Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kokemuksia Gymi tunneista ja syysleiristä!

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Gymi

Olen vaihteeksi kateellinen lapselleni.

Syyslomaviikolla vein Ykkösen joka aamu REDIn uudelle Gymi-salille, heitin sille hirveän määrän ruokaa jääkaappiin ja lähdin itse töihin. Siellä minä sitten istua tökötin kahdeksan tuntia samalla kuin likka pääsi vetämään Parkouria, käsilläseisontaa ja volttiharjoittelua.

Toinen meistä oli iltaisin rättipoikkiväsynytonnellinen urheiltuaan tuntikaupalla, ja toinen rättipoikkiväsynytkiukkuinen tuijotettuaan ruutua. Tasan ei käy onnen lahjat.

Hieman kateellinen olen myös siitä, että lapsi on löytänyt harrastuksen joka selvästi innostaa ja on vienyt mukanaan, tästä olen kivasti myös Kakkoselle kateellinen. Ilmoitimme kummatkin lapset Gymin syyslukukaudelle jo hyvä tovi sitten ja he ovat käyneet siellä nyt jo monella varsinaisella tunnilla tämän leirin lisäksi. Juuri nyt uskallan toivoa, että tämä olisi vihdoin se harrastus, joka jää vakituisesti perheeseemme, niin hyvältä se tuntuu minustakin!

Gymi on Suomessa kehitetty lasten ja nuorten liikuntakonsepti, jossa yhdistellään montaa eri tyyppistä taitoliikuntaa ninja -radoista voimisteluun, kässärikouluun, sirkukseen ja joogaan. Urheillaan leikinomaisesti, mutta kunnianhimoisesti. Tähän astisen kokemustemme mukaan Gymissä parasta on pienet ryhmät ja ammattitaitoinen ohjaus. Salilla ei samaan aikaan sekoile muita ryhmiä, ja REDIn sali ainakin on tosi hallittavan kokoinen. Lapset käyvät nyt sunnuntai-iltaisin yhdessä Gymi-tunnilla, jossa treenien sisältö vaihtelee kolmen viikon välein.

Kumpikin on ollut todella fiiliksissä! Taitoliikunta on ennenkin meidän perheessä ollut tykätty, mutta nyt tämä vanhempien lasten ryhmä, jossa on vähän lapsia ja erittäin hyvä (ja kuulemma tosi kiva) ohjaaja on selvästi kova juttu. Kumpikin selittää aina iltaisin suu vaahdossa kuinka makeeta on ollut oppia monkey, lazy ja monta muuta temppua, joita minä en a) ymmärrä ja b) ehkä uskaltaisi kokeillakaan.

Lapsilta parkourkin kuitenkin sujuu luontevasti, hauskasti ja leikinomaisesti. Kunto kohisee, taidot kasvaa ja aivot saavat haastetta.

Olin itse yhdellä tunnilla katsomassa ja mieli teki sanoa opettajan alkuintron jälkeen ääneen että ohhoh, aika vaikeita juttuja, mahdattekohan te uskaltaa noita kokeilla. Onneksi en sanonut sillä niin vain kumpikin siellä koko tunnin ajan ähisi, hikoili ja teki kaikkensa, niitä vaikeitakin temppuja onnistuneesti tehden. Jokaisen tunnin jälkeen ne ovat selittäneet kahta kovempaa miten hyvin tällä kertaa meni ja mitä kaikkea nyt oppi.

Se käsin kosketeltava liikunnan ja itsensä ylittämisen ilo on aivan mahdottoman ihanaa katseltavaa!
Jos jotain kadun niin sitä miksi en laittanut Kakkosta samalle leirille syysloman ajaksi. Olisi ollut yksi paikka vähemmän viedä ja hakea ja olisi sekin saanut urheilla päivät läpeensä. Onneksi seuraava oma tunti ei ollut monen päivän päässä.

Tietoa Gymistä ja tunneista

Gymillä on salit Helsingissä, Espoossa, Kirkkonummella ja Valkeakoskelle. Tunnit maksavat kertamaksuna parikymppiä ja kausimaksuna alkaen 110€ (meidän lastemme kausi maksoi 249€ / lapsi). Synttärit 12 osallistujalle ovat 249€. Lisäksi Gymi myy itse suunnittelemiaan huonekaluja koteihin.

