Mies parhaassa iässä taas kerran, nyt 8kk ikäisenä! Yhä edelleen meidän pieni Nelonen on aivan valloittava otus, joka oppii jotain uutta joka päivä. Hänellä on intensiivinen, leikkisä katse jolla naulitsee kaikki ympärillä olevat ihmiset kunnes ne tajuavat hymyillä hänelle takaisin. 
Tyyppi on myös edelleen (ja siis oletan että myös jatkossa, tämä lienee aika perustava temperamenttiasetus) todella rauhallinen ja joustava. Ei hötkyile pienistä ja itkee tai valittaa hyvin, hyvin harvoin. Ei oikeastaan koskaan ilman järkevää syytä.
(Järkevä syy on sekin, jos vauva saa käsiinsä piirustuspaperin ja sitten se otetaan siltä pois.)
Ainoa hetki jolloin pienen viilipytyn rauhallinen zen-naamio hiukan pettää on ruokaillessa, jos ruokaa tarjoava taho ei tajua olla riittävän nopea. Puurolusikallisia on suotava syöttää alle sekunnin tahdilla tai sanomista tulee. Puuron syöminen on jotenkin kaikkinensa hupaisa operaatio: vauva suorastaan hyökkää lusikan kimppuun muutaman minuutin ajan kunnes yhtäkkiä tulee totaalistop ja maha on täynnä. Söpö!
Ruokailut menee muutenkin tosi mallikkaasti, tyyppi syö taitavasti itse vaikka mitä jo. Kaikki menee kakomatta ja hyvällä ruokahalulla ja ilman allergiaoireita (jes!). Myös maitoa syödään tiiviisti edelleen vaikka öisin selvästi tarve ei olisi niin suuri ruoalle, mutta nukuttava tissi kelpaa kyllä.
Yöt onkin olleet tässä kuluneen kuukauden aikana aika surkeita, heräilyjä on aika lailla aina alle kahden tunnin välein. Viime yö oli ensimmäinen pitkiin aikoihin kun vauva nukutti kerran itse itsensä uudelleen uneen, joten toiveikkaasti ajattelen ettei tarvitsisi tehdä sen suurempia unikouluja vaan lempeästi saadaan harjoiteltua parempaa unta. Edelleen hän osaa nukahtaa kaikille unilleen itse, joten taidot kyllä löytyy kunhan annetaan oikeat olosuhteet ja yöllinen konttausharjoittelu loppuu.
Siirto samaan huoneeseen Kolmosen kanssa alkaa tosin tuntua ajankohtaiselta, siellä saisivat toinen toisiaan (herätellä ja) nukutella!
Taitoja on kertynyt tässä kuussa hirmuisen paljon! Viikko sitten hän otti vihdoin ensimmäiset perättäiset konttausaskeleet. Yritin kuvata sitä konttausasennossa ja se ei pysynyt mokoma paikallaan – kesti hetki tajuta että kas, se liikkuu eli konttaa. Nyt vauva menee jo enemmän kontaten kuin ryömien, vaikka hidasta kumpikin tyyli edelleen on (ellei kohteena ole esimerkiksi elävä kissa tai lattialle pudonnut herkku. Se paperi!)
Kuun alussa vauva oppi nousemaan itse istumaan ja onkin jo aika pitkään pysynyt hyvin istumassa, leikkii siten kovin mielellään. Heti konttaamisen löytymisen jälkeen jalat ovat alkaneet muutenkin tehdä hommia ja tukea vasten nouseminen on aloitettu. Eka äitiä vasten, sitten kohti muuta maailmaa. Myös karhukävely on heti valikossa joten oikean kävelemisen ohjelmistopäivityksen lataaminen on aloitettu.
Ihana ihana vauvamme. Tuntuu että hän vain syö, juttelee, nauraa, hengailee ja on hellä. Matkustaa autossa vaikka kaksi tuntia hereillä tyytyväisenä ja rakastaa vettä. Loiskuttelu on parasta! Hampaita on taas tulossa pari lisää ja flunssaa on enemmän kuin terveitä päiviä mutta hymy se vain säilyy.
Kasvussakin tyyppi on selvästi kirinyt, päivitän tähän huomisen neuvolakäynnin jälkeen oikein mitatkin.