Takana on ensimmäinen täysi viikko yrittäjänä. Se oli mahtava, parempi kuin osasin odottaakaan. Olen kertonut kaikille rakkautta silmissäni, miten ihanaa arkeni on ollut: paljon urheilua, mukavia tapaamisia, hyviä uutisia, rennosti tehtyjä hommia ja päiväunia silloin tällöin. Kuulostaako sinustakin siltä, että meno on ollut liian ruusuista, että kohta pamahtaa todellisuus niskaan?
Se on juuri se pointti tässä. Tiedän homman menevän hyvin pian ihan erilaiseksi. Tämän hetken löysäily on täysin tarkoituksellista, sitä tarvitaan opetteluun. Tämän syksyn aikana yritän buutata itseäni, tyhjentää vanhat opit ja ohjelmoida aivoni parempaan arkeen niin että kun se hullunmylly sitten alkaa, en joudu uudestaan väsymyksen kierteeseen. Kun sanoin aiemmin että ensimmäinen asia missä minun täytyy nyt onnistua on oma jaksaminen, todella tarkoitin sitä. Hyvin jaksavan ja sopivasti laiskan ihmisen ympärille kasvaa väistämättä tulosta ja liiketoimintaa – olen nähnyt sen ennenkin tapahtuvan itselleni.
Aika näyttää, miten onnistun tässä omassa formatoinnissani, mutta ainakin alla avatut ensimmäisen viikon ajan testatut hypoteesit ovat osoittautuneet erittäin toimiviksi.
Urheilua tai edes happea jokaiseen päivään
Avain onnistuneeseen päivään. Olen jo muutaman viikon aikatauluttanut elämän niin, että johonkin väliin mahtuu edes jotain urheilun tapaista. Joinain aamuina olen lähtenyt lenkille vietyäni lapset tarhaan, toisina karannut salille ja aloittanut työpäivän vasta kympin aikaan. Välipäivinä olen mennyt toimistolle lenkkareissa ja käynyt jossain kohtaa puolen tunnin äänikirjakävelyllä. Pieniä isoja asioita, jotka tuntuvat vaikuttaneen samalla myös unen laatuun. Aivot vain toimii paremmin kun niihin pumppaa verta.
Pienet saavutukset
Hyvän työpäivän salaisuus on saavutuksen tunne. Siksi on oleellista osata miettiä päivän ja viikon tavoitteet niin että ne saa myös tehtyä. Päivittäinen to do -lista ei voi siis näyttää tältä:
Ylläoleva lista jäisi melko varmasti ruksimatta päivän päätteeksi, ja olo olisi surkea. Että en saanut tänään mitään aikaan, mikään ei edennyt vaikka aikaa kului. Fiilis ja saavutusten määrä on ihan eri, jos päivän päätteeksi olikin tämä lista, joka sisältää kuitenkin samat asiat:
Iso osa tätä harjoitusta on ymmärrys siitä, mitä työpäivän aikana oikeasti ehtii saada aikaan. Entisessä elämässä ei ollut ollenkaan absurdi ajatus tehdä samana päivänä yksi tarjous ja yksi workshop-matsku valmiiksi neljän palaverin välissä. Nyt ymmärrän että se on ihan naurettavaa. Oikeampi tahti on todennäköisesti 2-3 pientä asiaa valmiiksi tai pari tuntia isomman asian eteenpäin viemistä.
Päivän jaksottaminen
On oleellista huomioida omasta päivästä, milloin mitäkin kannattaa tehdä. Suurimmalle osalle toimii jaksottaminen niin että aamun ensimmäiset pari tuntia tehdään keskittymistä vaativat asiat, ne jotka haluat saavuttaa tänään. Luova jakso sijoittuu usein joko aamun jatkeeksi tai johonkin myöhäisiltapäivän tunneille. Keskipäivä puolin ja toisin (11.30 – 14) kannattaa suosiolla jättää lounaaseen, happihyppyyn, palavereihin, soittoihin ja meileihin kun verensokeri heilahtelee puolelta toiselle vaatien harhautumaan viiden minuutin välein. Palaverit onkin muuten jännä juttu, niistä voisi kirjoittaa ihan oman lukunsa. Sanotaan nyt vain näin: hyvin harvoin yli puolta tuntia, aina jokin tavoite ja selkeä lopetus.
Fokus ja oikea suunta
On äärimmäisen tärkeä ymmärtää, missä on hyvä ja mistä asioista innostuu oikeasti. Aloittelevankin yrittäjän on osattava sanoa ”ei” ohisektorin aiheille, huonosti palkatuille jämille ja epämääräisille projekteille. Mieluummin kaksi kuukautta etsitään Sitä Oikeaa ja napataan siitä sitten sopiva kompensaatio, uskottava referenssi ja mieltä ylentävä fiilis oman osaamisen karttumisesta. Kaksi kuukautta vääriä juttuja vain turhauttaa ja mikä pahinta vie aikaa pois niiden oikeiden löytämiseltä. Samalla ”kyllä” on ihan yhtä tärkeä sana, kaikkeen pelottavaan ja jännittävään kannattaa aina lähteä mukaan.
Kirjallisuus
Aivot tarvitsevat hapen lisäksi älyllistä polttoainetta. Muiden näkemykset ja viitekehykset elämään auttavat kirkastamaan omaa suuntaa ja aiheuttavat usein valtavaa innostusta ryhtyä toimeen. Juuri nyt varaan kirjoille oikeasti aikaa myös työpäivän ajalta. Meneillään oleva ”The Power of Habit” on jo nyt kääntänyt koko aivotoiminnan ihan eri suuntaan ja auttanut vähentämään kännykän liiallista räpläämistä; Anna Perhon Superarkea kaikessa yksinkertaisuudessaan houkuttelee harjoitustensa pariin; Hintsan kirja tulee kuulemma muuttamaan minut täysin. Listalla on vielä kymmeniä muita, enkä malta odottaa että pääsen lukemaan / kuuntelemaan ne kaikki.
Läsnäolo
Kun teet jotain, tee sitä. Tätä harjoittelen varmaan loppuelämäni. Viime vuosina kuollut keskittymiskyky yrittää selvästi jo pyrkiä jostain takaisin pinnalle, mutta välittömän palkitsemisen dopamiini taistelee ihan tosissaan vastaan. Mulle on esimerkiksi niin vaikea keskittyä puheluun, että ainoa keino olla läsnä on kävellä tai seistä samalla. Vaikeaa, mutta palkitsevaa kun siinä onnistuu. Vartin puhelu muuttuu helposti viideksi minuutiksi kun annan sille kaiken huomioni. Tehot nousi taas ja laiskotteluun jäi enemmän aikaa! Kiinnitän myös paljon huomiota siihen, miksi keskittyminen herpaantui: Osuinko vaikeaan kohtaan? Tarvitsenko lisäideoita tai -aivoja jostain? Tajuanko alitajuisesti ettei tekemäni asia mene oikeaan suuntaan?
***
Siinä ensimmäisen viikon herättämät ajatukset. Voisin vaikka saman tien ajastaa itselleni saman tekstin vuoden päähän ja katsoa, miten onnistuin. Siihen mennessä tämä lista tulee vielä päivittymään monella, monella kohdalla. Jaksaminen on aiheena niin suuri ja kokonaisvaltainen, että se syö sisälleen kaiken parisuhteesta ruokavalioon ja maailmankatsomukseen. Nämä muutamatkin vaativat vielä paljon työstöä, vaikka antavat samalla paljon jo pelkällä harjoittelulla.
Mitkä on teidän parhaat vinkit parempaan työhön?