Tunteja on lapsille ja aikuisille, monenlaisille eri ikäryhmille. Tunneille voi osallistua myös kertakäynnillä, mutta tietysti kokonaiselle kaudelle ilmoittautumalla mahtuu aina varmasti mukaan. Päiväleirejä on 6-13-vuotiaille aina koulujen loma-aikoina. Ykkösen leirillä oli lapsia koko ikäkirjon edestä ja se meni tosi hyvin. Jokainen urheili omien taitojensa mukaan ja päivittäisen lepohetken aikana kaikilla oli itselleen sopivaa tekemistä. Leirillä oli mahdollista olla 8.30-16.30, mikä oli iso helpotus meidän töiden järjestämisen kannalta!

Huomasin myös tätä juttua kirjoittaessani että Gymillä on myös iltapäiväkerho koululaisille, tämä olis ihana Kakkoselle ensi vuonna jos saisin sen sinne jotenkin toimitettua!

Tämän syksyn jatkan vierestä ihastelua ja kuskailua. Pitää varmaan itsekin jotain tuntia kokeilla ennen kuin lasten habat kasvaa omaani vahvemmaksi (ketä tässä huijataan, meni jo).

Lue myös:

Kävin Heurekassa ottamassa päiväunet – aivot kiittää!

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Heureka ja Suomen Blogimedia

heureka alekoodi
Nappasimme viime sunnuntaina naapuriperheen mukaamme ja kävimme lasten kanssa tutustumassa Heurekan uuteen Aivot narikasta! -näyttelyyn.  Heurekassa ei kyllä voi mennä vikaan, se on ihan takuuvarma kohde viimeistään sitten kun lapset osaavat itse kävellä.

Heureka on minulle tosi rakas, mulla on siitä vahvat muistot jo ekoista käyntikerroista lapsena kun ihmettelin miten ihmeessä se sisääntulon kuution olemus voikin niin paljon vaihdella kun sitä vain katselee. Muistan seisseeni siinä kylmässä viimassa sitä tuijottaen niin pitkään että aikuiset nykivät jo hihasta sisään. Sieltä jostain kaukaa muistan myös liikaa viinaa juovan nuken, paraboliset peilit huoneen nurkasta toiseen ja kaiken yli liitävän polkupyörän.

Ne olivat ihmeellisiä ekaluokkaiselle Hannelle, ja ne ovat edelleen ihmeellisiä 35-vuotiaalle Hannelle. Paitsi sitä viinaanmenevää nukkea ei ole kyllä enää hetkeen nähty! Sen sijaan ajeltiin Ykkösen kanssa jalankulkijoiden päälle kuuttakymppiä, oh dear.

Ollaan käyty lasten kanssa noin kerran vuodessa Heurekassa katsomassa vaihtuva näyttely ja ne aina yhtä valloittavat klassikot. Tänään vuorossa oli uusi Aivot narikasta! näyttely, joka kannustaa kaikkia terveelliseen “aivoarkeen” aivoja haastavien pelien ja tehtävien kautta. Näyttely oli hauskasti toteutettu, ja mukana kanniskeltava aivo oli sekä sopiva riitelyn kohde lapsille (kuka sai viimeksi laittaa sen paikalleen pisteelle tultaessa) että hyvä konkreettinen muistutus siitä, mihin tämä kaikki liittyy.

Näyttelyssä liikutaan 2-5 hengen ryhmissä, joka on oikeastaan tosi hyvä juttu. Silloin kaikki kokevat “pakotetusti” samaan aikaan, eikä yksi voi säntäillä muiden edellä. Ryhmäjako myös takasi rauhallisen menon pisteillä. Kun vain yksi porukka pystyi kerralla tekemään, ei tungosta voinut syntyä. Toki välillä joutui sitten hieman omaa vuoroa odottelemaan, mutta usein pelkkä odottelukin oli ihan kiinnostavaa.

