Muistan kun Ykkönen oli 8kk eikä suostunut enää syömään puuroa vaan kinusi meidän aamupalaleipiämme. Neuvolan hoitajan mielestä ratkaisu tähän olisi ollut se että mekin alamme syömään puuroa. (Emme alkaneet vaan lapsi alkoi söi hetken jotain muuta.)
Sittemmin Ykkönen rakastui puuroon uudestaan ja söikin sitä uuden tulokkaan, Kakkosen, kanssa ihan tyytyväisenä. Lapset kasvoi, työt alkoi ja puuron keittely jäi. Tuli Kolmonen mutta huomasin etten vieläkään jaksa keittää itse puuroa vaan menen ihan reilusti yhteistyön mukanaan tuomilla Onni-puuroilla.
Sitä paitsi vaikka sen puuron kuinka tekisi kahdessa minuutissa mikrossa, se on silti juuri sen verran vaivaa mitä en jaksa vielä aamukuudelta ennen omaa kahvia tehdä samalla kun sylissä huutelee jo nälkäinen tyyppi. Olemmekin valuneet malliin, jossa puuro tulee käytännössä joka aamu valmiina purkista.
Sivumennen sanottuna: Tämä on mennyt jo niin pitkälle että kun sanon Kolmoselle “mennäänkö keittämään puuroa”, se sanoo joo ja kävelee kaapille jossa Onni-puuroja pidetään ja valitsee sieltä maun.
Niinä aamuina kun yritän tsempata ja teen vaivalla hienon puuron tuoreine marjoineen, tiedätte mitä käy – laps ei syö, ei mitään. Vaikka rakkaudella keitin!
Tämä on ehkä vain minä mutta inhoan sitä hetkeä kun arvon puurokattilan äärellä lusikka kädessä paljonko lapsi jaksaa tänään syödä: jos laitan lautaselle liikaa, menee haaskuun, jos liian vähän, kattilan puuro on edelleen liian kuumaa enkä voi sitä tarjota. Kamala ongelma!
Siksikin tykkään Onni-puuroista: on jotenkin helpompi annostella eli syöttää siitä lusikallinen kerrallaan ja laittaa loput korkin kanssa siististi jääkaappiin kuin laittaa vähän sörkitty mikropuuro takaisin jääkaappiin lautasellaan.
Takaisin asiaan: kuinka saada lapsi syömään puuroa niinä hetkinä kun taapero on päättänyt että on puuro on pahinta ikinä?
Vinkkejä kuinka lapsen saa syömään puuroa
Älä syötä sille puuroa. Odota hetki, kyllä se puuro palaa taas menuun.
Kokeile eri makuja, osta valmiina niin pääset helpommalla. Onni-puuroissa on yhteensä kahdeksaa eri makua, luulisi löytyvän suosikki!
Tee puurorieskoja! Tämä on mun ihan lemppariasia. Teen Simppelin puurorieskoja vähintään kerran viikossa ja pakastan suurimman osan. Niitä saa hyvin reissuun mukaan ja näitä syö myös isommat lapset!
0,5dl raastetta (kesäkurpitsa, porkkana, omena, kukkakaali, melkein mikä vain käy!)
1 muna
1rkl öljyä
1,5dl jauhoja
Kaikki sekaisin ja löysähkö taikina uuninpellille lusikalla ja laita 250 asteiseen uuniin noin kymmeneksi minuutiksi tai kunnes rieskat saavat vähän väriä. Aikuiselle päälle voita ja vaikka ripaus suolaakin ja olet taivaassa! Siihen liittyen vinkki: kannattaa melkein tehdä tuplataikina suoraan, näitä kyllä syö koko perhe.
Nämä puurorieskat tein muuten ihmeellisen tuntuisesta kombosta Onni Rukiinen puolukka – puuro + kukkakaaliraaste ja hyvää tuli!
Huomenna taas töihin. Mitä fiiliksiä herää? Tuleeko sellainen “ihana päästä töihin, mulla jäi kiinnostava homma kesken” vai “aaaargh niin paljon kaikkea shaibaa” vai suoranainen “en halua, en halua, en halua”?
