Vauva 8kk: Konttaava ja kiipeävä touhottaja

Vauvakirjaan on tämän kuukauden kohdalle pakko tehdä kokonainen merkintä Koronasta. Että tämä oli sinun ensimmäisen vuotesi isoin asia, niin iso etten oikeastaan muistanut sinun täyttävän kahdeksan kuukautta. Totisesti toivon että Kolmosen 1-v synttäreitä saadaan kesällä juhlia, että olemme palanneet juhlia sisältävään arkeen heinäkuussa!

Jos jotain positiivista Korona-tilanteesta on haettava, olkoon se se että Insinööri on saanut viettää ihan eri tavalla aikaa Kolmosen kanssa nyt viikon verran etätöitä tehneenä. He ovat saaneet uutta puhtia omaan bondaamiseensa ja tuntevat toinen toisensa paremmin.

Sitten päivän isoihin uutisaiheisiin: Olemme ehkä saaneet hänet taas opetettua nukahtamaan itsekseen. Sain Sleepy.fi Marialta näkyvyyttä vastaan taas yhden kolmen vartin konsultaation puhelimitse. Siitä viikon päästä ollaan jo tilanteessa, jossa Kolmonen nukahti eilen illalla alle viidessä minuutissa omaan sänkyynsä ja heräsi koko yönä vain kerran syömään. Lisäksi päiviin ovat palanneet pitkät, jopa 3h päiväunet. En voi muuta sanoa kuin KIITOS ja että voin todellakin suositella näitä palveluita ihan jokaiselle.

Hän siis nukkuu, mutta on muutenkin ihana ja rakastettava. Kuluneen kuukauden aikana hän on vihdoin tajunnut että osaa kontata ja alkoi tehdä niin viikko sitten. Teoriani jostain 7kk kohdalta asti oli että se osaisi kontata mutta ei vain halua ja pidän siitä kiinni: Kertaakaan en nähnyt sen harjoittelevan nytkyttäen vaan se vain otti ja lähti saman tien täydellisesti konttaamaan kun tähtien asento oli oikea.

Eikä vaan konttaamaan vaan samoina päivinä se oppi nousemaan tukea vasten seisomaan (+laskeutumaan alas, huh), kiipeämään portaita, kävelemään tukea vasten jne. Nyt liikutaan sitten kunnolla!

kotona tekemistä lapsille

Vauva 8kk ikäisenä:

  • Paino 7,5kg, pituus 71cm
  • Vaatekoko 74
  • Hampaita kaksi (alhaalla) ja vihdoin ylhäälläkin kaksi! Kulmat pullottaa jo
  • Hiukset kasvaneet taas lisää, nyt on jo töyhtöä
  • Konttaa, kiipeää rappusia, syöttötuolista pois, laatikon päälle, jakkaran ylle…
  • Nousee istumaan ja istuu pitkiä aikoja leikkimässä
  • Seisoo tukea vasten tukevasti, joskus vain hieman mahalla nojaten. Kävelee hieman tukea vasten
  • Syö kiinteitä 3-4 kertaa päivässä
  • Ei vaikuta olevan maidon lisäksi muulle ruoalle allerginen, mutta kärsii atooppisesta ihottumasta. (maitoallergiaa emme ole vieläkään käyneet virallisesti testaamassa, lähete sentään on)
  • On pysynyt tosi terveenä. Pari yskäistä yötä mutta muuten terve.

Tuttu kahdeksankuisen eroahdistus näyttää hieman päätään, mutta ei vielä rajoittavasti. Vain sillä tavalla ihanasti että kun minä tulen lyhyenkin poissaolon jälkeen kotiin, tuo pieni marakatti kiipeää syliin ja halaa. Siis todella halaa, se vain käärii kätensä kaulani ympärille ja on aivan hiljaa paikallaan. Tankkaa. Rakastan, rakastan, rakastan tätä hetkeä.

Jos unohdetaan ajoittain pahasti ahdistava ja elämää rajaava Korona, elämme taas kerran parhaita hetkiä ikinä. Vauva syö, nukkuu ja touhuaa, viihtyy hyvin hereillä ja kulkee mukana jo leikkipuistossakin. Minä urheilen, kevät tulee ja kotona on kivaa. Onneksi. Olen tosi kiitollinen että nyt kun maailma on suuren kriisin keskellä, tässä omassa pienessä elämässä on kaikki hyvin ja paljon rakkautta ympärillä.

Kantakoon se meidät tämän yli.

 

Vauva 7kk: Metkuja ja puhetta

Mennyt kuukausi on ollut kehityksen suhteen hieman edellisiä rauhallisempi. Ihana pötkylä on saanut rauhassa olla ja kasvaa ilman järisyttävän suuria kehitysaskeleita. Mitä nyt osaa jo istua ilman tukea ja hengailee tuon tuostakin konttausasennossa, (mutta ei vielä konttaa). Ja oppihan se pinsettiotteenkin, kun tajusi että keittiön pöydän alla on paljon herkkuja jos vain motoriikka riittää.