Minusta vaikuttavin oli aivoinfarktihuone, jossa epäonnenpyörällä pyöräytettiin itselle arpa (tuleeko aivoinfarkti vai kuoleeko vai pysyykö terveenä) ja opittiin aivovaurioista. Samalla huoneen jokaisessa nurkassa neljä videota kertoi neljän ihmisen oikeita, pysäyttäviä tarinoita aivoinfarktista. Tätä on vaikea kuvailla sanoin, mutta huone oli tosi vaikuttava ja lapsetkin katseli peräti kahteen kertaan nämä videot. Kerran odottaessa ja kerran omalla vuorolla. Musta oli tärkeää että lapset näki sen kuinka paljon voi ihmisen elämään vaikuttaa yksi epäonninen sairastuminen. Ehkä tämä antaa motivaatiota omien aivojen hyvinvoinnin miettimiseen, vaikka aivoinfarktille ei toki mitään voikaan.

Lasten suosikit näyttelystä oli ennalta-arvattavasti tanssihuone, aivopieru-muistipeli sekä piste, jossa syötiin meditaatiomaisen hitaasti yksi suklaakonvehti. Jos jotain toivoisin näyttelyltä lisää, kaipaisin enemmän tai selkeämmin esitettynä sitä tiedettä juttujen takana. Nyt aikuisella oli vastuunaan avata pisteiden oppeja – miten tanssi liittyy aivoihin, miksi muistipelit on tärkeitä ja miksi aivoihin pitää saada paljon verta kiertämään. Voi kyllä olla että nämä olisivat siellä jossain seinällä lukeneet, mutta en vain tanssimiselta ja pallon heittelyltä niitä itse ehtinyt etsiä.

Tiederavintolassa ruoalla ja juomalla saa leikkiä

Aivoja jumpatessa tuli sopivasti nälkä, joten siirryimme uudistetun Tiederavintolan puolelle brunssille. Valikoimassa oli mukavasti moneen sopivaa safkaa, sellaista hyvää ruokaa hauskasti oudoilla twisteillä. Löytyi sirkkaa ja kuivakahvia! Me annoimme lasten koota itselleen ateriat hampurilaisbuffasta, itse söin mustan hampurilaisen (hiilellä värjätty) joka oli kyllä varsin herkullinen vaikka aivot yritti jokaisella puraisulla väittää vastaan. Seurueen toinen aikuinen kiitteli salaattivalikoimaa hyväksi.

Pääsimme kokeilemaan ravintolan mainostamaa ruoalla ja juomalla leikkimistä, kun pöytämme viereen ilmestyi yhtäkkiä tyyppi joka halusi “lainata lasta” ja tehdä lapsen kanssa meille pienet juomat. Siinä sitten ihmeteltiin alaspäin savuavaa juomaa koko porukalla, tai oikeastaan aika iso osa koko ravintolasta tuli tätä ihmettä katselemaan. Mahtava show, joka taatusti jäi lasten mieleen pitkäksi aikaa!

kokemuksia heurekasta

Me äidit taas tulemme muistamaan pienen extraeleen täynnä empatiaa. Seurueemme nelivuotias otti mustekalavoimat käyttöön kun tajusi ettei saakaan jälkkäriksi jätskiä. Äitinsä kun oli sitä mieltä että kokonainen jälkkäribuffet saa riittää eikä nyt tarvita juuri jätskiä lisäksi. Kaksikon jumittaessa toistamiseen keskellä ravintolaa – äiti tyynesti kahvikuppi kädessä ja nelivuotias maassa itkien ja äitinsä jalassa roikkuen – saapui jostain ilmoittamatta tämä ravintolan ihmetyyppi, ojensi pienen pehmiksen mitään sanomatta ja poistui.

Arvostan.

Tässä olisi jo voinut olla kokonaiselle Heureka-päivälle aivan riittävästi tekemistä, mutta koska meidän perheen lapset ovat vähintään yhtä Heureka-hulluja kuin äitinsä, vedettiin sitten ns. koko rahan edestä. Kuuden (kyllä, kuuden) tunnin aikana ehdittiin uuden näyttelyn lisäksi katsastaa (melkein) kaikki muukin.

