Tiedättekö sen ikuisen riittämättömyyden tunteen, kun sulla on monta lasta ja et ikinä pysty olla kaikille yhtä aikaa..riittävä?
Niin mulla ei ole sitä tunnetta nyt! Juuri nyt, tämän heinäkuun aikana, oon tuntenut päivittäin iloa sellaisesta tunteesta, tiedosta, että mulla on jokaisen neljän lapsen kanssa just nyt tosi hyvä suhde.
Ollaan ehditty viettää paljon aikaa yhdessä, jokaisen kanssa erikseen ja yhdessä perheenä. Tiedän hyvin, mitä isojen elämään kuuluu, meillä on sisäpiirin vitsejä. Pienten kanssa on valtava määrä leikkejä, haleja ja läheisyyttä, ”äiti kato” ja se äiti oikeasti katsoo.
Nautin tästä SUURESTI, koska tiedän hyvin, miltä elämä taas muutaman viikon päästö näyttää kun juostaan päiväkodin pihaan kello kuusitoistakolmekymmentäyksi vähän myöhässä ja tajutaan illalla, ettei isointa ole edes nähty, kun se on vain kiirehtinyt koulun ja harrastusten väliä ja kahta keskimmäisen kanssa kommunikaatio on valtaosin läksyjen patistelua.
Eihän sen tarvitse mennä niin, mutta on tämä nykyinen auvo ainakin vaikeampi pitää yllä silloin.
Muissa uutisissa: olin Hesarissa! Kirja tulee kohta maailmaan voi apua. Kesäpäivät kuluu ja aurinkorasvat loppuu, nektariinit on makeita ja Tukholmassa on melko huvittava BUBS-liike.
Tärkeimmät uutiset kuvien jälkeen:
Nelonen on oppinut R-kirjaimen 😍 se oli liikuttavan söpö tajutessaan sen muutama viikko sitten, läimäisi aina kädet suulleen kun huomasi itse sanoneensa ärrrrän. Ensin tuli Särkänniemi, purkka ja metro, nyt jo ruokaa ja ”äiti se parani se mun hammas tästä ruoasta!” (Löi hampaansa Ser(rrrrr)enassa, mikä vähän huolestutti ensin).
Kolmonen käyttää kellopuhelintaam kuin mikäkin konkari. Osaa sanoa heippa kun lopettaa puhelun, eikä spämmää turhaan.
Kakkosella on ihania uusia kavereita, Ykkösellä kasvanut haba. Se on käynyt mun kanssa lenkillä ja salilla läpi kesän, aivan ihanaa!
Vielä viikko Insinöörin lomaa, sitten on taas keksittävä menoa ja meininkiä pienten kanssa. Sitä valmistelen menemällä huomenna karaokehuoneeseen kaverin kanssa juomaan KALJAA. Mainio idea.