Tammikuussa Insinööri aloittaa hoitovapaan ja jää vuodeksi kotiin Nelosta hoitamaan. Hurraa!
Entäs minä? No minä palaan töihin ja alan huhkia tuplaten, jotta saisin 1,5 ihmisen tulot aikaiseksi.
Menemättä ihan kaikkiin yksityiskohtiin, meidän viimeisimmät perhevapaat ovat olleet mahdollisia vain koska meillä on tosi hyvät tulot ja niin on myös oltava vapaiden aikana, koska meillä on kovat kustannuksetkin.
Olemme rakentaneet itsellemme pienen mittakaavan kultaisen häkin ja kiinteiden kulujen vähentäminen on meidän tämän hetken elämäntilanteessa hankalaa (hello tuore omakotitalo). Siksi tulojen on pitänyt olla aika hyvät myös perhevapailla ja yli yhden ihmisen tulot tarvitaan.
Viimeksi kun jäin Kolmosesta hoitovapaalle (ja sittemmin Insinööri osittaiselle, täällä lisää) pärjäsimme taloudellisesti hyvin koska Insinööri sai yhä täyttä palkkaa ja minä tein yrittäjänä muutamana päivänä viikossa omaa palkkaa myös. Nyt emme saa Insinöörin hyvää täyttä palkkaa vaan nojaamme kokonaan minun tuloihini – ja minä ajattelin pystyä tekemään sen ilman palkkatöitä.
Aion siis toimia vuoden 2023 vain yrittäjänä. Sen pitäisi onnistua taloudellisesti, koska olen hillonnut menneiden vuosien liikevoittoja eli ollut nostamatta palkkaa. Hiukan jännittää toki silti!
Voisin toki palata täysipäiväisesti palkkatöihin ja lisäksi painaa yrittäjänä lisätuloja, mutta yritämme nyt tehdä tällaisen aivan ainutlaatuisen järjestelyn, sillä toista tilaisuutta tuskin tulee järjestää näin paljon joustavuutta arkeen. Sitä tuleekin sitten aika huimasti kun yksi on pois töistä ja toinen yrittäjä! Ajattelimme että saamme ehkä enemmän urheilua elämäämme, yhteisiä hetkiä arjessa ja helppoa tauottamista töistä ja kotoa.
Toinen voi lähteä vaunulenkille vauvan kanssa ja toinen tehdä omiaan, toisaalta voimme yhdessä hoitaa arjen asioita tai mennä vaikka PR-tilaisuuksiin – tai lähteä mökille keskellä viikkoa. Vähintäänkin saamme aikaa lasten kanssa ihan eri tavalla kuin ennen. Ollaan kotona, tuhlataan vähemmän ja nautitaan kivasta vuodesta.
Sitten Insinöörin työkaveri meni kysymään että jaa muutatteko siis koko perhe ulkomaille ja meillä loksahti suut auki. Ei saakeli, mehän voitaisiin muuttaa vaikka ulkomaille!
Nyt aivot ovatkin aivan sekaisin. Vasta tuon kysymyksen myötä tajuttiin ehkä oikeasti ettei meitä sido ensi vuonna muu kuin lasten koulut ja niissäkin varmasti jotakin järjestelyvaraa on. Ulkomaille meno olisi ihan jätti-iso homma, paljon järjesteltävää ja toki on mahdollista ettei se edes taloudellisesti onnistuisi, mutta hitto vie pakkohan tätä on ainakin miettiä.
Mitä jos tekisi Modernisti kodikkaat ja olisi kuukauden Espanjassa? Tai pari kuukautta Kaliforniassa sukulaisten luona, kerrankin pidempi aika hengata heidän kanssaan? Lappiin puoleksi vuodeksi kuten Satu perheineen? Tai edes nyt vihdoinkin sinne Sveitsiin ystävien luo, olisi aikaa mennä maata pitkin!
Ääää miten paljon mahdollisuuksia. Jos ei muuta niin onpahan mahtavaa että voi tämmöistäkin koko perheen kesken miettiä ja haaveilla, vaikka todellisuus onkin varmaan sitä että nyhjätään kotona entistä enemmän, hah. Ehkä se pihan tulisi sitten edes laitettua…
Nyt avaankin seuraavaaksi läppäristä excelin nimeltä “Kettusten budjetti” ja alan suunnitella Insinöörin kanssa meidän ensi vuotta. Ehkä sen jälkeen tiedetään palataanko kumpikin kiltisti töihin toukokuussa vai laitetaanko talo vuokralle ja ostetaan liput jonnekin.
Kuva: Aino Heininen