Tapasin eilen yhtä ihanaa raskaana olevaa kaveriani. Tapaamisemme vei minut nopeasti takaisin oman raskausajan muistoihin, etenkin loppuraskauden karseuteen pieniin epämukavuuksiin. Toinen ystäväni taas sai juuri vauvan, ja siitäpä muistui mieleen vasta hetki sitten koetut vastasyntyneen vauvan mukana tulevat tuskat koetinkivet.
Näistä tuli mieleen tehdä vertailulista, kumpi aika on kamalampaa näiden vaiheiden hyvistä ja huonoista puolista. Elääkö mieluummin aikaa kaksi viikkoa ennen synnytystä vai kaksi sen jälkeen? Lähtökohtaisestihan kumpikin on periaatteessa aika perseestä, vaikka pari plussapuoltakin on.
Kaksi viikkoa ennen synnytystä (enkä nyt puhu siitä arvatusta ajasta):
- Edessä on helvetti, jonka ajankohdasta laadusta tai kestosta sinulle ei anneta mitään takuita.
- Leuasta alaspäin katsottuna sinulla on entisen vartalosi tilalla kaksi jalkapalloa, yksi kuumailmapallo ja loppuja ruuminosia ei varmaan ole kun et niitä näe.
- Käyt vessassa useammin kuin huumetestattava työntekijä. Myös öisin.
- Mikä on oikeastaan ihan ok, koska et kuitenkaan nuku öisin. Kaasuilmapallon viereen on hankala käydä mukavasti.
- Kaikki äkilliset (alle 2minuuttia) liikkeet aiheuttavat viiltävää kipua, oikeastaan kaikkialle leuasta alaspäin.
- Et enää kävele. Taaperrat. Joko ”vesimeloni jalkojen välissäni” -tyylillä tai ”jos otan yli 10senttiä pitkän askeleen, seuraa lapsivesiliirto” -tyylillä.
- Puolisostasi on tullut ihan saatanan ärsyttävä. Ja kaikista muistakin ihmisistä, eläimistä ja esineistä oikeastaan.
- Itket ilman syytä. Jatkuvasti.
- Onko nyt kesä? vai talvi? sama se, kengät ei mahdu jalkaan ja oma
mikromakroilmastosi saa sinut hikoilemaan enemmän kuin monta pientä sikaa. - Meikkaaminen on oikeastaan jo aika turhaa, koska turvonneesta naamastasi ei enää silmiä näekään.
- Olet muuttunut käveleväksi aikapommiksi, jolta ei kysytä enää kuulumisia vaan mystistä ennustusta Siitä hetkestä.
- Ai niin, ne supistukset. Todennäköisesti ”harjoittelet” synnytystä ”pienillä juilimisilla” eli kaikkien aikojen menkkakivulla jotka saa sinut pysäyttämään taapertamisesi ja kiroilemaan puhisemisen lomassa.
- + Se on kohta ohi.
Synnytyksestä kaksi viikkoa eteenpäin:
- Jälkisupistukset. Koska miksi lopettaa kaikki kiva synnytykseen.
- Leuasta alaspäin katsottuna sinulla on entisen vartalosi tilalla kaksi rantapalloa, yksi tyhjä kuumailmapallo ja Rukajärventie.
- Et nuku öisin. Et nuku enää oikeastaan ollenkaan, sinähän imetät.
- Et istu. Ainakaan kauniisti, helposti, nopeasti tai ilman apuvälineitä.
- Tissit. Ei niistä muuta.
- Puolisostasi on tullut ihan saatanan ärsyttävä. Ja kaikista muistakin ihmisistä, eläimistä ja esineistä oikeastaan. No change here.
- Itket ilman syytä. Jatkuvasti. Tai oikeastaan, nyt sinulla on kyllä syykin:
- Vauva itkee ilman syytä. Jatkuvasti.
- Haiset pahemmalta kuin se raskaana oleva nainen ja ne kolme pientä sikaa yhdessä painimassa. Hikoilulle ei näy loppua ja nyt se osaa taistella dödöjä vastaan.
- Taloudessa on kaksi uutta vaippakonetta; sinä ja vauva.
- Hiukset alkaa tippua päästä, mutta toisaalta mitä väliä kun ne on kuitenkin niin rasvaiset ettei kukaan huomaa.
- + Painosi on (ehkä) taas kaksinumeroinen
- + Helpottanee noin 3kk päästä. Tai ainakin niin on hyvä lohduttaa itseään.
- + No se vauva on välillä aika söpö.
Kas näin, kaikki raskaana olevat voi siis lohduttaa itseään: aika vauvan kanssa on parempaa!