Jo vuoden päivät pyörinyt Seitsemän sisarusta tulevaisuudesta oli todella upeasti toteutettu ja ajatuksia herättävä, ehkä jopa oma suosikkini tältä reissulta. Heurekan vanha sylinterisali ja klassikkopuoli eivät tälläkään kertaa pettäneet, se on aina hyvä paikka käydä läpi perusfysiikkaa ja kemiaa hauskoilla jekuilla. Samoin salin ulkopuolelta löytyvä Ideaverstas-alue oli aivan mieletön! Me rakensimme massiiviset virtapiirit ja ihan älykorkealle lentävät hyrrät ja vielä jäi paljon tekemättä mäkiautoista torneihin.

Koripallorotat olivat saaneet itselleen kunnon tilat ja söpöstä menosta pääsi nauttimaan koko salillinen ihmisiä. Lasten toivelistalle ilmestyi yllättäen jyrsijät.

Heurekassahan on myös piste omien eväiden syömiseen, sitä olisin ehkä kaivannut siinä jossain neljän tunnin kohdalla. Kun en ruokaa saanut, otin tirsat! Planetaariossa oli loistava tilaisuus vähän torkahtaa samalla kun lapset oppivat Itämeren suojelusta tärkeitä asioita. Unet olisivat olleet aivan erinomaiset, ellei Kakkonen olisi tökkinyt hieman närkästyneesti kylkeäni. Kehtasi vielä kuiskata ihanasti nukahtavaan korvaani “hei älä nuku!”.

Kotimatkalla oli hyvä tilaisuus puhua lasten kanssa kaikista ajatuksia herättäneistä aiheista ympäristönsuojelusta arvoihin ja tietysti niihin aivoihin. Lapset olivat hyvällä tavalla shokissa siitä miten paljon yksi tukkeuma aivoissa voi ihmiseen vaikuttaa. Siitä päästiinkin jouhevasti juttelemaan muistista, sen treenaamisesta ja aivojen hyvinvoinnista ylipäänsä.

Parasta päivässä oli pitkästä aikaa huolella yhdessä vietetty aika, jossa kaikki tekivät samaa asiaa ja pääsivät innostumaan yhteisistä jutuista. Ylläribonus oli naapureiden kanssa vietetty aika – siitä on hävettävän monta viikkoa kun ollaan edes nähty yhdessä, saati sitten vietetty näin paljon aikaa. Tämä oli tosi kiva tapa viihtyä yhdessä!

Naapurin nelivuotiaan arvio kiteytti hyvin koko päivän: “Täällä on lapsilla hauskaa”. On muuten aikuisillakin.

alekoodi heurekaan

ALEKOODI HEUREKAAN

Hyviä uutisia! Pääsette testaamaan itse hoksottimianne Heurekaan hieman alennetulla hinnalla. Pääsylipuista saa verkkokaupassa -20% koodilla valeaiti, joka on voimassa 23.10.-30.10. Huomatkaa että verkkokaupasta voi ostaa lipun jopa 6kk päähän eli ei tarvitse heti päästä käymään.

Lisätietoa Aivot narikasta! -näyttelystä

Paremmat tavoitteet, parempi arki | Arkikoulu osa 1

Jokin aika sitten pyytelin teiltä juttuaiheita ja sain tämän:

”Miten teidän arjen aikataulut sujuu, mistä löydät aikaa kaikelle?”

Ah, yksi mun lemppariaiheita ehdottomasti! Tartuin tähän ekana, siksikin että pidin toukokuussa tästä aiheesta luennon MimiGo:n hyvinvointiviikonlopussa ja siitä lähtien olen ajatellut kirjoittaa siitä tännekin. Lyhyt vastaus kysymykseen on:

En tee kaikkea. En ainakaan samaan aikaan.

Olen sopivasti laiska, luovasti kikkaileva ja sairaan tehokas. Näiden yhdistelmällä saan monta palloa yhtäaikaa ilmaan (ja pään melko sekaisin, tsek paniikkikohtaus, masennus, suorituspakko jne.) ja paljon tehtyä. Luulen että mulla on pari vinkkiä teillekin jakaa.

Koska oikeasti vastaus on aika pitkä, joudun jakamaan tämän tekstin kahteen pätkään. Vasta seuraavassa mennään niihin konkreettisiin vinkkeihin, sillä ensin on tärkeää pysähtyä miettimään tavoitteita ja kunnianhimoa.