Mikä minusta tulee isona?
Työelämä on aika iso osa elämää, ja joillekin kuten itselleni jopa iso palanen omaa identiteettiä. Työ on aina ollut mulle tosi tärkeä ja sen vaikutus henkiseen hyvinvointiini niin hyvässä kuin pahassa on valtava. Rakastan tehdä töitä ja koen päätyneeni aina juuri sellaisiin tehtäviin missä olen vahva. Mutta välillä olen myös kokenut päätyneeni eri rooleihin, ikään kuin en olisi itse aktiivinen vaikuttaja uraani.
Tätä olen nyt tarkastellut isosti ja yrittänyt miettiä mitä oikeasti haluan tehdä. Tein Uramuotoilu-kurssin tämän yhteistyön puitteissa ja asiat kirkastui huomattavasti. Tai oikeastaan: kirkastui tunne siitä, että tunnen itseni, omat vahvuuteni ja toiveeni tosi hyvin. Olen taas kerran ajautunut tilanteeseen jossa on tosi hyvä olla, ja tehtäviin joissa olen hyvä.
Mutta erona entiseen en nyt odota passiivisesti että mitähän tapahtuu seuraavaksi, vaan minulla on sellainen hyvä kutkuttava olo tulevasta. Jopa jonkinnäköinen suunnitelma!
Ymmärrä työtäsi paremmin niin et haaveile (tai valita) epäoleellisesta
Töitä tehdessäni ja erityisesti niistä valittaessani olen huomannut yhden ison asian: tartumme vääriin signaaleihin. Haaveilemme asioista, joiden toteutuminen ei olisi oikeasti kivaa tai valitamme asioista, jotka ovat pinnalla, vaikka oikea ristiriita on jossain kauempana. Puhisemme huonon pomon touhuista, harmittelemme vaikea asiakkaita tai tylsiä työtehtäviä. Haaveilemme uusista töistä tai täydellisestä irtiotosta. Käsi ylös se joka ei ole koskaan haaveillut baarin / kahvilan / kukkakaupan pyörittämisestä.
Moni meistä näkee omassa työpaikassaan ongelmakohtia ja niitä yritetään ratkoa vaihtamalla työpaikkaa. Mutta vähän niin kuin parisuhteessa, tässäkään asiat ei noin vain vaihtamalla parane. Jos et itse ymmärrä mitä haluat, mitä osaat ja mistä innostut, et voi voittaa.
Kun kysyt itseltäsi missä olen hyvä ja mitä haluan oikeasti tehdä, osaatko vastata? Osaatko eritellä vastauksesi tarkkaan? Jos sanot että haluaisit kirjoittaa ammatiksesi, oletko miettinyt tarvitaanko siihen sittenkään kirjaa vai riittääkö nykyisen työpaikkasi nimissä kolumnin kirjoittaminen, podcastin tuottaminen tai ihan vaan linkkaripäivitykset?
Hyviä kokemuksia Uramuotoilu-verkkokurssista
Workday Designers teki jo muutama vuosi sitten Uramuotoilu-kurssin, jonka kehittymistä olen seurannut kiinnostuneena. Minusta uramuotoilussa ollaan oikean asian äärellä: autetaan ihmistä itse sanoittamaan omia ajatuksia, toiveita ja uratavoitteita systemaattisesti muotoilun periaatteita noudattaen.
