Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Raskausviikko 36: Poikittain, väärinpäin, ehkä. Jotenkin.

“Mä en nyt oikein ole varma”
“Kyllä mä lähtisin sanomaan että tässä ylhäällä on jalat. Vai hetkinen”
“Ei tästä kyllä osaa sanoa”
“Jotain kovaa minä siellä kohdunkaulassa tunsin”
“Mutta sehän voi olla vaikka polvea”
“Tässä se selkäranka menee”
“Syke kuuluu toisaalta tästä”
“Kokoakaan ei pysty mitenkään arvioimaan kun se on täällä niin alhaalla”
“Ei tästä kyllä osaa sanoa”
“Vai hei olisko se kuitenkin, kyllä tämä taitaa olla pää”
“Jotain isoa pyöreää minä tässä ylhäällä näen”
“No selvä, parempi tehdä lähete synnytystapa-arvioon”.

Olen niin iloinen että pidin kerrankin puoliani. Neuvolasta oli varattu tämä viimeinen lääkärikäynti alunperin viikoille 36+5 ja kysyin kohteliaasti onkohan se vähän myöhäinen aika kun vauva on mielestäni poikittain ja sitä ehkä pitäisi sitten tutkailla. Hieman mukisten minulle annettiin aika viikolle 35+0 ja nyt makaan ultrattavana lääkärin ihmetellessä vieressä. Hän oli ensin varma, sitten ei kuitenkaan.

Menimme lääkärin ehdotuksesta vielä varuiksi ultraamaan ja pyysimme matkalta kokeneen kätilön mukaan. Hänkin oli ensin ihan varma mutta sitten ei kuitenkaan.

Minä olen ollut koko ajan aika varma mutta en ihan kehtaa sanoa kun mistäs minä kuitenkaan tiedän. Vasta kun uskaltaudun sanomaan että potkuja tuntuu tosi paljon kohdunsuulla, kätilö toteaa helpottuneena että no se on selvä sitten. Väärinpäin. Saan ajan Naistenklinikalle tarjonnan tarkistukseen ja tarvittaessa ulkokäännökseen – jotenkin naurattaa että se osuu sille samalle 36+5 päivälle.

Vanhoista merkinnöistäni näen että myös Kakkonen on ollut tässä kohtaa poikittain ja vasta ultrassa 38+5 pää alaspäin. En osaa olla siis mitenkään huolissani, enemmänkin musta on jotenkin hauskaa että tyyppi on niin juoni että laittaa meidät ihan ihmetyksiin jo tässä kohtaa. En aio lähteä tekemään hullun lailla Spinning Babya tai ravaamaan osteopaatilla, katsotaan tilannetta sitten kun nähdään miten päin hän siellä todella on ja kyllähän ne vauvat väärinpäinkin syntyy.

Fyysisesti olo on muuten vieläkin melko lailla sama, vauvan liikkeet vain voimistuvat. Verenpaine 109/70, missään ei turvota, paino nousee (vielä) hallitusti ja kohdun SF-mitta on itse asiassa pysynyt samana kuukauden verran. Maha todella kasvaa sivuttain, niin kuin random ihmiset ovat terävästi havainnoineet.

Mutta! Olen saanut urheiltua! Tai no, siis. Tässä tilanteessa lasken urheiluksi sen että kerran sain käveltyä pienen lenkin metsässä (taisi olla hieman vajaat 3000 askelta) ja kerran uin ainakin 500m. Kova!

Henkisesti olo on…vaihteleva. On niitä hetkiä kun epämääräinen tumma möykky puristaa rintaa, mutta ehdottomasti eniten on hetkiä kun vain nautin tästä kaikesta kauheasti. Sitten on vielä kolumni C, outo realiteettipoimu jossa olen aivan hämilläni että minäkö se tosiaan tässä olen, raskaana? Siis olenko raskaana? Viikolla 36, mitääääh? Tuntuu niin oudolta.

