Puhelimeni rullassa on ensimmäinen Käpliksen remppakuva lokakuulta 2012. Siinä Insinööri, Ykkönen ja Kakkonen hymyilevät kukin punaisessa haalarissaan juuri tyhjennetyssä tuvassa, valmiina hommiin.
Olimme samana kesänä lunastaneet neljän perheen voimin Käpälämäen, eli Insinöörin suvun 50-luvulla rakennetun mökin rantatontteineen. Mökki oli ollut suvussa pitkään (osin eri omistajilla), mutta viime vuodet lähinnä marjastus- ja uintitukikohtana. Usein päärakennukseen ei edes menty.
Mökkiraukka oli vähäisellä käytöllä aika pitkään. Sitä oli viimeksi sisustettu 80- ja 90-luvuilla, joka näkyy seinien paneeleissa vielä.
Paneelit olisi kiva vaihtaa joskus 50-lukuisempaan.
Mökki oli kyllä käyttökelpoinen alusta asti! Sähköt oli, vettä ei. Keittiö talossa oli, mutta hieman jalkapuoli sekin kun viemäröintiä ei ollut. Talo on mökiksi sopivan kokoinen ja sympaattinen, tontti hieno ja iso, maisemat upeat ja etäisyys hyvä – se alle kaksi tuntia Helsingistä.
Ekana kesänä rempattiin todella paljon. Meillä oli yksi kolmikuinen ja toinen vajaa kaksivuotias mukanamme, he heiluivat jotenkin aika saumattomassa yhteistyössä mukana.
Kesän aikana raivattiin mökki melkein tyhjäksi vanhoista tavaroista ja rakennettiin uusi keittiö tuvan puolelle. Maalattiin lattiat, seinät, melkein kaikki katot ja purettiin yksi seinä. Vietiin melkein kaikki vanhat tekstiilit pois ja toivottiin että sillä lähtisi myös ”mökkihajut”.
Sittemmin remppaa on jatkettu samalla hyvällä tyylillä: omin voimin ja pienellä budjetilla. Jos joskus onkin vaikea nähdä mitä kaikkea on saatu aikaan, listaan ne nyt tässä!
Mökille on tuotu juokseva vesi järvestä ja rakennettu viemäröinti. Huussi on vaihdettu uuteen ja sen rakennusta on korjailtu. Vanha, ylikasvanut kuusiaita ja paljon muitakin puita on kaadettu. Vanhasta katoksesta on yksi kivipilari poistettu.
Leikkimökki on tuotu paremmalle paikalle takapihalta ja se on maalattu. On rakennettu uusi terassi saunalle, korjattu rakennusten katot, vaihdettu saunan kiuas ja jatkettu vanha kesäkeittiö hienoksi katetuksi pihavajaksi.
Laituri on uusittu, makkarit tapetoitu (ja vastikään listoitettu, kiitos E&J!), vanhat seinät avattu ja pahimmat kosteudet häädetty; raivattu puutarhaa, ostettu uusi sohva ja verhoilutettu vanhat upeat nojatuolit.
Viime kesänä kunnostettiin melkein satavuotiaita puutarhakalusteita hiomalla maalikerroksia pois, maalattiin upeat vanhat tuolit uuteen väriloistoon ja löydettiin paljon uusia eli käytettyjä kalusteita tuomaan hyviä säilytystiloja mökkiin.
Viime kuussa taloon asennettiin ilmalämpöpumppu.
Listasta puuttuu varmasti vielä jotain ja paljon on vielä jäljellä. Emmekä silti ole ihan varmoja, mitä mökistä haluamme.
Käplis on kaikille tärkeä ja täynnä muistoja, osalle meistä omasta lapsuudesta asti. Täällä olon aikana meille on yhteisesti syntynyt kolme uutta mökkiläistäkin.
Samalla koko mökki on kuitenkin edelleen vähän epäkäytännöllinen ja hankala, ja moni asia on edelleen kesken tai ei-ihan-tyydyttävässä mallissa. Pinnoiltaan mökki on yhdistelmä 50- ja 80-lukua, jolloin sitä oli ennen meitä viimeksi rempattu.
Yläkerrasta puuttuu vielä sähkövedot ja täällä haisee vähän edelleen.
Tätä seuraavaa en oikeastaan haluaisi kirjoittaa auki koska en välttämättä halua siihen kommentointia, mutta sanotaan se silti. Täällähän on hometta.
Emme ole homeasiaa lopullisesti tutkineet mutta ekan kesän jälkeen täällä käyneet homekoirat kertoivat synkän totuuden monestakin nurkasta. Kosteita paikkoja on löydetty ja korjattu.
Homehavainnot ehkä sai meidät vähän lannistumaankin ensimmäisen kesän hyvän vauhdin jälkeen. Home ei meitä sinänsä haittaa, kukaan ei ole tässä melkein kymmenessä vuodessa siitä oireillut millään tavalla eikä hajukaan enää paha ole. Ehkä pahimmat kohdat vanhan keittiön märän lattian ja katon vuotaneen piipun alta on nyt hoidettu ja homma on ok?
Mökki on siis hyvä ja toimiva, mutta tuntuu että se voisi jotenkin olla parempikin. Nyt ollaankin tilanteessa, jossa lähes jokainen Käplis-reissu menee pohtiessa: Mitä tälle tehdään?
Jatketaanko tätä samaa pikkuhiljaa paremmaksi – moodia, jota olemme jo pian yhdeksän vuotta tehneet? Meneekö meillä vielä seuraavat yhdeksän vuotta ennen kuin on ”valmista” vai onko valmista koskaan (ei)?
Vai myydäänkö koko mesta? Ottaen huomioon että homeinen mökkirakennus lienee enemmän rasite kuin arvo, tuskin. Laajennetaanko mökkiä uudella rakennuksella (rakennusoikeutta on vielä jonkin verran jäljellä ja piirustuksiakin on jo, kiitos arkkitehtiomistajien) ? Odotetaanko että jostain löytyy satojatuhansia euroja ylimääräistä ja rakennetaan kokonaan uusi mökki vanhan tilalle?
Tällä käynnillä keksittiin taas uusi terassi, aamuaurinkoinen paikka tuvan viereen. Aina tulee jotain josta vähän innostua!
Muutoksia mietitään aina, valmiiksi ei tule. Ei pohdinnat eikä mökki, eikä kaiken aina tarvitsekaan valmista olla. Mutta tässä kymmenvuotisjuhlan lähestyessä, jokaisen nurkan valmistuessa sitä näkee jo seuraavan ja miettii että tuohon voisi kyllä…
Sitten tulee kesä, paljaat varpaat ja laiturikahvit. Soudamme koskelle ja käymme sienessä maailman kauneimmassa metsässä. Lämmitämme ikivanhan saunan, jonka liian pieni pukuhuone leviää terassille sopuisasti ja hypimme laiturilta uimaan. Juoksemme pyyhkeet päällä ylös alas sitä rinnettä, jossa joskus kasvoi kissankäpälää ja pelaamme yömyöhään lautapelejä pienessä tuvassa. Kannamme ämpäreittäin marjoja sisään ja leivomme osasta piirakan.
Lämmitämme kamiinan, paahdamme vaahtokarkit takassa tai ulkona nuotiolla jos tuuli tai hyttyset antavat – jompikumpi on yleensä läsnä. Käymme nukkumaan pilkkopimeisiin huoneisiin, joiden uumenissa tuhisee iso kasa pieniä lapsia ja huokaamme – Käplis on kyllä best.
