssa makkarin verhojen sulkeminen ja valojen himmennys, sitten yöppärit ja silittelyt / rasvailut hämärässä makkarissa.
  • Vauva lasketaan aina samana toistuvien iltarutiinien jälkeen hyvissä ajoin ennen toivottua nukahtamista sänkyyn. Rauhallisena, ehkä unisena, mutta hereillä.
  • Poistutaan huoneesta —> vauva alkaa itkeä.
  • Palataan huoneeseen minuutin jälkeen. Lasketaan vauva selälleen, silitellään vähän selkää / mahaa ja sanotaan shh shh.
  • Poistutaan pian, ennen kuin vauva nukahtaa tai välttämättä edes rauhoittuu. Sanoisin että pistäytyminen kestää meillä noin 15-30 sekuntia.
  • Palataan huoneeseen kahden minuutin päästä. Toistetaan temput.
  • Jos vauva on ihan tiloissa, nostetaan hetkeksi syliin sängyn päällä.
  • Palataan kolmen minuutin päästä.
  • Jne kunnes itku kuulostaa nukahtavalta (väy-väy-väy), jolloin ei kannata enää häiritä vaan antaa nukahtaa itsekseen
  • Samaa toistetaan yöllä jos bebe herää. Ja päivisin.

Voi päivät sentään saatana.

Kun vauva nukkuu huonosti päiväunia

En enää muista milloin Kolmonen vielä nukkui hyvin pitkät päikkärit mutta tässä melkein 10kk kieppeillä ne ovat olleet jo kauan toivo vain. Aamun nopeat unet (noin 9.30-10) menee hyvin: Kolmonen nukahtaa itsekseen liikkumattomiin vaunuihin tai liikkeessä ja herää aika minuutilleen kymmeneltä iloisena.

Sitten se pitkä unipätkä, tunnetaan myös nimellä “kaksi tuntia jolloin äitiä lähinnä vituttaa”. Ne “nukutaan” sisällä omassa sängyssä, koska selvästi hän haluaa niiden aikana jo liikkuakin ja vaunuissa ahdistaa.

Tähän väliin paljastus: tuo pistäytymisen unikoulu siis toimi meillä mutta iltanukutus oli silti aika raastavaa. Kuukaudenkin jälkeen nukahtaminen vaati vielä aika paljon itkuja, joskus viisi minuuttia ja joskus puoli tuntia – riippui selvästi siitä kuinka väsyneenä meni nukkumaan. Mutta, minä en jaksanut enää sitä kuunnella joten aloin imettää sen uudelleen uneen.

Tiedän, tiedän, olen hölmö ja tämä virheeni voi olla kaiken takana. Mutta haluan vielä toivoa ettei sitä tarvitsisi lopettaa. Sillä yöt menee edelleen kuin unelma! Se nukkuu noin 19.30-6.30 lähes poikkeuksetta ja jos herääkin, nukahtaa helposti itse. Viimeisen reilun 1,5kk aikana on ehkä ollut kaksi yötä jolloin on pitänyt vähän auttaa pistäytymällä.

Palataan siihen päiväuneen. Siinä ei tunnu auttavan mikään. Ei tarpeeksi aikainen nukkumaanmeno (ei yliväsynyt), ei itsekseen nukahtaminen, ei kohina, ei totaalihiljaisuus, ei mikään.

Vauva nukkuu vain puoli tuntia ja herää (cat naps)

Ongelman nimi on cat naps. Kolmonen herää minuutilleen kolme varttia nukahtamisestaan eli ensimmäisen unisyklin jälkeen. Joskus jo puolen tunnin päästä jos nukahtaminen on ollut hankalaa. Se saattaa myös herätä naapurin työmaiden sirkkelöintiin, ohiajavaan rekkaan tai siihen että joku pieraisee alhaalla liian kovaa. True story.

Sitten alkaa se ketutusosuus, jossa minä mietin kauanko jaksan (puoli tuntia) ja mitä nyt jos se ei nuku ja aaaagh tässä meni mun oma aika ja kaikki rytmit menee vituralleen ja nyyyyyh miksi en osaa olen niin kamalan epäonnistunut yhy-yhy-yhy ja tuolla se nyt kärsii tästä kaikesta.

Ymmärtänette. Hän siis herää. Joskus nukahtaa taas itsekseen hetken itkettyään, yleensä ei millään. Ei auta pistäytyminen, ei auta sylissä rauhoittelu, ei auta kärryttely, ei auta saatana mikään. Paitsi jos Insinööri tekee näistä mitään koska hän ei ilmeisesti ole aivan yhtä valovoimainen ihminen kuin minä.

Tosi hyvinä päivinä se nukkuu sen kaksi sykliä eli 1,5h (ja herää silti väsyneenä), monena huonona päivänä koko päivän päiväunisaldo on alle tunti suosituksen ollessa noin 2,5h.

vauva 3kk

Raukka, käy niin vauvaa sääliksi kun hän itkee siellä väsyneenä eikä vaan saa nukuttua vaikka kovasti haluaisi. Uskon että kyseessä on osin se jatkuva vaihe jota vauvavuodeksi kutsutaan; osin hampaat joita on jatkuvasti tulossa; osin aivan jäätävä eroahdistus jossa vellomme; osin kävelyn harjoittelu; osin muun perheen aiheuttamat äänet ja osin meidän mokailumme rytmin tai nukutuksen suhteen. Ja osin se että näillekin unille hän usein nukahtaa tissin kautta.

(En voi luvata korjata tapojani mutta yritän.)

Mutta kyllä hän myös usein ilman sitä rakasta maitoakin nukahtaa, eikä silloinkaan mikään paremmin mene. Että en minä tiedä. Tiedän tosi paljon teoriaa, ja tiedän tavallaan mistä on kysekin (kyllä kyllä, tissit liittyy), mutta hitto tämä tyyppi ottaa tosissaan tämän harjoittelun. Jatkamme kuitenkin edelleen sitkeästi kaavalla rutiinit – itsekseen nukahtaminen – pistäytyminen – luovuttaminen – aikaisin nukkumaan ja yritän ajatella että vauva ei siitä mene rikki (vaikka herää jokaisilta uniltaan aivan sikaväsyneenä) ja että minä kestän kyllä kun tämä minun työni kerran on.

Odotan kuin kuuta nousevaa sitä että saamme siirtyä yksiin päiväuniin, silloin jotenkin on kaikki helpompaa. Sitä odotellessa tiedoksenne että joka päivä kello 13.45 olen joko jo uudelleen nukuttamassa tai angstisesti odottava, itkuhälytintä tuijottava.

Mites teillä?