”Olemme saaneet mahtavia onnistumisia, kun ihmiset ovat ryhtyneet yrittäjäksi (terkkuja Inarille Lappiin!), hakeutuneet opiskelemaan tai lähteneet hakemaan uutta työtä. Moni on tehnyt ulkoisesti aika pieneltä vaikuttavia juttuja (kuten ottanut omat uratoiveet puheeksi oman esimiehen kanssa), mutta näillä teoilla on ollut merkittäviä seurauksia (on esim. saanut uusia vastuita työpaikalla tai päässyt mukaan kiinnostaviin projekteihin). Jokainen tällainen tarina on aina yhtä ihana kuulla!” Aku Varamäki, Workday Designers
Uudistuneella Uramuotoilu-verkkokursilla uran kehittäminen tehdään tarkasti mietittyjen harjoitusten kautta. Kurssilla on myös hyvin tehtyjä opetusvideoita, mutta ne ovat hyvinkin tiiviitä ja ennemminkin auttavat ymmärtämään mitä tehtävistä on tarkoitus saada ulos ja miksi. Runsaiden tehtävien runko noudattaa tuttua muotoilun kaavaa: Tutkimus, määritys, ideointi, prototypointi, testaus ja toteutus. Vanhana palvelumuotoilijana tiedän että tällä prosessilla ulos tulee väkisinkin ulos jotain uutta ja innostavaa – verkkopalvelu, uusi bisnes tai urasuuntaus!
Osioiden sisällä oli ihan hirvittävän tärkeitä tehtäviä ja kysymyksiä, sellaisia joita jokaisen pitäisi itseltään kysyä. Mikä on työfilosofiani, mikä yhdistää aikaisempia työkokemuksiani ja mitä olen kustakin oppinut? Mitä arvostan oikeasti ja minkälainen rooli on rahalla?
”Mitä saavutit tai sait aikaan tehtävässä?”
Mitä Uramuotoilu-kurssilla tehdään?
Uramuotoilu-kurssilla ideoidaan itselle uusia, vaihtoehtoisia työpolkuja, -tehtäviä tai -uria. Useasta ideasta valitaan yksi, joka “rakennetaan” oikeaksi prototyypiksi ja jota testataan. Se ei tietenkään tarkoita että sinun pitää ottaa ja irtisanoutua ja aloittaa uusi ura.
Kurssin isoin arvo on se että sen avulla sinä ymmärrät paremmin mitä työltäsi haluat, ja sitä voit hyvinkin soveltaa nykyiseen työhösi ja uraasi.
”Kuinka ennakoitavaa haluat työn olevan? Entä kuinka tärkeää vaihtelu on sinulle? Kuinka tärkeää itsenäisyys ja autonomia ovat sinulle? Millaista työyhteisöä tai yhteistyötä arvostat/kaipaat?”
Minulle jo ihan alkupään Prisma-tehtävä oli tosi silmiä avaava. Siinä annetaan arvosana 1-10 oman elämän eri osa-alueille (ja tehtävä tehdään uusiksi kurssin lopussa), ymmärtääkseen mitä muutoksia ylipäänsä voisi tarvita. Minun pisteeni olivat häkellyttävän hyvät.
Elin-työympäristö, työ / ura, talous, terveys, perhe / ystävät, parisuhde / rakkaus, henk.koht.kasvu saivat kaikki minulta ysin tai jopa täyden kympin. Vain vapaa-ajalle annoin numeron kuusi, sillä en tällä hetkellä ota tarpeeksi ihan löysää aikaa itselleni.
Tehtävä auttoi mua näkemään että olen juuri sellaisessa paikassa missä nyt haluankin olla. Ideointi oli silti tosi kiinnostavaa ja juuri nyt mulla on sellainen olo että voisin tehdä ihan mitä haluan, haha! Aivan realistista!
No, annetaan mulle lupa olla nyt vähän hulivili, olenhan hoitovapaalla. Haluaisinkin tehdä kurssin uudestaan sitten kun palaan täyspäiväisesti takaisin töihin, nähdäkseni mihin suuntaan lähden juoksemaan kovempaa.
Kysy pomolta, voisiko firma kustantaa Uramuotoilukurssin
”Voidaksesi testata valitsemasi urasuunnitelman toimivuutta, sinun on ymmärrettävä sitä paremmin ja saatava vastauksia siihen liittyviin avoimiin kysymyksiin. Tässä harjoituksessa tehtävänäsi on ideoida haastatteluja ja pieniä kokeiluja, joiden avulla saat tarvitsemiasi tietoja.”