Lupaan että ne tehosuorittajan vinkit tulee nopeammin kuin ehdit lukeakaan! Niistä saat sitäpaitsi enemmän irti kun mietit ensin näitä asioita.

Mieti, haluatko oikeasti tehdä enemmän

Ihan alkuun pyydän sinua pohtimaan hetken haluatko oikeasti tehdä elämässäsi jotain enemmän vai kenties vähemmän? Onko tärkeää saada aikaan enemmän?

Ylipäänsä me teemme nykyään aivan liikaa, vaaditaan itseltämme hirveästi. Jatkuvasti pitäisi kehittyä, parantaa, tsempata ja hymyillä. Eikä ihme, sillä niin kaikki muutkin näyttävät tekevän – miksi vain meillä pursuaa pyykkikori pölyiselle lattialle huoneessa, jossa ei koskaan tehdä mitään kehittävää? On aika vaikea uskoa, että vähäkin riittää kun kaikki mediat ympärillä muistuttaa mitä kaikkea olet jättänyt tekemättä. Pakasta marjat, tuuleta petivaatteet, tee naamajumppaa, muista soittaa ystäville, kuori iho kerran viikossa ja imuroi jääkaapin takaa!

Vuorokauden tunnit ja niiden jakaminen järkevästi – tai oikeastaan mielekkäästi ja tasapainoisesti – on meistä tosi monelle ongelma. Silti siinä on tavallaan pakkokin onnistua, sillä muuten hajoaa kuuppa.

Tiiviisti minun logiikkani fiksumpaan elämään menee näin:

  • Päätä mitä asioita oikeasti haluat tehdä – ei mitä mielestäsi pitäisi tehdä
  • Jaa aikasi realistisiin tavoitteisiin vuositasolla, kuukausitasolla, viikkotasolla ja päivätasolla
  • Jätä aikatauluusi paljon tyhjää sattumalle ja levolle
  • Älä koskaan vertaa muihin ja heidän näennäisiin saavutuksiin
  • Joskus bisse on parempi kuin lenkki. Relaa!

Tässä tekstissä käsitellään tuota ensimmäistä kohtaa. Seuraavat tulevat pian perässä. Muistiinpanot esille, nyt tehdään harjoituksia!

Mitä teet tänä vuonna? Tai tänä syksynä?

Ensimmäinen askel on päättää, mitä haluaa kulloisessakin ajan hetkessä tehdä, jolloin samalla tulee valinneeksi kaikki asiat joita ei nyt voi tehdä.

Jos haluat rakentaa taloa, et ehkä samana vuonna perusta yritystä (kokeilin, ei toiminut). Jos haluat treenata thriathonille, onko se hyvä hetki tehdä töitä eri paikkakunnalla? Jos tämä viikko on täynnä työmatkoja ja poikkeuskiirettä, ehkä et kokkaa lainkaan. Ja niin edelleen tässä ihanassa loputtomassa arjessa jossa aika kiertää iänkaiken kaatunutta kasia.

Huomaan, että jaan tämän päässäni erikokoisiin aikavyöhykkeisiin. On vuositason asiat, kuukausitason asiat, viikkotason asiat ja päivittäinen selviytyminen. Seuraavassa tekstissä annan eniten vinkkejä yksittäisen päivän hanskaamiseen, koska siitä lähtee kokonaisvaltainen uupumus tai hyvinvointi.

Ensin pari sanaa vuosi- ja kuukausitason jutuista. Valitse ainakin jollain tasolla teemat kullekin ajanjaksolle. Nämä teemat priorisoivat kaikkia erikokoisia aikavyöhykkeitä. Haluanko syyskuussa keskittyä töihin vai harrastuksiin enemmän? Vai onko nyt tärkeintä saada uni kuntoon (sivuhuomautuksena: aina on, jos unessa on ongelma). Mulla on parhaillaan päättymässä raksavuosi ja alkamassa työsyksy. Työ on siis korkeammalla prioriteettilistallani kuin vaikkapa blogi, urheilu (perustarvetta lukuunottamatta) tai ystävät (perustarvetta lukuunottamatta).

