Rakas Kakkonen,
täytit tänään jo yhdeksän vuotta! ONNEA! On ihan uskomatonta että maailmalla jylläävä pandemia haittaa jo toista kertaa juhliasi, mutta toivottavasti tästä päivästä jää kiva muisto sinulle silti. Illalla syödään sushia ja sinä saat valita aivan mitä haluat!
Tänäkin vuonna minusta tuntuu että olet kasvanut henkisesti, fyysisesti ja älyllisesti ainakin kahden vuoden verran. Sinussa on sellaista tervettä insinööriyttä yhdistettynä luovaan veikeyteen, että odotan innolla mitä kaikkea tulevina vuosina saamme vielä nähdä!
Ymmärrät aivan todella hyvin miten erilaiset asiat toimii ja olet suoranainen velho tietokoneiden kanssa. En ihan heti unohda sitä hetkeä kun luulin opettavani sinulle miten uutta Tube-videoitasi voisi editoida mutta samassa hetkessä sinä näytitkin minulle miten se tehdään.
En vieläkään oikeastaan ymmärtänyt miten teit sen joten voidaanko sopia että jos teen podcastin, sinä editoit sen?
Tietokoneiden lisäksi kaikki muukin looginen, monimutkainen ja tekninen muuttuu edessäsi aivan helpoksi nakiksi. Sinulla on mieletön kyky hahmottaa asioita päässäsi. Olet osannut jo kauan ennen koulua laskea vaikeita laskutoimituksia, mutta siitä olen edelleen aivan häkeltynyt että pystyit taittamaan paikallislehden sivut oikeaan järjestykseen tietokoneella, vain miettimällä sitä.
Tiedätkö joskus aikuiset vähän hassuttelee ja esittää osaavansa vähän vähemmän, jotta lapsi saa loistaa? Voin kertoa että kanssasi ei tarvitse esittää.
En vieläkään osaisi itse tehdä tuota lehden taittamista ilman sitä papereista kyhättyä testausta, jonka jouduin omien aivojeni tueksi taittelemaan.
Niin tosiaan – teit lehden. Sait idean, mietit sisällön, hioit kaiken tietokoneella hyväksi ja tulostit. Jakelit naapureille paikallisuutiset, sään ja vitsit. Lehdestä tuli niin hyvä että lukijakuntasi vaati maksaa siitä enemmän kuin pyysit.
Musiikki on edelleen lähellä sydäntäsi, nyt osaat jo räpätä Gasellien uuden levyn. Jouluna teit oman biisin. Saimme hetki sitten kuulla että sinäkin siskosi tapaan pääsit painotetun musiikin luokalle, mistä olemme tietysti tosi iloisia! Pääsykoe kuulosti hirmu vaikealta, ja se miten kerroit siitä oli jo itsessään minulle ilon aihe.
Luulen näkeväni sinussa sellaista musiikin paloa, joka voi kantaa koko elämän läpi. Tai sitten ei, ei sitä tiedä eikä tarvitse tietää!
Maailma on sinulle aivan avoinna, voit tehdä kaikkea hienoa mitä keksitkään. Ja sinä olet avoin maailmalle. Olet sellainen innostuva, ilostuva ja säkenöivä tyyppi, että huh! Joskus tuntuu että voin melkein nähdä kuinka jäljessäsi menee valojuova. Sädehtivä, välkehtivä ja monenlaisia tunteita heijasteleva paksu polku josta tietää että hän oli täällä. Mies, joka ei jätä kylmäksi.
Myös mies, joka huomaa muiden tunteet tarkasti. Joka antaa ihania haleja. Jonka sanaan voi luottaa. Joka liikuttuu musiikista ja siitä kun pikkusisko halaa tiukasti. Joka kertoo koululaisvitsejä ja opettaa siskolleen vain vähän tuhmia sanoja.
Maailman paras Kakkonen. Me rakastetaan sua kaikki niin niin paljon, onnea ja ihanaa päivää!
PS: kuva on tökerö rajaus lahjakkaan Doritin ottamasta kuvasta. Ehkä sama kuva joka vuosi, sillä se kuva oli niin upea että kirjaimellisesti lopetin hengittämisen kun näin sinut siinä. Mutta tämän enempää en sinusta maailmalle anna, vain pienen tarkasti valitun nurkan.