Kuitenkin pääosin vauva tuntuu aika samalta kuin ennenkin, vähän vain isompi ryömijä. Ikään kuin se olisi itsekin sieltä viiden kuukauden kehitysharppauksesta vielä väsynyt ja ottaa nyt iisimmin! Päivät ovat tosi zen tämän pötkylän kanssa kun hampaatkaan eivät ahdista vaikka vieläkin ovat väärällä puolella ikeniä.

Nyt kun mietin niin itse asiassa tässäkin kuussa on paljon kehitystä, mutta se ei vain ole fyysistä! Tässä kuussa hän on selvästi oppinut ymmärtämään paljon puhetta. Tyyppi ymmärtää kun sille sanoo ”tule tänne” ja se myös tulee, hirveällä vauhdilla ja innolla. Se kurottelee muiden sylistä minun syliini, tunnistaa nimensä ja tunnistaa mielestäni myös sisarustensa nimet.

Se sanoo melkein samalla tavalla ”heeeeiiii” kun me sanomme sille ja ymmärtää aivan selvästi huumorin päälle. Sillä on myös koko liuta omia metkuja ja ihan selkeä ilme myös sille hetkelle kun se tekee jotain mitä tietää ettei saisi tehdä. Parhaimpia metkuja eli suurimman innon aiheuttajia ovat tällä hetkellä kaikki sähköjohdot (jos niissä kulkee sähkö), vessan lattiakaivo, huonekasvit, kaikki ruoan tähteet ja muruset lattioilla ja tietysti paperin syöminen jossa hän on ehkä Euroopan nopein.

Kun yrität ottaa kuvaa ilman että paperia syödään..

..metkumuija löytää sen kuitenkin

Ruoat uppoaa hyvin muutenkin kuin lattialta ja ollaan kuukauden aikana ehditty maistella jo kaikki tärkeimmät asiat läpi. Suursuosikkeja ovat kurkku, bataatti, puurorieska ja paistettu tofu. Pientä allergian tyyppistä aiheutuu paprikasta, omenasta, maidosta (kokeilin 5ml korviketta yksi päivä, en ihan heti kokeile uudestaan tai isommalla määrällä). Todellisena sormiruokailijana hän ei paljon lusikalla syöttämisestä välitä vaikka hyvin sen osaakin. Nokkamukit on pop, vaikka ei vieläkään äidinmaidolle.

Syömisen lisäksi hän rakastaa kylpemistä ja mekin nyt kun hän voi jo istua ammeessaan, selän ergonomia kiittää. Siellä se loiskii täysillä ja innostuu kun saa minut kasteltua. Kylyvn jälkeen pehmoinen ja lämpöinen vauveli kertoo nopeasti että pitää päästä unille ja puree. Hänen selkein unimerkkinsä onkin (erityisesti mun) pureminen yhdistettynä ihan iloiseen mutta todella kovaääniseen kiljumiseen.

Nukkuminen ei vieläkään ole mitään kehuskelun paikka, mutta 1-3 herätyksen yö on minusta ihan ok. Illat menee edelleen hyvin eli vauva jää suoraan syötöstä unille omaan sänkyyn ja herää ensimmäisen kerran vasta puolen yön aikaan. Mikä parasta, Insinööri on tällä hetkellä paras Kolmosen nukuttaja! Rakastan tätä käännettä!

Vauva 7kk ikäisenä:

  • Paino ja pituus ? Ei neuvolaa tässä välissä!
  • Vaatekoko 68 – 74
  • Hampaita kaksi (alhaalla), ylhäällä edelleen kova turvotus, kyllä ne kohta tulee!
  • Päässä on jo jotain hiusten tapaista pehmeää, joka menee pipon alla myttyyn!
  • Nousee konttausasentoon mutta ei vielä ota ”askelia”
  • Istuu hienosti itse
  • Pinsettiote tarkasti hallussa
  • Nukkuu paremmin ja erityisesti päiväunia tarkalla rytmillä
  • Syö kiinteitä 1-3 kertaa päivässä
  • Ymmärtää puhetta paremmin, yrittää itse puhua

Vauva siirtyi puolen vuoden rytäkässä myös vaunujen ratasosaan ja se on tehnyt hänestä todellisen kosmopoliitin, matkaseuralaisen vailla vertaa. Kiitoksena hyvästä reissustaminasta olen vienyt tyypin T-alkuisiin paikkoihin kuukauden aikana: Turkuun, Tampereelle, Tukholmaan! Ehkä seuraavana Tuusula?

Ihana matkalainen hän on, iloinen ja joustava. Hirveän yllättäen tämä seitsemänkuinen on edelleen kaikin puolin niin ihana otus että hajoan. En tajua miten se voi olla aina vain ihanampi.