Muista ettei kaikkea voi saada, samalla painolla. Toisaalta mistään ei tarvitse kokonaan luopua. Voit juosta joka päivä tai vain kerran kuukaudessa ja silti harrastaa juoksua.

Luo arkeesi tavoite: Mitä haluat ja miksi?

Ensimmäiseksi pitää aina luoda jonkinlainen maali, johon tähdätään. Tavoite. Luennolla kysyin osallistujilta muutaman kysymyksen pohjustamaan ajankäytön vinkkejä. Tässä ne myös sinulle, mieti hetki päässäsi tai ihan paperilla – kynä aktivoi aivoja!

Kysymys 1: Mitä haluaisit elämässäsi tehostaa? Ketä sinä ihannoit tai kadehdit? Miksi?

Kysymys 2: Mitä vaatisi että pääsisit samaan? Tee 3 kohdan lista, jolla pääsisit samaan vuoden aikana.

Nyt kun tavoite on kirkas, tarvitaan fokusta. Koko homman ydin on priorisoinnissa. Jos haluat urheilla aamuisin, sinun on mentävä iltaisin aikaisemmin nukkumaan ja luovuttava yökukkumisesta. Jos haluaisit nähdä ystäviäsi enemmän, sinun pitää ehkä luopua jumpasta silloin tällöin.

Tai ehkä jumppaat jatkossa ystäväsi kanssa aamuisin.

Kysymys 3: Mistä voisit luopua?

VINKKI: mieti, mitä sinä haluat itse tehdä ja mitä haluat tehdä siksi että muut ajattelevat silloin sinusta hyvää. Siivous on ok jos teet sen itseäsi varten, turhat juhlat eivät oikeastaan koskaan. Sano rohkeasti ei. Uskalla tyhjentää kalenterista asioita, jotka eivät vie kohti tavoitetta tai tunnu muuten vain hyvältä.

Muistutan että tehokkuus ei tarkoita voiman lisäämistä vaan reitin suoristamista. Poistetaan turhaa, jotta maaliin päästään vähemmällä vaivalla. Ollaan sopivasti laiskoja.

Tavoitteeseen päästäkseen on tehtävä rohkeasti

Jos tavoitteenasi on kehittyä jossain asiassa, muista nämä kolme asiaa:

Voi tulla yllätyksenä, että nyt sitten kehotan sanomaan “kyllä”. Juurihan käskin luopua turhasta! Tässä piileekin se vaikein juttu: Usein on mahdotonta tietää mikä on turhaa ja mikä tulevaisuuden tähti. Silloin kun kyseessä on valitsemasi prioriteettiteema, sinulla täytyy olla varaa ( = aikaa) ottaa myös niitä potentiaalisesti turhia juttuja vastaan. Mene kahville puolitutun kanssa, lupaudu luennoijaksi, kokeile avantouintia.

Vaatiminen on tärkeä taito. Sinun on kyllä vaadittava itseltäsikin asioita (kylläpäs menen aamulenkille kun olen sitä halunnut lisätä) mutta erityisesti muilta. Joskus jotain asiaa pitää ajaa kaksi, kolme tai viisitoista kertaa ennen kuin muutkin uskovat että se on tärkeää. Mutta muista, vaatimisenkin voi tehdä kauniisti!

Kolmas kohta on se kaikista tärkein ja usein esteenä sekä kehittymiselle että oman ajankäytön parantamiselle, fokuksen löytämiselle. On tärkeää kokeilla, vaikka ei voi tietää varmasti onnistuuko. Yhtä tärkeää on sitten jossain kohtaa todeta, että tämä ei nyt ollut se oikea reitti, kokeillaan jotain toista.

Voi vaikkapa aloittaa jonkin hankkeen ja sitten haudata sen vähin äänin. Kaikkea ei ole pakko tehdä loppuun asti.

Vain epäonnistumalla usein ja mieluiten kevyesti voi löytää ne asiat, joita kannattaa ajaa täysillä. Kun epäonnistumisia alkaa tulla suhteessa vähemmän, tietää olevansa oikeilla jäljillä. Siitä narusta kannattaa sitten vetää jokaisessa mahdollisessa välissä.

Niitä välejä sitten riittääkin! Niistä lisää seuraavassa tekstissä kun mietitään miten arkipäivää voisi tehostaa.