Uramuotoilu-kurssin työkalupakilla voisi hyvinkin tarkastella omaa työtä ja sen etenemistä, ihan ilman aikomuksia vaihtaa uraa. Iso osa asioista töissä on kuitenkin sellaisia joihin oma näkökulmakin vaikuttaa, ei pelkästään ulkoiset olosuhteet.
Olisi ihan supertärkeää käydä tämän tyyppisiä tehtäviä läpi säännöllisesti. Ajattele sitä vaikka sinun ja työsi omana pariterapiana. Olemmeko tilanteessa jossa kumpikin saa toiselta jotain? Mitä pitäisi muuttua? Kuka sitä voi muuttaa?
Minusta iso osa kurssin tehtävistä on sellaisia, joita hyvä esihenkilö alaiseltaan kysyy. Siksi ehdottaisin tätä kurssia firman piikkiin tehtäväksi! Oma kokemukseni on että ihmiset ovat kaikista parhaita työssään silloin kun he ovat sellaisessa työssä ja roolissa joka sopii heille, joka korostaa heidän vahvuuksiaan. Tähän päästäkseen on ymmärrettävä mitkä ne vahvuudet ja taipumukset ovat. Jos tämä kurssi osoittaa ihmiselle hänen olevan väärässä paikassa, on kaikkien edun mukaista että yhdessä mietitään miten saadaan ihminen sellaiseen rooliin joka hänelle sopii parhaiten – ja joskus se tarkoittaa siirtymistä pois siitä organisaatiosta.
Mutta yhtä lailla uskon että paljon on tehtävissä aina myös organisaation sisällä, kun vain kaikki oikeasti ymmärtävät missä ihmisen vahvuudet ja intohimot todella olevat. Osaamisen kehittämiseen kurssi onkin ihan super hyvä työkalu, ja ottaa kokonaisvaltaisesti ihmisen huomioon. Senkin takia tämä on työnantajan kannalta tärkeä kurssi!
”Muista, että tavoitteenasi on oppia ja se tapahtuu ottamalla pieniä askelia mahdollisimman nopeasti. ”
Uramuotoilukurssilla tehtävää pohdintaa tarvitaan niin palkkatöissä, yrityksen perustamisessa kuin uuden työpaikan hakemisessakin. Kaikissa työelämän muutosvaiheissa olisi hienoa pysähtyä miettimään näitä kysymyksiä, saada luottamusta omaan asiantuntijuuteen ja ennen kaikkea kykyysi muovata omaa työtä.
Nyt kun maailman tilanne kurittaa ja pakottaa ihmisiä uusiin töihin, näen myös tosi arvokkaana että uusia mahdollisuuksia voi löytää nähdä muuallakin kuin vanhoista tutuista poluista.Olisi upeaa jos tämä Uramuotoilukurssi olisi saatavilla ihan kaikille, tai ainakin uutta työtä hakeville! Toivotaan siis että Workday Designers saa tämän myytyä vaikkapa Ely-keskuksille osana uudelleen kouluttamista.
Kaupallinen yhteistyö:Scandinavian outdoor (Huom: postauksen linkit mainoslinkkejä!)
Minä en oikein retkeile. En ole vaeltaja, telttailija, partiolainen tai “onpa ihanaa olla raikkaassa ulkoilmassa!” -ihminen. Mutta nyt lasten myötä olen ollut pakotettu siirtymään kohti sellaista ihmistä. Vajaan kymmenen vuoden harkinnan jälkeen olen vihdoin saanut itselleni kasattua varusteet joilla se ulkona oleminen on ihan siedettävää. Uusien muutosten myötä en myöskään enää näytä (metsä)mieheltä ulkoillessani vaan alan olla ihan tyytyväinen vaatekaappiini! Tässä tekstissä avaan oman settini, jolla pärjään hiekkalaatikon reunalla, tarvittaessa vähän metsässä mutta myös kaupungissa.
