”Sori hei mut mä en voi ostaakaan tätä lahjaksi, sun pitää itse valita. Tämä valikoima on niin laaja.”
Reilu viisi vuotta myöhemmin ymmärrän, että Ykkösen kummitäti halusi oikeasti sanoa ”tämä valikoima on niin huono”. Olin pyytänyt häntä ostamaan Ykköselle ristiäislahjaksi vauvakirjan. Jonkun kivan kirjan, johon merkata pienen elämän tärkeimpiä vaiheita ja hassuimpia sattumuksia. Olihan omani aivan ihastuttava kasa muistoja, joita vanhempani olivat yllättävän hyvin vielä kolmannesta lapsesta jaksaneet kirjoittaa. Siellä oli kuvia, tapahtumia, ja myöhemmin varsin tärkeäksi osoittautuneita faktoja suurten saavutusten ensi hetkistä. Sieltä minä sitten tarkistin, oliko nelikuisena ympärikääntynyt Ykkönen äitiään edellä vai jäljessä (edellä se yleensä oli kaikilla mittareilla).
Tulevan kummitädin soittaman puhelun jälkeen minä vaapuin itse valtavan mahani kanssa kirjakauppaan. Sitten toiseen. Kävin välissä netissä ja palasin ensimmäisen hyllyn ääreen kaikella raskaana olevan ryhävalaan tuskalla ja turhautumisella. Onko tämä oikeasti se valikoima? Löytyy se sama kirja, joka minusta on täytetty vuonna -83. Sitten on Disney-kyllästetyt lisensioidut härpäkkeet. Sitten on mukahauskat, liian ohuet, ja vielä kasa ällön pastellisia, pikkusöpöjä kirjoja täynnä (minulle) turhia tapahtumia kuten ”ensimmäinen jouluni”. Valitsin jonkun ja yritin tehdä siitä parhaan mahdollisen muistoboksin meille. Jotain jonka voisin tyttärelleni antaa eteenpäin kun hän alkaa olla aidon kiinnostunut itsestään vauvana.
Kakkosen kohdalla homma meni helpommin, sillä joku älysi tuoda kirjan lahjaksi Babyshowereille. Kirja oli ihan riittävän hyvä ja olin todella onnellinen ettei mun tarvinnut taas valita Nalle Puhin ja pottakannen välillä. Olen päässyt traumoistani toki yli. Mulla on blogi, Insta ja kaikki muut maailman härpättimet, ja noihin huonoihinkin kirjoihin saa kyllä kirjoitettua ekat sanat, hampaiden tippumiset ja pikkuveljien syntymiset. Kiljahdin silti vähän innosta, kun
Visuaalisesti Vaativa (ja taitava) Aino päätti tehdä asialle jotain. Aino aikoo tehdä markkinalle yhden puuttuvan vauvakirjan verran uutta, ja tekee sen vieläpä ihan uudella tavalla: ottamalla kaikki mukaan.
Niinpä se Aino otti ja imutti minutkin mukaansa, vaikka kuinka väitin että mulla on jo aika kortilla ja liian monta rautaa tulessa. Mutta enhän minä voinut koko idean kuultuani jättää tätä välistä. Olen kaikesta liian samaa mieltä. Yhden viattomalta näyttäneen teekupillisen aikana puhuin jo vahingossa muodossa ”me” ja olin yhtäkkiä lupautunut mukaan suunnittelemaan ja toteuttamaan maailman hienointa vauvakirjaa. Siitä tulee kuulkaa niin hieno, että ihmiset haluavat vauvan vain saadakseen itselleen sen kirjan.
Nyt pyydän teitä mukaan. Jos olette kirjoittelijoita, kuvaajia, skräppääjiä, snäppääjiä tai ainanämäjututunohtavia, osallistukaa. Vielä parempi jos mahassanne kasvaa nyt pieni ihmisen alku, jolle toivoisitte kauniin, loistavan, toimivan ja kaikin puolin ihanan kirjan, jossa kertoa monin tavoin että #ootniinihana. Osallistuminen hankkeeseen on helppoa. Liityt vain Oot niin ihana Facebook -ryhmään, jossa kirjan etenemistä avataan ja yhdessä edistetään. Minäkin olen siellä, keskustelussa mukana ja admin porukassa uusia aihioita tuomassa tulevan käyttäjäkunnan tarkasteltavaksi!
Aika siisti juttu, eikö? Ainolla on loistava idea ja perinteisen ”salaa kaikki ja päjäytä lopputulos ulos testaamatta” -konseptin sijaan hän haluaa avata oven kaikille. Koska tämäkin, niin kuin kaikki muukin, lähtee asiakkaan tarpeista. Ainoa oikea tapa tehdä jotain uutta on tehdä se tulevien käyttäjiensä ehdoilla. Tule siis mukaan, ja sanele ehtoja. Syksyllä pamahtaa.
