Äh ja puh kun vauvan nukkuminen on sellainen aihe mistä en noin lähtökohtaisesti haluaisi kirjoittaa. Jokaisella on tähän omat konstinsa ja myös ongelmansa ja enhän minä mistään tiedä ja vauvanikin on ihan luonnostaan tosi taitava nukkuva jne jne.

Että jos nyt sanon tähän alkuun elefantin kokoisen disclaimerin että nämä on nyt vain meidän pohteita ja minun referointeja toisen sanomista asioista enkä ota mitään vastuuta mistään mahdollisista neuvoiksi tulkittavista asioista niin älkää sitten työntäkö rotkoon jos olette aivan eri mieltä! Lisäksi sanon että jos teidän hommat toimii just nyt hyvin niin mahtavaa! Tätä ei tarvitse siis edes lukea!

No niin, kerron vähän meistä.

Olen löytänyt itselleni unitoteemieläimen; Marian, joka oli kanssani uni-livessä Kolmosen ollessa noin kuusiviikkoinen. Silloin en Marian neuvoja vielä kauheasti tarvinnut, koska Kolmonen alkoi ihan itsekseen nukkua tosi hyvin. No, nyt on kuukausi menty huonolla nukutustaktiikalla ja yötkin ovat vähän alkaneet rakoilla.

Viikonloppuna kävin vielä Marian uniaamussa kuulemassa samoja juttuja kuin silloin viimeksi tavatessamme, ja maanantaina aloin laittaa niitä jo käytäntöön. Tätä kirjoitan maanantaina 20.38 illalla, kun Kolmonen on nukkunut jo yli tunnin omassa sängyssään, johon se nukahti itse.

Eli tuota, hieman menee jo paremmin kuin viimeiset 30 iltaa, jotka olen viettänyt Kolmosen kanssa kahden pimeässä makkarissa yhdeksästä eteenpäin.

En voi enkä osaa referoida kaikkea mitä Maria on kertonut, mutta isoin oivallus mulle on ollut se ettei vauvan unessa ole mitään mystistä (Disclaimer! on roppakaupalla vaikeita vauvoja, joille mikään ei tunnu auttavan! Ne on mystisiä, voimia teille!), eikä asioita tarvitsisi ottaa ”vain vaiheena” vastaan (niin kuin juuri itse tein) vaan periaatteessa kaikkeen löytyy järkevä syy. HUOM! se syy voi olla myös terveydellinen ongelma, muista aina tarkistaa ettei vauvalla ole esim allergioita jos uni on rikki!

Maria puhuu minulle sillä kielellä, jota osaan ja uskon eli tieteellisillä faktoilla. On hormoneja, syklejä, uni-ikkunoita ja sen sellaista, joiden olemassa oloa ymmärtämällä voi saada vauvan nukkumaan paremmin.

Tiivistetysti Marian filosofiana on läpi elämän jatkuva unikoulu, jossa lasta käytännössä autetaan alusta asti nukahtamaan itse, joskus isomman ”unkoulumetodin” kautta, joskus vain lempeästi rutiineilla. Jotkut lapset on  helppoja (niin kuin meidän) ja saavat itsensä vaivatta rauhoitettua jos vain vanhempi tajuaa laittaa sen ajoissa nukkumaan. Toiset tarvitsevat enemmän apua ja ovat temperamentiltaan aivan erilaisia.

Meidän isoin ongelma on vauva, joka kitisee iltaisin ja nukahtaa huonosti. Kyllähän minäkin sitä aina arvelin että se vain on iltaisin jo liian väsynyt, että se varmaan haluaisi nukkua ja siksi kitisee mutta on tuntunut hurjalta laittaa vauvaa niin aikaisin nukkumaan. Tylsääkin se on, koko muu perhe kun kukkuu ysiin ja olisi kiva ajatella että me ehdittäisiin nähdä toisiamme eikä yksi koisi melkein koko iltaa.

Olisi ihanaa mennä eteenpäin sellaista vastasyntyneen elämää, rytmittä lempeästi laulellen, mutta alkaa näyttää siltä ettei se Kolmoselle sovi. Olisi ihanaa että hän voisi sitten edes elää suunnilleen samaa rytmiä kuin me, mutta silloin illat menee vaikeaksi ja mun päivä loppuu kello yhdeksän kun alan nukuttaa (Jos saisin toivoa: hän nukahtaisi kahdeksan aikaan yöunille, syöttäisin mennessäni itse nukkumaan ja sitten hän nukkuisi aamuun asti). Meillä siis on pieni ongelma ja siksi aloitan nyt pikkuhiljaa muutosten tekemisen, kokeillen näitä Marian neuvoja ensin.

Viisi isointa asiaa, jotka olen nyt Marian neuvoista laittanut korvieni taaksi ovat nämä:

1. Uni ruokkii unta
2. Uni rakastaa rutiineja
3. Keskitä pidemmät unet keskelle päivää
4. Illalla ajoissa nukkumaan
5. Armo

Uni ruokkii unta. Jos päiväunet jäävät vähiin, ei todellakaan voi todeta että ”nukahtaa sitten varmemmin koko yöksi” vaan todennäköisemmin kukutaan yliväsyneen vauvan kanssa. Mitä paremmin unta päivällä, sitä varmemmin unta yöllä. Lisäksi yllättävänkin virkeän oloinen vauva ainakin meillä on juuri se joka nukahtaa kohta itse. Nopeasti ekoista unimerkeistä unille on ollut tie onneen.