Listauksestani tuli yllättävän pitkä, mutta oikeasti hyvin vähällä sitä lopulta pärjää ja oma elämäntyyli määrittää enemmän kuin retkivarusteiden vesipilarit. Ennen näitä uusia hienoja vaatteita olen vallan mainiosti pärjännyt urbaanina tissiposkiäitinä joka ei ylipäänsä ulkoile silloin kun sataa tai tuiskuaa, ja joka tykkää samalla keikalla käydä ihmisten ilmoilla siististi pukeutuneena. Ainoa asia joka on syytä varmistaa on lämpö. Kylmä ketuttaa.
Mitä ulkovaatteita kotiäiti / koti-isä tarvitsee?
Kymmenen vuoden äitiysurani aikana olen hankkinut yhteensä aika vähän varusteita. Edelliset ostamani ovat 12 vuotta vanhat ja edelleen aivan pätevät. Ensimmäinen suositukseni on siis: satsaa ulkokuoreen. Hyvä takki maksaa 300€ ja siitä ylöspäin, mutta se on sitten yleensä todella monta vuotta aktiivisessa käytössä.
Kerrostaja pääsee vähemmillä vaatteilla
Minä en kauheasti tykkää kerrostella, lastenkaan kanssa. Olen liian laiska: mieluiten yksi kerros päälle helposti ja nopeasti. Mutta olisihan se viisasta. Oikein puettuna erilaisia ulkovaatteita tarvitaan kerrostaessa vähemmän: aina sama kuori jonka alle vuodenajasta riippuen eri kerrokset.
Minä tykkään kuitenkin näillä tunnin leikkipuistokeikoilla mennä myös mallilla ”joku iso rytky sisävaatteiden päälle”. Ihan riittävä perussetti onkin ollut active wear kamat jossa sitä kuitenkin kotona hengaa (esim juoksuhousut ja collari), joiden päälle puetaan lähtiessä takki (kuori- tai toppa) tai tarvittaessa myös housut.
Mitä ulkovaatteita lasten kanssa läpi vuoden ulkoileva tarvitsee?
Tärkeintä uusia juttuja hankkiessa on miettiä miten liikut luonnossa. Oletko siellä tunnin, kaksi vai kymmennen kerrallaan? Jos et tee pitkiä vaelluksia, voit tinkiä vedenkestävyydestä koska kotiin voi aina palata kaatosateen sattuessa eikä haittaa jos vähän kastut. Toisaalta vaatteiden pepussa ja polvissa kannattaa aina olla jotain kosteudensietoa, sillä lasten kanssa joutuu usein istahtamaan kostealle keinulle tai polvistumaan märälle hiekalle. Samoin lämpöominaisuudet kannattaa mitoittaa omaan tekemiseesi: leikkipuistossa seisova tarvitsee yllättävän paljon lämpöä, luonnossa jatkuvasti liikkuva yllättävän vähän.
Seuraavassa minun vaatekaappini sisältö! Luulin vaatteita olevan tosi vähän mutta onhan tässä jo jos jonkinnäköistä roipetta. Suurin osa vuosien saatossa kasattu ja pikkuhiljaa ostettua, osa käytettyä, osaan olen satsannut enemmän.
Laitan (mainos)linkin sellaisiin jotka ovat ostettavissa yhteistyökumppaniksi lähteneestä kotimaisesta Scandinavian Outdoorsista, koska sieltä oli super helppo ostaa! Vaatteissa oli minusta hyvät tuotetiedot ja tarkat mitat löytyi jokaisesta. Toimitus kotiovelle oli nopea ja ilmainenkin kun riittävästi osti, palautus vielä helpompaa.
