Sain postissa ilmaisen mainosnumeron Kaksplussaa. Aika samaa höttöä kuin Vauva, mutta muutama iloinen yllätys. Tai oikeastaan yksi; siellä sivuilla ei ehkä liiku ihan yhtä paljon täydellisiä Oikeita Äitejä kantoliinoineen, perhepeteineen ja loputtomine hermoineen. Sen sijaan siellä lyödään lasta.
Älkää käsittäkö väärin, en ihannoi lapsen lyömistä. Mutta koska tiedän, ettei se ole monellakaan äidillä kaukana, minua suoraan sanottuna vituttaa ettei sitä voi lehteen muka kirjoittaa. Vauva-lehdessähän oli nyt kesäkuussa se kauan odotettu ”kun äidillä menee hermot” -juttu. Ja kuten pelkäsin, se oli ihan turha. Olihan siinä neuvoja miten pidentää hermoja ja paikkoja jonne soittaa kun hätä iskee. Mutta ne kaksi äitiä, jotka siinä kertoi omaa tarinaansa, eivät kumpikaan menneet Sen Rajan yli.
Edelleenkään, en ihannoi väkivaltaa. Mutta uskon, että jollekin jolla on jo käsi lipsahtanut tai lipsahtamassa, olisi hyvä kuulla että sitä käy muillekin, eikä lasta heti olla ottamassa pois. Nyt pahimmat kriisit Vauvan jutussa oli ”minulla oli kamalia ajatuksia lapsestani” ja ”ajattelin että nyt tämä lapsi lentää seinään, mutta onneksi tämä jäi ajatuksen tasolle”. Jokainen, joka on ajatellut joskus että tekisi mieli lyödä lasta, lukee nyt tota artikkelia ja tuntee epäonnistuneensa. ”Ei niillä varmaan oikeasti niin kamalia ajatuksia ollut kuin mulla”. Vauva-lehti, jotain munaa kiitos. Kirjoittakaa se auki: mitä ne kamalat ajatukset oli? Nyt tämä saattoi olla karhunpalvelus niille, joilla uupumus on viemässä järjestä voiton.
Toivottavasti ne äidit lukee Kaksplussaa, koska siellä sentään uskalletaan: