Ylitin itseni tänään muutamalla tavalla.
Ensinnäkin, lepäsin. Siis oikeasti sairaslomailin, enkä houkutuksesta huolimatta tehnyt ruokaa tai siivonnut kamalassa kunnossa olevaa kämppää. Vaikka erehdyin hakemaan työkoneen töistä viikonloppuhoitoon, annoin sen lepäillä sohvalla kanssani. Me katsottiin yhdessä jotain maailman huonointa tosi-tv ohjelmaa. Just hyvä.
Toisekseen, jaksoin kuitenkin illalla tehdä ruokaa. Eikä mitä tahansa, vaan uutta ruokaa ja vieläpä ihan uusista aineksista. Erittäin myöhään, noin kahden viinilasin verran kestäneen kokkailun jälkeen syötiin koko perhe parsarisottoa ja grillattua myskikurpitsaa ruisleivällä Brien kanssa.
Kaikki tykkäsivät, ja kokkikin siemaili kolmatta lasiaan oikein tyytyväisenä ja erittäin punaisilla poskilla. Se kaikki uunin edessä seisominen, tiedättehän.
Ruoan valmistumiseen ja onnistumisen vaikutti oleellisesti päivän Tammihaastekohde,
Galith. Galith on Riitan tavoin lahja Insinöörin porukoista. Galith on Ranskan lahja suomalaiselle ruoanlaitolle, IT-alalle ja meiningille! Galith tapasi suomalaisen miehensä lähes samaan aikaan kuin minä ja Insinööri toisemme, ja lapsetkin heillä ovat lähes samanikäiset. Lyhyellä matikalla sanoisin siis että tuo ranskattarista ranskattarin rääväsuu on asunut kylmässä Suomessa jo melkein kymmenen vuotta. Rouva on jotenkin oppinut tykkäämään tästä takapajulasta, ja saa minutkin aina tajuamaan että se todella on upeaa kun täällä voi olla samanaikaisesti hyvä äiti ja tehdä hyvää uraa. Fiksuna naisena Galith puhuu myös jo super hyvin Suomea, eikä alkuaikojen Hunajamunia (=honeymoon) enää päästä naureskelemaan. Ja siksi joudut myös Galith lukemaan tämän suomeksi 🙂
Olet Galith niin iso piristys elämässäni. Aito, valoisa ja suuri persoona, jonka kanssa on ihan parasta juoda viiniä, syödä (sinun tekemääsi) hyvää ruokaa ja heittää läppää ihan mistä vain. Lähinnä toisistamme. Oletkin ehkä paras vastus mun sarkastisille piikeille! Tyyppi, joka neuvoo etänä ruoanlaitossa, järjestää loistavia rentoja juhlia, suhtautuu äitiyteen juuri oikeanlaisella ”fuck it” otteella ja on kuitenkin näiden kaikkien alla todella täynnä välittämistä. Siis ns. ”keeper”. Ja hitto sillä on muuten vahva iho, meillä suomalaisilla on kuulemma pelkää paperia! 😉
Teidän muiden kannattaa nyt sitten heti siirtyä rouva coolin uuteen blogiin
Hungry In Helsinki ja nauttia letkeällä otteella elävästi kirjoitetusta tarinoista, hienoista kuvista ja todella houkuttelevista, helpoista resepteistä, jotka taikoo minustakin Marth Stewartin esiin.
Bon appétit!
