Ilmeisesti jatkuva altistus +15 lämpötilalle on taitoja stimuloivaa. Ainakin sen avulla Kakkonen oppi nauramaan ja Ykkönen puhumaan kaksisanaisia lauseita (”kissa kaapissa”). Kyllä, olemme palanneet kesämökkireissultamme. Kuten alusta voitte päätellä, sää oli kuin Tuksu hääpäivänään koko viikonlopun – kunnes me lähdettiin pois.
Reissuun lähtö meni paljon odotettua paremmin, saatiin koko auto pakattua aamulla ja kävin nohevasti vielä kauppareissunkin tekemässä juuri ennen Ykkösen hakua tarhasta. Ihana isäntäväkemme kävi tosin koko hulppean köörimme (10 aikuista, 2 lasta, 2 kissaa ja 1 koira) puolesta ruokaostoksilla, joten kannoin kaupasta lähinnä mökkireissun oleellisimmat, Ykköselle välipaloja ja meille myös (kaljaa, karkkia ja sipsejä). Varsinaisen ruokahuollon ajattelen Ykkösen osalta hoitaa aikuisten ruokien jämillä, joten en ostanut muuta kuin vähän karjalanpiirakoita, pari banaania ja muutaman Piltin ”ihan varmuuden vuoksi”. Vielä hetki ennen lähtöä katsoin uudestaan sääennustetta ja pakkasin vielä kuitenkin sen kassillisen leluja Ykköselle. Koska jos oikeesti meinaa sataa noin paljon, me hajotaan sen kanssa sisätiloissa ilman (sallittuja) leluja. Sitten vaan kantamaan: Ykkönen rintarepussa, olalla käsiveska, Kakkonen kantokopassaan ja toisessa kädessä se lelusäkki. Sain osakseni sääliviä / ihannoivia katseita kun roudasin revohkaamme autoon. Se mitä katsojat eivät nähneet, oli Kakkosen vieressä kantokassissa mukavasti pötköttelevä viinipullo, joka tuli mukaan samoista syistä kuin se lelukassi. Olin kuitenkin optimistinen lelukassinkaan tarpeen suhteen; kun kaikki on mennyt tähänkin asti näin hyvin, varmaan sääkin on parempi kuin ne luulekaan!
Hah! Hahah. Hah. Eiku ei, ei naurattanutkaan.
Perillä odotti pieni myrskynpoikanen. Kun selviydyimme jotenkin vaahtopäisen meren yli suoritetusta venematkasta (Kakkonen nukahti, Ykkönen oli melkein aloillaan puolihysteerisen äitinsä puristavassa otteessa), saavuimme vihdoin valoisalle mökille lämmittelemään. Paitsi että sieltä oli mennyt viisi päivää aiemmin sähköt. Eikä niitä oltu saamassa takaisin. Onneksi siellä oli varaava takka. Paitsi että sitä opittiin käyttämään vasta lähtöpäivänä. Ja entä ruokailu? Onneksi on grilli! Joka toimii kaasulla, jota ei ole paljon.
Laske nämä kaikki yhteen ja saat jatkuvasti reilusti alle mukavuustasoisen lämpötilan sisällä (ja todellakin ulkona), sekä aika mielenkiintoisen ruokakulttuurin. Ykkönen ei syönyt oikeastaan mitään lämmintä koko viikonlopun aikana (hurraa niille banaaneille ja karjalanpiirakoille!), eikä Kakkosta juurikaan kantokopasta poistettu. Ekan vuorokauden saivat kumpikin olla yöppäreissään kaiken muun vaatekerroksen alla, en viitsinyt riisua raukkoja alasti siellä kylmässä. Itsellänihän oli se 1,5 vaatekertaa, eikä villasukkia, joten olin täysin jäässä koko viikonlopun. Ja vähän myös oksennuksessa, en omassani. Yöt vietettiin pakon sanelemana perhepedissä, lapset oli aamuyöstä jo ihan viileitä. Auringosta ei nähty vilaustakaan. Paitsi kuvassa, jonka isäntäpari lähetti pari tuntia lähtömme jälkeen viestillä ”Nyt on sähköä, lämpöä ja aurinkoa”. Haistakaa home.
Ja kuitenkin kaikesta tästä huolimatta, meillä oli aivan älyttömän kivaa. Seura oli aivan super, läpät mahtavan huonoja ja mauttomia, kaljat ainakin takuuvarmasti kylmiä ja lapset kultaisia. Ykkönen sai vain kaksi kiukkukohtausta koko viikonloppuna ja nekin meni helpolla ohi. Kakkonen taas nukahti itsekseen (!!) ekana iltana ja heräsi vasta klo 05 ekan kerran. Tai sitten olin niin kännissä etten huomannut sen heräävän. Nyt muistan ensi keikkaa varten kaksi oleellista juttua: 1. Perillä on kivaa kaikesta huolimatta 2. Voin pakata etukäteen ”mökkikasseja”, joissa on esim. kaikki petivaatteet, pelastusliivit, ne villasukat, itkuhälyttimet ja matka-apteekki ja ta-daa! puolet pakkaamisesta häipyi.
Sitäpaitsi paljon huonommin meni sillä seurueemme jäsenellä, jolla alkoi mökillä menkat ja koko ”beauty bag” odotti söpösti pakattuna kotona. Siellähän ei siis ollut edes juoksevaa vettä. Hihihihi. Ei kun tarkoitan: ota tästä pari vaippaa ensi alkuun, meillä riittää.