Sade/kuorihousut jos leikkii lätäköissä tai pyöräilee (nämä pitää vielä päivittää, ovat miesten mallia ja kolme kokoa liian isot. Lue: liian rumat, en kestä)
Jumppatrikoot joilla pärjää aika monena vuodenaikana alimpana kerroksena
Villahousut tai villasukkahousut (nämä minulta vielä puuttuu, ostoslistalla on Devoldin villikset)
Kengät
Juoksukengät / lenkkarit kesäulkoiluun: muutamat aktiivisessa käytössä, päivitän säännöllisesti
Isoa huiveja joihin kaivautua ja peittää silmäpussit
Merinovillainen buffi / tuubihuivi jolla lämmitetään kylmien kausien aikana
Villasukkia
Juoksuvarusteet talvelle
Erityishuomio vielä juoksuharrastukselle. Juoksen melkein läpi talven samoissa kamoissa, lisää kerroksia päälle vain. Siis kirjaimellisesti: kahdet tavalliset juoksuhousut päällekkäin riittää tosi pitkälle. Juoksukenkien ei minusta tarvitse olla vedenkestävät tai superlämpimät, jalka pysyy kyllä juostessa lämpimänä. Asuinpaikastasi riippuen nastakengät taas voivat olla se ratkaiseva tekijä siinä juoksetko läpi talven vai et.
Moni muukin käy varmaan lasten kanssa ensin kävely- tai juoksulenkillä ja päätyy sen jälkeen leikkipuistoon tönöttämään. Sitä tarkoitusta varten minä pukeudun täysiin juoksutamineisiin mutta heitän vaunujen alaosaan kevyttoppiksen tai kylmällä säällä täyspitkän kevyttopan.
Mitkä uudet ulkoiluvaatteet minä valitsin ja miksi?
Tätä juttua varten kävin Scandinavian Outdoorsin myymälässä päivittämässä itselleni uuden takin (tai köh, kaksi), hommasin puuttuvat ulkohousut, hanskat ja kävelykengät.
Kuoritakiksi valikoitui Rab Firewall Woman’s jacket. Takkini valintakriteereinä oli säänkesto, hyvät taskut, sopiva istuvuus ja kiva ulkonäkö. Viimeinen oli melkein tärkein. Näillä periaatteilla yritin ottaa sieltä Scandinavian outdoorsin valikoimasta itselleni Haglöfsin kivan violetin takin mutta minua auttanut ihana Arja oli sitä mieltä ettei Mount Everestiin huiputukseen suunniteltua takkia välttämättä tarvita hiekkalaatikolla.
Meinasin mutista että etkö sinä Arja ole ollut kantamassa huutavaa lasta poikittain sylissä ja kammennut sitä siitä sitten vaunuihin (Räänkesto! Hengittävyys! Joustavuus ja hankauksen kesto! Takilla ja minulla tärkeitä!) mutta hyväksyin kohtaloni ja otin vähän vähemmän tymäkän mallin!
Sovitin neljää eri takkia mutta palasin aina tähänRabiin. Se tuntui niin hyvin istuvalta päällä, oli mukavan eleetön ulkonäöltään ja siinä oli mieletön huppu! Iso ja monella tavalla muovailtava, sinne mahtuu myös kypärä alle. Malli on myös kivasti muotoon ommeltu mutta ei liian. Takissa on pitkä selkä, hyvät taskut (myös yksi kännykälle rinnassa) sekä 20.000 vesipilarin kolmikerroksinen kuori, joka hengittää kuitenkin tosi hyvin, tämän olen jo käytössä todennut!
Sovitin takin alle myös untuvatakkia testaakseni onko takki riittävän reilu. Oli se ja lisäksi samalla rakastuin siihen ihan summittain ottamaaniRabin untuvatakkiin. Kerrankin pitkät hihat, hyvät taskut ja maailman pehmoisin materiaali! Untuva tässä on vielä kierrätyskamaa, otettu vanhoista vuodevaatteista. Rakastuin niin lujaa että ostin takin siltä istumalta!
Hyvät ulkohousut pitkälle ja hoikalle naiselle
Sitten ne housut, josta tämä koko päivitysprojekti alkoi. Halusin joustavat, hyvännäköiset ja urheilulliset kuorihousut. Toiveeni oli vaikea, koska olen mitoiltani pikkuruinen jätti: kapea ja siro mutta pitkä ja raajoistani ylikasvanut mutta kuitenkin lanteikas joten miesten mallit eivät käy. Jokaiset sovittamani ulkohousut olivat 5-10cm liian lyhyet lahkeista, kunnes Arja näytti minulle Fjällrävenin Nikka Curved mallin raakalahkeella.