Rutiinit on vanha juttu varmasti monelle – minä inhoan niitä. Mua auttaa ajatella että sama selkeä rytmi joka päivä ja tutut, johdonmukaiset toimenpiteet aina ennen unille menoa ehdollistavat vauvan. Vauva alkaa siis suorastaan osallistua nukuttamiseen kun se tietää mitä on tulossa. Ahaa, mulle puetaan haalaria, kohta siis nukutaan.

Keskellä päivää pitäisi saada pidempi pätkä unta. Lauantain uniaamussa moni ”vauvani herää liian aikaisin”, ”valvoo öisin”, ”ei nukahda” -kysymys sai lempeän vastakysymyksen; Tuleeko päivässä tasapainotetusti unta, vai onko uni ehkä hieman liian aamuun tai iltapäivään painottuvaa? Varjele lounaan unia, mietin itse joka päivä ja nukutan vaikka väkisin sen kolme, vähintään kaksi ja puoli tuntia.

Ajoissa nukkumaan on mulle ollut vaikein – ja ilmeisesti sitten tosiaan kuitenkin se yksi vinkki joka voisi meidän tilanteeseen auttaa. Meidän lapset on aina menneet noin yhdeksän aikaan nukkumaan, melkein iästä riippumatta. Maria on toitottanut että vauvan pitäisi mennä reilusti aikaisemmin, viimeistään puoli kahdeksalta nukkumaan (ja koululaisen kahdeksalta). En ole uskonut, joten kysyin vielä kerran miksi lauantaina. Sain tieteellisen selityksen, tietysti. Se meni suunnilleen näin:

Kuuden jälkeen alkaa erittyä melatoniinia, ja siitä alkaa yöunen ikkuna. Jos silloin ei nukuteta yöunille, ja vauva jatkaa sinne ysiin asti yliväsyneenä (usein vahinkotorkkujen kautta), adrenaliinia alkaa erittyä eikä hän pääse syvään uneen kunnolla kiinni. Lopulta hän sammuu tissille ysiltä herätäkseen uudestaan puolen tunnin päästä, sitten tunnin päästä, jne.

Eli käytännössä tismalleen se mitä meille on nyt kuukauden ajan tapahtunut. Hups.

Maanantaina laitoin Kolmosen iltakylvyn ja -syötön jälkeen seitsemältä hereillä sänkyyn ja se nukahti vartissa, minun rauhoitellessa äänelläni vieressä. Hello! Aamu sillä alkoi 7.30, välissä oli muutama yösyöttö. Eli tosi hyvä ilta ja yö tuli ekalla kokeilulla.

Seuraavat illat ovatkin menneet niin että laitan lapsen nukkumaan ilmeisesti liian myöhään ja se herää sen puolen tunnin jälkeen ja lopulta sylittelemme taas siellä 21-23 aikaan tiiviisti. Etsimme siis edelleen meille sopivaa nukahtamisen aikaa.

Mutta saamme etsiä ihan rauhassa, sillä Marian ajatuksista ihanin on armo. Vauvat eivät ole koneita eivätkä vanhemmatkaan. Anna armoa ja aikaa ja yritä tuoda uutta rutiinia pikkuhiljaa elämääsi. Harjoittele vaikka kerran päivässä vauvan itsenäistä nukahtamista ja anna muuten päivän rullata niin kuin ennenkin.

Itse lisään vielä että jos ei ole ongelmaa, älä lähde korjaamaan. Jos perheenne on tyytyväinen nykyiseen uneen ja tapoihinne, kaikki on tosi hyvin! Mä olin pitkään tosi tyytyväinen, mutta tämä oman ajan puute alkaa nyt syödä. Haluan tehdä jotain muuta kuin nukuttaa lasta kaikki illat.

Marialla oli tietysti aika paljon enemmänkin asiaa, tietoa ja vinkkejä (mm. tutin opettamiseen ja tutista vieroittamiseen) mutta en niitä enää osaisi auki kirjoittaa – hakeutukaa ihmeessä asiakkaaksi jos tarvitsette apua!

Onneksi on näitä unikonsulttien palveluita, joista voi saada perheen nukkumisongelmiin apua. Olisinpa tajunnut tämän silloin kun Kakkosen kanssa valvoin ja toivottavasti muistan tämän kaiken kun Kolmosen uni seuraavan kerran häiriintyy.

Meidän livemme voit katsoa tästä:

P.s. Kirjoitan Sleepy.fi kärjellä ilman sovittua yhteistyötä, koska olen tosi vaikuttunut tästä Marian tavasta käsitellä asiaa, mutta varmasti on monta muutakin hyvää auttajaa markkinalla. Toki liven nauhoituspäivänä sain jotain hyviä neuvoja itsekin ja uniaamuun pääsin ilmaiseksi.

P.p.s. En enää tiedä itsekään kuinka suhtautua näihin ikivanhoihin minun kirjoittamiini unikouluohjeisiin. Ainakin niissä on lapsi hurjan pitkään hereillä ennen yöunia. Hmm. Pitää kysyä Marialta kuinka paha synti tämä vanha tekstini on.