Tuntuu myös omituiselta mutta erityisesti haikealta että ihan kohta tämä on ohi. Kuin olisin ihanan kevään korvilla ja pelkään jo vähän heinäkuuta joka kääntyy pian elokuuksi ja sitten se on taas ohi, tällä kertaa ikuisesti. Että enää vain nämä muutama hassu viikko ja sitten en tule enää koskaan kokemaan tätä.

Aivan järkyttävä luopumisen tuska. Vastahan aloin tottua siihen että olen raskaana! Vasta alan ymmärtää että muutkin näkevät mut niin. Miten tämä nyt voi jo loppua, hidastakaa joku aikaa pliis.

Samaan aikaan en malta odottaa että saan hänet syliini.

Ps. Lääkärin ihan ensimmäinen kysymys oli tuoliin istuessani “Olitko tulossa jälkitarkastukseen?”. Se hymyilytti jonkin verran tässä kohtaa.

Kaikki raskausviikot-sarjan jutut:

JAA
4 Comments
  • Mari
    kesäkuu 18, 2019

    Loistavaa että pidit puoliksi ja sait ajan neuvolalääkärille aiemmin. Toivottavasti tyyppi kääntyy oikein päin vaikka kuten sanoit, perätilassakin vauvat tietty syntyy jotain kautta. Synnytyksessä on vaan enemmän riskejä sillion, joten siinä mielessä on mukavaa jos kääntyy ihan oikein päin.
    Itselläni ei kakkosen kääntämisyritys onnistunut ja hän syntyi sitten myöhemmin perätilassa. Synnytys oli kuitenkin tosi nopea ja helppo, ja vauvalla kaikki alusta asti hyvin.
    Tsemppiä!

    • Valeäiti
      kesäkuu 18, 2019

      Kyl mä uskon et kääntyy. tunnen itse et sillä on vielä ihan sikana tilaa siellä joten ottaa siitä kaiken irti. Kakkonen oli kans tosiaan pitkään poikittain mutta kiltisti kääntyi. Perätila olisi ihan hyvää jatkoa tälle historialle jossa on jo nyt imukuppia ja oksennustautia 😀

  • Tiina
    kesäkuu 18, 2019

    Mulle vannotettiin, että lapsi on oikeinpäin. Ihmettelin, kun joku kova liikkui kylkiluiden alla, mutta mitäpä minä ensikertalaisena olin vastaan sanomaan. Kuukausi ennen laskettua aikaa kävin eri neuvolantädillä välipäivien lomien takia. Hän sit päätti ultrata, ku ultralaite sattu huoneessa olemaan. No istuallaanhan vauva vatsassa oli. Kääntöyritykseen mentiin, kolme sekuntia ja lääkäri sanoi, ettei tää käänny. Magneettikuvissa todettiin ”synnyttäjän lantio” ja vauvalla iso pää. LA:na käynnistys ja 24 tunnin kuluttua syntyi poika peppu edellä.

    Kakkonen syntyi pää edellä (ja kyllä muuten oli kylkiluiden alla enempi tilaa, kun siellä oli pieni pehmeä peppu eikä iso kova pää) ja olihan tuo helpompi tapa syntyä, eikä ollu sali täynnä ihmettelijöitä. Mutta ei tuo syntymissuunta enää mihinkään vaikuta, alapää on toipunut molemmista 😉

    Esikoisella nyt menossa melkoinen peppu-hokemiskausi ja nauretaankin, että peppu on ollu hänen elämässään teemana syntymästä asti 😀

    • Valeäiti
      kesäkuu 20, 2019

      Hahaha peppuihmisiä alusta asti! 😀 Katotaan tiistaina miten päin tämä on, yleensä ennemmin viistossa tai poikittain kuin varsinaisesti väärinpäin – mutta tänä aamuna taas oli kuula kylkiluiden alla 🙂 Hyvin vaihtelee joka päivä!