Ja NYT! Koossa 36 riittää lahjepituutta niin että minun 177 pitkä, melkein pelkkää jalkaa sisältävä kroppani sai kerrankin ihan koko matkalta suojaa! (Mittasin kotona että näissä olisi sisämitta 88 cm, muuten Fjällrävenin pitkissäkin long-malleissa on mielestäni mitta max 85cm). Housut ovat retkihousut eli taskua ja härpäkettä löytyy, eivätkä ne ole vedenpitävät (peppu ja polvet on vettä hylkivää ja vahalla voi käsitellä pöksyihin lisää vedensuojaa) mutta ne ovat mukavat, joustavat, kestävät ja ihan törkeän hyvän näköiset päällä. Katsokaa nyt!
Mikä G-1000?
Tätä housusaagaa edistäessäni opin myös että tämä salakoodi minunkin housuistani löytyvä G-1000 tarkoittaa Fjällrävenin todella hyvää kangasta. Eräskin WhatsApp ryhmäni huusi monen naisen voimalla näiden puolesta: ”Ne on toiminut vaelluksilla tosi hyvin, koska pitää tuulta ja hylkii vettä, mutta myös hengittää. – ja on tosi kestävät, niihin voi uusia vedenkestävyyden vahalla! – joo mulla on nämä kans! – mä haluaisin toiset!” jne. Niin paljon sitä suosittelivat että ostin yhdeltä huutelijoista hänen housunsa käytettynä, ne odottaa nyt kaapissa hieman liian isoina talvea jolloin tungen sinne alle vaikka verkkarit.
Myymälässä opin että kenkävalikoimasta löytyy vain kaksi kenkää minun kriteereilläni, eli riittävän pehmeät ja keveät jotta kestää kävellä myös asvaltilla. Haglöfsin L.I.M. Mide ecot olin jo sattumalta kerran ostanut netistä ja sovittanut kotona, melkein tyytynyt. ”Nämä on ihan hyvät”, ajattelin kun vertasin vuosikymmen sitten ostamiini, pari kokoa liian pieniin kenkiin. Yritin olla välittämättä siitä ettei malli ihan sopinut jalkaani. Onneksi palautin nämä käydessäni myymälässä ja kokeilin vielä nämä Merrelit.
NämäMerrell MQM Flex 2 mid kengät on täydelliset! Kevyet, pehmeät ja isot malliltaan (mahtuu omassa koossa villasukka!) mutta kuitenkin vedenkestävät ja hyvä pohja joka ottaa maastossakin kiinni. Hyvin näillä kävelee sekä asvaltilla että metsässä.
Jos ostat vain yhden ulkoilutakin, ota Thelma
Teille jotka haluatte päivittää villakangastakin johonkin paremmin hiekkalaatikkoa kestävään mutta rahaa ei tekisi mieli laittaa liikaa, suosittelen reisiin asti ulottuvaa kuoritakkia. Tuossa postauksen ihan ekassa kuvassa näkyvä hieman liian ison Didrikson’sin Thelma takinostin viime syksyllä heti raskauden jälkeen. Se on ollut aivan mainio jokapaikan takki, jolla olen myös juossut / treenannut. Lämmin, vedenkestävä ja hengittävä, taskuihin mahtuu kaikki mitä tarvita voi ja siihen saa lapsikin kivasti nenänsä pyyhittyä.
Huh, siinä teille selostusta asiaan jonka ei pitänyt minua kiinnostaa lainkaan. Jos sallitte loppuun vielä yhden ajatuksen, sanon että panostakaa siihen omaankin vaatetukseenne tänä vuonna. Hankitte kuitenkin lapsille uudet kamat, mutta kyllä se on lupa omaakin kaappia päivittää sellaiseksi että ulkoilu on mukavaa tai jopa kivaa.
