Jos nyt jotain uutena vuotena lupasin, on liikunnan määrää lisättävä nollasta edes johonkin. Etenkin kun istumatyön niskaperoiset migreenit odottavat jo ihan lähitulevaisuudessa.
Tässä on ensimmäinen yritys oikeasti tehdä asialle jotain. Perhekalenteriin on nyt merkitty viikon urheilupäivät. Minulla tiistait (hopppiiiii!) ja lauantait, Insinöörillä keskiviikot ja sunnuntait. Ja se nerokas juttu tässä on se, ettei nämä ole päiviä, jolloin toisella on oikeus lähteä treenaamaan, vaan päiviä jolloin on velvollisuus tehdä edes jotain. Vaikka puoli tuntia reipasta kävelyä, ilman rusinataukoja.
Can’t wait.