Lue myös: 

Vauva 6kk: kiinteät aloitettu

Mennyt kuukausi on ollut melkoista kehittymisen aikaa. Kolmonen ryömii jo hirveää vauhtia ja nousee usein konttausasentoon. Muut ajat se merenneitoilee, ja pääsee jo melkein itse istumaan asti. Istuen hän pysyy ryhdikkäästi muutaman sekunnin kunnes kaatuu – kädet ottavat jo hiukan vastaan.

Vauvalla alkaa olla tietoisuutta ja muistia. Se tajuaa, että näköpiiristä hävisi kännykkä, äiti, syötävä pahvi ja etsii niitä katseellaan. Se vierastaa väsyneenä ja innostuu meistä aina. Kiukuttelee Insinöörin nukutuksessa ja haluaa että minä pysyn lähellä.

Jokeltelu muuttuu jatkuvasti enemmän sanojen tapaiseksi. Kun hänet on illalla julmasti hylätty ja poistettu kaiken kivan ääreltä (= laitettu sänkyyn nukkumaan), saattaa yhtäkkiä jostain pinnasängyn uumenista kuulua erittäin käskevä komennus “äi-äi!”. Tiedä sitten mitä se tarkoittaa, mutta silloin käy usein niin että äi-äi tulee siihen sängyn vierelle sanomaan että kyllä vain, nyt nukutaan.

Vauva 6kk ikäisenä:

  • Painaa 6,8kg, pituutta 67,5cm (+0,2kg ja +1,6cm)
  • Vaatekoko 68 – 74
  • Hampaita kaksi (alhaalla), ylhäällä kova turvotus
  • Pientä hiusta alkaa nousta kaljusta kuulasta
  • Nousee konttausasentoon
  • Istuu jo hetken tuetta
  • Nukkuu paremmin ja erityisesti päiväunia tarkalla rytmillä
  • Syö kiinteitä!

Niin se nukkuminen. No, ei tämä mikään läpi yön nukkuva vauva ole, mutta monta parannusta ollaan saatu tehtyä. Ensinnäkin, se aloittaa nykyään taas unet omassa sängyssä. Se on iso saavutus, sillä monta kuukautta meni välissä niin että pinnasänky toimi lähinnä pyykkikorina.

Nukuttaminen on vieläkin vaikeaa mutta uutena ilmiönä hän ei välttämättä herää enää nukutuksen jäljeen kuin vasta yöllä – tämä on mieletön parannus ja elämänlaadun kohennus kun mulla jää aikaa tehdä edes jotain muuta kuin vain nukutella. Olkoonkin että se nukutus saattaa edelleen kestää kaksi tuntia (Rauhallinen, sänkyyn. Raivo. Rauhoittuu, sänkyyn, raivo. Nukahtaa, sänkyyn, herää. Raivo. jne).

Yöllä ollaan saatu pitkästä aikaa nukkua vähän enemmän. Muutama 21-06 (!!) yö on nähty, mutta yleisemmin hän herää 00, 03 ja 06. Joskus kello kolmen herätys menee sylittämällä, joskus pitää syöttää. (Vielä pitää kuitenkin jatkaa nukuttamisen opettelua, sillä tämä alkaa uhkaavasti mennä taas tissihommiksi.)

Alla olevat kuvat sisältää saatuja tuotteita: Stokke Steps tuoli ja kaikki ruokailuvälineet (Ipanaiselta) ovat blogin kautta saatuja.

Puolen vuoden rajapyykin isoin muutos on tietysti tämä: ruokailu. Muita kuvia ei tästä kuusta sitten meinaa ollakaan, tämä on niin mullistava asia! Perheemme viides jäsen on nyt täysivaltainen pöytäseuralainen. Kolmonen on ensimmäinen puolen vuoden ikään täysimetetty vauva (eka maistelu taisi olla viikkoa ennen, joten lasken meidän päässeen siihen maagiseen rajaan asti), ja siis ensimmäinen vasta puolen vuoden iässä kiinteät aloittava.

Se on ollut ihan mahtavaa! Tyypillä on ihan eri valmiudet syödä nyt kuin pari kuukautta sitten. Kolmonen aloittikin homman saman tien kuin ammattilainen: Hän istuu hienosti tuolissaan, vie ruoan suuhun, käsittelee ja nielee. Viikossa ollaan ehditty maistaa jo pitkä lista asioita ja hän on todella päässyt homman makuun, kirjaimellisesti.

Entäs minä sitten? Minä voin todella hyvin. Jos kehtaisin, sanoisin että kukoistan. Olen aloittanut uudestaan sekä juoksun (pieniä, 1-5 min pyrähdyksiä) että munasolujeni kierrättämisen systeemin läpi. Olen äärettömän onnellinen ja tämä arki tuntuu tosi hyvältä.

Lue myös: